Digiä vauvasta väittelijään - kuusi nostoa luonnoksista

Työpöytä on tapana siivota ennen lomaa. Ihan vielä en jää lomalle, mutta kaipasin vaihtelua työeläkeotteen tarkistamiseen, tarjousten tekemiseen, hankeraportteihin ja sekalaiseen silpputyöhön. Minulla oli työn alkaessa 44 blogiluonnosta: viimeistelyä vaille valmiita vuosien takaisia kirjoituksia ja ideapapereita tai muutaman linkin koonteja. Paljon tuli ihan poistettuakin, mm. listaus runokoneista, joista juuri mikään linkki ei enää toiminut. Runoilun inspiraationa voi nykyisin käyttää vaikka tekoälyä tai näitä Kokeile kesärunoja (2013) bloggauksen vinkkejä. Sekalaisiin vinkkeihin olin tallentanut mm. äänitä työskentelyn taustalle, esim. kahvilan ääniä tai sadepisaroita, ks. esim. Hipstersound ja Noisli. Osa teemoista oli vanhentunut, osa unohtunut kiireen alle. Tässä kuusi tiivistelmää uusimmista alkaen

Jiri Vilppolan väitös ammatillisen opettajan osaamisen ja identiteetin kehityksestä (2023)

Minusta väitöstilaisuudet ovat hurjan mielenkiintoisia, sillä niissä väittelijä tiivistää monen vuoden tutkimustulokset noin puolen tunnin lektioon, jota seuraa antoisa keskustelu. TAMKin kollegani Jiri Vilppolan väitöksen otsikko oli Ammatillisen opettajan osaamisen ja identiteetin rakentuminen : - Työelämälähtöinen ja osaamisperustainen ammatillinen opettajankoulutus. Vastaväittäjänä toimi Marianne Teräs ja kustoksena Raija Hämäläinen. 

Tutkimuksessa havaittiin, että identiteetin kehittymiseen vaikutti selvästi opettajaopiskelijan orientaatio opettajaopintojen alussa. Jos opettajuus oli tietoinen ja toivottu uusi rooli, se avasi tilaa opettajaidentiteetin kehittymiselle ja tällöin myös koulutuksen tavoitteet saavutettiin paremmin. Opettajaidentiteetin vahvistuminen johti rohkeuteen kokeilla ja kehittää omia pedagogisia arjen toimintoja, ja näissä onnistuminen lisäsi pedagogista osaamista vahvistaen edelleen myös opettajaidentiteettiä.

Ammatillisen opettajan identiteetin kehityskulut ovat yksilöllisiä, mutta niitä suuntaa opettajaopiskelijan orientaatio opettajuuteen koulutuksen aloitusvaiheessa. Jos opettajuus oli tullut uraporulle sattumalta ja identiteetti rakentui vahvemmin ammattiroolin (esim. hoitaja tai asentaja) kautta, se ei tarjonnut yhtä hyvää lähtökohtaa opettajaidentiteetin ja osaamisen kehittymiselle. Henkilökohtaistamisen ja identiteetin tietoisen pohdinnan merkitys on tällöin erityisen suuri. Opettajan identiteetin kehittymistä on hyvä pitää esillä ja käsitellä opettajaopintojen alusta asti. (Edellä lienee suoria lainauksia Jyväskylän yliopiston väitöstiedotteesta. Se ei enää ole verkossa, joten en voi tarkistaa.)

Valmistuneita juhlitaan (2022)

Valmistuvan juhlasade

Osallistuin kesäkuussa 2022 Kööpenhaminassa The Danish National School of Performing Arts -oppilaitoksen valmistujaisiin, kun siskontyttäreni valmistui sieltä kandiksi. Valmistujaisjuhla oli, kuten tanssin ja koreografian opettajilta voi odottaa, kerrassaan häkellyttävän hieno. Jo juontajien ja opettajien saapuminen lavalle oli esitys itsessään - osa tuli tanssien, osan kollegat kantoivat paikalle.

Se mistä tykkäsin erityisesti, oli kunkin valmistuvan opiskelijan kutsuminen lavalle, yksi kerrallaan musiikin soidessa. Sitten opettajat tanssivat hänen ympärillään ja kiinnittivät opiskelijaan lappusia, kertoen samalla ääneen niissä olevia adjektiiveja opiskelijaan liittyen. Lopuksi opiskelija julistettiin kandiksi paperisilpun sataessa päälle.

Lukioiden ainetiimitoiminnasta osaamista ja energiaa lukio-opettajille (2021)

Lukio-opettajien ainetiimien (25 kpl) tavoitteena on tukea osaamisen kehittämistä ja jakamista. Tapaamiset mahdollistavat vertaistuen myös sellaisten oppiaineiden opettajille, joilla ei ole oman aineen kollegaa samassa lukiossa arkea jakamassa. Voit tutustua toimintaan ainetiimiblogissa (ks. koonti vuoden 2023 toiminnasta). Tapahtumakalenteri alkaa täyttyä jälleen alkusyksystä. Ainetiimit kokoontuvat kasvotusten yksittäisiä poikkeuksia ja pandemia-aikaa lukuun ottamatta.

Pirkanmaalla on pitkät perinteet lukioiden ainetiimitoiminnassa. Olen toiminut koordinaattorina syksystä 2018 alkaen sekä pienimuotoisemmin jo 2009-2014 osana Pirkanmaan II asteen PAOK-hankkeiden työtä, jolloin toiminta laajeni maakunnalliseksi, oltuaan 2000-luvun alussa seutukunnallista. Toiminnasta on nyt jo pitkään vastannut Tampereen seudun kasvatus- ja opetusalan osaamisen kehittämisen palvelu Osake, jonka toiminta siis nimestään huolimatta kattaa seutukunnan lisäksi koko Pirkanmaan maakunnan.

Kullakin ainetiimillä on sen keskuudesta valittu vetäjä. Tiimit suunnittelevat itse tapaamisensa ja niiden teemat. Tapaamisissa voidaan perehtyä oppiaineen ajankohtaisiin teemoihin, esim. yo-kirjoitukset, LOPS, korkeakouluyhteistyö. Määräraha mahdollistaa myös ulkopuolisten asiantuntijoiden kutsumisen mukaan. Usein kokoonnutaan keskustelemaan tietyn teeman äärelle tai jakamaan kokemuksia ja materiaaleja. Jonkin verran tehdään myös tutustumiskäyntejä ja opintomatkoja.

Hyviin koulutuksiin osallistuneet tai jotain uutta vaikkapa tekoälyn saralla kokeilleen kollegat voivat jakaa oppimaansa kollegoilleen. Ainetiimien tapaamisten palautteista voi lukea, että ne toteutetaan suurelta osin vertaistuen muodossa. Eräs opettaja kommentoi, että “Mielestäni tapaamiset ovat lähinnä kollegoiden vertaismentorointia, yhteissuunnittelua ja ideointia”.  

Lukiokirjoista silloin, kun perheen piti ne ostaa (2018)

Kun esikoisemme aloitti 2012 lukion, kirjoitin siitä Facebookiin näin: "Some ja tvt on lukion ekalla viikolla jo niin vahvasti läsnä, että lukiolaiseni päätyi tänään kertomaan työstäni uusille kavereilleen. TOSI COOL oli heidän kommentti!" Tuolloin digi oli selvästi jo enemmän tai vähemmän tulollaan lukioon. Ostimme jo läppärin, vaikkei sitä edellytetty eikä oppitunneilla kai koskaan käytetty, ellei sitten itse halunnut sinne vaikka muistiinpanoja tehdä.

Kun keskimmäisemme aloitti lukion 2015 edellytettiin jo jokaiselta omaa läppäriä. Sitä myös käytettiin jatkuvasti niin koulussa kuin kotona opiskeltaessa. Halutessaan olisi ollut mahdollisuus jo muutamia sähköisiä kirjojakin hankkia, mutta yhtään digikirjaa ei tullut ainakaan alkuun hankittua. Kun lukio oli sama kuin sisarella, oli suurin osa paperikirjoista löytyi kotona jo valmiina.

Kuopuksemme aloitti lukion 2017 ja se mikä oli muuttunut, on sähköisten kirjojen määrä: historiaan ja yhteiskuntaoppiin suositellaan paperikirjaa ja ruotsin ja englannin opiskeluun digikirjaa. Monissa aineissa (fy, ke, ma, sa, ai/lukukirja) sai valita, kumpaa käyttää. Muissa aineissa digikirja oli pakollinen. Opetussuunnitelma oli tässä välissä muuttunut ja sisarusten kirjoista vain yksi kelpasi kuopukselle: ruotsin kielioppi. Kaikki muu tieto - humpsista vain - muuttui opsin myötä. 

Perheen lasten sijoittuminen eri opsien ajalle maksoi perheelle monta tuhatta euroa: vanhempi lapsista ei enää saanut kirjoja myydyksi ja nuorempi joutui ostamaan kaikki uutena. Onko siis kaikki oppiaineet uudistettava kerralla? Tai jos lapset ovat saman opsin aikaan lukiossa, mutta valitsevat eri lukion, siellä voi olla eri kirjasarjat käytössä - ja hups, jälleen tulee parin tonnin lasku. Tai jos ostat sähköiset kirjat, mutta tarvitset niitä arvosanojen korottamiseen tai pääsykokeisiin, joudut ostamaan tiettyjen oppiaineiden kirjat vielä kerran, sillä sähköisissä oppikirjoissa on usein aikaraja.

Nyt vuonna 2024 lukiolaisten ei enää tarvitse itse ostaa kirjoja. Lukiolaisten liiton arvion mukaan lukion suorittaminen maksoi vuonna 2017 noin 2 600 euroa. Neljäsosa toisen asteen tutkinnon keskeyttäneistä nuorista kertoi tuolloin, että rahapula on ollut yksi syy opintojen jäämiseen kesken (lähde).

Kouluttajan kiire (2017)

Onpas täällä eVarikolla hulinaviikko! Lauantaina yli 400 henkeä Tuunaa tuntisi -messuilla ja tietysti aina joku sairaana, jotta töissä olevilta ei työ loppuisi kesken... Eilen pidin lyhyen koulutustuokion eräässä Tampereen lukiossa. Tulin niin kiireen keskeltä, että varmaan pulputin kuin papupata mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Ei ihan fiksua, mutta niin kävi.

Tänään päätin muistaa rauhoittua ja keskittyä paremmin siihen mitä teen. Vuorossa oli Karkun evankelinen opisto. Lähdin ajoissa, otin liftarin kyytiin ja keskustelu vei ajatukset muualle. Yksin arjessa kuuntelin Edelmanin virsiä. Ehdin ruokailla koulussa ja sen päälle oli vielä puolen päivän hartaushetki. Näin oli ruumis ja sielu ravittu ennen koulutuksen alkua. Ja sain jätettyä kiireen taakseni.

Lapset ja nuoret mediassa (2013)

Epun mediareppu -hankkeen loppuseminaarissa 2013 professori Sirkku Kotilainen hätkähdytti yleisöä kertomalla, että median käyttö aloitetaan vauvana, noin 3 kk iässä. Koulun alkuun asti televisio innostaa tietokoneita enemmän. Monelle tuli yllätyksenä, että virtuaaliraha tulee monille lapsille tutuksi varhain. Sitä voi vaikka itse ostaa R-kioskilta. 9-vuotiaana reviiri alkaa kansainvälistyä ja 11-vuotiaana on jo tunnistettavissa nuorisogenre. Tällöin liikutaan jo alueilla, missä muutamaa vuotta myöhemmin testaan rajoja. Jos median käyttö on perheessä kovin rajoitettua, lapset eivät pääse keskusteluihin mukaan ja se voi rajoittaa kaverisuhteita.

Kotilaisen mukaan lasten ja nuorten haasteena mediassa on julkisuus. Moni näyttää teknisesti taitavalta, mutta esimerkiksi netiketti tai tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät asiat eivät useinkaan lapsista vielä tunnu tärkeiltä. 

Äidin näkökulmasta huomaan, että vitosluokkalaiset pojat ovat koukussa Minecraftiin. Lasten Panfusta ja Olokosta on siis siirrytty kansainväliseen virtuaalimaailmaan. Tuossa iässä tytär piti virtuaalilemmikkihoitolaa. Yläkoululaisen nettielämä koostuu Facebookista ja hassuista vidoista. Ajatus puhelimesta ilman näyttöä ja nettiä on nuorille käsittämätön. Kun tytär aloitti lukion, sain riemukseni todeta hänelle jo aivan ensimmäisten päivien jälkeen, että tervetuloa tähän maailmaan. Niin suuri oli muutos yläkoulusta lukioon. Vasta nyt (pois lukien ulkomainen vaihto-ohjelma), alkoi tietokoneiden oikea hyödyntämien.  

Facebook-muistoja

Ruudunkaappauskuva Timehop-sovelluksesta

Tunnustan heti alkuun, että aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen vuosi sitten huhtikuussa eli hinnat ja kritiikki koskevat vuoden takaista tilannetta. Tuolloin tilasin kirjan ensimmäisestä kuudesta vuodestani Facebookista. Sitä oli kiva selailla, mutta lukemista lykkäsi käyttämäni Timehop-sovellus (iOS, Android).

Timehop näyttää päivittäin, mitä olen jakanut Facebookissa ja muissa valitsemissasi somen palveluissa tasan vuosi sitten - ja tasan kaksi, kolme,... vuotta sitten. Usein mukana on myös yksi yleinen tapahtuma maailmalta. Julkiseen someen kirjoitellaan pääosin myönteisiä tarinoita, joita on kiva muistella. Toisinaan olen sitä kautta saanut itseltäni muistutuksen jostain jo unohtuneesta idesta.

Facebook-kirjan tilasin vähän samalla idella kuin aiemmin Twitter-kirjan (ks. bloggaus 11.1.2015): "Itseäni mietityttää tiedostojen varmuuskopiointi vuosikymmenten päähän... Vaikka suuri osa omasta sometoiminnastani aikanaan vanhenee ja katoaa, ja saakin niin tehdä, jotain on mukava tallentaa vuosikymmenten päähän."

Kannen kuvat sai valita itse. Sisällysluettelossa on alussa useampi kuukausi niputettu yhteen,
mutta kun  Facebookin käyttöni lisääntyi, löytyy kullekin kuukaudelle oma lukunsa.

Kukin kuukausi saa oman aloitusaukeaman,
missä on perustietoja aktiivisuudesta,
yksi päivitys ja suosituimpia kuvia.

Tilasin Facebook-kirjan My Social Book -palvelusta tutustuttuani ensin sen esikatselukuviin. Se edellytti kirjautumista, jonka seurauksena aloin saada tarjouksia. Minun kuuden vuoden Facebook-tarina on 470 sivua. Normaalihinta valituista kansista riippuen olisi ollut 104-147 e. Aikani asiaa harkitsin ja lopulta tartuin 60 % alennukseen, Valitsin postikuluineen 51 e maksaneen kovakantisen version, jossa on runsaasti värikuvia.

Olen tyytyväinen kirjaan ja minusta sain rahalle hyvin vastinetta. Puutteitakin kirjassa on eikä sitä itse pääse juuri muokkaamaan kansikuvaa ja tiettyjä rasti ruutuun -valintoja lukuunottamatta. Suomalaiset sanat on tavutettu miten sattuu, jostain syystä aika moni kuva toistuu kahteen kertaan ja toisinaan sivulla on pikkuruinen kuva, mutta paljon tyhjää eli automaattisessa taitossa on puutteita. Myöskin koko sivun kuvat olisin usein valinnut toisin. Monien linkkien kohdalla on onneksi tarjolla QR-koodi.

Paljon jää omasta Facebook-elämästä puuttumaan, kun kirja toistaa vain itse omalla seinälläni julkaisemani sisällön kommentteineen. Nykyisin merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ryhmissä, mutta eipä sitä toisaalta tällaiseen kaikkea tarvitse tallentaa. Mysteeri minulle on se, miksi kirjasta puuttuvat kokonaan omat päivitykseni liittyen sekä omien bloggausten julkaisemiseen että omien diojen jakamiseen. Se on harmittavin puute, sillä ne olisivat minulle päiväkirjamaisesti kertoneet omasta somematkasta paljon.

(Kappale lisätty 22.4.16) Kommentoin My Social Bookin Facebook-sivulla tätä bloggausten ja SlideShare-päivitysten puuttumista kirjasta. He pahoittelivat tilannetta ja totesivat, että aivan kaikkia päivityksiä heidän sovellus ei tunnista, esimerkiksi juuri näitä sovellus-päivityksiä (tästä linkistä tarkemmat tiedot),

Miksi luin vuosi sitten tilaamani kirjan juuri tänään? Viimeistelen ITK-konferenssin teemaseminaaria, missä olen mukana kertomassa omasta matkastani digiopeksi. Tervetuloa torstaina 14.4. klo 13.15 kuuntelemaan ja jakamaankin kokemuksia aiheesta Miten minusta tuli digiope?

Digiope-esityksestämme kertova bloggaus löytyy tästä linkistä. (Lisätty 22.4.16)

Viimeiselle aukeamalle palvelu valitsee FB-kuvista ne kaikista tykätyimmät kuten kolme ITK-kuvaa, uuden iPadin, Pirkanmaan Digabi-kouluttajien tapaamisen, BETT-messut ja Garda-järven, tyttären penkkarit ja vanhojen päivän sekä monta ruokakuvaa mansikoista pääsiäismuniin ja piparkakkutaideteoksista korvapuusteihin, Näiden kuvien tallentaminen ehkä lopulta on kirjan yksi parhaista ominaisuuksista, digikuvia kun harvan tulee kuviksi asti teetettyä.

Oma sometarina kirjaksi

Twournalin kirja tviiteistä.

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin sähköisistä koonneista, joita sosiaalisen median palveluista on saatavilla. Tarjolla on muistoksi myös ihan paperisia kirjoja. Ne voivat olla joko itse tulostettuja (tai sähköisesti tallennettuja) pdf-versiota tai sitten yksittäisiä juuri sinulle tehtyjä paperikirjoja.

Itseäni mietityttää tiedostojen varmuuskopiointi vuosikymmenten päähän. Tiedostojen pitäminen luettavina vaatii osaamista ja työtä. Vaikka suuri osa omasta sometoiminnastani aikanaan vanhenee ja katoaa, ja saakin niin tehdä, jotain on mukava tallentaa vuosikymmenten päähän. Itselleni kirja viidestä ensimmäisestä vuodesta Twitterissä on samalla eräänlainen päiväkirja matkastani sosiaalisen median maailmaan. Ja saattavat kuulkaa isomummin ensimmäiset viisi vuotta Twitterissä olla ensi vuosisadalla järjestettävissä sukujuhlissa suurtakin riemastusta aiheuttavaa luettavaa!

Painetut kirjat ovat luonnollisesti maksullisia, mutta monesta palvelusta saa pdf-version ilmaiseksi, toisin usein ilman kuvia. Myös sosiaaliseen mediaan jakaminen voi olla mahdollista vasta maksullisen tilauksen myötä. Tilasin itselleni kirjan ensimmäiseistä tviiteistäni ja vaikka se oli juuri minulle tehty yksittäiskappale, ei hintaa postikuluineenkaan tullut kuin 32 euroa. Valokuvat ovat mukana mustavalkoisina, sillä värikuvat olisivat moninkertaistaneet hinnan.

Twournalin kirja tviiteistä.

Twitteristä kirja

• Tilasin kirjan Twournalista, joka tarjoaa sekä ilmaisen pdf-version että yksittäisen painetun kirjan viimeisimmistä 3200 tviitistä. Tämä sama 3200 tviitin rajoitus on monella muullakin sivustolla.
• Tweetbookz tarjoaa vain maksullista versiota korkeintaan 200 tviitistä. Jokainen tviitti on painetussa kirjassa omalla sivullaan ja ne voi itse valita.
• Tweetbookin avulla saat tallennettua tviittisi maksutta pdf-muodossa. Tviitit ovat aikajärjestyksessä, mutta ilman kuvia.
• Twdocs-sivostolla saa erilaisia koonteja useissa eri tiedostomuodoissa. Sen avulla voi ottaa talteen paitsi omat tviitit, myös esimerkiksi suosikit tai maininnat. Suosikkini (max. 500 ) saisin pdf-versiona hintaan 2,5 $ ja hintaan 199 $/vuosi saisin ottaa rajattomasti erilaisia koosteita.

My Social Book -palvelusta voi tilata itselleen
oman Facebook-kirjan. Tilausta harkitseva saa
 nähdäkseen esikatselukuvia.

Facebookista kirja

• Mysocialbook tarjoaa mahdollisuutta tehdä painettu kirja omasta Facebook-elämästään. Jos tilaisin kaikki valittavissa olevat mahdollisuudet (kuvat, kommentit,..) vuodesta 2009 alkaen, olisi kirjani 312 sivua ja normaalihinta 86 e, mistä se laski ensin 15 % ja sitten 30 %, kun jäin asiaa 26 maistiaissivun jälkeenkin harkitsemaan. Tilausta en lopulta tehnyt. Mukana ei olisi toimintani erilaisissa ryhmissä ja sivuilla.
• Palvelu tarjoaa kirjoja alk. 15 e ja oman Facebook-elämän tallentamisen sijaan hyvä vaihtoehto voisi olla vaikka kirjanen jostain tietystä elämänvaiheesta, oli se sitten seurustelu ja häät, ulkomaanmatka tai vaikka joku tärkeä työprojekti. 

Blogista kirja

• BlogBookerista saa sekä pdf-version että painetun kirjan blogistaan. Esimerkiksi Bloggerista maksuttoman pdf-version saa menemällä blogin asetusten kohtaan muu ja valitsemalla sieltä vie blogi. Näin se tallentuu koneelle. Tämä tiedosto viedään BlogBookerin pdf-kohtaan ja tehdään valinnat (1-2 palstaa, fontti, kommentit mukaan vai ei,...). Hetken odottelun jälkeen tuotos on tallennettavissa omalle koneelle.
• Blogin pdf-versioon saa paremman resoluution kuvat lahjoittamalla vähintään 10 $ ja se kannattaa maksaa, jos kyse on muusta kuin vain pikaisesta varmuuskopioinnista. Itse en pdf-versiota tulostaisi, sen verran siinä olisi käsin korjattavaa. Omasta versiostani oli kadonnut kappalevälejä, muutama kuva on mukana kolmeen kertaan jne. Jos joskus tulostan blogini, otan sen ulos esim. word-muodossa, jolloin voin sitä ensin muokata. Käyttämilläni asetuksilla myös linkit tulivat vähän hassusti eli ne ovat alaviitteinä eivätkä itse tekstissä. Mukana olivat myös luonnoksiksi jääneet tekstit. Tämä esimerkki kertoo hyvin työstä, mitä kesällä Twitter-kirjani kanssa tein: Kun haluaa ottaa talteen jotain tärkeää, kenties tulostaa tai painaa sen kirjaksi asti, edessä on testaamista erilaisilla asetuksilla, jotta saa viimeistellyn ja mieleisen lopputuloksen.
  

Miten tunnistan kasveja?

YLE Oppiminen kysyi verkkosivullaan, Kumpi voittaa paperinen vai digitaalinen luonto-opas? Itse olen näiden sekakäyttäjä ja vastaan tässä omalta osaltani kysymykseen tunnistamalla pihaltani ne taimienvaihtopäivästä saadut kasvit, joiden nimeä en vielä tiedä. Käytän tunnistamiseen lähes aina sekä kirjoja että nettiä, usein myös ystävien osaamista ja digitaalista tunnistussovellusta. Yhdestä paikasta tunnistan, toisista varmistan, sillä harvoin yksi kuva tai lyhyt kuvaus on riittävä varmistamaan lajia.

Kun katson puutarhaharrastustani lajitunnistusta laajemmin, mobiililaitteen suurin etu on, että se on aina mukana. Harvoin kaupassa tyydyn pelkkään hinta- ja nimitietoon, vaan haluan tutkia lajikkeita tarkemmin. Myös kasvien ja puutarhaideoiden tallentaminen valokuvaamalla on minulle tärkeää. Paperisia kirjoja käytän eniten suunnitteluun ja haaveiluun: käytän paljon kirjanmerkkejä ja välissä on erilaisia kukkapenkkiluonnoksia ja lehtileikkeitä eri vuosilta.

Vuosia dokumentoin puutarhakasvejani paperivihkoihin, mutten ollut tyytyväinen ja siirsin dokumentoinnin puutarhawikiin. Nyt saan vuosi vuodelta helposti täydennettyä tietoja. Vaikka wiki on tehty vain itseäni varten, ei ole mitään syytä, miksei se voisi olla julkinenkin. Tiedän siitä olleen iloa ainakin työkavereilleni, joiden kanssa on ahkerasti ideoita ja pistokkaita vaihdettu.

PhotoGridillä koostettuja ruudun-
kaappauskuvia NatureGate-sovelluksesta

Kasvi 1.

Facebookissa toimii erittäin aktiivinen yli 25 000 jäsenen Puutarha ja piha -ryhmä. Laitoin sinne aiemmin kesällä yhden perennan kuvan pyytäen tunnistusapua. Vajaassa puolessa tunnissa tuli ensimmäinen kommentti "Oisko rantatädyke?" ja sellaiseksi se illan aikana varmistui. Kommenttien perusteella tutkin vielä eri tädykkeitä netistä ja Antti Riikosen erinomaisesta Suomalaisesta perennakäsikirjasta.

Kasvi 2.

Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvin suvusta, helpointa oli aloittaa NatureGaten avulla, minkä voi ladata maksutta iPadiin ja Android-laitteisiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä Luontoportin verkkosivuille ja avata kasvien tunnistussivun.

Ohessa on ruudunkaappauskuvia, jotka kertovat, miten askel askeleelta voi antaa sovellukselle tietoja ympäristöstä, kukista, lehdistä ja muista ominaisuuksista. Samalla lajivaihtoehdot vähenevät. Ennen kuin olin kaikkiin kysymyksiin edes vastannut, jäljelle jäi isomaltsa. Kuva vahvisti, että kyseessä on joku maltsa. Siirryin sisälle pöytäkoneen ääreen, sillä jostain syystä sovellus ei kyennyt avaamaan Luontoportin artikkelia kasvista. Tarkempi lajike jäi vielä epäselväksi, sillä minun pihalla kasvi on punavartinen ja vain alimmat lehdet ovat kolmiomaiset.

Opin maltsojen olevan lajintunnistuksen kannalta hankala suku ja että ne ovat villiyrteiksikin luokiteltuja mm. meren rannoilla ja kaatopaikoilla kasvavia yksivuotisia pujon sukulaiskasveja. Mielenkiintoni lopahti siihen, ei tämä olekaan perenna. Vaikka se on kohtuullisen kaunis punaisen varren ja lehdistön vuoksi, en jää sitä kaipaamaan, kun talvi ainoan yksilöni vie.

Kasvit 3. ja 4.

Vasemmalla kasvi 3 ja oikealla 4.
Kuvat: Matleena Laakso, CC BY.

Kasvien 3 ja 4. tunnistusyritys osoittautui varsin haastavaksi. NatureGate ehdotti viimeisen kahdeksan kasvin kohdalla keltaiselle lajiksi erilaisia alpeja ja leinikkejä tai peltokaalia, rohtoraunioyrttiä ta ukontulikukkaa. Tutkin niitä tarkemmin netistä ja osaa myös kirjasta, mutta mikään ei tuntunut täsmällisesti sopivan kasviin.

Hauskoja koevastauksia -sivulla kerrotaan jonkun luetelleen kukan osat seuraavasti:
"verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö". Tähän törmäsin, kun yritin selvittää, mitä tarkoittaa, että alveilla "verhiö on syvään liuskainen". Ilman perustietoja ja alan sanastoa on vaikea ymmärtää Googlella löydettyä. Ei hyödytä, että Google niin paljon tietää, sillä ei ole Google-kääntäjää kyseiselle lauseelle. Päädyin siihen, että kyseessä voisi olla joku alpi, mutta tarkemmin en onnistunut asiaa selvittämään.

Ruudunkaappauskuvat Google-hausta sanalla
alpi sekä alempana alpi +kukka.

Usein käyttämäni konsti, kun on jo hajulla lajista, on tehdä siitä kuvahaku. Kuten kuvasta näkyy, alpi-sana löytää Alppeja ja kukkien kuvia sain näkyviin kertomalla, että vain sanan "kukka" sisältävät tulokset kelpaavat. Se onnistuu kirjoittamalla hakusanaksi: alpi +kukka. Saman olisi voinut tehdä lysimachia-sanalla, sillä latinaksi kuvia löytyy paremmin ja kokemukseni mukaan luotettavammin. Tavoitteena oli löytää kuvista oman kasvin näköisiä ja sitä kautta päästä eteenpäin nettihaussa. Tällä kertaa kuvat vahvistivat ajatusta alpista, mutta sopivaa lajiketta en vieläkään löytänyt.

Hopeanvärisestä kasvista numero 4. en saanut NatureGatelta edes ehdotusta. Minulla ei ole kirjaa, missä kasvien kuvat olisivat värien mukaan lajiteltuna. Hakemistoissakin listat ovat kukkien värin mukaan, mutta minun kasvi ei vielä kuki ja se olellisesti vaikeuttaa tunnistamista. Ilman YLE:n juttua olisin jättänyt tunnistuksen myöhemmäksi.

Kokeilin kepillä jäätä ja katsoin perennakirjani hakemistosta sanalla hopea alkavat kasvit. Ei tärpännyt. Tein NatureGaten testin uudelleen, mutta en ottanut väriin kantaa. Nyt se ohjasi minut jäkkäröiden ja pähkämöiden luokse. Molemmista minulla on muutamia lajikkeita ennestään ja tämä kyllä erosi niistä monelta osin. En kuitenkaan onnistunut sulkemaan pois mahdollisuutta, että sukulaisuussuhde olisi olemassa.

Välillä tunnistus onnistuu helposti digitaalisesti, välillä kirjan avulla. Nyt muutaman tunnin jälkeenkään en ollut varma 3. ja 4. kasvista. Lopulta jo vähän turhautuneena vein niiden kuvat, kuvaukset ja arvioni Puutarha ja piha -ryhmään. Vajaassa neljässä tunnissa molemmat oli tunnistettu: keltainen on ripsialpi ja hopeinen hopeamaruna. Molempien osalta tsekkasin Googlen verkko- ja kuvahaun kautta tunnistuksen oikeellisuuden. Harvinainen hopeamaruna löytyi myös perennakirjastani, mutta kuvassa kasvi näytti kovin eriväriseltä omaani verrattuna. Sen sijaan juuri ripsialpia siellä ei ollut. Erilaisia alpeja kuin on noin 150 lajia.