Verkkokurssin rakentajan 10 askelta

Perjantain Snellman-kesäyliopiston webinaarissani oli teemana verkkokurssin rakentajan kymmenen askelta. Esitykseni diat ovat alla ja tallennelinkki tunnin webinaariin tässä.

Jo kesällä valittu otsikon metafora askeleista tuntui vielä näin syksylläkin hyvälle: askeleita tarvitsemme päästäksemme eteenpäin. Jokaisen polku on vähän erilainen. Välillä tulee horjahduksia ja tarvitaan muutamia ylimääräisiä askeleita. Välillä loikataan muutaman askelman yli.

Ei ole yhtä polkua hyvän verkkokurssin rakentamiseksi, kuten ei ole yhtä hyvää mallia opetuksen järjestämiseenkään. Tähän pyrin keräämään askeleita, joiden kohdalle kannattaa pysähtyä ja pohtia niitä oman verkkokurssin näkökulmasta. Miten seuraavien askeleiden huomioiminen edistäisi oppimista omilla verkkokursseillasi?


1. Kurssin suunnittelu: Aloita oppimisen tavoitteista. Kaikki muu suunnittelu tulee sen jälkeen. Tärkeää on myös muistaa selkeys niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti.

2. Kurssin aloitus: Perustiedot heti alkuun ja mielellään myös jotain innostavaa, vaikka ennakkotehtävä interaktiivisella videolla (esim. EDpuzzle) tai animoitu tervetulotoivotus (esim. Tellagami, Zoobe tai Voki).

3. Ryhmän kehitysvaiheet: Jokaisen opettajan ja ryhmän ohjaajan olisi hyvä aiheesta jotain tietää. Jos teema on sinulle vieras, suosittelen Satu Öystilän artikkelia Ongelmakohdat ryhmän ohjaamisessa. Omassa artikkelissani avaan ryhmän ohjaajan toimintaa ensimmäisen vaiheen näkökulmasta. Jos tiedät hyvän lähteen, missä näitä kehitysvaiheita on tarkasteltu erityisesti verkko-opiskelun näkökulmasta, vinkkaa kommentteihin!
4. Ohjaus: Toimisiko tavoitteena, että opiskelijoilla on illuusio aina läsnä olevasta opettajsta? Kerro silti miten ja mistä sinut tavoittaa ja rohkaise opiskeljoita tukemaan toisiaan ja/tai käytä sosiaalista mediaa. Näin edellä mainittu illuusio on lähempänä :)
5. Opiskelijan tukeminen: Moni keskeyttää verkko-opinnot, kuten YLEkin perjantaina uutisoi. Tartu tähän haasteeseen ennalta ja huolehdi, että jokaisella on oma motivoiva tavoite ja että osallistujat varaavat kalenterista säännöllisesti aikaa verkko-opiskelulle - ja sinä itse verkko-ohjaamiselle.
6. Oppimistehtävät ja opetusmenetelmät: Hyödynnä vaihtelevia oppimistehtäviä: yksin ja yhdessä, suljetussa ja avoimessa verkossa, kirjoittaen, katsoen, sisältöä tuottaen, mobiilisovelluksia ja monimediaisuutta hyödyntäen jne. Osa tehtävistä voi hyvin edellyttää vaikka haastattelua tai käytännössä kokeilua. Kaiken ei tarvitse tapahtua näytön äärellä!
7. Verkkomateriaalit: Mitä kannattaa tehdä itse, mitä löytyy verkosta valmiina ja mitä on mielekästä antaa opiskelijoille tehtäväksi?
8. Tekijänoikeudet ja avoin jakaminen: Kunnioita tekijänoikeuksia ja vaadi samaa oppijoilta. Paljon valmista materiaalia (esim. Pixabay) löydät, kun ymmärrät, mitä Creative Commons -lisensseillä tarkoitetaan. Ks. CC-lisenssien verkkosivut tai artikkelini Miksi jakaa avoimesti?
9. Reflektio, palaute ja arviointi: Reflektoidessaan opiskelija pyrkii ymmärtämään ja analysoidaan toimintaansa sekä ohjaamaan ja muuttamaan sitä. Reflektio on tärkeää myös opettajalle, jonka tulee tarjota mahdollisuus jatkuvaan palalutteeseen, sen sijaan että se kerätään vain kurssin päätteeksi. Arviointi ohjaa oppimista viestimällä opiskelijalle, mikä on tärkeää ja oppimisen arvoista. Verkossa kannattaa hyödyntää vertaisarvioinnin lisäksi myös automaattisesti tarkastuvia harjoituksia ja/tai kokeita.
10. Jatkuva kehittäminen: Kehittääkseen osaamistaan ja sitä kautta myös verkkokurssejaan, kannattaa osallistua verkon yhteisöihin, missä osaamista ja vertaistukea jaetaan (esim. Facebook ja blogit). Maksuttomia webinaareja opettajille järjestetään runsaasti. Ajoittain tekee hyvää myös itse opiskella verkossa ja osallistua konferensseihin, joista huhtikuinen ITK on Suomessa ehdoton ykkönen. Yksi viimeisimpiä löytöjäni on tämä TAMKin digimentoreiden verkkokurssien arviointityökalu - sitä suosittelen lämpimästi!

Verkkokurssin rakentajan 10 askelta from Matleena Laakso

Pokémon GO ja opetus

Aiemmin tällä viikolla kerroin OKM:n webinaarissa konkreettisia kokemuksia Pokémon Go -pelaamisesta pohjautuen edelliseen bloggaukseeni, joka on kaikkien aikojen luetuin kirjoitukseni. Jaoin muutamia ideoita pelin hyödyntämisestä opetuksessa ja kerroin lyhyesti muista opetuksessa käytetyistä paikkatietoon ja lisättyyn todellisuuteen pohjautuvista pelillisistä ympäristöistä.

Kuva: Sari Salo, CC BY-SA

Webinaarissa professori Frans Mäyrä Tampereen yliopistolta piti puheenvuoron otsikolla Lisätty todellisuus, Pokémon GO ja leikillistyvä yhteiskunta. Hän totesi, että yksi pelin ääneenkin lausutuista tavoitteista on, että pelaajat kokevat oman lähiympäristönsä uudelleen. Itsekin olen huomannut, miten lähiympäristön puistojen nimet, patsaat, muitomerkit ja julkiset rakennukset ovat tulleet tutuksi, mutta yrityksen pokéstoppin olen törmännyt vain kerran. Tarkoitus on kuitenkin jatkossa myydä pocestoppeja ja/tai gymejä yrityksille. Esimerkiksi Japanissa löytyy gymi jo 3000 McDonalds-ravaintolasta.

Mäyrä päätti esityksensä kertomalla tekijöistä, jotka ovat Pokémon GO -pelin suosion taustalla ja omalla kokemuksellakin voin ne allekirjoittaa: peli on helppo lähestyä, siinä on ripaus fantasiaa, se on palkitsevaa ja sen avulla voi tehdä asioita yhdessä.

Ilmiönä peli on äärimmäisen kiinnostava. Jo heti heinäkuussa lukuisat asiantuntijat kirjoittivat siitä ammattialansa näkökulmasta. Opetuksen näkökulmasta paras lukemani bloggaus on innokkaalta opetusteknologiakokeilija Mari Petreliukselta. joka tomii mm. lukion bi-ge-te-opettajana. Hän on ideoinut Pokémon goes luokkahuone -kirjoituksessaan monia esimerkkejä siitä, miten peliä voi opetuksessa hyödyntää. Alla olevassa diasarjassani on siitä muutama lainaus, mutta kannattaa perehtyä alkuperäiseen kirjoitukseen.

Hiljattain eräs luokanopettaja kertoi päättäneensä, että viidennen luokan käsityötunnilla tehdään nuket. Moni oppilas innostui siitä vasta, kun kuuli, että nukke voi olla myös joku pokémon-hahmo. Kehittelimme ideaa yhdessä eteenpäin ja nyt suunnitelmissa on Plastic-sovelluksen (iOS) avulla animoida nämä nuket omiin animaatiotarinoihin. Tässä toteutuu Toby Ricen tviitistä aikanaan poimimani lainaus:

"Älä hämmästytä oppijoita teknologialla. Hämmästytä heidät sillä, mitä he voivat sen avulla luoda."

Kuva: Sari Salo, CC BY-SA

Oheiset kuvat löysin Sari Salolta Alakoulun aarreaitta -ryhmästä. Hän teki tällaisia kuvia koulunsa suunnistusjakson alkuun. Kun hetki sitten chattailimme pyytäessäni lupaa käyttää kuvia, Sari kertoi myös Classcraftista, minkä avulla on pelillistänyt opetustaan. Siellä luokan jokainen oppilas saa oman avatar-hahmon, jota hän kehittää lukuvuoden aikana eteenpäin. Oppilaat jaetaan luokassa tiimeihin, joissa he toimivat yhdessä toisiaan auttaen. Jos innostuit, kannattaa liittyä Classcraft Suomi -ryhmään.

Pokémon Go -tyylisiä paikkatietoon ja/tai lisättyyn todellisuuteen pohjautuvia tehtäväratoja ja vastaavia on suomalaiskouluissa tehty jo pitkään. Monella QR-koodiradat ovat arkea ja lisätyn todellisuuden Aurasmallakin on tehty jo monipuolista sisältöä. Itse olen kokeillut myös juoksentelua pitkin Hakametsän kaupunginosaa Jungle Race -mobiilisovelluksen kannustamana.

Kun tarjontaan lisätään kotimaiset maksulliset sovellukset, valikoima pelillisten tehtäväratojen tekemiseen kasvaa. Seppoa on jo moni päässyt kokeilemaan, Jungle Racenkin sisältävä OutdoorGame on sille yksi vaihtoehto. Ensimmäisenä tällaisen pelillisen elementin osana sähköistä oppimisympäristöä tarjoaa Mobie Oy:n OnEdu 2.0 ja eSmart.

OKM:n seminaari tekoälystä ja opimisanalytiikasta

OKM:n yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osasto järjestää ke 28.9.2016  avoimen ja maksuttoman Tekoäly ja oppimisanalytiikka opetuksessa ja oppimisessa -seminaarin. Se järjestetään Helsingissä, mutta lähetetään myös verkon kautta. Tämäkin tapahtuma löytyy ylläpitämältäni webinaarilistalta. Rohkeasti mukaan, osallistuminen ei vaadi osaamista!

  

Pokémon GO, kokemuksia ja opetuskäyttöä from Matleena Laakso

OnEdua maailmalle viemässä

Kuopiolainen Mobie Oy on kehittänyt WordPressin päälle rakennetun sähköisen oppimisympäristön, johon kuuluu myös helppo ja kätevä Zine sähköisten julkaisujen tekemiseen. Olen vuoden verran kouluttanut järjestelmää sekä yrityksille että oppilaitoksille. Toukokuussa Mobie uutisoi verkkosivuillaan, että Skandinaviassa ja Baltiassa toimiva Empower Group on valinnut koulutus- ja perehdytysjärjestelmäkseen OnEdu HR:n, joka nimettiin eSmartiksi. Keskeisiä valintaperusteita oli sen toiminta offline, sillä asentajat työskentelevät usein hyvien nettiyhteyksien ulottumattomissa. Myös Zinellä nähdään paljon mahdollisuuksia niin sisäisesti kuin etenkin asiakasviestinnän työkaluna.

Aloitin Empowerin suomalaisten toimijoiden kouluttamisen kesäkuussa ja nyt heillä alkaa olla kymmenkunta kurssia valmiina. Turvallisuuskursseihin panostetaan vahvasti, mutta myös esimerkiksi yleiset perehdytysasiat on kätevää viedä verkkokurssiksi. Näin myös HR-osasto ja esimies näkevät tarvittaessa, onko materiaali käyty läpi tai kurssi suoritettu. Osa kursseista on maakohtaisia, osa käännetään yrityksen eri kielille.

Olin viime viikolla Göteborgissa ja Tukholmassa kouluttamassa Empowerin sikäläisiä työntekijöitä ja pian on suuntana myös Tallinna. Tämä oli ensimmäinen oikea työkeikkani ulkomaille. Toki useilla konferenssimatkoilla olen ollut, mutta tuolloin voi omista esityksistä ja ammatillisesta mielenkiinnosta huolimatta sometella kaikkea kivaa työhön liittyvää - silloin kun netti toimii. Nyt oli tiukka aikataulu ja tein oikeasti läppärillä töitä niin hotellissa, lentokentällä ja koneessa. Mobien omilla laitteilla jopa sähköinen oppimisympäristö toimisi offline-versiona, missä ja milloin vain. Zine toimii offline kaikilla laitteilla, jos vain julkaisun tekijä niin haluaa.

Ennen matkaa tein blogiini In English -nimisen sivun, mistä löytyvät mm. ensimmäiset OnEdu-ohjeet englanniksi ja avaintermit ruotsiksi ja pian viroksikin. Kannattaa vinkata myös kollegoille, joilla suomi ei ole ykköskieli. Suomenkieliset ohjeeni löydät blogini OnEdu ja Mobie Zine -sivulta. Molemmille sivuille on linkattu esimerkkejä avoimista Zine-julkaisuista. Ohjediojen jakamiseen SlideShare on kätevä työkalu, sillä päivittämällä aina uudet vanhojen päälle, voin varmistaa, että vanhentuneet ohjeet eivät jää nettiin seikkailemaan ja hämmentämään käyttäjiä.

Ensimmäistä kertaa olen nyt yrityspuolella toimiessani törmännyt siihen, että palomuuriasetukset tms. ovat niin tiukat, että tämä blogini (Blogger) ei avaudu yrityksen koneilla. Ratkaisuksi olen ehdottanut, että kokoan OnEdu-ohjeet Zine-julkaisuksi. Siellä saa kätevästi kerrottua avainkohdat ihan tekstinä ja upotettuja ohjediojen lisäksi vaikka ohjevideoita. Minä kouluttajana voisin tehdä pohjan ja kunkin organisaation OnEdu-vastaava voisi sitä tarvittaessa vuosien myötä päivittää. Kaikissa organisaatioiden yhteisissä oppimisympäristöissä on tiettyjä kohtia, mitkä on hyvä sopia yhdessä ja mitkä on jotenkin tiedotettava muille: Miten kurssit nimetään? Miten kuvat kategorisoidaan? Kuka on yhteyshenkilö ylläpitäjän suuntaan? Keneltä voi kysyä lisätietoja?

Tätä ideaa veivatessani keksin, että Zinehän olisi myös kätevä paikka koota oppilaitoksissa kyseisenä vuotta opittu yhteen. Siis opettajien oppima :) Zinessä voisi olla artikkeli kustakin veso- tai muusta koulutuspäivästä materiaaleineen ja työskentelyineen. Sinne voisivat oppilaitoksen ulkopuolisissa koulutuksissa ja konferensseissa käyneet kirjoittaa oppimastaan oman artikkelin. Jatkuvasti päivittyviä julkaisuja ei kannata tarjoata offline-versiona, jotta kaikilla on aina käytettävissä uusin versio. Napatkaa joku ideasta kiinni!

Tässä vielä lopuksi muutama reissukuva.

Göteborgiin saavuin illalla. Kuvasin kauniin vanhan rautatieseman iltakävelyllä. Samalla löysin mukavan ranskalaisen ravintolan,

jossa oli lämmitetty terassi. Tarkeni alkusyksyn sateisesta säästä huolimatta. 

Majoituin kauniissa 1800-luvulta peräisin olevassa Eggers-hotellissa aivan keskustassa. Hotelli on yksi Ruotsin vanhimpia yhä käytössä olevia hotelleja. Vieraita rakennuksessa on palveltu jo yli 150 vuoden ajan.

Göteborgin koulutuspäivän jälkeen minulla oli vajaa tunti ennen lähtöä lentokentälle ja kohti Tukholmaa. Olin edellisenä iltana sattumalta kävellyt jo suljetun Desigualin liikkeen ohi, joten suuntasin siis sinne ja ehdin vielä leivoskahvillekin.
Kiitos vaan BETT-messumatka-kavereilleni minun tutustuttamisesta Desigualiin. Nyt aina etsin niitä ulkomailta.

Tukholmassa majoituin aivan Globenin vieressä. Tosin aamulla löysin toisenkin lähes samanlaisen pallukan ja selvisi että tämä ylemmän kuvan pallukka onkin konserttikäyttöön rakennettu Tele2 Arena ja itse Globen siinä - ei ihan kivenheiton, mutta ehkä Ruuskasen keihäänheiton päässä.

Och här är Globen som alla finlandare minner från 1985 när vi vann vårt forsta världsmästerskapet i ishockey: "Den glider in i mål igen!"







Tukholman työpäivän jälkeen ehdin kierrellä kävellä tunnin vanhan kaupungin alueella. Tein vähän ostoksia ja söin herkullisen pihvin illalliseksi kuvan torilla.

Kauniita ikkunoita läheltä kuninkaanlinnaa.



Vanhan ja uuden kaupungin rajalla, ilta-auringon paisteessa.

Animaatio OnEdu-kurssin rakenteesta

Vierailin tammikuussa Lontoon BETT-messujen yhteydessä Flitch Green Academy -alakoulussa (ks. bloggaus 26.1.2015). Siellä kuulimme, että koululla on sovittu viidestä iPad-sovelluksesta, mitkä kaikki hallitsevat ja minkä hyödyntämistä on yhdessä ja vuosiluokittain suunniteltu, vaikeutta vähitellen lisäten. I can animate on yksi näistä viidestä ja jo tuolloin sen latasin.

Viime viikolla koulutin suomalaisen OnEdu-oppimisympäristön käyttöä englanniksi ruotsalaisille. Kun Onedulla lähtee kursseja rakentamaan, on tärkeää paitsi suunnitella kurssin rakenne, myös tuntea oppimisympäristön keskeiset käsitteet, jotka ovat kurssi, luku ja kappale. Kun näitä usealla kielellä toistelin, oivalsin, että tässä animaatio voisi auttaa asian havainnollistamisessa. Itse koen OnEdussa luontevimmaksi rakentaa ensin kurssin perusrungon ja vasta sen jälkeen tuoda sisältöä, mutta toki tätä voi tehdä hieman limittäin ja lomittainkin.

Animaatiosovellus on erittäin helppo käyttää. Itse kuvauksen tekee nopeasti, mutta suunnittelu vie aikaa, esimerkiksi tässä tapauksessa tekstien tulostaminen ja leikkaaminen. Kuvasin ensin 11 sekuntin tuotokseni. Sitten vein sen kuvakirjaston kautta iMovie-ohjelmaan, missä sain hidastettua tarinaa, lisättyä musiikin ja jaettua tuotoksen YouTubeen. Näitä ei sovelluksen ilmaisversiolla voi tehdä, mikä muutoinkin sallii vain kaksi animaatiota. Kolmen euron maksullinen sovellus on jo monipuolisempi ja sillä saisi myös parempaa laatua.

Digabi - näin olen valmistautunut

Digabi on ylioppilastutkintolautakunnan projekti, jonka tavoitteena on siirtää ylioppilaskokeet sähköisiksi asteittain vuosina 2016-2019. Osallistun tällä bloggauksella ja etenkin alle upotetulla diasarjalla tänään päättyvään kilpailuun, missä kerätään kentältä kokemuksia sähköiseen yo-tutkintoon valmistautumisesta. Minun näkökulmana on opettajien täydennyskoulutus.

Edit 29.10.2014: Tämä bloggaus voitti viikon 43 kisan. Samalla ilmoitettiin, että kilpailu jatkuu toistaiseksi, joten haastan teidät blogini lukijatkin osallistumaan. Palkintona Lippupisteen lahjakortteja.

Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuksessa ja muussakin elämässä valmentaa samalla sähköisiin kokeisiin. Kaisa Vähähyyppää siteeraten, sähköisten yo-kokeiden tavoite on muuttaa lukio-opetuksen pedagogiikkaa. Arviointi ohjaa vahvasti oppimista ja päätös sähköisiin yo-kokeisiin siirtymisestä on jo nyt muuttanut lukioiden oppimis- ja toimintakulttuuria. Suurin muutos lienee edessä niissä lukioissa, joissa 1:1 pedagogiikka (eli laite/opiskelija) ei vielä ole vakiintunutta ja laitteet eivät ole päivittäisessä tai edes viikottaisessa käytössä.

Nyt jo päättyneessä Pirkanmaan PAOK-hankkeessa näin, miten lukioiden kiinnostus tvt-osaamiseen lähti kasvuun Digabi-päätöksen myötä. Vaikka osaavia ja kiinnostuneita opettajia on kentällä ollut paljon kauemmin, kuin minä olen näitä töitä tehnyt, sähköisten yo-kokeiden myötä tuntuu lukioväen muutosvastarinta tvt:n käyttöön kadonneen ja yleinen kiinnostus kasvaneen.

Vuonna 2013 alettiin myös PAOK-hankkeelta pyytää koulutusta sähköisiin kokeisiin liittyen ja ensin niistä vastasi kollegani Minna Helynen (Prezi-esitys elokuulta 2013). Hänen siirryttyä toisiin tehtäviin, minä perehdyin teemaan ja tein ensimmäisen version alle upotetusta diasajasta. Tänä syksynä freelancer-kouluttajana olen jatkanut näitä koulutuksia ja samalla diasarjaakin päivittänyt. Käytäntöni on, että jos ensimmäisessä diassa on päiväyksen ja tapahtuman nimen sijaan vain kuukausi ja vuosi, päivitän diasarjaa aika ajoin.

Toistaiseksi olen keskittynyt seuraaviin välineisiin sähköisistä kokeista ja arvioinnista kouluttaessani:

• Google Drive (One Drive): esseet, kirjoitelmat, esitelmät, yhteismuisiinpanot yms. 
• Sosiaalisen median maksuttomat kyselytyökalut: Kahoot, Socrative, Quizlet, Plickers,..
• Sosiaalisen median ja mobiililaitteiden sovellukset osana arviointia sekä itse- ja vertaisarviointi: oppimispäiväkirjat, blogit, wikit, Twitter, kuvat, videot,..
• OnEdun koe- ja kyselytyökalut

Kuvaavaa on eilisen lauantain veson päätteeksi saamani palaute: kolme opettajaa kertoi, että nyt he tietävät, mitä esinaiseltaan pyytävät, aikaa aineryhmittäin ideoida sähköisiä kokeita kursseilleen. Tällaista aikaa on varmastikin syytä tulevissa koulutuksissakin tarjota. Aiemmin viikolla toinen opettajaryhmä koki keskeisimmäksi haasteiksi ajan puutteen. Siihen tekee mieli kommentoida, että aluksi uusien toimintatapojen opettelu vie aikaa, mutta kun ne hallitsee, niin aikaa voi säästyäkin. Siihen ainakin haluan uskoa. Aikaa voinee säästää tai ainakin tulosta parantaa myös ideoimalla ja tekemällä kokeita yhdessä toisten opettajien kanssa.

Ajan niukkuus on hyvä peruste kokeilla helppoja sosiaalisen median työkaluja: Kahootista ja Socrativesta löytyy paljon valmiita kyselyitä, mutta omien tekeminenkään ei vie paljoa aikaa. Ja kuka sanoo, että se on aina opettajan tehtävä? Quizletin valmiita tehtäviä voi kuka tahansa tehdä ilman kirjautumistakin, testaa vaikka musiikkisanaston tuntemistasi (selaimella tai Google Play/App Store Quizlet-sovelluksella). Tai harjoittele sillä termejä ja pelaa pelejä aiheesta.

Sähköiset kokeet ja arviointi from Matleena Laakso

Muita diasarjojani sähköisiin kokeisiin liittyen:

• Taito ja taideaineiden työpaja (ISOverstas, Lohja 22.10.2014)
• Sähköiset kokeet, reaaliaineiden työpaja (Tampereen kaupunki 25.10.2014)
• OnEdu: kurssit luominen sekä tehtävät ja kokeet (Lokakuu 2014)

Ainakin minun näkökulmasta ensi vaiheessa Digabin henkilöstön vastuulla on ollut kiertää kertomassa ja kouluttamasaa sähköisistä yo-kokeista, kun minä ja monet kollegani olemme keskittyneet tukemaan lukioiden henkilöstöä tvt:n monipuolisessa hyödyntämisessä ja saamaan kokemusta sähköisistä kokeista yleisesti. Pian tämä muuttuu, sillä pääsen mukaan marraskuussa järjestettävälle Digabin kouluttajakurssille. Kun innostuneena jaoin tiedon viisi päivää sitten Facebookissa, siitä on tykätty peräti 84 kertaa. Taitaa olla tämän vuoden päivityksistäni suosituin.

Sosiaaliseen median toimintakulttuurissa upeaa on avoimuus ja jakaminen. CC-lisensillä ja normaalin siteerausoikeuden turvin on ylle upotetussa diasarjassa hyödynnetty myös seuraavien henkilöiden osaamista. Mukana ei ole organisaatioita, hankkeita eikä nimimerkkejä. Siitä puututte myös te kollegat ja koulutusteni osallistujat, joilta kuulemiani hyviä esimerkkejä kerron kerta toisensa jälkeen. Loppusitaatiksi sopiikin hyvin: Yhdessä hyvä tulee!

• Ryan MvGilchrist
• Sirpa Suontausta
• Timo Ilomäki
• Markus Aalto
• Tiina Savisalmi
• Arto Lohi
• Pietu Halonen
• Saurabh Gupta
• Eenariina Hämäläinen
• Taina Salonen
• Matt Miller
• Jukka Melaranta
• Tuure Puurunen
• Teemu Takio
• Tuuli Kurkipää
• Warren Berger
• Tommi Roininen
• Mari Petrelius
• Jorma Kauppinen
• Jouni Välijärvi
• Sari Vähäsarja
• Maarit Jaakkola
• Lari Härkönen
• Pekka Peura
• Miikka Salavuo