22.8.2017

Ensikertaa Kiinassa

Chongqing on yksi Kiinan neljästä itsehallinnollisesta
kunnasta. Pinta-alaltaan se on neljännes Suomesta ja
siellä asuu lähes 29 miljooonaa asukasta, joista
kaupunkialueella yli 6 miljoonaa.
Kuva: TUBS, CC BY-SA, Wikimedia Commons
Pääsin heinäkuussa Kiinan Chongqingiin kouluttamaan tulevia opettajia. Reissussa olin TAMK EDU Globalin lähettämänä yhdessä toisen kouluttajan Hanna Sarakedon ja tulkkimme Li Zhangin kanssa. Työstä ja koulutusmaailmasta sekä kiinalaisesta ruuasta kerron myöhemmissä bloggauksissani.

Kiinassa en aiemmin ole käynyt ja Aasiassakin vierailusta on kulunut jo jokunen vuosikymmen, joten tärkeimmältä tuntui tutustua etukäteen maahan ja kulttuuriin.

Alla jaan ajatuksiani, vinkkejä ja kokemuksia. Niitä on syytä lukea sillä ajatuksella, että kokemukseni rajoittuu muutaman viikon perehtymiseen ja yhteen matkaan, joten mikään asiantuntija en kiinalaisuuden suhteen ole.

Kiina eilen ja tänään


Paljon onnea - sitä kertoo tämä käsien asento.
Moni ikätoverini muistaa lapsuudesta puheet Kiinan valtavan suuresta väestömäärästä sekä halvat ja huonolaatuiset Made in China -lelut. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. Itse valitsin vuosi sitten kännykäkseni kiinalaisen Huawein, koska se oli hintaluokassaan selvästi paras.

Kiinan taloudellinen kasvu on ottanut valtavia harppauksia ja vaikka Kiina luokitellaan kehitysmaaksi, on Chongqingin kaupunkialueen elintaso jotakuinkin sama kuin Suomessa. Luin, että maailman superrikkaista henkilöistä ja suurimmista yhtiöistä suurin osa tulee Yhdysvalloista, mutta molemmilla listoilla Kiina on jo toisena.

Kiina on Suomen neljänneksi tärkein kauppakumppani Saksan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen. Suomalaisyrityksiä Kiinassa toimii noin 400, joista itsekin olen tehnyt yhteistyötä OnEdu/eSmart-oppimisympäristön kehittäjän Mobie Oy:n kanssa. Se avasi heinäkuussa toimiston Pekingiin ja Shanghaihin. Viime viikolla Aamulehti kertoi, että Aalto-yliopisto avaa sivutoimipisteen Sanghaihin mm. tukeakseen siellä toimivia suomalaisyrityksiä. Toisen uutisen mukaan Suomen turisteista jo viidennes tulee Kiinasta ja he myös käyttävät eniten rahaa matkaa kohden.

Kun matkustaa uuteen maahan tai sinne syntyy muuta kautta tärkeä kontakti, alkaa ympärillä nähdä paljon uutisia kyseisestä maasta. Olen kyllä huomannut uutisista, miten kiinalaiset rahoittavat Afrikkaa, mutta Kiinan ja Intian monitahoisesta yhteistyöstä en muista aiemmin lukeneeni. Nämä maat voivat hyödyntää molempien vahvuuksia: Intiassa puhutaan hyvin englantia ja on erikoistuttu palveluiden tuottamiseen. Kiinassa englantia osaa vain pieni osa koulutetusta väestöstä, mutta siellä on erikoistuttu tuotteiden valmistamiseen. Kun nämä valtiot laittavat osaamisensa yhteen, niiden rinnalla vaikkapa EU on varsin pieni tekijä.


Antoisaa luettavaa ja kuunneltavaa


Dazun kalliokaiverrusten alueella oli paljon
kauniita rakennuksia.
Olen aina mielelläni perehtynyt matkakohteisiin paitsi matkaoppaiden ja tietokirjojen kautta, myös romaaneja lukemalla. Han Hanin kirja Kolme porttia (2000) kuvaa koululaisen elämää. Kirjoittaja on superjulkkis ja esittelyn mukaan kaikki 1980-luvulla syntyneet kiinalaiset ovat kirjan lukeneet. Se onkin Kiinan myydyin teos 20 vuoteen. Kirjassa kerrotaan yhden pojan tarina keskittyen koulunkäyntiin ja ensirakkauteen yläkoulu- ja lukioiässä. Kirjaa voin lämpimästi suositella kaikille koulutusvientiä Aasiaan tekeville, sillä se hyvin avaa koulujärjestelmiemme erilaisia käytänteitä ja opiskelun arvostusta ja merkitystä nuorten elämässä.

Erinomaisia lähteitä kulttuuriin olivat myös useat Kiinassa pidempään asuneiden suomalaisten kirjat, sillä he osaavat nostaa taitavasti esiin kulttuuriemme välisiä eroja. Niistä ehdin lukea kolme hyvää kirjaa, joille lämmin suositukseni:
  • Petri Saraste. Laowai, kiinalaista menoa. 2008. Kirjassa Pekingissä pitkään asuneen MTV:n ja Kauppalehden Aasian kirjeenvaihtajan kokemuksia.
  • Tero Tähtinen. Lohikäärmeen päivät. 2014. Puoli vuotta Sanghaissa. Kirjallisuuden tutkijan "esseistinen matkakirja". Kirja avasi mm. kulttuuriemme eroja sekä mielenkiintoisesti myös kielellisiä eroja käyttäen esimerkeinä runouden kääntämistä ja tulkintaa. 
  • Sami Sillanpää. Kiina-ilmiöitä. 2008. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajan pakinasarja kirjaksi koottuna. Humoristisia tarinoita kiinalaisesta arjesta suomalaisen silmin. 
Selailin myös useita matkaoppaita ja käytösoppaita ja aiemmin kesällä luin Mari Mannisen (2016) kirjan Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Ns. yhden lapsen politiikka oli monelta osin varsin julmaa ja sen vaikutukset tulevat näkymään pitkään. Se on myös muuttanut kiinalaisten asenteita: harva haluaa nykyisin useampia lapsia ja kun lapsia on vähän, myös tyttöjen koulutukseen panostetaan.

Kirjojen ohella kannattaa muistaa YleAreenan sisältö, esimerkiksi Kiinan moderni historia on 8-osainen sarja, joka esittelee lähihistoriaa 1900-luvun alusta alkaen. Somen kanaviltakin löytyy Kiinasta kertovia sivustoja, esim. Facebookin Kaikkea Kiinasta - gbtimes Suomi -sivusto.


Dazun kalliokaiverrukset ja lootus-puutarha


Dazun kalliokaiverruksia
Töiden ohella ehdimme vähän tutustua lähiseutuun. Kävimme katsomassa Dazun kalliokaiverruksia, jotka on tehty pääosin 800–1200 luvuilla. Kohde on Unescon maailmanperintökohde. Mukana on buddhalais-, kungfutselais- ja taolaisvaikutteisia kallioveistoksia ja laajalla alueella on useita buddhalaistemppeleitä.

Lootuspuutarha
Paikan lähistöllä on puutarha lootusten kasvattamiseen. Lootukset kasvavat vedessä, kuten lumpeetkin. Lootus on etelä- ja kaakkois-Aasiassa tärkeä kasvi ja intianlootus on Intian ja Vietnamin kansalliskukka.

Lootuspuutarhassa oli viehättävä ravintola, missä nautimme lootusta lounaaksi monessa muodossa. Riisiä voidaan kääriä lootuslehden sisälle antamaan makua hauduttamisen aikana. Juuren palaset olivat herkkua etenkin friteerattuina. Siemeniä saimme maistaa tuoreeltaan ja nyt yksi sellainen kasvaa kotona vesilasissa ja aion sen lähiaikoina istuttaa akvaarioomme. Kukkia ja koristeellisia sienmenkotia käytetään koristeina.


Kulttuuritulkki matkakaverina


Viimeisenä iltana menimme töiden jälkeen hierojalle. 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein töitä tulkin kanssa. Englanniksi puhumista helpotti suuresti, kun oli tulkin puheen aikana aina hetken miettimistauko siihen mitä ja miten seuraavaksi kertoo. Vaikka toki toisaalta tulkkaus myös vei aikaa, joten sanomiset oli harkittava tarkemmin, kun antaessa tarinan soljua omalla äidinkielellä.

Tulkimme Li on erittäin kokenut tulkki ja tuntee hyvin myös suomalaista kulttuuria ja koulumaailmaa. Matkustimme Kiinaan yhdessä ja koin, että Hannan ja minun mukana oli kokoajan kulttuuritulkki.

Kiina on niin erilainen maa, että ymmärretyksi tulemisessa kielierot on vain yksi näkökulma. Esimerkiksi valitessamme ruokapaikkoja Li esitteli meille ruokapaikat ja valitsi ruokalistoilta erikoisuuksia, kun näki että olime kiinnostuneita kokeilemaan erikoisiakin uusia ruokia. Häneltä kyselimme myös paljon näkemästämme ja kokemastamme.


Kuulimme, että Kiinassa on paljon 24/7 auki olevia jalkahoitoloita. Niinpä menimme viimeisenä iltanani illallisen jälkeen joskus puolenyön maissa tällaiseen paikkaan ja tilasimme 1,5 h kokovartalohieronnat. Oheisesta kuvasta näkyy, millaiset asut sitä varten saimme. Hoidon aikana juttelimme, välillä taisi joku meistä torkahtaakin, välillä heräsimme hauskoihin läskin lotinoihin tai lihasten paukutukseen - hassuja ääniä hoidosta kuitenkin lähti! Li kertoi meille myös mitä hierojat meistä keskenään puhuivat: he kovasti pohtivat minkä ikäisiä olemme ja ihastelivat kauniita isoja neniämme!

Mikä Kiinassa oli ihmeellisintä?


Yksi lukuisista taajamista yli tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta.
Yhteiskuvassa Choingqingin yhteyshenkilömme Tian
tyttärensä kanssa sekä Li ja minä.
Sanotaan, että Kiinassa on valtavasti ihmisiä. Me emme nähneet lainkaan ruuhkia ja kaupungilla liikkui väkeä siinä kuin Tampereellakin. Koska lämpötila pysytteli 40 asteen tuntumassa, eivät paikalliset mielellään poistunee ilmastoiduista kodeistaan. Vietimme pääosan ajasta yliopistokaupungissa, missä oli hiljaista myös opiskelijoiden kesälomien vuoksi.

Valtavasta väestömäärästä meille kertoivat kuvan talot. Tällaisia valtavankokoisia kerrostaloja saattoi olla yhdessä ryppäässä parikymmentä. Muutaman kilometrin jälkeen oli seuraava vastaava taajama. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. Ja seuraava...

Toinen ihmetyksen aiheeni liittyy perheiden arkeen. Kerrottuni Suomen koulutusjärjestelmästä ja havainnollistettuani sitä näyttämällä yhden 9- ja 15-vuotiaan lukujärjestyksen, minulta kysyttiin ihmetellen, mistä teidän lapset ja nuoret sitten oikein iltaisin tekevät?

Kiinassa jo seitsemänvuotiaan ekaluokkalaisen elämä on kovin ohjelmoitua. Hän käy koulua klo 8-16 ja ruokailun jälkeen hän tekee illan läksyjä. Vain harvoin opettaja antaa läksyjä niin vähän, että iltaisin ehtisi kaverien luoksi. Lauantaina voi olla harrastuksia, mutta kun ne Suomessa on ripoteltu iltoihin, Kiinassa ne ovat kaikki peräkkäin lauantaisin. Sunnuntai menee sitten jo kouluviikkoon valmistautuessa. Ekaluokkalaisilla läksykaverina on useimmiten äiti, vanhempana ja taloudellisten resurssien mahdollistaessa iltaisin ja viikonloppuisin käydään myös maksullisilla tunneilla.

Blogijulkaisut matkaltamme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti