- Tuomikirkko eli duomo on maailman kolmanneksi suurin kirkko. Vaikka sitä rakennettiin peräti 430 vuotta, tyyli pysyi koko ajan goottilaisena. Erityistä oli päästä kävelemään kirkon katolle. Sisällä kirkossa kävimme sytyttämässä kynttilän edellisyönä
syntyneelle kummityttömme pikkuveljelle, lastemme pikkuserkulle.
- San Siron jalkapallostadion on AC Milanin ja FC Interin kotistadion. Vasta kun kierroksella pääsimme käymään joukkueiden pukuhuoneissa,
salamavaloilla räiskiminen paljasti minulle, millaisista pyhäköistä oli kyse. Matkamuistoksi tarttui mukaan kentän nurmikon siemeniä: saa nähdä millaista futista meillä pääsiäistiput ensi vuonna pääsevätkään pelaamaan - ei ainakaan ole kunnon kentästä kiinni!
Bergamo oli kaunis ja mukavan kokoinen kaupunki. Sieltä teimme päiväreissun Monzan F1-radalle, missä oli käynnissä vakioautokisat. Jo niiden näkeminen - tai oikeastaan kuuleminen - teki vaikutuksen. Yleisöä oli niin vähän, että pääsimme parhaille paikoille maalisuoralle. Ja sitten kävelimme itsemme näännyksiin kiertäen katsomassa erilaisia shikaaneita ja kurveja ja ties mitä. Siellä minun kauttasovellusta ei tarvittu - radan kurvit olivat perheen miesväellä jo valmiiksi päässä.
Valmismatkojen sijaan halusin tänä kesänä jotain erilaista: Ryanairin lennot suoraan Tampereelta kohteeseen, hotellivaraukset netistä ja välillä reppu selkään ja junalla uuttta kaupunkia kohti. Viikon aikana yövyimme kolmessa kaupungissa. Viimeisenä oli Garda-järven loma-alueen pikkukaupunki Peschiera del Garda, mistä ohessa on kuvakin. Korkeat vuoret ovat järven pohjoispäässä, mutta etelään meitä veti Gardalandin huvipuisto, mikä oli kyllä upea ja mitä voin lämpimästi suositella!
Perheemme rakastaa pizzaa ja jäätelöä ja pilkälti niillä tämän matkakohteen heille myin. Eikä kukaan niihin pettynyt. Kuvassa herkullisin syömäni pizza: ohuelti tomaattisosetta ja juustoa sekä kirsikkatomaatteja. Uunista ottamisen jälkeen päälle kourallinen rucolaa ja parmesan-lastuja. Samat mausteet olivat muuten herkullisia myös pihvin päällä!
Erityisesti kuopuksemme ihastui myös monipuolisiin pastaruokiin. Niitä on tullut jo kotonakin kokeiltua tuliaisten innoittamana.
Ja jäätelöt - voiko mitään niin hyvää olla?!! Mansikkajäätelö oli oikeasti tehty mansikasta, ei mansikka-aromista ja punajuuriväriaineesta. Oikeesti itse tehtyä ja nimensä mukaista. Söin myös itsetehtyä mansikkamehujäätä - 100 % mansikkaa. Irtojäätelön lisäksi muutamassa paikassa myytiin myös kuvassa olevia itse tehtyjä erilaisia jäätelö- ja mehujäätikkuja.
Pienestä ja vaatimattomasta italian kielen osaamisesta ja Lumia-puhelimeni Italian Travel Phrases -sovelluksesta oli paljon apua. Kun jäätelöidenkin maut olivat vain italiaksi, oppivat pojatkin nopeasti tärkeimmän termit uudella kielellä. Italialaiset myös suuresti arvostivat pientäkin kielitaitoa - tärkeintä oli tulla
ymmärretyksi - tai edes sinne päin, kuten usein kävi.