Näytetään tekstit, joissa on tunniste ITK2016. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ITK2016. Näytä kaikki tekstit

7.5.2016

ITK: virtuaalinuotion lämmössä

FinEduVR-hankkeen aktiivit erottautuivast joukosta.
Tykkään kovasti tuosta logosta, jonka voi lukea
sekä VR että AR. Kuvassa Muuramen lukion rehtori
Aki Puustinen. Kuva Matleena Laakso, CC BY

Esityssali oli ääriään myöten täynnä jo reilusti ennen esityksen alkua.
Onneksi eteen lattialle mahtuu aina. Kuva Matleena Laakso, CC BY
FinEduVr-hanke näkyi ja kuului


"FinEduVr-hankkeen pojat ovat päässee leikkimään kalliilla leluilla ja herättäneet kansainvälistä huomiota", juonsi Petri Lounaskorpi ITK-konferenssissa estradille Jukka Sormusen, Timo Ilomäen ja Aki Puustisen. 

Pojat olivat tosiaan päässeet kokeilemaan ja soveltamaan virtuaalitodellisuutta lukioissaan ja käyneet Yhdysvalloissa asti tutkimassa, missä muualla mennään sekä teknologian että sen opetuskäytön suhteen. Esityksen lopuksi he totesivat, että nyt on leikitty leluilla ja Opetushallituksen rahoittaman hankkeen seuraava vaihe on sisällöntuotanto. Sitä jään mielenkiinnolla odottamaan!

Virtuaalitodellisuuden seuraavina vaiheina puolestaan pidetään sen tuloa peleihin ja sosiaalista virtuaalitodellisuutta. Erilaisia esimerkkejä päivittyy jatkuvasti hankkeen ja muiden teemasta kiinnostuneiden toimesta FinEduVr-nimellä verkosta löytyviin yhteisöihin mm. Twitterissä ja Facebookissa. Verkosta löytyvät myös ITK-esityksen materiaalit ja Storify-kooste.

Ensimmäisinä soveltamismahdollisuutena tulevat varmaan suurella osalla mieleen pelit ja esimerkiksi urheilutapahtumien seuraaminen tv:n sijaan virtuaalilasien kautta. Mutta entäs jos et pääse sairaalasängystä liikkeelle moneen kuukauteen? Tai koskaan? Tykkäisitkö silti matkustella  ympäri maailmaa, käydä välillä suurkaupungeissa taidenäyttelyissä ja sitten rauhoittumassa luontokohteissa eri puolilla? Jo nyt kirjat ja elokuvat kuljettavat meitä eri puolille palloa, mutta virtuaalisuus tuo tähän aivan uuden ulottuvuuden.


Virtuaalilasit lumosivat

FinEduVr:n esityksessä todettiin, että halvat lasit toimivat sisäänheittotuotteina virtuaalimaailmaan ja monella ensikosketus ilmiöön tapahtuu pahvilaseilla. Itsekin sellaiset elokuussa hankin ja niistä bloggasin. Sen perusteella ja kokeiltuani myös muutaman kerran parempia virtuaalilaseja, luulin jotain jo asiasta tietäväni, mutta FinEduVr:n tarjoama kokemus oli jotain aivan käsittämätöntä. Jotain aivan muuta kuin mitä olin aiemman kokemuksen ja videoiden avulla osannut kuvitella.


Kokemus teki vaikutuksen moneen muuhunkin. Pauliina Venho totesi somessa kokemukseen viitaten: "Ajatuskin siitä, että pelit on tulevaisuudessa vähintäänkin tällaisia, saa miettimään mitä todellisuudella on tarjota vastapainoksi!"


Mikä sen vaikutuksen sitten teki? HTC-vive-laseilla virtuaalisuuden tunne on käsittämättömän todellinen. Esimerkiksi, kun hain edelliseen lauseeseen linkin lasien verkkosivulle, totesin sivun löydettyäni, että ei se ollut tämä malli, sillä ohjaimeet eivät näyttäneet samalta kuin käytössäni olleet. Sitten vasta oivalsin, että muistin vain sen, miltä ne virtuaalimaailmassa näyttivät :)

Eräässä videossa kokemusta kuvattiin osuvasti: "There is complete mental transportation" - unohdat virtuaalilasit, unohdat teknologian, olet henkisesti täysin jossain toisaalla.

Tässä maalailen ympäristöä virtuaalilasit päässä ja nautin uudesta kokemuksesta.
Kuvat Timo Ilomäki, CC BY


Tällaisen nuotion maalasin virtuaaliympäristöön.
Nuotio oli kolmiulotteinen. Liekit loimusivat ja kipinät leijailivat.
Todella vaikuttavaa oli etenkin se, miten käsissä olevilla ohjaimilla saattoi vaikuttaa ympäristöön. Sitähän ei halvoilla pahvisilla virtuaalilaseilla ja niiden sovelluksilla voi tehdä. Erityisesti ihastuin Googlen Tilt Brush -sovellukseen. Sen avulla voi ympäristössä piirtää kolmiulotteisesti. Tein esimerkiksi oheisen nuotion. Tuli oli yhtenä värinä maalien rinnalla ja leijailevia kipinöitäkin sain aikaiseksi. Alla oleva video hieman avannee sovelluksen mahdollisuuksia.



Kuvani ja videon virtuaalinuotiot ovat upeita, mutta eivät vielä polttaneet. Kävin hiihtolomalla Floridassa ja muutamassakin 
Orlandon vuoristoradassa oltiin 3D-lasit päässä. Siellä kohtasin jonkinlaisen tulta syöksevän aseen, minkä ampuessa tunsin iholla selvää kuumuutta. 3D-elokuvia on ollut jo pitkään. Enää en pysy laskuissa, kuinka montaa aistia näissä uusissa vekottimissa huijataan.


 Virtuaalitodellisuus tullut taiteeseen


Kävin Floridassa myös St. Petersburgin Salvador Dalí -museossa. Se oli todella vaikuttava kokemus ja virtuaalitodellisuus vaikutti vahvasti siihen, minkä taideteoksen ostimme julisteena. Se oli Archeological Reminiscence of Millet’s “Angelus” (1933-1935), minkä sisälle pääsi näyttelyn päätteeksi virtuaalilasien kanssa vierailemaan. Katseen suunta määritti, mihin suuntaan liikkui. Tuuli humisi korvissa, kun kiipesi korkealle ja muutkin luonnon äänet olivat vahvasti läsnä. Aikamoinen kokemuksellinen lisä näyttelyssä kiertelyyn ja oppaan tarinoihin!



Loppukaneettina on pakko mainita, että enpä muista milloin viimeksi olisin niin paljoa halaillut toisia, kuin ITK-päivien aikana. Kaikesta tästä virtuaali- ja etäinnostuksesta huolimatta oli ihanaa nähdä moni teistä tämänkin bloggauksen lukijoita livenä. Monen kanssa ITK on vuoden ainoa kohtaaminen kasvotusten - ja halaten.


ITK2016-bloggaukseni

23.4.2016

ITK: keinoälyä ja koodausta

Meidän on opittava, miten toimitaan oppivien koneinen kanssa. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY
ITK-konferenssin päätösluennossa FT Päivi Lipponen nosti esiin tulevaisuuden näkymiä. Moni on kuullut, että teknologian ja robotiikan myötä suuri osa ammateista katoaa ja näin epäilemättä tapahtuukin. Mutta tiesitkö, että internetin tulo loi aikanaan puolitoista uutta työpaikkaa jokaista kadonnutta työpaikkaa kohti? Lipponen korosti, että ihmiset on saatava oppimaan, miten toimitaan oppivan koneen kanssa. Yksi tulevaisuuden työelämätaito on keinoälyn johtaminen, sillä voittajia ovat ne, jotka hyödyntävät teknologian parhaiten.

Teknologian hyödyntämisestä oppimisessahan ITK:ssa on kyse. Kari A. Hintikka, Ville Venäläinen ja Anne Rongas kertoivat tutkimusten ja omien kokemusten tarinaa koneista oppimiskavereina. Koneet ovat muistinsa suhteen lahjomattomia. Esimerkiksi elintapojen mittaaminen lisää parhaimmillaan mielenkiintoa omaa terveyttä kohtaan, ohjaa ja opettaa parempiin elintapoihin ja samalla lisää uskoa omiin vaikuttamismahdollisiin. Työn ja opiskelun kaverit, älypuhelimet ja tabletit, osaavat jo nyt kirjoittaa tekstiä sanelusta ja lukea meille kirjoja ja raportteja tai vaikka lukea ja kääntää tekstiä valokuvista. Asiakaspalvelussa koneet osaavat usein vastata peruskysymyksiin niin hyvin, ettei asiakas aina huomaa, kenen kanssa chattailee. Mielenkiintoista on, että vaikka vuorovaikutustilanteessa hyvin tietäisi toisen osapuolen koneeksi, syntyy toiseen silti helposti tunnesuhde. Mutta toisaalta eroaako tämä vaikka siitä, että lapsellakin on tunnesuhde pehmoleluun?

Suomalaisten haasteena ei ole avajaisissa puhuneen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan vain yhteistyö robottien kanssa, vaan yhteistyötä tulisi lisätä opettajien välillä. Hän viittasi OECD:n raporttiin, jonka mukaan opettajan työ on meillä edelleen varsin yksinäistä ja yhteistyön lisääminen koulukulttuuriimme olisi yksi tärkeimpiä kehitettäviä asioita.

Avajaisissa myöskin puhunut puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg kertoi, että digitaalisuus on puolustusvoimissa iloinen ja tärkeä asia. Esimerkiksi simulaatioista haetaan turvallisuutta, kustannustehokkuutta ja etenkin palautetta.

Avajaisten kolmas puhuja luova johtaja Saku Tuominen totesi, että globaalisti ollaan varsin yksimielisiä siitä, mihin suuntaan kouluja on kehitettävä. Vaikeampi kysymys on, miten se tehdään. Digitalisaatiota tärkeämpiä ovat ne ydintaidot, joita halutaan digitaalisin menetelmin opettaa. Sitran työelämätutkimuksen mukaan "tulevaisuuden työmarkkinoilla korostuvat sellaiset taidot, joihin koneet ja robotit eivät kykene – eli muun muassa luovuus, vuorovaikutus ja verkostoituminen".

Koko Suomi koodaa -työpaja

Ohjelmoimme Sphero-pallorobotteja mm. piirtämällä haluamamme
 reitin iPadiin. Sen jälkeen pallo kulki 
määritellyn reitin vaihtaen väriä
käyttämämme värikynän mukaisesti. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY

Legon robottiautot liikkuivat sen mukaan, millaiset ohjeet niille halusi
 maton reunan viivakoodista määritellä. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY
Uuden opetussuunnitelman myötä koodaus tulee viimeistään syksyllä kaikkiin peruskouluihin. Oleellista on ohjelmoinnillisen ajattelun opettaminen, mikä ei alkuvaiheessa edellytä edes tietotekniikkaa. Tavoitteena on, että kasvatamme teknologista ympäristöä ymmärtäviä kansalaisia, emme vain passiivisia kuluttajia.

Lapset ja nuoret voivat havainnoida ja pohtia ohjelmoidun ympäristön eli esimerkiksi hissin toimintaa: kun painan napista, mitä tapahtuu ja miksi? Tai he voivat opetella, miten koneille annetaan täsmällisiä ja yksiselitteisiä ohjeita. Tätä voi harjoitella alkuun vaikka piirrustustehtävien avulla.

Innokas-verkoston
koodaustyöpajassa ohjelmoimme animaatiohahmoja ja pieniä robotteja. Jopa koko peruskoulu voidaan käydä läpi hyödyntäen vain graafisia ohjelmointikieliä, vaikka moni oppilas ja opettaja innostuukin ja haluaa päästä pidemmälle. Yksi haaste on, että erilaisia ohjelmointikieliä on paljon: moni vaikuttaa opettelevan yhden kerrallaan, kunnes tarvitsee lisää haastetta ja siirtyy seuraavaan.

Kuvan älytekstiilissä ledin värin valo vaihtuu punaisesta vihreään,
kun neppari suljetaan. Kuva Matleena Laakso, CC BY
Tykkäsin kovasti Innokas-verkoston työpajan vetäjän Petja Pyykkösen ideasta, että kun oppilaat saavat uuden koodaus-appsin, heille annetaan hetki aikaa tutustua siihen itsenäisesti. Noin 20 minuutin jälkeen oppilaat usein turhautuvat, jolloin opettajan on aika iskeä kiinni ja lähteä ohjaamaan tavoitteellista työskentelyä.

Hyviä suomenkielisiä linkkejä koodauksen ja ohjelmoinnillisen ajattelun opettamiseen:


 ITK2016-bloggaukseni 

10.4.2016

ITK: Miten minusta tuli digiope?


Tänä vuonna konferenssin teemana on
Oppia yksin ja yhdessä.
Torstaina 14.4. ITK:ssa eli Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssissa oli  teemaseminaari: Miten minusta tuli digiope?

Tuolloin HAMK:n Anne-Maria Korhosen johdannon jälkeen kuultiin minun, Venla Keskisarjan, Tuuli Vierimaan ja Nikke Häggströmin tarinaa kasvustamme digiopeksi.

Olemme osallistuneet kuluneen talven aikana HAMK:n ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogisten opintojen digi-ryhmään. Kukin meistä kertoi omista ja ryhmän kokemuksista eri näkökulmista ja mm. näitä kokemuksia kootaan myöhemmin keväällä Oppimisen digiagentit 2 -julkaisuun.

Teemaseminaarissa pääsi ja osin pääsee edelleen osallistumaan sähköisten välineiden avulla:
  • Quizizz (nimeksi vaihdettu Wayground): Kuuntelitko korvat höröllä - nyt se selviää! 
    • Tästä linkistä voit vastata viiden kysymyksen Quizizz-kyselyyn 27.4.16 asti. Anna koodi 316850. Mukana itse tekemämme meemi-palautteet!
    • Ohjeet vastaavan kyselyn tekemiseen löytyvät sähköisten kokeiden diasarjasta



Kuva on esityksemme kenraaliharjoituksesta. Henkilöt vasemmalta Tuuli Vierimaa, Matleena Laakso, Venla Keskisarja, Nikke Häggström (piirroksena) ja Anne-Maria Korhonen. Kuva: Sanna Ruhalahti, CC BY.

ITK2016-bloggaukseni