Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuosipäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuosipäivä. Näytä kaikki tekstit

3.10.2015

Blogini täytti kolme vuotta

Tällä viikolla tuli täyteen kolme vuotta tämän blogin perustamisesta. Ensimmäisen julkaisun otsikoin Jotta en eksyisi verkkoon ja siinä kerron, miten kaipasin paikkaa, minne oman ammatillisen verkkoläsnäolon voisi koota. Blogista löytyy kolmetoista aiempaakin bloggausta, jotka kopioin tänne nyt jo päättyneen hankkeen blogista. Samalla siirsin tänne ylläpitämäni listan opetusalan webinaareista.

Syvätason oppimista


Minua haastettiin hiljattain eräässä Facebook-ryhmässä pohtimaan sosiaalisen median välineitä ja syvätason oppimista. Kommentoin keskusteluun, että omaa syvätason oppimistani edistävät Facebookin keskusteluryhmät ja oman blogin kirjoittaminen. Sitä tehdessäni kirjaan ylös ja reflektoin oppimaani. Esimerkiksi NETforum-juttuani varten kävin läpi omat ja tapahtuman tviitit ja valokuvat sekä surffailin seminaarin verkkosivulla ja jatkoin siitä linkkejä pitkin eteenkinpäin. Hyvän seminaariesityksen kuuleminen ei vielä useinkaan synnytä pysyviä muistijälkiä, mutta kun tapahtumaan palaa ja keskeisimmät ajatukset kirjaa ylös, ne myös muistaa paremmin. 

Minulla on syys-lokakuussa ainakin kolme koulutusta, missä teemme erilaisia digitarinoita. Niinpä halusin opetella mm. muutaman uuden sovelluksen ja siitä syntyi idea Kuvista videtarinoita -bloggaukseen. Koulutusten valmistelu ja blogin pitäminen molemmat haastavat sekä opettelemaan uusia juttuja että kertomaan niistä muille. Tätä tekee moni muukin ja paras koonti opetusalan blogeista löytyy Opeverkoston blogit-sivulta

Alkuun en arvannut, miten paljon blogiin kirjoittaminen innostaisi. Pelkäsin, että en keksi kylliksi aiheita, mutta kävikin niin, että aiheita on maailma täynnä, mutta aika onkin se rajallinen resurssi. Yhteen blogikirjoitukseen menee monen monta tuntia aikaa, mutta koen että satsaus kannattaa. Kirjoittaminen tuo minulle uutta osaamista ja samalla kun jäsennän asioita itselleni, niistä on iloa monelle muullekin. Ja kyllä minä myös tykkään kirjoittamisesta. On tämä työn lisäksi minulle harrastuskin.


Kymmenen suosituita bloggaustani


Selvästi luetuin bloggaus kertoo Some-aakkosista eli Auli Nikkasen kanssa tekemästäni ITK-konferenssin posterista. Sitä on luettu lähes 1700 kertaa. Some-aakkoset oli innostava, hauska ja suuritöinen projekti, pitäen sisällään mm. seitsemän muuta bloggausta, joista luetuimpien listalleni viidenneksi pääsi EDpuzzle-palvelun esittely.

Toiseksi luetuimmassa jutussani kerron kokemuksiani Lumia 820 -puhelimesta. Myöskään kuudenneksi suosituin juttu somen hyödyntämisestä lomamatkalla ei kuulu ensisijaiseen aiheisiini eli tvt:n opetuskäyttöön, Siitä aiheesta hairahdan ajoittain myös puutarhanhoitoon ja matkakertomuksiin. 

Kolmanneksi luetuin on tammikuun 2015 Lontoon BETT-messujen matkaraportit kokoava julkaisu ja kahdeksanneksi luetuin vastaava julkaisu vuodelta 2014. Matkaraporttien koontiin ja suomalaisosallistujien Facebook-ryhmään sain aikanaan idean Pauliina Mäkelältä, joka toteutti vastaavaa Online Educa Berlinin yhteydessä. 

Fanitan Jane Hartin Top 100 Tools for Learning -sivua ja vuosi sitten vastasin hänen kyselyyn ja samalla jaoin omat kymmenen parasta oppimisen palveluani. Kun teistä yhdeksän henkeä sinne kohta klikkaa, niin tätä neljänneksi luentuinta julkaisuani on luettu tuhat kertaa. Samasta kyselystä kertoo myös edellinen bloggaukseni.

Seitsemäntenä luetuimpien listalla on Tampereen eOppimisen klusterille pitämäni koulutus luentoaktivoinnista, yhdeksäntenä iPadin ilmalento ja kymmenentenä Pahviset virtuaalilasit

Mitä muuta tilastot ja avainsanat kertovat?


Bloggerin sivupalkin laskuri kertoo, että yksittäisiä käyntejä blogissani on kolmen vuoden aikana ollut 89 000. Blogiini tullaan lähes yhtä usein Googlen ja Facebookin kautta. Suosituimmat sivuni kertovat sähköisistä kokeista ja webinaareista.

Bloggauksia olen julkaissut 0-9 kpl kuukaudessa ja viimeisen kolmen vuoden aikana kaikkiaan 112 eli keskimäärin kolme kuukaudessa. Minimikanavani bloggausten mainostamiselle ovat julkaisu omalla Facebook-seinällä (julkisesti, jolloin myös seuraajani näkevät ne), yksi tviitti ja LinkedIn-päivitys. Silloin kun uskon, että aihe kiinnostaa laajasti, mainostan bloggauksia huomattavasti laajemminkin, etenkin teemaan liittyvissä Facebook-ryhmissä.

Sivupalkista näet avainsanapilven. Kärkisijaa tätä kirjoittaessani pitävät sosiaalinen media ja mobiilioppiminen. Kolmantena tulee PAOK-hanke, jossa työkentelin viisi vuotta. Vahvasti esillä ovat myös konferenssikokemukseni etenkin vuosittain Hämeenlinnassa järjestettävästä ITK-konferenssista että Lontoon BETT-opetusteknologiamessut, missä olen vieraillut kolmesti. Kärjen tuntumassa ovat myös lemmikkini Twitter ja Creative Commons -lisessit.

6.4.2014

Tusen tack ABBA

Minä ABBAan ihastumisen aikoihin, levyjäni ja päivittäisessä
 käytössää oleva Erika-serkulta saatu ABBA-muki.
I dag firar ABBA fyrtionde jubileum för Eurovision vinst. Jag är mycket tacksam om allt vad ABBA har givet mej under senaste årtionden. Grattis!

ABBA toi vuoden 1974 Euroviisuvoiton Ruotsille Waterloo-laulullaan. Sitä en itse vielä muista. Pop-musiikin aikani alkoi muutamaa vuotta myöhemmin. Ensimmäiset mielikuvani ovat Kuopiosta Männistön luistinradalta, missä kovaäänisistä soi Baccara ja BoneyM. Jo alakouluiässä löysin ABBAn ja siitä asti se on ollut yksi suosikeistani. Joskun pohdin, tykkääkö sitä ihminen vain kertakaikkiaan eniten nuoruutensa musiikista vai onko ABBA vain yksinkertaisesti paras?

Kiitos ABBAn Agnetalle, Fridalle, Björnille ja Bennylle
  • Kertakaikkiaan upeasta musiikista. Te lauloitte "Thank you for the music", se oli kauniisti tehty. Meille faneillekin olisitte voinut säveltää oman vastaavan kappaleen.
  • Englanninkielen taidosta ja innosta oppia sitä lisää. Yläkouluikäisenä suomensin laulujanne, sillä halusin tietää, mistä ne kertoivat. Tein sitä sanatarkasti, joten "On and on and on" -kappaleelle olisin kyllä toivonut ymmärrettävämpää nimeä. Jouduin nimeämään sen "lla ja lla ja lla" eikä siinä minusta ollut päätä eikä häntää, mutta mikä minä olin sanojanne parantelemaan...
Okei, kiitos myös jälkikäteen hyvistä nauruista. Siis vuosia jälkikäteen. Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Ruotsiin. Siskoni kanssa saimme kinuttua vanhemmiltamme, että tutkitaan, mitä Tukholmassa olisi ABBAan liittyen tarjolla. Puhelinkopissa ruotsia vielä tuolloin taitamattomana innostuimme, kun puheliluettelossa oli tarjolla sivukaupalla tietoja ABBAsta: Myynti, markkinointi, tuotemerkki, rekrytointi, sillien osto, perkausjäte, kalankasvatus,..

Maailma oli kovin erilainen tuolloin - eli otetaan vähän tieto- ja viestintätekniikan näkökulmaa tähänkin kirjoitukseen - tai siis sen puutetta.
  • Noin 10-vuotiaana näin televisiosta Agnetan laulavan Chiquitita-laulun, ehkä Levyraadissa. Oli äärimmäisen harvinaista NÄHDÄ musiikkia, kasetiltahan sitä sai kyllä kuunnella. Olin aivan surkeana, kun näin, miten surulliselta idolini Agneta näytti. Vasta myöhemmin ymmärsin, että hän vain eläytyi laulun surullisiin sanoihin.
  • Erään teinivuoden yksi huippukohta oli, kun isäni sai jonkun pankin tai vakuutusyhtiön kautta liput The Movie (1977) esitykseen. Elokuva kertoo ABBAn Australian kiertueesta kevyen juonen kera. The Eagle lienee jo noilta ajoilta yksi lempikappaleitani.
  • Suomentaessani laulujen sanoja, tarvitsin ensin englanninkieliset. Useimmiten kopioin ne käsin ystävältäni, jolla oli LP-levyjä. Omissa kaseteissani kun ei tilaa sanoille ollut. Aina en sanoja löytänyt, joten kuuntelin play-rew-play-rew-play ja yritin ymmärtää. Osa aukeni minulle vasta paljon myöhemmin netin myötä. Miten helppoa tiedonhaku nykyisin onkaan!
Mamma Mia -musikaali on nähty, mutta Tukholman
ABBA-museo odottaa vielä näkemistä.
Jokunen vuosi sitten luin kesälomalla kirjan, mikä kertoi ABBAn tarinan laulu laululta. Kesämökillä oli tuolloin näennäisesti hiljaista, mutta päässäni soi ja soi. Pian sen jälkeen sain joululahjaksi ABBAn kaikki levyt CD-levyinä. Hämmästys oli melkoinen, kun mukana oli useita kappaleita, jotka olin täysin unohtanut. Vuosia tai vuosikymmeniä on radiossa ja tanssilattioilla lähinnä toistettu Mamma Mia -musikaalin suosittuja kappaleita, monet muut unohtaen. Musikaalin olen nähnyt ensin Helsingissä, sitten useampaan kertaan elokuvaa katsellen tai porukassa laulaen ja viimeksi pari vuotta sitten Lontoossa. Mukana oli tyttäreni, joka oli muutamaa vuotta aiemmin tokaissut murkkumaisesti: "Välillä tekisi niin mieli kuunnella ABBAa, mutta enhän mä voi, kun säkin tykkäät siitä."