YLE Oppiminen kysyi verkkosivullaan,
Kumpi voittaa paperinen vai digitaalinen luonto-opas? Itse olen näiden sekakäyttäjä ja vastaan tässä omalta osaltani kysymykseen tunnistamalla pihaltani ne taimienvaihtopäivästä saadut kasvit, joiden nimeä en vielä tiedä. Käytän tunnistamiseen lähes aina sekä kirjoja että nettiä, usein myös ystävien osaamista ja digitaalista tunnistussovellusta. Yhdestä paikasta tunnistan, toisista varmistan, sillä harvoin yksi kuva tai lyhyt kuvaus on riittävä varmistamaan lajia.
Kun katson puutarhaharrastustani lajitunnistusta laajemmin, mobiililaitteen suurin etu on, että se on aina mukana. Harvoin kaupassa tyydyn pelkkään hinta- ja nimitietoon, vaan haluan tutkia lajikkeita tarkemmin. Myös kasvien ja puutarhaideoiden tallentaminen valokuvaamalla on minulle tärkeää. Paperisia kirjoja käytän eniten suunnitteluun ja haaveiluun: käytän paljon kirjanmerkkejä ja välissä on erilaisia kukkapenkkiluonnoksia ja lehtileikkeitä eri vuosilta.
Vuosia dokumentoin puutarhakasvejani paperivihkoihin, mutten ollut tyytyväinen ja siirsin dokumentoinnin
puutarhawikiin. Nyt saan vuosi vuodelta helposti täydennettyä tietoja. Vaikka wiki on tehty vain itseäni varten, ei ole mitään syytä, miksei se voisi olla julkinenkin. Tiedän siitä olleen iloa ainakin työkavereilleni, joiden kanssa on ahkerasti ideoita ja pistokkaita vaihdettu.
 |
PhotoGridillä koostettuja ruudun-
kaappauskuvia NatureGate-sovelluksesta |
Kasvi 1.
Facebookissa toimii erittäin aktiivinen yli 25 000 jäsenen
Puutarha ja piha -ryhmä. Laitoin sinne aiemmin kesällä yhden perennan kuvan pyytäen tunnistusapua. Vajaassa puolessa tunnissa tuli ensimmäinen kommentti "Oisko rantatädyke?" ja sellaiseksi se illan aikana varmistui. Kommenttien perusteella tutkin vielä eri tädykkeitä netistä ja
Antti Riikosen erinomaisesta
Suomalaisesta perennakäsikirjasta.
Kasvi 2.
Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvin suvusta, helpointa oli aloittaa NatureGaten avulla, minkä voi ladata maksutta iPadiin ja Android-laitteisiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä
Luontoportin verkkosivuille ja avata
kasvien tunnistussivun.
Ohessa on ruudunkaappauskuvia, jotka kertovat, miten askel askeleelta voi antaa sovellukselle tietoja ympäristöstä, kukista, lehdistä ja muista ominaisuuksista. Samalla lajivaihtoehdot vähenevät. Ennen kuin olin kaikkiin kysymyksiin edes vastannut, jäljelle jäi
isomaltsa. Kuva vahvisti, että kyseessä on joku maltsa. Siirryin sisälle pöytäkoneen ääreen, sillä jostain syystä sovellus ei kyennyt avaamaan Luontoportin artikkelia kasvista. Tarkempi lajike jäi vielä epäselväksi, sillä minun pihalla kasvi on punavartinen ja vain alimmat lehdet ovat kolmiomaiset.
Opin maltsojen olevan lajintunnistuksen kannalta hankala suku ja että ne ovat villiyrteiksikin luokiteltuja mm. meren rannoilla ja kaatopaikoilla kasvavia yksivuotisia pujon sukulaiskasveja. Mielenkiintoni lopahti siihen, ei tämä olekaan
perenna. Vaikka se on kohtuullisen kaunis punaisen varren ja lehdistön vuoksi, en jää sitä kaipaamaan, kun talvi ainoan yksilöni vie.
Kasvit 3. ja 4.
 |
Vasemmalla kasvi 3 ja oikealla 4.
Kuvat: Matleena Laakso, CC BY. |
Kasvien 3 ja 4. tunnistusyritys osoittautui varsin haastavaksi. NatureGate ehdotti viimeisen kahdeksan kasvin kohdalla keltaiselle lajiksi erilaisia alpeja ja leinikkejä tai peltokaalia, rohtoraunioyrttiä ta ukontulikukkaa. Tutkin niitä tarkemmin netistä ja osaa myös kirjasta, mutta mikään ei tuntunut täsmällisesti sopivan kasviin.
Hauskoja koevastauksia -sivulla kerrotaan jonkun luetelleen kukan osat seuraavasti:
"verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö". Tähän törmäsin, kun yritin selvittää, mitä tarkoittaa, että alveilla "verhiö on syvään liuskainen". Ilman perustietoja ja alan sanastoa on vaikea ymmärtää Googlella löydettyä. Ei hyödytä, että Google niin paljon tietää, sillä ei ole Google-kääntäjää kyseiselle lauseelle. Päädyin siihen, että kyseessä voisi olla joku alpi, mutta tarkemmin en onnistunut asiaa selvittämään.
 |
Ruudunkaappauskuvat Google-hausta sanalla
alpi sekä alempana alpi +kukka. |
Usein käyttämäni konsti, kun on jo hajulla lajista, on tehdä siitä
kuvahaku. Kuten kuvasta näkyy, alpi-sana löytää Alppeja ja kukkien kuvia sain näkyviin kertomalla, että vain sanan "kukka" sisältävät tulokset kelpaavat. Se onnistuu kirjoittamalla hakusanaksi: alpi +kukka. Saman olisi voinut tehdä lysimachia-sanalla, sillä latinaksi kuvia löytyy paremmin ja kokemukseni mukaan luotettavammin. Tavoitteena oli löytää kuvista oman kasvin näköisiä ja sitä kautta päästä eteenpäin nettihaussa. Tällä kertaa kuvat vahvistivat ajatusta alpista, mutta sopivaa lajiketta en vieläkään löytänyt.
Hopeanvärisestä kasvista numero 4. en saanut NatureGatelta edes ehdotusta. Minulla ei ole kirjaa, missä kasvien kuvat olisivat värien mukaan lajiteltuna. Hakemistoissakin listat ovat kukkien värin mukaan, mutta minun kasvi ei vielä kuki ja se olellisesti vaikeuttaa tunnistamista. Ilman YLE:n juttua olisin jättänyt tunnistuksen myöhemmäksi.
Kokeilin kepillä jäätä ja katsoin perennakirjani hakemistosta sanalla hopea alkavat kasvit. Ei tärpännyt. Tein NatureGaten testin uudelleen, mutta en ottanut väriin kantaa. Nyt se ohjasi minut jäkkäröiden ja pähkämöiden luokse. Molemmista minulla on muutamia lajikkeita ennestään ja tämä kyllä erosi niistä monelta osin. En kuitenkaan onnistunut sulkemaan pois mahdollisuutta, että sukulaisuussuhde olisi olemassa.
Välillä tunnistus onnistuu helposti digitaalisesti, välillä kirjan avulla. Nyt muutaman tunnin jälkeenkään en ollut varma 3. ja 4. kasvista. Lopulta jo vähän turhautuneena vein niiden kuvat, kuvaukset ja arvioni Puutarha ja piha -ryhmään. Vajaassa neljässä tunnissa molemmat oli tunnistettu: keltainen on ripsialpi ja hopeinen hopeamaruna. Molempien osalta tsekkasin Googlen verkko- ja kuvahaun kautta tunnistuksen oikeellisuuden. Harvinainen hopeamaruna löytyi myös perennakirjastani, mutta kuvassa kasvi näytti kovin eriväriseltä omaani verrattuna. Sen sijaan juuri ripsialpia siellä ei ollut. Erilaisia alpeja kuin on noin 150 lajia.
