Pelilliset tietovisat

Aikuisten perustaitoihin ja niiden ohjaamiseen keskittyvän Erasmus+-rahoitteisen ABEDiLi-hankkeen seminaarissa teemoina olivat pelillisyys ja pakopelit. Saija Uotila Valo-valmennusyhdistys ry:stä piti hyvän esityksen pelillisyydestä ja nosti esiin hankkeen kokemuksista mm. sen, miten pelaaminen tekee oppimisesta hauskempaa ja voi innostaa niitäkin, joilla on negatiivisia kokemuksia oppimisesta. Osalle vuorovaikutus on ollut helpompaa etänä ja moni on oppinut pelatessa myös digitaitoja, kun pelaamiseen on vaadittu esimerkiksi sähköpostin luomista ja sillä kirjautumista. Pelin jälkeinen innostus on tukenut opitun reflektiota. Ks. Saijan diaesitys: Pelillisyys perustaitojen oppimisen tukena.

Pelillisten tietovisojen kolme parasta

Minä esittelin seminaarissa pelillisiä tietovisoja ja äänestimme Flingalla, mitä niistä myös kokeilimme. Hyviä sovelluksia on verkossa runsaasti ja demokyselyitä ja ohjeita löytyy tämän blogin sähköisten kokeiden sivulle. Työpajan diat ja linkit löydät Padletista. 

Pelillisten tietovisojen kärkeen nostan kolme alla esiteltyä. Monia tietovisoja voi käyttää sekä kokeena tai harjoituksena ilman pelillisyyttä tai sitten ottaa mukaan kaikki pelilliset elementit kuten taustamusiikin, meemipalautteet, yksilö- tai tiimipelit ja eri tavoin saatavat edut kuten mahdollisuudet yrittää uudestaan tai bonukset kolmesta perättäisestä oikeasta vastauksesta.

1.) Blooket pelillisten tietovisojen kärjessä

Blooket on uusimpana tulokkaana (ks. Blooket-bloggaus) ehdottomasti ykkönen pelillisten kyselyiden saralla. Kysymykset ovat aina monivalintoja, mutta monipuolisuutta saa 12 erilaisen pelimoodin kautta. Yksi pelimoodeista arvottaa vain osaamista, tasatilanteessa myös nopeutta. Muissa vaikuttaa myös mm. tuuri, pelistrategia ja muiden pelaajien valinnat. 

Blooketissa voi käyttää jaettuja kyselyitä tai luoda helposti ja myös omia. Kysymykset voi myös tuoda Quizlet-sovelluksesta, missä tietovisoja voi ensin harjoitella viidellä tavalla ja pelata kahdella tavalla. Lisäksi onnistuu reaaliaikainen pelaaminen ryhmän kanssa etänä tai lähinä. Kun kysymykset tuo Blooketiin, saa tällä hetkellä maksutta 12 pelimoodia. Tai oikeastaan vielä enemmän, sillä kahdesta pelimoodista löytyy yksinpeli ja tiimipeli ja kolmesta pelimoodista sekä omassa tahdissa että reaaliaikaisesti ryhmän kanssa pelattava peli. Näin kerran Quizletiin tehtyä kyselyä voi siellä ja Blooketissa käyttää kaikkiaan 26 eri tavalla!

2.) Quizizz on kyselyistä paras

Kuvassa esittelen Nearpodin työkaluja, joiden avulla
voi lisätä oppisisältöjä tai aktiviteettejä.
Kuva: Riikka Marttinen, CC BY.

Quizizz on jo useamman vuoden ajan monipuolisuudella mennen tullen päihittänyt ainakin kaikki opettajille maksuttomat kyselytyökalut, vaikka käytännössä kaikista löytyy myös maksullinen versio.

Sen avulla voi luoda kyselyitä tai upottaa kysymyksiä diasarjaan. Sen avulla voi tehdä harjoituksia ja kokeita tai pelillisiä hauskoja tietovisoja. Niihin voi vastata kukin oppija itsenäisesti tai koko ryhmä samaan aikaan. Kun kilpaillaan osaamisesta, sen voi tehdä yksilö- tai tiimikisana.

Quizizz-sovelluksen uusimpia ominaisuuksia ovat kysymykset, joihin voi piirtää, mahdollisuus lisätä vastaukseen palaute sekä kääntökortit.

3.) Nearpod kokoaa kaikki oppitunnin materiaalit ja tehtävät

Kolmanneksi sovellukseksi nostan tähän Nearpodin, mikä ei ole kovin tunnettu. Se on monipuolinen sovellus, jolla voi luoda maksutta 40 hengen ryhmälle materiaaleja, joita kukin katsoo ja joiden kanssa työskentelee omalta näytöltä joko samanaikaisesti tai kukin omassa tahdissa.

Nearpodin avulla saa koottua yhteen oppitunnin kaikki materiaalit, diat, verkkosivut, videot, kyselyt, muistitaulut, erilaiset tehtävät jne. Mukana on myös pelejä, mutta pelilliset elementit voi halutessaan myös sivuuttaa. 

ABEDiLi-hankkeen tuotokset

Kansainvälinen Erasmus+-hanke on käynnissä vielä syksyn ajan eli kaikkia tuotoksia ei vielä ole julkaistu ja osa kehittyy vielä ja niitä käännetään lisää suomeksi. Hankesivulta voit lukea lisää e-Pool-materiaalipankista, ohjaajien opastuksesta ja käsikirjasta sekä pakohuonepelistä.

Pakohuonepeli on tehty avoimen lähdekoodin Mozilla Hubsiin eli se toimii sekä selaimella että VR-laseilla kalliista laseista aina pahvilaseihin. Voit kokeilla sitä tästä linkistä, mutta pelin ideana on, että paikalla on ohjaaja ohjaamassa työskentelyä, joten sisältö ei välttämättä avaudu vain sitä katsomalla.  

Hubsiin voi kuka tahansa luoda virtuaalitilan yhdellä klikkauksella. Laura Havinen ja Mirjam Särs jakavat Yliopisto-opettajan blogissa kokemuksia tästä helppokäyttöisestä työkalusta otsikolla Tavataanko seuraavalla luennolla virtuaalitodellisuudessa? Kokemuksia Mozilla Hubsista.

Työmatkalla!

Seminaarissa monta puheenvuoroa alkoi toteamuksella, miten mukavaa on kohdata lähinä ja kasvotusten ja siitä itsekin olin riemuissani, tällä vuoden toisella työmatkalla. Vaikka etätyö on minulta sujunut kaikin tavoin hyvin, onhan se paljon tylsempää kuin kohtaamiset kasvokkain! Helsinkiin matkustaminenkin tuntui ihan turistireissulta, joten alla muutama reissukuva. Seminaarin jälkeen tein kävelyn Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ennen iltajunaa kotiin.

Vuonna 1678 perustettu kasvitieteellinen puutarha siirrettiin Helsingin Kaisaniemeen Turun palon jälkeen vuonna 1829. Kuvassa etualalla on vaahtera-angervoja. Toisessa kuvassa veistosmainen upea vanha kanto ja vähän puun runkoakin.

Piiiitkästä aikaa perjantai-ilta tarkoitti myös vapaailtaa eikä työntäyteisen viikonlopun alkua, joten ostin Downton Abbey -elokuvan lehden ja luin sitä junan ravintolavaunussa valkoviiniä nautiskellen. Juna sattui olemaan jääkiekon MM-kisajuna, mutta siihen nähden matkanteko oli rauhallista.

Onnenhetkiä - livenä ja lähinä pitkästä aikaa

Vuonna 2019 minulla oli 77 matkapäivää ja sitten tuli korona. Sen jälkeen kouluttaminen on ollut kotona koneen äärellä istumista, puhumista, kuuntelemista ja näyttämistä. Viime vuonna koulutin lähinä kolme kertaa. Tänä keväänä toistaiseksi kahdesti, kun yksi koulutus siirrettiin verkkoon vahvan korona-altistukseni vuoksi. En tiedä sairastinko taudin, sillä lievät oireet eivät näyttäneet plussaa kotitestissä.

Täydennyskouluttajan koronakevät viikko viikolta -kirjoitukseni (2020) kuvaa tunnelmia koronan ensi kuukausilta. Lisää kokemuksistani voi lukea vuosittaisista koonneista (ks. esim. Työvuosi 2021). Tässä bloggauksessa jatkan päiväkirjamaisesti kirjoittamista etäajan katkaisseista työmatkoista ja lähikoulutuksista. 

Matkustamisen riemua

Tein tällä viikolla vuoden ensimmäisen työmatkan ja olin kaksi päivää pääkaupunkiseudulla. En muista kulkeneeni yli kahteen vuoteen bussissa ja junassakin olen ollut vain kerran. Tampereen ratikka on vienyt ennen niin hyvät kulkuyhteydet kotoa rautatieasemalle, joten otin kokeeksi käyttöön kaupunkifillarin. Ne yhdessä sähköpotkulautojen ja Tampereen suurten rakennushankkeiden kanssa ovat merkittävästi muuttaneet kaupunkikuvaa, johon lähiviikkoina tuovat oman värinsä myös perjantaina alkaneet jääkiekon MM-kisat.

Kun pääsin Helsingin päärautatieasemalle, melkein itkin ilosta. Nuoruusvuosien interrailit palasivat mieleen: miten riemullista olikaan aloittaa seikkailu tylsän laivamatkan ja Ruotsin läpi kulkemisen jälkeen Hampurin rautatieasemalta - koko Eurooppa oli avoinna! 

Helsingissä olin ajoissa, joten ehdin nauttia kävelyretkestä ja lounaasta Hakaniemen hallissa. Samalla tuli testattua Google Lensiä rakennusten tunnistamisessa (ks. video Googlen AR-sovelluksista, 5:15 min). Muutama valokuva tuli otettua, mutta muuten nautin oikeasta, todellisesta, fyysisestä elämästä virtuaalisen sijaan. Ei yhtään huvittanut käyttää aikaa kuvien jakamiseen someen - oli niin nautinnollista elää "oikeaa" elämää. 

Kaupunkipyörä toimii hyvin yhdensuuntaisilla matkoilla ja kun ei uskalla jättää omaa pyörää keskustaan työmatkan ajaksi. Keskimmäisessä kuvassa näkyy uusia Tampereen kannen areenan taloja ja oikealla Helsingin päärautatieasema.

 

Kansalliskirjastossa olin käynyt vain kerran aiemmin kirjoittaessani aikuiskasvatuksen gradua partioliikkeen johtajakoulutuksen historiasta. Nyt suuntasin sinne ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen, sillä siskoni aloitti siellä hiljattain työt. Jos et siellä ole koskaan käynyt, kannattaa ehdottomasti poiketa, niin kauniita rakennuksia on harvassa! Kansalliskirjasto on Helsingin tuomiokirkon vieressä, Senaatintorin nurkassa (ks. sijainti kartalla). Kirjastot ovat myös reissutyöläisen mainioita työpaikkoja. hetken ehdin läppäriä näpytellä myös Tikkurilan kirjastossa, 

 

Kuvassa on Kansalliskirjaston kupolisali. 

Etätöissä saan kyllä ruokaa, kun itse teen - ja onhan sitä tullut korona-aikaan Foodorastakin tilattua, mutta olihan se mukavaa käydä kahvilassa ja ravintolassa. Paluumatkalla junan lohikeittokin maistui taivaalliselle ja seurana oli rautatieaseman kauppiailta saatu päivän Hesari. Päivän suurimman uutisen kuulin YleAreenan uutisista. Se oli Tasavallan presidentin ja pääministerin yhteislausunto Suomen Nato-jäsenyydestä.

Kyseessä oli vain yhden yön reissu, mutta jo se riitti palauttamaan mieleen myös sen, miten mukavaa on palata reissusta kotiin, kertoa kokemuksista puolisolle, kiertää kukkapenkit ja katsoa mitä uutta niistä on noussut. Nyt pihallani kukkivat lumikellot, sinililjat eli skillat, helmililjat, käenrieskat, esikot, vuorenkilvet, kylmänkukat, ensimmäiset narsissit ja tulppaanit sekä kevättaskuruohot ja voikukat. Muutamien nimi aina talven aikana unohtuu, mutta senkin kertoo kätevimmin Google Lens tai sitten voin luntata nimen puutarhablogistani. 

Töissä vai ystävien kanssa keskustelemassa?

Ensimmäisen iltapäivän koulutuksen teemana olivat verkkosisältöjen luomisen työkalut, joista kaikilla osallistujilla oli jo kokemusta. Minulta kaivattiin varsinaisten käyttöohjeiden sijaan enemmänkin esimerkkejä, pedagogisia ideoita, kokemuksia ja yhteistä keskustelua ja vastauksia kysymyksiin. Vaikka olinkin paikalla kutsuttuna asiantuntijana, minulle jäi mieleen tunnelma, joka oli kuin olisi ollut ystävien kanssa istumassa iltaa ja juttelemassa työjutuista. Oli kerta kaikkiaan voimauttavaa kohdata ihmisiä kasvokkain: nähdä edestä kuvattujen videoneuvottelukasvojen sijaan koko olemus ja pystyä keskustelemaan helposti yhdessä porukalla perättäisten mietittyjen puheenvuorojen sijaan.

Vaikka monen monta "temppua" osaan, millä saan verkossa edistettyä vuorovaikutusta, ei siinä samaan päästä kuin kasvokkain kohdattaessa. Ei edes pienellä porukalla tuttujen kesken, saati uuden ryhmän kanssa. Valitettavasti yksittäisillä verkkokoulutuskerroilla osallistujat usein hukkuvat massaan enkä viikon kuluttua välttämättä muista ketään. Se on surullista. Pidemmissä koulutuksissa osallistujat ehtivät jo tulla vähän tutummiksi. Nyt lähinä osallistujista jäi parempi mielikuva ja riemullista oli myös vaihtaa kotitoimisto kauniisiin ja varta vasten työn tekemiseen suunniteltuihin tiloihin.

Pidemmissä verkkokoulutuksissa voi muutama aktiivisempi ja kameraa käyttävä osallistuja jäädä mieleen. Vaikka verkossa saadaan niin sanotusti asiat hoidettua, ei niistä kohtaamisista useinkaan synny sellaista muistijälkeä kuin lähikoulutuksissa. Ne ovat myös väkisin opettajajohtoisempia. Näin siitä huolimatta, että saan usein palautetta onnistuneesta vuorovaikutuksesta ja osallistujien toiveiden kuuntelemisesta. Yksi eniten kaipaamistani asioista ovat kahvitauot opettajien ja muiden osallistujien kanssa. Niiden aikana pääsisin paremmin sisälle heidän arkeen ja se tarjoaisi mahdollisuuden monille tärkeille keskusteluille, myös niille, jotka eivät suoraan kuulu päivän teemaan. 

Lähinä, etänä ja hybridinä Vantaalla

Aulassa oli selfie-seinä, joten pitihän sitä kokeilla :)

Toinen koulutukseni oli Vantaan aikuisopiston HYKE-projektille ja käsitteli hybridiopetusta (ks. koulutuksen diat ja hybridilähteet) ja teeman mukaisesti se myös toteutettiin hybridisti. Hybridiopetusta on kritisoitu ja ihan syystäkin, mutta se on myös ollut viime aikoina monille pelastus pitkien karanteenien, sairastumisten tai riskiryhmään kuulumisen vuoksi. Ennen hybridiopetuksen tarjoamista on tärkeää pohtia, miksi sitä tarjoaa ja tunnistaa myös vaihtoehdon haasteet.

Koulutuksen jälkeen minulle esiteltiin oppilaitoksen toimintaa ja tiloja. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on ilo vierailla, kun seinillä on paljon itse tehtyä taidetta ja usein näyttelyitäkin. Tähän aikaan vuodesta voisin aina vaihtaa sisähommat puutarhurin hommiin ja opiston pihalla olikin iso perennapenkki opaskyltteineen. Kävimme myös käsityöluokassa ja vaihdoimme kokemuksia hybridiopiskelusta ja -opettamisesta kurssilaisten kanssa.  

Muutaman kerran lähinä ennen tätä kevättä

Viime syksynä pidin vuoden tauon jälkeen kolme lähikoulutusta. Pitkä tauko lähikouluttamisesta teki hyvin näkyväksi lähi- ja etäopetuksen eroja. Suunnittelin tuolloin vähän pilke silmäkulmassa bloggaavani ohjeita siirtymisestä etäopetuksesta takaisin lähiopetukseen. Ohjeita en nyt tarjoa, mutta kun tällaisia erikoisia aikoja elämme, julkaisen otteita tuolloisesta blogiluonnoksestani. 

Syksyllä 2020 vedin kaksi lähityöpajaa varsin tutuille Kiipulan ammattiopiston tiimeille. Tuolloin yllätti se, miten jo luokan kynnykselle ehdittyäni alkoi satelemaan toiveita käsiteltävistä teemoista. Etänä mennään väkisinkin enemmän opettajajohtoisemmin, kun lähinä toiveita ja kysymyksiä esitetään huomattavasti enemmän ja omista suunnitelmista on oltava valmis joustamaan.

Kivelän koulun pihaa Leppävirralla.

Vuotta myöhemmin lokakuussa 2021 kirjoitin, että erilaiset rajoitukset ovat vähitellen poistumassa. Peruskoulut ovat syksyn toimineet pääosin lähinä. Yliopistoissa mennään vielä pitkälti etäopetuksessa, mutta tarjolla on jo jonkin verran lähi- ja hybriditoteutuksia. Maskit ja käsidesi ovat silti aktiivisesti käytössä. Viime viikolla ravintolarajoituksia lievennettiin ja laulu- ja tanssikielto poistui. Myös matkailurajoitukset Suomesta ja Suomeen poistuivat ja viime viikkoina on some-fiidiin jo jaettu useita reissukuvia. Pirkkalan lentokentältä nousi ensimmäinen matkustajalentokone puoleentoista vuoteen 5.10.2021.

Käsidesit ja maskit ovat tulleet osaksi arkea.

Lokakuisen Soisalo-opiston järjestämän veso-työpajan jälkeen kirjoitin muistiin, miten vähänkään pidempi yksinpuheluni tuntui tylyltä. Etänä se olisi ollut vasta johdanto, mutta lähinä huomasin kovan kaipuun vuorovaikutukseen. En ollut tottunut tekemään töitä maskien kanssa, joten kasvojen piiloutuminen maskin taakse tuntui hankalalta. 

Toinen havainto oli, että sovelluksia harjoitellessa kysymyksiä ja avunpyyntöjä tuli selvästi enemmän kuin verkossa. Olen kyllä ollut hyvin tietoinen, että webinaareissa osa kysymyksistä jää esittämättä, mutta oli se jälleen hätkähdyttävää huomata, miten paljon enemmän kysymyksiä lähiopetuksessa esitetään.

Verkkokoulutuksissa tarjoan yleensä mahdollisuutta kysyä sekä ääneen että chatissa. Joskus käytän myös anonyymit kommentit mahdollistavaa Flingaa tai Padletia. Yksi vaihtoehto voisi olla luoda jokaiselle esimerkiksi tietyn sovelluksen harjoittelun ajaksi oma ryhmä, jolloin voisin vierailla pyynnöstä vuorollaan jokaisen luona tarjoamassa yksilöohjausta. Ehkä se johonkin tilanteeseen sopisikin, mutta koen että teemani eivät ole niin henkilökohtaisia, että muut eivät saisi keskustelua kuulla. Ja toisaalta ajattelen, että kun yksi rohkenee kysyä, niin siitä heräävästä keskustelusta on usein apua koko ryhmälle. Kahden kesken voi kysyä tulemalla ajoissa paikalle tai webinaarin jälkeen tai ottamalla suoraan yhteyttä.

360-kameralla otettu ns. pikkuplaneettakuva
brasilialaisopettajien ryhmästä.

Jälkimmäisessä Soisalon työpajassa huomasin alun jälkeen unohtavani PowerPointit. Etenimme sovelluksesta toiseen niitä kokeillen ja niistä keskustellen. Jäin miettimään, miksi näen niin paljon vaivaa yksittäisen koulutuksen diojen vuoksi, varsinkin kun melkein kaikista sovelluksista löytyy blogini kautta hyvät päivittyvät ohjeet. 

Toisessa syksyn lähikoulutuksessa sain tehdä parina päivänä töitä TAMKissa kolme kuukautta vierailleiden brasilialaisopettajien ryhmän kanssa (englanninkieliset materiaalini löydät In English -blogisivulta). Siitä kirjasin muistiin, että lähiopetuksessa ehtii vähemmän kuin verkkototeutuksessa ja toisaalta näkee, kuka pysyy mukana, 

Muutama muukin lähikoulutus oli viime syksylle sovittu, mutta ne muutettiin etäkoulutuksiksi tai siirrettiin keväälle. Nyt ensi keväälle on sovittu vasta yksi lähikoulutus, mutta se tuskin jää ainoaksi. Ennen koronaa joka kolmas kerta, kun kohtasin opettajia, tapahtui verkossa. 

Hämmästyisin, jos jatkossa edes joka kymmenes täydennyskoulutuskerta järjestettäisiin lähinä. On tärkeää pitää mielessä, miten etä- ja lähikoulutukset mahdollistavat erilaisia asioita. Etäkoulutusten etuihin kuuluvat helppo osallistuminen, matkustuskulujen pois jääminen ja usein myös tallenteet. Lähikoulutusten etuihin kuuluvat vaivaton ja aktiivisempi vuorovaikutus sekä parempi mahdollisuus tukea myös digitaidoiltaan heikompia luokassa kierrellessään. Molempia tarvitaan!