24.8.2017

Chongqing, hot pot ja munakoiso

Kiinan Chongqing on kuuluisa mausteisesta ja tulisesta ruuasta ja Rantapallo-sivusto esittelee sen otsikolla "Tulinen hot pot -kaupunki".  Erikoisimpia ruokia, joita maistelimme taisivat olla sammakonreidet ja lootusravintolan antimet sekä erilaiset sisäelimet, joita keittelimme kypsiksi hot potisssa eli mausteisessa kiehuvassa liemessä.

Olin reissussa kollegani Hanna Sarakedon kanssa ja tämän julkaisun lopusta löydät julkaisun hänen viiniblogistaan sekä muut bloggaukset matkaan liittyen. Kolmantena mukana oli tulkkimme Li Zhang. Kun hän huomasi, että olimme rohkeita erikoisuuksien maistelijoita, sellaisia myös saimme.

Ensimmäisenä iltana yliopiston presidentti tarjosi meille illallisen, seuraavina päivinä söimme erilaisissa ravintoloissa niin, että Li valikoi meille ruokalistoilta paikallisia erikoisuuksia. Vaikka tykkään suomalaisittain tulisesta ruuasta, pelkäsin, että kiinalainen tulinen olisi liikaa. Ehkä saimme ulkomaalaisina vähän miedompia tai sitten Li tilasi meille vain ei-tulisia ruokia, mutta joka tapauksessa oma kokemukseni ei painotu tulisiin makuihin.

On suosittua nauttia hot pot -ruokaa niin, että astia on jaettu kahteen osaan, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Näin voidaan tilata kaksi erilaista lientä, vaikka tavallinen ja tulinen. Me keitimme hot potissa aasialaisia kasviksia ja monenlaisia sisäelimiä, joista aivan kaikille ei tahtonut käännöstäkään löytyä. Ja kyllä muutama annos maistui paremmalta, kun ei syödessään vielä tiennyt, mitä söi. Erityisen herkullisia ruokaisampien sattumien ohella olivat hot potissa keitetyt korianterin versot.

Tässä nautiskelen hot potista. Juotavaksi oli yleensä tarjolla vettä, olutta ja erilaisia mehuja. Tällä kokeilimme jotain juomaa, jota suositeltiin tulisten ruokien kanssa. Olisko ollut yrteistä tehtyä? Kiitos kuvasta Hanna!
















Ruokalajeja oli tapana tilata runsaasti ja niin, että kaikki saivat maistaa kaikkia. Oli tavallista, että lounastaessamme kolmestaankin, tarjolla oli 15–20 eri ruokalajia. Ruuat tuotiin keittiöstä sitä mukaa, kun ne valmistuivat. Useamman kerran minulle kävi niin, että olin jo ajatellut lopettavani, mutta sitten saapui vielä kuusi ruokalajia, joita tietysti halusin maistaa.

Luulin osaavani syödä puikoilla, mutta ei se lopulta paikallisiiin verrattuna niin sujuvaa ollutkaan. Kun omat puikot toimivat myös ottimina, oli välillä hankalaa napata niillä tukevasti kiinni erilaisista liukkaista palleroista. Yllätyksekseni myös kokonaisesta kalasta otettiin paloja omalle lautaselle puikoilla. Ja niillä näköjään sai myös mättää ruokaa naapurin lautaselle, jos halusi tämän jotain maistavan.

Vaikka lämpötila pysytteli 40 asteen molemmin puolin, kaikkea uskalsi turvallisesti maistaa. Hyvä hygienia yhdessä ruuan kypsentämisen kanssa toimii. Kylmänä ja raakana en tainnut syödä muuta kuin hedelmiä ja kurkkusalaattia.

Vaaleat reiälliset palaset ovat lootuksen juurta.
Nämä annokset oli aseteltu kauniisti osterin kuoriin.

Yhtenä annoksena oli kalannahkaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna.
Tällaisia ruokia valitsin yliopiston hotellin aamupalapöydästä. Vaalea ja raidallinen pallura ovat mykyjä (engl. dumbling) eli taikinapalleroita. Meistä ne maistuivat esipaistetuilta sämpylöiltä. Juomaksi löytyi sivupöydältä vähän Spriteä. Sen lisäksi tarjolla oli kuumaa maitoa ja keittoa. Kun emme maitoa itse ottaneet, kävi tarjoilija meille mukilliset tuomassa. 
Tämä oli ainoa ei-ilmastoitu ruokapaikkamme. Peltikaton suojaamassa hallissa oli toistakymmentä pikkuravintolaa. Ideana oli valita vartaita, joissa oli raakaa ruokaa. Ne sitten paistettiin tuoreeltaan asiakkaille. Kaikista kiinalaisista suurkaupungeista ei kuulemma enää tällaisia perinteisiä ravintolatoreja löydy. Tilalla on vain lasipalatseja muuta modernia.
Kasviksia vartaassa - tuttuja ja uusia tuttavuuksia
Ruokatilaus tehtiin keräämällä vartaita muovikoriin. Tässä pieni osa liha- ja makkaravalikoimasta.

Kiinassa on valtavasti erilaisia uskomuksia väreihin, numeroihin, ruokiin yms. liittyen. Esimerkiksi kuumalla ilmalla ei pidetä terveellisenä syödä tai juoda kuin lämmintä ja kuumaa. Jopa olut tarjottiin lämpimänä, ellei varta vasten pyytänyt sitä kylmänä. Tauoilla opiskelijat täyttivät termospullojaan käytävän kuumavesiautomaatista. Kenenkään en nähnyt jäätelöä syövän, mutta pari kertaa sitä itse kaupasta tai kioskista ostin. Ei kuulemma tee jäätelön kylmyys eikä myöskään sen sokeri kenellekään hyvää.

Varsinaisesti ostoksille en matkalla ehtinyt, mutta yritin etsiä lähiseudun ruokakaupoista tuliaisiksi paikallisia karkkeja, keksejä tai muita herkkuja kotona päiväkahvilla tarjottavaksi. Mutta eipä niitä juuri ollut, sillä kiinalaiset eivät kuulemma karkkeja syö. Kiinalaisen kulinarismin vahvuus on suolaisissa ruuissa. Joitain outoja herkkuja onnistuin kutenkin löytämään. Niitä on yhä jäljellä - tervetuloa maistamaan!

Söimme päivittäin runsaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen, mutta päiväkahveja tai napostelua en nähnyt harrastettavan.

Viimeiset ruokatuliaiset ostin lentokentän kaupasta. Sielläkin kaikki kerrottiin vain kiinaksi, mutta käännössovellus ja makutesti sitten kotona kertoivat, mitä tulin ostaneeksi.


Kaikkiaan ruoka oli erinomaista, monipuolista ja herkullista. En ole mikään kovin innokas kokkailija, mutta reissun ansiosta minun on tullut kokattua kotona kuukauden sisällä jo aika monta kertaa kiinalaistyyppistä ruokaa.

Lootuksen juurta ja siemeniä toin mukanani, samoin jotain tulista öljyä ja yhden valmisruokapaketin lentokentältä. Ostettuani kotiin sesam-öljyä, tunnistin heti mausta, että sitä oli monessa Kiinassa syömässäni annoksessa.

Kehuin WeChat-sovelluksessa, että sain Chongqingissä parasta munakoisoa ikinä. Yritin tehdä vastaavaa tällä Hans Välimäen ohjeella, joskaan en tehnyt siitä tahnaa, vaan tarjosin sen sellaisenaan, maustettuna ja grillissä pehmeäksi kypsennettynä. Hyvää se oli, muttei kiinalaisen veroista. Kun jaoin kokemukseni somessa, sain yhdeltä opiskelijaltani vinkiksi Microwave Rosted Eggplant -ohjeen, jota en vielä ole kokeillut.

Myös paukutellut kurkut oliva herkullisia, niistä löysin tämän ohjeen YLE:n sivulta. Tässä ja monessa muussakin ruuassa oli runsaasti valkosipulia, mutta olisiko jotenkin paahdettua tms. sillä valkosipulille tyypillistä hajua ja tunkkaista oloa ei tullut.

Muutenkin opiskelijamme innolla kommentoivat ruokaelämyksiämme. WeChatissa on vieläpä kätevä englanti-kiina-englanti -käännössovellus sisäänrakennettuna, joten sen, valokuvien ja hymiöiden avulla voi kommunikoida jo melko paljon, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan.

Kuten aiemmassa bloggauksessa kerroin, kävimme lootuspuutarhasta, mistä toin evästä kotiinkin. Kuvassa paistamme kotona lootuksen juurta.

Alemmassa kuvassa on lentokentältä ostamani ruokapaketti, joka osoittautui kahden hengen annokseksi kikherne-paistosta. Kaikki tekstit olivat vain kiinaksi, mutta Google-kääntäjä-sovelluksen avulla ymmärsin oleellisen sen valmistamisesta.

Sovelluksella siis otetaan valokuva käännettävästä tekstistä ja sitten sormella maalataan teksti, mikä halutaan käännettäväksi. Yksi vaihe reseptissä kuului näin: 
"Saatat olla tarkoituksenmukaista lisätä salottisipuli henkilökohtaisen makunsa mukaiseksi."



Blogijulkaisut matkaltamme

2 kommenttia:

  1. Kiva reissutarina, kiitos! Mukavan näköisiä nuo kasvisvartaat, miten ne sitten tuon jälkeen kypsennettiin ?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Eeva! Katukeittiöillä oli grillejä, osa käytti parilaa, ehkä wok-pannuakin. Kasvisten kypsyessä niille siveltiin jotain maisteöljyjä tai -kastikkeita. Osa tarjottiin vartaassa, suurin osa oli irroitettu vartaasta ja tuotiin lautasella niin että eri ainekset olivat sekaisin.

    VastaaPoista