Työvuosi 2021

Hyvää alkanutta vuotta! Aloitan uuden vuoden perinteiseen tapaan kokoamalla yhteen kulunutta työvuotta. Eniten työllistin itseäni freelancerina pitäen reaaliaikaisia verkkokoulutuksia. Osassa oli työskentelyä myös webinaarien välissä. Lisäksi tein verkkokursseja ja H5P-sisältöjä tilauksesta myös muille.

Toiseksi eniten tein töitä kouluttamalla TAMKin hankkeissa. Työt jakautuvat seitsemän eri hankkeen tai muun työn kesken ja resurssia niihin oli 4-250 tuntia/hanke. TAMKin työt ja osan Tampereen yliopiston töistä tein työsuhteessa, lisäksi minulla oli muutama muu lyhyt työsuhde yksittäisiin koulutuspäiviin. Palkanmaksajia oli kuluneena vuonna kaikkiaan 40.

Koronan vuoksi pidin vain neljä lähikoulutusta, joten nautin suunnattomasti kollegoiden tapaamisesta ITK-konferenssissa, joka vihdoin saatiin joulukuun alussa järjestettyä Hämeenlinnan Aulangolla. Se ja Leppävirran veso-päivä olivat ainoat työmatkani - ja ainoat kerrat, kun koko vuonna poistuin Pirkanmaalta. Ennen koronaa vuonna 2019 pidin etänä 34 % koulutuskerroista. Epäilen, että enää koskaan ei mennä edes siihen, että tuo kolmannes täydennyskoulutuksista toteutettaisiin lähinä. Lähes kaikki alkaneen keväänkin koulutukset ovat etänä. Katso Tervetuloa-blogisivultani koulutuksiani, minne olet tervetullut!

Tiivistelmä ja tunnuslukuja työvuodestani. Kuva on tehty Adobe Creative Cloud Expressilla (ent. Adobe Spark). Sen ohjeet löydät koulutusdiojen sivulta.. 

Vuoden koulutukset

• Tyypillisin koulutukseni oli 1-3 tunnin webinaari jollekin oppilaitokselle tai sen hankkeelle. Yleisimpiä teemoja olivat viime vuoden tavoin osallistaminen ja aktivointi webinaareissa ja niihin sopivat työkalut sekä moninainen verkkosisältöjen luominen, työkaluina mm. H5P, ThingLink, Adobe Spark (vuoden alusta Adobe Creative Cloud Express) ja erilaiset videot.
• Erityistä kuluneessa vuodessa oli pitkien koulutusten suuri määrä, mistä iloitsin. Vedin 13 kpl 4-6 webinaarin koulutuksia, muutaman yhdessä kollegoiden kanssa. Tällöin teemoissa päästään jo vähän syvemmälle ja kun kysymyksiä herää, ohjausprosessi kulkee mukana, mikä tukee opitun ottamista käyttöön. Toteutan 3 op laajuiset koulutukset yleensä kuuden webinaarin laajuisina. Lisäksi mukana on oppimistehtäviä ja ohjausta pääsääntöisesti webinaarien yhteydessä, mutta tarpeen mukaan henkilökohtaisemminkin. 
• Koulutuskertojen mukaan laskettuna suurin kohderyhmä (noin 40 %) oli toinen aste eli ammatillinen ja lukio-koulutus yhdessä. Tosin osa näistä oli koulutuksia, joihin saivat muutkin kiinnostuneet osallistuja. 20 % oli suunnattu korkea-asteelle, puolet yliopistolle ja puolet amkeihin. Lopuille neljälle ryhmälle jäi kullekin noin 10 % siivu: perusaste, vapaa sivistystyö, kirkko & kirjasto sekä muut eli mm. yhdistykset, julkishallinto, yritykset ja museot. Osallistujista suurin osa oli oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstöä, mutta pandemian jatkuessa etätyö, etäkoulutus ja etäohjaus koskettaa yhä useampia ammattialoja. Uutena kohderyhmänä sain tehdä töitä kirkon kanssa.
• Kaikille avoimia koulutuksia pidin muutaman hankkeen ja Helsingin yliopiston omistaman täydennyskoulutusyhtiö HY+:n kautta. 

Nostoja ja tunnuslukuja somesta

Blogi: Kuluneena vuonna blogikirjoituksia tuli kirjoitettua tähän omaan blogiin 16 ja blogivierailuja oli 178 860. Kaikkiaan julkaisuja on 332 ja vierailuita 834 700. Julkaisuja tuli kirjoitettua tavanomaista vähemmän, vaikka jokunen kirjoitus löytyy mm. hankeblogista. Suurin syy lienee innostuminen videoista. Koronan ruokkima kiire selittää osan. Kolmantena syynä oli se, että korona-aika on karsinut koulutusteemojen moninaisuutta, kun kaikilla on samat haasteet ja siten melko samat mielenkiinnonkohteet. Näin ollen ei ole tullut yhtä usein hypättyä johonkin ihan uuteen, mistä blogata.

Kaikkien aikojen luetuimman bloggauksen ykkössijaa pitää edelleen 10 suosittua sovellusta muuttuu tai lakkautetaan vuodelta 2018 (ks. myös uudempi Mitä uuta #digipeda-sovelluksissa?-bloggaus syyskuulta 2021). Toiselle sijalle on noussut etäajan mainio ClassroomScreen - open helppo työkalu (2019) ja kolmantena on Sanapilvet opetuksessa (2020).  Alle on listattu kuluneen vuoden luetuimmat bloggaukset, joista neljä on kirjoitettu jo 2020, mutta niitä luetaan edelleen säännöllisesti. Tänä vuonna kirjoitetuista kärkeen nousee pelillisen monivalinnan Blooketin esittely, mikä onkin yksi hauskimpia löytöjä tälle vuodelle.

1. Sanapilvet opetuksessa (2020)
2. Flinga - helppo osallistamisen sovellus (2020)
3. Blooket: uusi pelillinen monivalintakysely (2021)
4. Miten esitän Teamsissa dioja? (2020)
5. Kuvakortit ja visualisointi (2020)

Diat: Kuluneena vuonna oli 165 000 diojen katsomiskertaa, joista vajaat kaksi kolmannesta oli SlideShareen jaettuja yksittäisten koulutusten dioja. Tänä vuonna siellä julkaistuista dioista ylivoimaisesti katsotuin oli Virtuaaliretket kielten ja kulttuurin opetuksessa ja toisena Yhteisöllisyys verkko-oppimisessa. Reilu kolmannes katsomiskerroista oli SpeakerDeckiin jaettuja päivittyviä diasarjoja, joista viime vuosien katsotuimpia ovat olleet:

1. H5P-työkalut 
2. Sanapilvet opetuksessa.
3. Ilman kirjautumista toimivat sovellukset
4. Ruudunkaappausvideot ja Screencast-O-Maticilla tekstitys
5. Sähköiset kokeet, kyselyt ja arviointi sekä Flipgrid-videochat

YouTube: Kuluneena vuonna YouTube-videoitani katsottiin 19 178 kertaa eli puolet siitä, mitä viimeisen noin 10 v aikana. Julkisia videoita minulla on 71, joista 25 olen julkaissut tänä vuonna. Alla ovat tämän vuoden katsotuimmat videoni, kaikkien aikojen katsotuimmat näet helposti YouTubesta. 

1. Miten esitän Teamsissa dioja? (2020)
2. Flinga-muistitaulun esittely (2020)
3. Pikaohje Padletin luomiseen (2021)

ThingLink: ThingLinkiin olen tehnyt paljon sisältöä ja niitä on katsottu kuluneena vuonna 47 949 kertaa. Pääset katsomaan niistä ison osan tämän ThingLink-ohjekuvani kautta. Sieltä löydät interaktiivisia kuvia ja videoita, 3D-malleja, virtuaalimatkoja ja skenaarion 360-kuvaamisesta. 

Padlet: Padlet-muistitaulu olisi varmasti seuraavana tällä listalla - tai ehkä ennen ThingLinkiä - sillä käytän sitä monipuolisesti ja päivittäin. Se ei tällä hetkellä jaa lainkaan katsomiskertoja, mutta sitä kautta tulee blogiini eniten liikennettä heti Googlen ja Facebookin jälkeen. Padlet-ohjeiden ja esimerkkien koonnista löydät linkkejä esimerkkeihin ja pääset kokeilemaan sovellusta.

Facebook, Twitter, LinkedIn, ja Instagram: Facebookin ammatilliset ryhmät ovat minulle todella tärkeitä ja siellä keskustelen eniten muiden kanssa. Olen mahdollistanut minun seuraamisen Facebookissa, jos haluat seurata lähinnä julkisia työhön liittyviä päivityksiä. Twitterissä ja LinkedInissa käyn lähes päivittäin, mutta harvemmin loma-aikoihin. Instagramissa heilun epäsäännöllisesti mukana ja olen viimeaikoina kokeillut sitä, että julkaisen joka bloggauksesta tarinan, jonka kiinnitän kohokohdaksi profiiliini.

Koronan vaikutuksia

Olin kaksi vuotta sitten tammikuussa BETT-messuilla Lontoossa, jonka jälkeen jäin sinne viikonlopuksi. Osallistuimme tuolloin suurimpiin Kiinan ulkopuolella järjestettäviin uuden vuoden juhliin. Koronasta olimme tuolloin jo kuulleet, mutta emme vielä osanneet sitä pelätä, vaikka vähän vitsailimmekin, toimmekohan Suomeen tuliaisia. Maaliskuussa korona näytti voimansa täälläkin ja kirjasin ylös sen vaikutuksia työhöni bloggauksessa: Täydennyskouluttajan korona-kevät viikko viikolta.

Koronan aiheuttama ja toisilla muutaman kuukauden kestänyt ja toisilla edelleen jatkuva etäopetus ja etätyö on selvästi lisännyt työmäärääni. Entisestäänkin kasvaneeseen kysyntää vastaamista on mahdollistanut monikin asia, sen ohella, että tykkään kovasti työstäni: Olen säästänyt paljon aikaa matka-ajan vähenemisen myötä (2019 minulla oli 77 matkapäivää), lapsemme ovat jo isoja ja nuorin muutti syksyllä opiskelijakämppään ja puolisoni on enimmäkseen kärsivällinen pitkille työpäivilleni. Täysin töistä vapaita kahden päivän viikonloppuja en juuri pidä. Myös illat kuluvat pitkälti töiden merkeissä, kun mukaan lasketaan varsinaisen palkkatyön ohella jatkuva uuden opettelu ja työhön liittyvä somen käyttö. Raahaan kyllä itseni päivittäin pihalle, mutta myöhäisillan lepohetki kuluu yleensä sukkia kutoen ja samalla jutellen, äänikirjoja kuunnellen tai tv:tä katsoen. Lomaa pidän pitkän jakson kesällä ja sopivasti myös vuodenvaihteessa.

Alla on vuoden retviitatuin tviittini. Tykkäyksiä kertyi tätä enemmän vain 10 000. tviitilleni.

Opetus- ja kulttuuriministeri @liandersson kiitti meitä kaikkia siitä, miten olemme mahdollistaneet opetuksen läpi pandemian. Hän muistutti, että etäopetusta on monessa maassa voitu antaa vain koulutv:n tai radion välityksellä. #ITK2021

— Matleena Laakso (@MatleenaLaakso) December 2, 2021

Bloggaukset aiemmista työvuosistani

Työvuosi 2020
Työvuosi 2019
Työvuosi 2018
Työvuosi 2017
Työvuosi 2016
Työvuosi 2015
Vuoden 2014 työt sanapilvinä
Nettilaskurit ja uusi vuosi (2013)
Onnellista joulua ja kiitos! (2012)

Asiantuntijana somen verkostoissa

Viime viikkoina on tullut pohdittua asiantuntijana olemista sosiaalisessa mediassa ja muutoinkin verkossa. Aloitin eilen TAMKin kollegan Kaisa-Leena Ahlrothin kanssa Suomen Yrittäjäopistolla koulutuksen teemalla kouluttaja asiantuntijana.

Pohtiessamme asiaa ryhmän kanssa, moni kertoi, miten sattuma oli määritellyt sitä, miten ja mihin suuntaan oma asiantuntijuus oli kehittynyt. Myös työpaikkojen vaihtamiset olivat usein suunnanneet omaa asiantuntijuutta osittain uusille urille. Muita tekijöitä olivat mm. oma tausta, verkostot, kokemus, tarve, koulutus ja kiinnostuksen aiheet.

Yksi ryhmä tiivisti omat tavoitteensa asiantuntijana seuraavasti:

• Haluan olla ajassa kiinni, mikä koskee sekä oman alan trendien tuntemista että digitaitojen hallintaa.
• Haluan olla verkostoinut.
• Haluan olla osaamiseni jäsentänyt ja tuotteistanut asiantuntija.

Luin koulutusta valmistellessani Ville Tolvasen, Tom Laineen ja Jarkko Kurvisen kirjan Henkilöbrändi (2017) ja nostan siitä muutamia otteita alla olevassa diasarjassa. Kirja puki monta omaakin ajatustani sanoiksi ja antoi vähän laajempaa perspektiiviä käytännössä koetulle.

Brändäyksen teema liittyy oppilaitoksiin myös hankemaailman kautta, joskin osa seuraavista ajatuksista sopii myös oppilaitoksen viestintään. Kannattaa harkita palvelu kerrallaan, luodaanko hankkeelle omat someprofiilit vai viestivätkö hanketoimijat omissa nimissään hankkeen hashtagia hyödyntäen. Jälkimmäinen voi motivoida aktiivisempaan viestintään ja tuoda hankkeelle huomattavasti enemmän näkyvyyttä. Hankkeen hashtagin käyttäminen sopii hyvin etenkin Twitteriin ja Instagramiin.

Blogi on käytetyin verkkoympäristö hankkeiden kotisivuille. Se kannattaa jakaa Creative Commons -lisenssillä tai muutoin sopia, että bloggaajat voivat halutessaan julkaista kirjoitukset myös omassa blogissaan, vaikka jälkikäteen. Näin ne saa talteen, jos ja kun hankesivut joskus poistetaan. Samalla saa hankkeessa tekemänsä työn linkitettyä selvemmin omaan asiantuntijabrändiin. Vaihtoehtoisesti voi kirjoittaa hankkeesta omaan blogiin esimerkiksi vuosittain ja linkittää sinne hankeblogin parhaat palat tai omat jutut ja avata muutenkin hankkeessa tehtyä työtä ja saavutettuja tuloksia.

Tässä vielä muutama hyvä linkki teemaan liityen:

• Työelämän someverkostot (animaatio 1:11 min)
• Tom Laine: Linkedin Megaopas
• Vinkkejä uudelle tviittaajalle (animaatio 0:56 min)
• Twitter opetuksessa ja verkostoitumisen välineenä -diasarja (päivitän joulukuussa 2018)
• Sitra: Uuden työn kuntotesti

Oltiin @MatleenaLaakso n kanssa tänään kouluttamassa @yrittajaopisto n henkilökuntaa asiantuntijuudesta. Jatketaan teemasta somessa. #osaaminen #koulutus pic.twitter.com/wtlr1lORok

— Kaisa-Leena Ahlroth (@KaileAhlroth) 26. marraskuuta 2018

Kouluttaja asiantuntijana 3 op from Matleena Laakso

Diasarjassa on virhe Henkilöbrändi-kirjan julkaisu- ja painovuoden kohdalla. Sen pitäisi olla 2017, ei tämä vuosi.

Verkkokurssin rakentaminen

Kuva: Harishs, CC0, pixabay.com

Alta löydät diasarjani yhdestä TAMKin koulutuksesta liittyen verkko-opettamiseen. Pitkän johdattelun jälkeen diasta 31 alkavat diat verkkokurssin suunnittelusta. Kahlasin sitä varten paljon eri tahojen materiaaleja ja sen sijaan, että antaisin yhden mallin, nostan esiin useita hyviä malleja verkkokurssin rakentamiseen. Oleellisinta on, että verkkokurssin suunnittelee ennen kuin aloittaa sitä oppimisympäristöön rakentamaan. Tämä säästää opettajan aikaa ja lopputuloksestakin tulee parempi.

Dioissa painottuu verkkokurssin suunnittelu ja pedagogiikka. Materiaali johdatteli hyvin opettajaryhmää keskustelemaan ja motivoi pedagogiseen suunnitteluun. Kyseiseen koulutukseen kuuluu myös työkaluwebinaareja ja osallistujat valitsivat teemoiksi mm. videoiden ja animaatioiden tekemistä.

Videot ovat usein keskeinen osa verkkokursseja. Vaikka niitä löytyy paljon valmiina, erilaisten videoiden tekeminen alkaa olla sekä osa opettajan ammattitaitoa että taito, jonka jokainen opiskelija tarvitsee. Bloggasin lokakuussa esimerkkien kera parista animaatiosovelluksesta (ks. Biteable ja PowToon) sekä ruudunkaappausvideoihin liittyen siitä, miten iPadin näyttötallenteeseen saa lisättyä osoittimen. Erilaisia sovelluksia ruudunkaappausvideoiden tekemiseen esittelen alle upotetussa diasarjassa. Videoiden tekijöille suosittelen Yle Uutisluokan ohjevideoita. Niistä saa konkreettisia vinkkejä mm. kuvakulmien valintaan ja tekstityksiin.

Moni bloggaus syntyy koulutusteni osallistujan kysymyksestä tai sitten osana valmistautumista tuleviin koulutuksiin. Tässä vielä linkki Tredun opettajien koulutuksen dioihin. Niistä löydät uusimmat ohjeeni mm. Adobe Sparkin kolmeen sovellukseen ja Androidin hyvään videoeditointisovellukseen PowerDirectoryyn (vrt. iOS:n iMovie).

Verkko-opetus 12.10.18 from Matleena Laakso

Ruudunkaappausvideoiden tekeminen from Matleena Laakso

Kiinassa opettajia kouluttamassa

Minä ja Suomessa asuva tulkkimme Li Zhang
koulutuksen opasteen vieressä.

Työskentelen TAMKissa sivutoimisesti, noin päivän viikossa. Heinäkuussa sain sieltä haasteen, johon innolla hyppäsin kesken kesäloman:

"Dear Matleena, We received a training enquiry from Chongqing University of Sciences and Technology in China... would like to invite a Finnish ICT education expert to give a two days training for young teachers from local vocational higher education institutions..." 

Tämä oli ensimmäinen matkani Kiinaan. Valmistautumisaikaa oli vain muutama viikko ja perillä olin neljä päivää. Vaikkei kokemukseni maasta ole tätä laajempi, haluan silti jakaa sitä ja antaa muutaman vinkin Kiinaan ensikertaa lähteville.

Lukiessa on hyvä muistaa, ettei ole yhtä Kiinaa. Siellä asuu viidennes maailman väestöstä ja pinta-alaa maalla on yli kaksinkertaisesti EU:hun verrattuna. Kirjoituksen lopussa on linkki kolmeen muuhun kirjoituksemme matkasta.

Opettajakoulutusta yliopistokaupungissa

Yliopistokampuksella oli puistoalueita ja urheilupaikkoja

Asuin toisen kouluttajan Hanna Sarakedon ja tulkkimme Li Zhangin kanssa opiskelijoiden ylläpitämässä yliopistokampuksen hotellissa. Se sijaitsi Chongqingin University Town -kaupunginosassa, joka pitää sisällään peräti 17 yliopiston kampusalueet. Ne ovat laajoja, sillä niin opiskelijat kuin usein henkilökuntakin asuu kampuksen alueella. 

Näillä alueen 17 yliopistolla on yhteensä 10 oppilaitosta, jotka vastannevat lähinnä meidän ammattikorkeakouluja. Niihin oli juuri palkattu 800 uutta nuorta opettajaa.

Näille uusille opettajille järjestettiin 15 päivän orientoivat pedagogiset opinnot kolmessa rinnakkaisessa ryhmässä. Teemoina oli mm. psykologiaa, moraalia ja opettajan eettisiä periaatteita ja koululainsäädäntöä. Koulutuksesta saa kuulemma vastauksia siihen, miten olla hyvä opettaja tai miten toimia, jos opiskelijat eivät tottele.

Edellisvuoden tapaan mukana oli myös pari päivää TAMKilaisten vetämänä. Teemojamme olivat mm. suomalainen koulutusjärjestelmä, opettajan rooli, digipedagogiikka ja opetusmenetelmät. TAMKista saamistamme ohjeista jäi erityisesti mieleeni kaksi: Kiinassa halutaan pois mallista, missä opetus on opettajan yksinpuhelua ja järjestelyiden suhteen on syytä varautua jatkuviin muutoksiin.  

Kiinan koulutusjärjestelmä

Erään osallistujan mukaan he tulevat pääosin vetämään
opetusta 300 hengen luentosaleissa ja 40 hengen pienryhmissä

Kiinassa yliopistoihin ja muihin korkea-asteen oppilaitoksiin pyritään pääsääntöisesti valtakunnallisen pääsykokeen (gaokao) tulosten perusteella.
Kokeeseen kuuluu pakollisena kiinan kieli, matematiikka ja vieras kieli (englanti), valinnaiset aineet vaihtelevat haetun alan mukaan.

OPH:n oppaan mukaan kiinalaisesta korkea-asteen oppilaitoksesta voi saada parivuotisen koulutuksen jälkeen ns. valmistusmistodistuksen tai suorittaa kandidaatin, maisterin tai tohtorin tutkinnon.

Chongqingissä minulle kerrottiin, että Kiinassa yliopistoja on kolmen tasoisia ja karkeasti pääjako menee sen mukaan, suoritetaanko siellä tohtorin, maisterin vai kandidaatin tutkintoja. Näiden kolmen tason sisälläkin on eritasoisia yliopistoja ja yleensä kaikki pyrkivät ylemmälle tasolle. Henkilö, joka minulle näistä kertoi, totesi, että heidän yksiköstä on kaikki kesälomat peruttu, koska alkusyksystä on tilaisuus, missä tutkitaan, voiko heidän yliopisto nousta seuraavalle tasolle.

Lisätietoja Kiinan koulutusjärjestelmästä löytyy mm. seuraavilta sivustoilta:

• Opetushallitus: Kiinan koulutusjärjestelmä (2008) Mukana suomi-englanti-kiina -sanasto
• Ficea: Yleiskatsaus Kiinan koulutuskehitykseen
• Classbase: Education System in China
• China Education Center Ltd: Teachers Law of the People's Republic of China

Kännyköiden maassa kirjoitetaan muistiinpanot paperille

Tässä kirjoitetaan Padletiin kiinalaisin kirjainmerkein.

Kiinassa on enemmän kännyköitä kuin missään muualla ja maa on etunenässä mm. mobiilimaksamisen käytössä. Kiinan kieltä voi kirjoittaa kännykällä kahdella tapaa: piirtämällä merkin, jolloin sovellus antaa ehdotuksia tai sitten kirjoittamalla tavuja, jotka sovellus muuntaa merkeiksi.

Koulutuksen osallistujat tekivät muistiinpanonsa vihkoihin käsin kirjoittaen. Syyksi he kertoivat, että käsin kirjoittaminen osoittaa kunnioitusta opettajalle. Paperille kirjoitettu tieto on pysyvää ja liekö taustalla myös aasialainen kalligrafiasta tuttu käsin kirjoittamisen arvostus. Toinen syy oli, että kiinaa kirjoittaa käsin huomattavasti nopeammin kun koneella. 

Niin sanottu The Great Firewall of China estää pääsyn monille länsimaisille sivustoille. Netistä löytämäni listaukset Kiinassa toimista palveluista olivat ristiriitaisia ja viranomaiset voivat nopeastikin muuttaa asetuksia poliittisen tilanteen mukaan. Itse käytin www.greatfirewallofchina.org -sivustoa ja sieltä saamani tieto osoittautui paikkansa pitäväksi, vaikkei tuo testisivusto aina auennutkaan. Kielletyillekin sivustoille (esim. Facebook, Twitter ja Google) pääsee käyttämällä ns. VPN-sovellusta (googleta VPN China). Se on asennettava ja otettava käyttöön ennen Kiinaan saapumista.

WeChat korvaa sähköpostit, some-välineet ja pankkikortin

Olen viimekuukausina lukenut somesta muutaman suomalaisopettajan tuskastuneen viestin, kun seurattavia some-kanavia alkaa olla liian monta - joka hankkeella, verkostolla, työyhteisöllä ja organisaatiolla omansa. Kiinassa käytettävää some-palvelu WeChattiä kuvattiin minulle kertoen, että se on kiinalaisille Facebook, Twitter, YouTube, Skype ja monta muuta palvelua yhdessä ja kaikki käyttävät sitä. WeChat on myös lompakko ja itse asiassa sillä voi maksaa lähes kaiken, jos vain on kiinalaisen pankin asiakas. En esimerkiksi nähnyt tulkkimme käyttävän kertaakaan käteistä ja osa kaupoista ei edes suostu ottamaan sitä vastaan, koska väärennettyä rahaa on liikkeellä niin paljon.

Myös taksi tilattiin WeChatin avulla. Siitä näki koko ajan taksin kartalla ja sen avulla voi tarvittessa myös puhua kuljettajalle ja lopuksi maksukin hoidettiin samalla sovelluksella. Tai jos halusi käyttää kaupunkipyörää, senkin sai alleen lukemalla pyörän QR-koodin WeChatilla. Sovellus toimi myös monessa ravintolassa: Pöytää oli teipattu QR-koodi, mistä avautui ruokalista. Sinne voi tehdä tilauksen ja lopuksia maksaa sovelluksella.

Koska WeChat on valmiiksi tuttu, se sopii koulutuksissa esim. taustakanavaksi. Sovelluksen avulla saa käännettyä viestit kiinasta englanniksi, joten ei ole yksin tulkin varassa. Muun kiinakielisen tekstin kääntämiseen kannattaa ladata kännykkään Pleco (iOS, Android) tai Google-kääntäjä (iOS, Android). Jälkimmäinen toimii offline, jos lataa sovellukseen kielipaketin. Sen käytöstä näet esimerkin edellisen bloggaukseni lopussa.

WeChatin ansiosta QR-koodit ovat Kiinassa kaikille tuttuja, joten myös linkit koulutuksissa kannattaa jakaa QR-koodeina. Kun kysyin koulutuksen osallistujilta parhaista digivälineistä opetuksen näkökulmasta, kaikki ryhmät nostivat WeChatin huipulle. Tämän äänestyksen teimme AnswerGardenilla ja tulokset liitin alla olevaan diasarjaan.

WeChat-ryhmä kannattaa luoda valmiiksi ja jakaa se kutsuttaville QR-koodina, jonka sovelluksesta saa valmiina. Näin voi tosin kutsua vain ensimmäiset 100 jäsentä, mutta senkin jälkeen mukaan pääsee, kun saa kutsun joltain ryhmän jäseneltä.

Mitä meiltä kysyttiin?

Suurin osa kysymyksistä kysyttiin kiinaksi, mutta muutama rohkeni
puhua julkisesti englantiakin. Ryhmässä oli useita osan tutkinnosta
ulkomailla suorittaneita.

Mitä kaikkea meiltä sitten kysyttiin? Suomen koulutusjärjestelmän esittely nosti esiin valtavasti kysymyksiä eikä kyse tietenkään ollut vain koulusta vaan myös koko yhteiskunnasta ja sen kulttuurista. 

Dioissani on esillä kahden suomalaisoppilaan lukujärjestys. Ne ja tarinat niiden ympäriltä herättivät paljon kysymyksiä: Miksi opiskellaan saksaa? Miksi koulussa on uskontoa? Kauanko läksyjä tehdään? Auttavatko isätkin läksyissä? Kun koulupäivät ovat noin lyhyitä, mitä lapset ja nuoret sitten oikein iltaisin tekevät? Paljonko osallistutaan maksulliseen yksityisopetukseen koulun ohella? Entä viikonloppu- tai kesäkursseille? Entä valmennuskursseille? Mitä päivähoidossa opitaan? Onko teillä oppimisvaikeuksia? Onko niihin tarjolla apua? Roikkuvatko nuoret liikaa netissä? Löytävätkö valmistuneet töitä? Miten opettajien työtä arvioidaan?

Ensi kerralla on ehkä syytä nostaa itsekin esiin meidän tämän hetken kehittämiskohteita, samoin kuin osata paremmat vastaukset kysymyksiin siitä, miten Suomeen voi päästä opiskelemaan osan tutkinnosta tai koko tutkinnon tai millaisia kesäkursseja meillä on tarjolla. Ja mihin ottaa yhteyttä, mitä opiskelu maksaa ja onko stipendejä tarjolla.

Kaikessa ei voi yksi suomalainen olla asiantuntija, mutta itselleni oli paljon apua, että olin englanninkielen verryttelynä kuunnellut Pasi Sahlbergin puheita ja TED talk-esityksiä. Hän on aktiivisesti esitellyt suomalaista koulutusjärjestelmää maailmalla ja hänen puheista löytyy moneen näkökulmaan hyvä kiteytys.

Tekiessä oppii

Käytössä de Bonon ajatteluhatut

Yritin kannustaa osallistujia kommentoimaan ja kysymään, tässä järjestyksessä. Sain kuitenkin lähinnä kysymyksiä, useimmiten tulkin kautta. Englannintaitoiset tulivat usein tauoilla juttelemaan. ja sitten kun kulttuuria tuntemattomana mokasin, siitäkin onneksi minulle kerrottiin - kahden kesken tauolla.

Näyttäessäni listausta Kiinan suosituimmista verkkosivuista, olin laittanut tämän kartan kuvituskuvaksi. Moka. Kuvassa ei ole Taiwania, joten tällaista karttaa ei ole soveliasta manner-Kiinassa käyttää.

Tämä vuonna julkistettu Horisontti-raportti Kiinan korkea-asteen opetusteknologiasta nostaa esiin Creative Commons -lisenssit. Kerroin sen pääperiaatteet todeten samalla, etten tunne kiinalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä. Tauolla yksi nainen tuli kertomaan, että hän tuntee sen hyvin ja että heillä opetuksessa saa käyttää materiaaleja varsin vapaasti. Pyysin häntä kertomaan tästä koko ryhmälle ja sen hän mielellään teki, huomauttaen erityisesti, että länsimaalaisten kanssa toimittaessa tekijänoikeudet ovat tärkeitä. Perusteellisen puheenvuoron jälkeen kiitin naista lämpimästä ja totesin, miten opiskelijoilla voi olla paljon osaamista ja sen jakamiselle on hyvä antaa tilaa. Opettaja ei voi eikä hänen tarvitse osata kaikkea. Aplodit tekijänoikeuksista kertoneelle ja tuolle kommentilleni, olivat valtaisat. Ryhmä selvästi koki tuossa hetkessä jotain itselleen uutta.

Käytin koulutuksessa de Bonon ajatteluhattuja. Usein kesken keskustelun vaihdan muutaman henkilön hattuja, jolloin joutuu nopeasti ottamaan uuden roolin. Kerran sitten satuin antamaan miehelle vihreän hatun, mutta hän vaihtoi sen nopeasti toiseen. Totesin vain, että väriä ei yleensä saa itse valita, mutta onneksi en siihen enempää puuttunut. Tauolla minulle tultiin kertomaan, että Kiinassa ei koskaan saa antaa miehelle vihreää hattua. Sikäläisen sanonnan mukaan se tarkoittaa, että vaimo pettää häntä. Tämä tuli esiin ensimmäisen ryhmän kanssa, joten muille ryhmille totesin, että värit ovat kovin kulttuurisidonnaisia ja te voitte valita harjoitukseen omat värinne. Kerroin mokastani edellisen ryhmän kanssa, mikä nauratti heitä kovasti.

Kuvassa osallistujat vastaavat Liikkuvan koulun kehittämän
X-breikin kysymyksiin erilaisilla liikkeillä ja asennoilla.

Oheisissa kuvissa osallistujat vastaavat Liikkuvan koulun kehittämän X-breikin kysymyksiin erilaisilla liikkeillä ja asennoilla. Harjoitus innosti jokaista ryhmää. (Ks. bloggaukseni X-breikistä)

Kokeilemamme somen työkalut innostivat osallistujia kovasti. Mm. AnswerGardenia ja Quizizz-kyselyitä tullaan Chongqingissä tänä syksynä varmasti näkemään, mutta oletettavasti vain kohtuullisen hyvin englantia osaavat opettaja ottavat ne käyttöön. Opiskelijat eivät niiden käyttöön kielitaitoa tarvitse.

Vaikka englanti on nykyisin Kiinan kouluissa pakollinen oppiaine, monikaan ei sitä hyvin osaa. Näin ollen some-palvelun yleistyminen edellyttää, että tarjolla on kiinankielinen käyttöliittymä. Jos tunnet helppoja ja opetukseen sopivia sovelluksia, joissa käyttökieleksi voi valita kiinan tai englannin, kuulisin niistä mielelläni kommenttina tähän bloggaukseen mahdollisia tulevia Kiina-koulutuksia ajatellen.

Kiittäessäni viimeistä ryhmää koulutuksen päättyessä puoli yhdeksältä, totesin lopuksi, että lähdetään nauttimaan ihanasta helteisestä illasta. Ulkona oli pimeää ja lämpötila oli laskenut noin 30 asteeseen. Kerroin samalla, miten eksoottiselta se minusta tuntuu, kun meillä Suomessa pimeys liittyy lähinnä kylmään ja sateeseen ja kesällä on kaiken aikaa valoisaa. Opiskelijat nauroivat ja totesivat tulkin välityksellä inhoavansa pimeyttä ja kuumuutta.

X-breikki innosti jokaista ryhmää. Käytimme sekä tällaisia ei-digitaalisia menetelmiä että somen palveluita.
Osallistujat saivat näin kokemuksia erilaisista tavoista aktivoida suurtakin ryhmää luennoilla. 

Koulutusdiani ja pari linkkivinkkiä

Minua pyydettiin välttämään suurta määrää tekstidioja ja tuomaan asiaa esille enemmän kuvien ja tarinoiden kautta. Alla koulutusteni materiaalit, jotka muodostavat kokonaisuuden Hannan diojen ja harjoitusten kanssa. En halunnut jakaa kiinalaisille linkkejä, jotka maassa eivät toimi, mutta alla oleviin versioihin olen ne palauttanut. Näyttämäni YouTube-videot latasin läppärilleni Suomesta.

• Tilastokeskus: Suomi maailman kärjessä
• Lämpimästi suosittelen jokaiselle Suomen koulutusjärjestelmää esittelevälle Pasi Sahlbergin videoita, joita löytyy runsaasti YouTubesta.
• Englannin kielen ja ajatusten vetreyttämiseen suosittelen YouTubesta löytyviä TED Talks -videoita ja etenkin niiden Education -soittolistoja.
• Huhtikuinen bloggaukseni Footprints across Europe -koulutuksesta: materiaalit ja linkkivinkit

Introduction to education in Finland from Matleena Laakso

Ict and digitalization in teaching and learning from Matleena Laakso

Blogijulkaisut matkaltamme

• Hanna Saraketo: Lämpimän oluen makuinen viiniseikkailu
• Matleena Laakso: Ensikertaa Kiinassa
• Matleena Laakso: Chongqing, hot pot ja munakoiso
• Matleena Laakso: Kiinassa opettajia kouluttamassa

Chongqing, hot pot ja munakoiso

Kiinan Chongqing on kuuluisa mausteisesta ja tulisesta ruuasta ja Rantapallo-sivusto esittelee sen otsikolla "Tulinen hot pot -kaupunki".  Erikoisimpia ruokia, joita maistelimme taisivat olla sammakonreidet ja lootusravintolan antimet sekä erilaiset sisäelimet, joita keittelimme kypsiksi hot potisssa eli mausteisessa kiehuvassa liemessä.

Olin reissussa kollegani Hanna Sarakedon kanssa ja tämän julkaisun lopusta löydät julkaisun hänen viiniblogistaan sekä muut bloggaukset matkaan liittyen. Kolmantena mukana oli tulkkimme Li Zhang. Kun hän huomasi, että olimme rohkeita erikoisuuksien maistelijoita, sellaisia myös saimme.

Ensimmäisenä iltana yliopiston presidentti tarjosi meille illallisen, seuraavina päivinä söimme erilaisissa ravintoloissa niin, että Li valikoi meille ruokalistoilta paikallisia erikoisuuksia. Vaikka tykkään suomalaisittain tulisesta ruuasta, pelkäsin, että kiinalainen tulinen olisi liikaa. Ehkä saimme ulkomaalaisina vähän miedompia tai sitten Li tilasi meille vain ei-tulisia ruokia, mutta joka tapauksessa oma kokemukseni ei painotu tulisiin makuihin.

On suosittua nauttia hot pot -ruokaa niin, että astia on jaettu kahteen osaan, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Näin voidaan tilata kaksi erilaista lientä, vaikka tavallinen ja tulinen. Me keitimme hot potissa aasialaisia kasviksia ja monenlaisia sisäelimiä, joista aivan kaikille ei tahtonut käännöstäkään löytyä. Ja kyllä muutama annos maistui paremmalta, kun ei syödessään vielä tiennyt, mitä söi. Erityisen herkullisia ruokaisampien sattumien ohella olivat hot potissa keitetyt korianterin versot.

Tässä nautiskelen hot potista. Juotavaksi oli yleensä tarjolla vettä, olutta ja erilaisia mehuja. Tällä kokeilimme jotain juomaa, jota suositeltiin tulisten ruokien kanssa. Olisko ollut yrteistä tehtyä? Kiitos kuvasta Hanna!

Ruokalajeja oli tapana tilata runsaasti ja niin, että kaikki saivat maistaa kaikkia. Oli tavallista, että lounastaessamme kolmestaankin, tarjolla oli 15–20 eri ruokalajia. Ruuat tuotiin keittiöstä sitä mukaa, kun ne valmistuivat. Useamman kerran minulle kävi niin, että olin jo ajatellut lopettavani, mutta sitten saapui vielä kuusi ruokalajia, joita tietysti halusin maistaa.

Luulin osaavani syödä puikoilla, mutta ei se lopulta paikallisiiin verrattuna niin sujuvaa ollutkaan. Kun omat puikot toimivat myös ottimina, oli välillä hankalaa napata niillä tukevasti kiinni erilaisista liukkaista palleroista. Yllätyksekseni myös kokonaisesta kalasta otettiin paloja omalle lautaselle puikoilla. Ja niillä näköjään sai myös mättää ruokaa naapurin lautaselle, jos halusi tämän jotain maistavan.

Vaikka lämpötila pysytteli 40 asteen molemmin puolin, kaikkea uskalsi turvallisesti maistaa. Hyvä hygienia yhdessä ruuan kypsentämisen kanssa toimii. Kylmänä ja raakana en tainnut syödä muuta kuin hedelmiä ja kurkkusalaattia.

Vaaleat reiälliset palaset ovat lootuksen juurta.

Nämä annokset oli aseteltu kauniisti osterin kuoriin.

Yhtenä annoksena oli kalannahkaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna.

Tällaisia ruokia valitsin yliopiston hotellin aamupalapöydästä. Vaalea ja raidallinen pallura ovat mykyjä (engl. dumbling) eli taikinapalleroita. Meistä ne maistuivat esipaistetuilta sämpylöiltä. Juomaksi löytyi sivupöydältä vähän Spriteä. Sen lisäksi tarjolla oli kuumaa maitoa ja keittoa. Kun emme maitoa itse ottaneet, kävi tarjoilija meille mukilliset tuomassa. 

Tämä oli ainoa ei-ilmastoitu ruokapaikkamme. Peltikaton suojaamassa hallissa oli toistakymmentä pikkuravintolaa. Ideana oli valita vartaita, joissa oli raakaa ruokaa. Ne sitten paistettiin tuoreeltaan asiakkaille. Kaikista kiinalaisista suurkaupungeista ei kuulemma enää tällaisia perinteisiä ravintolatoreja löydy. Tilalla on vain lasipalatseja muuta modernia.

Kasviksia vartaassa - tuttuja ja uusia tuttavuuksia

Ruokatilaus tehtiin keräämällä vartaita muovikoriin. Tässä pieni osa liha- ja makkaravalikoimasta.

Kiinassa on valtavasti erilaisia uskomuksia väreihin, numeroihin, ruokiin yms. liittyen. Esimerkiksi kuumalla ilmalla ei pidetä terveellisenä syödä tai juoda kuin lämmintä ja kuumaa. Jopa olut tarjottiin lämpimänä, ellei varta vasten pyytänyt sitä kylmänä. Tauoilla opiskelijat täyttivät termospullojaan käytävän kuumavesiautomaatista. Kenenkään en nähnyt jäätelöä syövän, mutta pari kertaa sitä itse kaupasta tai kioskista ostin. Ei kuulemma tee jäätelön kylmyys eikä myöskään sen sokeri kenellekään hyvää.

Varsinaisesti ostoksille en matkalla ehtinyt, mutta yritin etsiä lähiseudun ruokakaupoista tuliaisiksi paikallisia karkkeja, keksejä tai muita herkkuja kotona päiväkahvilla tarjottavaksi. Mutta eipä niitä juuri ollut, sillä kiinalaiset eivät kuulemma karkkeja syö. Kiinalaisen kulinarismin vahvuus on suolaisissa ruuissa. Joitain outoja herkkuja onnistuin kutenkin löytämään. Niitä on yhä jäljellä - tervetuloa maistamaan!

Söimme päivittäin runsaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen, mutta päiväkahveja tai napostelua en nähnyt harrastettavan.

Viimeiset ruokatuliaiset ostin lentokentän kaupasta. Sielläkin kaikki kerrottiin vain kiinaksi, mutta käännössovellus ja makutesti sitten kotona kertoivat, mitä tulin ostaneeksi.

Kaikkiaan ruoka oli erinomaista, monipuolista ja herkullista. En ole mikään kovin innokas kokkailija, mutta reissun ansiosta minun on tullut kokattua kotona kuukauden sisällä jo aika monta kertaa kiinalaistyyppistä ruokaa.

Lootuksen juurta ja siemeniä toin mukanani, samoin jotain tulista öljyä ja yhden valmisruokapaketin lentokentältä. Ostettuani kotiin sesam-öljyä, tunnistin heti mausta, että sitä oli monessa Kiinassa syömässäni annoksessa.

Kehuin WeChat-sovelluksessa, että sain Chongqingissä parasta munakoisoa ikinä. Yritin tehdä vastaavaa tällä Hans Välimäen ohjeella, joskaan en tehnyt siitä tahnaa, vaan tarjosin sen sellaisenaan, maustettuna ja grillissä pehmeäksi kypsennettynä. Hyvää se oli, muttei kiinalaisen veroista. Kun jaoin kokemukseni somessa, sain yhdeltä opiskelijaltani vinkiksi Microwave Rosted Eggplant -ohjeen, jota en vielä ole kokeillut.

Myös paukutellut kurkut oliva herkullisia, niistä löysin tämän ohjeen YLE:n sivulta. Tässä ja monessa muussakin ruuassa oli runsaasti valkosipulia, mutta olisiko jotenkin paahdettua tms. sillä valkosipulille tyypillistä hajua ja tunkkaista oloa ei tullut.

Muutenkin opiskelijamme innolla kommentoivat ruokaelämyksiämme. WeChatissa on vieläpä kätevä englanti-kiina-englanti -käännössovellus sisäänrakennettuna, joten sen, valokuvien ja hymiöiden avulla voi kommunikoida jo melko paljon, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan.

Kuten aiemmassa bloggauksessa kerroin, kävimme lootuspuutarhasta, mistä toin evästä kotiinkin. Kuvassa paistamme kotona lootuksen juurta.

Alemmassa kuvassa on lentokentältä ostamani ruokapaketti, joka osoittautui kahden hengen annokseksi kikherne-paistosta. Kaikki tekstit olivat vain kiinaksi, mutta Google-kääntäjä-sovelluksen avulla ymmärsin oleellisen sen valmistamisesta.

Sovelluksella siis otetaan valokuva käännettävästä tekstistä ja sitten sormella maalataan teksti, mikä halutaan käännettäväksi. Yksi vaihe reseptissä kuului näin: 

"Saatat olla tarkoituksenmukaista lisätä salottisipuli henkilökohtaisen makunsa mukaiseksi."

Blogijulkaisut matkaltamme

• Hanna Saraketo: Lämpimän oluen makuinen viiniseikkailu
• Matleena Laakso: Ensikertaa Kiinassa
• Matleena Laakso: Chongqing, hot pot ja munakoiso
• Matleena Laakso: Kiinassa opettajia kouluttamassa

Ensikertaa Kiinassa

Chongqing on yksi Kiinan neljästä itsehallinnollisesta
kunnasta. Pinta-alaltaan se on neljännes Suomesta ja
siellä asuu lähes 29 miljooonaa asukasta, joista
kaupunkialueella yli 6 miljoonaa.
Kuva: TUBS, CC BY-SA, Wikimedia Commons

Pääsin heinäkuussa Kiinan Chongqingiin kouluttamaan tulevia opettajia. Reissussa olin TAMK EDU Globalin lähettämänä yhdessä toisen kouluttajan Hanna Sarakedon ja tulkkimme Li Zhangin kanssa. Työstä ja koulutusmaailmasta sekä kiinalaisesta ruuasta kerron myöhemmissä bloggauksissani.

Kiinassa en aiemmin ole käynyt ja Aasiassakin vierailusta on kulunut jo jokunen vuosikymmen, joten tärkeimmältä tuntui tutustua etukäteen maahan ja kulttuuriin.

Alla jaan ajatuksiani, vinkkejä ja kokemuksia. Niitä on syytä lukea sillä ajatuksella, että kokemukseni rajoittuu muutaman viikon perehtymiseen ja yhteen matkaan, joten mikään asiantuntija en kiinalaisuuden suhteen ole.

Kiina eilen ja tänään

Paljon onnea - sitä kertoo tämä käsien asento.

Moni ikätoverini muistaa lapsuudesta puheet Kiinan valtavan suuresta väestömäärästä sekä halvat ja huonolaatuiset Made in China -lelut. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. Itse valitsin vuosi sitten kännykäkseni kiinalaisen Huawein, koska se oli hintaluokassaan selvästi paras.

Kiinan taloudellinen kasvu on ottanut valtavia harppauksia ja vaikka Kiina luokitellaan kehitysmaaksi, on Chongqingin kaupunkialueen elintaso jotakuinkin sama kuin Suomessa. Luin, että maailman superrikkaista henkilöistä ja suurimmista yhtiöistä suurin osa tulee Yhdysvalloista, mutta molemmilla listoilla Kiina on jo toisena.

Kiina on Suomen neljänneksi tärkein kauppakumppani Saksan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen. Suomalaisyrityksiä Kiinassa toimii noin 400, joista itsekin olen tehnyt yhteistyötä OnEdu/eSmart-oppimisympäristön kehittäjän Mobie Oy:n kanssa. Se avasi heinäkuussa toimiston Pekingiin ja Shanghaihin. Viime viikolla Aamulehti kertoi, että Aalto-yliopisto avaa sivutoimipisteen Sanghaihin mm. tukeakseen siellä toimivia suomalaisyrityksiä. Toisen uutisen mukaan Suomen turisteista jo viidennes tulee Kiinasta ja he myös käyttävät eniten rahaa matkaa kohden.

Kun matkustaa uuteen maahan tai sinne syntyy muuta kautta tärkeä kontakti, alkaa ympärillä nähdä paljon uutisia kyseisestä maasta. Olen kyllä huomannut uutisista, miten kiinalaiset rahoittavat Afrikkaa, mutta Kiinan ja Intian monitahoisesta yhteistyöstä en muista aiemmin lukeneeni. Nämä maat voivat hyödyntää molempien vahvuuksia: Intiassa puhutaan hyvin englantia ja on erikoistuttu palveluiden tuottamiseen. Kiinassa englantia osaa vain pieni osa koulutetusta väestöstä, mutta siellä on erikoistuttu tuotteiden valmistamiseen. Kun nämä valtiot laittavat osaamisensa yhteen, niiden rinnalla vaikkapa EU on varsin pieni tekijä.

Antoisaa luettavaa ja kuunneltavaa

Dazun kalliokaiverrusten alueella oli paljon
kauniita rakennuksia.

Olen aina mielelläni perehtynyt matkakohteisiin paitsi matkaoppaiden ja tietokirjojen kautta, myös romaaneja lukemalla. Han Hanin kirja Kolme porttia (2000) kuvaa koululaisen elämää. Kirjoittaja on superjulkkis ja esittelyn mukaan kaikki 1980-luvulla syntyneet kiinalaiset ovat kirjan lukeneet. Se onkin Kiinan myydyin teos 20 vuoteen. Kirjassa kerrotaan yhden pojan tarina keskittyen koulunkäyntiin ja ensirakkauteen yläkoulu- ja lukioiässä. Kirjaa voin lämpimästi suositella kaikille koulutusvientiä Aasiaan tekeville, sillä se hyvin avaa koulujärjestelmiemme erilaisia käytänteitä ja opiskelun arvostusta ja merkitystä nuorten elämässä.

Erinomaisia lähteitä kulttuuriin olivat myös useat Kiinassa pidempään asuneiden suomalaisten kirjat, sillä he osaavat nostaa taitavasti esiin kulttuuriemme välisiä eroja. Niistä ehdin lukea kolme hyvää kirjaa, joille lämmin suositukseni:

• Petri Saraste. Laowai, kiinalaista menoa. 2008. Kirjassa Pekingissä pitkään asuneen MTV:n ja Kauppalehden Aasian kirjeenvaihtajan kokemuksia.
• Tero Tähtinen. Lohikäärmeen päivät. 2014. Puoli vuotta Sanghaissa. Kirjallisuuden tutkijan "esseistinen matkakirja". Kirja avasi mm. kulttuuriemme eroja sekä mielenkiintoisesti myös kielellisiä eroja käyttäen esimerkeinä runouden kääntämistä ja tulkintaa. 
• Sami Sillanpää. Kiina-ilmiöitä. 2008. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajan pakinasarja kirjaksi koottuna. Humoristisia tarinoita kiinalaisesta arjesta suomalaisen silmin. 

Selailin myös useita matkaoppaita ja käytösoppaita ja aiemmin kesällä luin Mari Mannisen (2016) kirjan Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Ns. yhden lapsen politiikka oli monelta osin varsin julmaa ja sen vaikutukset tulevat näkymään pitkään. Se on myös muuttanut kiinalaisten asenteita: harva haluaa nykyisin useampia lapsia ja kun lapsia on vähän, myös tyttöjen koulutukseen panostetaan.

Kirjojen ohella kannattaa muistaa YleAreenan sisältö, esimerkiksi Kiinan moderni historia on 8-osainen sarja, joka esittelee lähihistoriaa 1900-luvun alusta alkaen. Somen kanaviltakin löytyy Kiinasta kertovia sivustoja, esim. Facebookin Kaikkea Kiinasta - gbtimes Suomi -sivusto.

Dazun kalliokaiverrukset ja lootus-puutarha

Dazun kalliokaiverruksia

Töiden ohella ehdimme vähän tutustua lähiseutuun. Kävimme katsomassa Dazun kalliokaiverruksia, jotka on tehty pääosin 800–1200 luvuilla. Kohde on Unescon maailmanperintökohde. Mukana on buddhalais-, kungfutselais- ja taolaisvaikutteisia kallioveistoksia ja laajalla alueella on useita buddhalaistemppeleitä.

Lootuspuutarha

Paikan lähistöllä on puutarha lootusten kasvattamiseen. Lootukset kasvavat vedessä, kuten lumpeetkin. Lootus on etelä- ja kaakkois-Aasiassa tärkeä kasvi ja intianlootus on Intian ja Vietnamin kansalliskukka.

Lootuspuutarhassa oli viehättävä ravintola, missä nautimme lootusta lounaaksi monessa muodossa. Riisiä voidaan kääriä lootuslehden sisälle antamaan makua hauduttamisen aikana. Juuren palaset olivat herkkua etenkin friteerattuina. Siemeniä saimme maistaa tuoreeltaan ja nyt yksi sellainen kasvaa kotona vesilasissa ja aion sen lähiaikoina istuttaa akvaarioomme. Kukkia ja koristeellisia sienmenkotia käytetään koristeina.

Kulttuuritulkki matkakaverina

Viimeisenä iltana menimme töiden jälkeen hierojalle. 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein töitä tulkin kanssa. Englanniksi puhumista helpotti suuresti, kun oli tulkin puheen aikana aina hetken miettimistauko siihen mitä ja miten seuraavaksi kertoo. Vaikka toki toisaalta tulkkaus myös vei aikaa, joten sanomiset oli harkittava tarkemmin, kun antaessa tarinan soljua omalla äidinkielellä.

Tulkimme Li on erittäin kokenut tulkki ja tuntee hyvin myös suomalaista kulttuuria ja koulumaailmaa. Matkustimme Kiinaan yhdessä ja koin, että Hannan ja minun mukana oli kokoajan kulttuuritulkki.

Kiina on niin erilainen maa, että ymmärretyksi tulemisessa kielierot on vain yksi näkökulma. Esimerkiksi valitessamme ruokapaikkoja Li esitteli meille ruokapaikat ja valitsi ruokalistoilta erikoisuuksia, kun näki että olime kiinnostuneita kokeilemaan erikoisiakin uusia ruokia. Häneltä kyselimme myös paljon näkemästämme ja kokemastamme.

Kuulimme, että Kiinassa on paljon 24/7 auki olevia jalkahoitoloita. Niinpä menimme viimeisenä iltanani illallisen jälkeen joskus puolenyön maissa tällaiseen paikkaan ja tilasimme 1,5 h kokovartalohieronnat. Oheisesta kuvasta näkyy, millaiset asut sitä varten saimme. Hoidon aikana juttelimme, välillä taisi joku meistä torkahtaakin, välillä heräsimme hauskoihin läskin lotinoihin tai lihasten paukutukseen - hassuja ääniä hoidosta kuitenkin lähti! Li kertoi meille myös mitä hierojat meistä keskenään puhuivat: he kovasti pohtivat minkä ikäisiä olemme ja ihastelivat kauniita isoja neniämme!

Mikä Kiinassa oli ihmeellisintä?

Yksi lukuisista taajamista yli tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta.

Yhteiskuvassa Choingqingin yhteyshenkilömme Tian
tyttärensä kanssa sekä Li ja minä.

Sanotaan, että Kiinassa on valtavasti ihmisiä. Me emme nähneet lainkaan ruuhkia ja kaupungilla liikkui väkeä siinä kuin Tampereellakin. Koska lämpötila pysytteli 40 asteen tuntumassa, eivät paikalliset mielellään poistuneet ilmastoiduista kodeistaan. Vietimme pääosan ajasta yliopistokaupungissa, missä oli hiljaista myös opiskelijoiden kesälomien vuoksi.

Valtavasta väestömäärästä meille kertoivat kuvan talot. Tällaisia valtavankokoisia kerrostaloja saattoi olla yhdessä ryppäässä parikymmentä. Muutaman kilometrin jälkeen oli seuraava vastaava taajama. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. Ja seuraava...

Toinen ihmetyksen aiheeni liittyy perheiden arkeen. Kerrottuni Suomen koulutusjärjestelmästä ja havainnollistettuani sitä näyttämällä yhden 9- ja 15-vuotiaan lukujärjestyksen, minulta kysyttiin ihmetellen, mistä teidän lapset ja nuoret sitten oikein iltaisin tekevät?

Kiinassa jo seitsemänvuotiaan ekaluokkalaisen elämä on kovin ohjelmoitua. Hän käy koulua klo 8-16 ja ruokailun jälkeen hän tekee illan läksyjä. Vain harvoin opettaja antaa läksyjä niin vähän, että iltaisin ehtisi kaverien luoksi. Lauantaina voi olla harrastuksia, mutta kun ne Suomessa on ripoteltu iltoihin, Kiinassa ne ovat kaikki peräkkäin lauantaisin. Sunnuntai menee sitten jo kouluviikkoon valmistautuessa. Ekaluokkalaisilla läksykaverina on useimmiten äiti, vanhempana ja taloudellisten resurssien mahdollistaessa iltaisin ja viikonloppuisin käydään myös maksullisilla tunneilla.

Blogijulkaisut matkaltamme

• Hanna Saraketo: Lämpimän oluen makuinen viiniseikkailu
• Matleena Laakso: Ensikertaa Kiinassa 
• Matleena Laakso: Chongqing, hot pot ja munakoiso
• Matleena Laakso: Kiinassa opettajia kouluttamassa

Pintakiltaan tutustumassa

Tavastian koulutuskuntayhtymä tarjoaa ammatillista ja yleissivistävää
 koulutusta sekä vapaan sivistystyön koulutusta ja harrastustoimintaa
Hämeenlinnassa ja viidessä naapurikunnassa.

Teollisen pintakäsittelyn ammatteissa suuntaudutaan metallituote-
maalaukseen, metallisiin pintakäsittelyihin tai puutuotteiden pinta-
käsittelyihin, kerrotaan Tavastian sivuilla.
Kiltakoulutoimintaa on useilla muillakin ammattialoilla.

Tusinan verran Digiosalliseksi-hankkeen (FB, verkkosivu) projektiryhmäläisiä viidestä eri oppilaitoksesta teki eilen keväisen reissun Tavastiaan Pintakillan vieraaksi.

Moni teistä lienee kuullut kiltakouluista jo aiemmin ja oppaamme Jari Välkkynen on tätä ammatillisen koulutuksen toimintatapaa - "tai kokoelmaa pedagogisia toimintamalleja" - useissa konferensseissa (ks. esim. bloggaukseni ITK2013) ja lukuisille vierailijoillekin esitellyt. Kiltakoulujen verkkosivulta voi lukea mallista tarkemmin. Tässä nostan valokuvien kera esiin muutamia havaintoja.

Välkkynen aloitti kertomalla kokemuksistaan, mistä Pintakillan idea lähti liikkeelle. Yrittäjänä hän lähti kehittämään työsalin toimintaa samaan suuntaan kuin mitä yrittäjänä edellyttää työntekijöiltä. Ensiksi paikat siivottiin, sitten hankittiin työhaalarit ja pian osaamisessa pidemmälle ehtineet pääsivät ohjaamaan aloittelijoita.

Haalareiden väri kertoo, onko kyse aloittelevista opiskelijoista vai
jo pidemmälle ehtineistä.

Pintakillassa haalareiden väri kertoo jo pikasilmäyksellä opettajille ja ohjaajille, missä aloittelijat työskentelevät ja missä hommissa ovat opinnoissa jo pidemmällä olevat. Myös opettajilla on Pintakillan vaatteissa omat värikoodit.

Haalareiden lisäksi on tehty osaamismerkkejä, joita jaetaan myös metallipinsseinä haalariin kiinnitettäväksi. Nämä ovat yksi tapa luoda perinteitä alalle, missä niitä ei ennestään juuri ole.

95 % tehtävistä pintakäsittelytöistä on asiakastöitä.

Kiltatoiminnassa keskeistä on, että opiskelija tuntee kuuluvansa yhteisöön ja saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee olevansa jossakin hyvä. Kaikki opiskelijat eivät peruskoulusta näitä kokemuksia ole saaneet.

Uudet opiskelijat, joista merkittävä osa on "kouluallergisia", otetaankin vastaan toivottamalla heidät tervetulleeksi Pintakiltaan, ei "kouluun". Tavoitteeksi kerrotaan oman paikan löytäminen työelämässä ja siihen Pintakillassa tarjotaan valmennusta.

Kaiken taustalla on vahva pedagoginen ote ja opettamisesta myös keskustellaan työyhteisössä paljon. Opettajayhteisöllä on oppilaitoksen puolesta vahva itsemääräämisoikeus työhönsä, mutta myös tehtäviin hankintoihin.

On eri asia osata maalata vaikka auto kuin osata ohjata henkilöä, joka ei sitä osaa, tekemään sama juttu. Välkkysen kokemuksen mukaan teollisuudesta tulevan henkilön kasvu opettajaksi vie kolmisen vuotta.

Pintakillassa opiskelijoiden Instagram-tilit ovat pitkälti korvanneet blogit kuvien ja videoiden tallentamisen ja reflektion paikkoina. Koulutuksen yhteiset asiat (vrt. oppikirja) löytyvät avoimesta ja CC-lisensoidusta Weeblysta.

Opiskelijat ovat saaneet loistavaa palautetta osaamisestaan viemällä osan
töistään näytille autonäyttelyihin. Kuvassa hiljattain maalattu Corvette.

Tästä linkistä näet sieltä vuoden kolmannen jakson ohjelman ja tehtävät ThingLinkin avulla tehtynä. Symbolit kertovat mitä kunakin päivän tehdään, esimerkiksi sen, mitä tulee tehdä työsalissa tai työpaikalla (mutterin kuva) ja mitä tulee reflektoiden jakaa omaan blogiin tai Instragramiin (kynän kuva). Periaatteena on käyttää mobiililaitteita, jotka ovat itselle tuttuja tai helppoja ottaa käyttöön ja "jotka eivät tuota käyttäjälleen tuskaa".

Työskentely alkoi Corvetten pienoismallista, jonka avulla
harjoiteltiin teknisiä piirustuksia ja mittakaavoja.

Vietimme aamupäivän huoneessa, missä pöydät olivat täynnä pienoismallien osia. Teknisiin piirustuksiin ja mittakaavoihin tutustuminen oli aloitettu Corvetten pienoismalliin tutustumalla. Parin viikon jälkeen, sitä mukaa kun perusteet alkoivat erilaisten tehtävien kautta olla hallussa, opiskelijat saivat liiman ja pääsivät kokoamaan pienoismallinsa.