31.7.2016

Pokémon GO - kokemuksia pelaamisesta

Olen pelannut nopeasti globaalin suosion saanutta Pokémon GO -peliä nyt 13 päivää ja päässyt tasolle 13. Tähän bloggaukseen kokosin päiväkirjamaisesti ensikokemuksiani.


Ensimmäiset päivät: mikä ja miksi?


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go-pelin Päämajamuseon pokestopista.
Pokéstoppeja löytyy etenkin julkisten
rakennusten ja maamerkkien luota.
Mitä nopeammin näytöllä olevan kuvan
pyöräyttää, sitä enemmän palkintoja saa.
Pöhinä paikkatietoon ja lisättyyn todellisuuteen pohjautuvan Pokémon GO -pelin ympärillä alkoi kolmisen viikkoa sitten. Peli tuli Suomen sovelluskauppoihin 16.7.2016. Se on rikkonut latausennätyksiä ja ainakin kaupungeissa liikkuessa pelaajia näkyy katukuvassa runsaasti.

Pelin idea on kerätä erilaisia pokémon-hahmoja (pocket+monster tai poké) sekä niiden pyydystämiseen tarvittavia palloja ja muita lisävarusteita, joita saa kiertämällä ympäristöön sijoitettuja pokéstoppeja. Alun jälkeen pääsee kouluttamaan pokémonejaan sekä valloittamaan joukkueiden kanssa gymejä.

Miksi latasin pelin ja lähdin kokeilemaan? Yhtäkkiä some täyttyi uutisista peliin liittyen ja ilmiö oli ensihetkistä alkaen niin suuri, etten halunnut enkä oikein työni vuoksi voinutkaan jäädä sitä vain sivusta katsomaan. On vain yhden käden sormilla laskettava määrä tietokonepelejä, joista olen innostunut. Tässä innostaa pelin uutuusarvo, paikkatietoon sidottu yllätyksellisyys ja liikuntaan motivoiminen.

Tärkeää on myös, että aloittaminen on helppoa: sanastoon ja ominaisuuksiin voi perehtyä vähitellen ja tasojen noustessa saa käyttöön lisää ominaisuuksia. Googlella löytäää paljon ohjeita ja vinkkejä, jos niitä kaipaa, mutta myös pokéstopeilla saa vinkkejä muilta pelaajilta. Plussaa onkin pelin tuoma vuorovaikutus tuntemattomien kanssa. Läheisessä leikkipuistossa pääsin lepertelemään kuusiviikkoiselle vauvalle ja toisessa puistossa teimme koulupojan kanssa ylävitoset, kun olimme pelissä samalla tasolla.

Paikkatietoon liittyvistä peleistä olen kokeillut Jungle Racea ja Seppoa. Seuraavaksi kokeilen OnEdu/eSmart-oppimisympäristön ominaisuutta, minkä avulla voi itse tehdä paikkaan sidottuja tehtäviä. Lisätty todellisuus on innostanut minua jo vuosia ja osin sillä toteutettu mobiilirata on ollut viimevuosina yksi suosituimmista koulutuksistani. Sinänsä Pokémon GO -pelin tekniikka ei ole uutta, mutta mittakaava ja tuotteistus on. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten eri alojen asiantuntijat analysoivat Pokémon GO -ilmiötä ja sen mahdollisuuksia omalla alallaan.


Kesälomareissulla vauhtiin 


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go-pelin pelissä käytettävästä punavalkoisesta pallosta, millä ollaan heittämässä Zubat-nimistä lepakkoa.
Poké-palloilla heitetään pokemonéja.
Kuvassa yksi yleisimmistä: Zubat.
Pelin suosion vuoksi kirjautuminen onnistui vasta muutaman päivän yrittämisen jälkeen. Kotipihaa kauemmaksi poké-jahtiin lähdin vasta kesälomareissulla. Meillä on puolisoni kanssa Museo-kortti, joten ajellessamme Kuopioon, pidimme taukoja mielenkiintoisten museoiden kohdalla. Heti autosta noustuamme käynnistimme pelin. Jokaisen museon edestä löytyi pokéstoppi, mistä sai pelipalloja ja muita tarvikkeita. Muutamista museoista löysimme myös pokéja.

Eivät ajomatkan tauoiksi riittäneet vain museot stoppeineen, vaan aina tuli samalla käveltyä lähiympäristössä. Pokémonien vuoksi ajoimme lounaalle Jyväskylän keskustaan, huoltoaseman sijaan. Keskusta oli ensimmäinen paikka, missä näimme pokéja joka nurkassa - ja samoin pelaajia.

Kuopiossa vietimme neljä päivää sähköttömällä mökillä. Akkuja piti säästää, mutta muutaman kerran tuli peli avattua. Yhtään pokémonia emme nähneet, päivällä tai yöllä, maalla ja järvellä, metsässä tai mökkiteillä.

Palasimme Varkauden ja Mikkelin kautta. Molemmissa keräsimme museoita ja pokéja. Yksi pokéstopeista oli kesäteatterin edessä. Sen julisteessa oli sydämiä, joita satoi myös pokéstopista. Eivät ne liittyneetkään toisiinsa, kuten ensin luulimme. Sydänsade tarkoittaa, että joku oli laittanut siihen luren eli pokémonien houkuttimen. Siinä me sitten istuimme räppiä kuuntelevien murkkupoikien kanssa ja metsästimme pokéja :)

Vastoinkäymisiäkin sattui, sillä tiputin kännykkäni ja sen näyttö hajosi. Puolisolla sovellus jumitti ja vaati jatkuvaa uudelleen käynnistämistä. Minulla sovellus toimi kuin unelma, mutta muutamaa päivää myöhemmin roolit vaihtuivat. Ei ollutkaan puhelinmallista tms. johtuvaa. Eivät vai palvelimet kestä tällaista yhtäkkistä pelaajamäärän kasvua.


Ensimmäiset lure partyt


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go -pelistä.
Kuvassa näkyy kaksi pokéstoppia,
mihin on laitettu lure, joka houkuttelee
poké-hahmoja 30 min. ajan.
Palattuamme kotiin, puoliso lähti saman tien tutkimaan lähiseutuja pelin näkökulmasta. Seuraavana päivänä teimme yhteisen retken: Pyöräilimme lähiseudun pokéstopit ja jatkoimme Sorsapuistoon, missä oli käynnissä kuvan lure partyt eli useampi lure-houkutin samaan aikaan. Siinä istuimme viltillä, söimme eväitä ja metsästimme pokémoneja, kuten moni muukin. Kanssapelaajalta opin lure party -sanan ja kuulin, että Pikku Kakkosen puistossa Tammerkosken tuntumassa niitä on usein jopa neljä!

Seuraavana päivänä lähdin pesemään mattoja. Niiden kuivuessa lähdin kävelylle ja sain napattua vain 200 metrin kävely- ja pyörätieltä muistaakseni seitsemän pokémonia. Puolisolla oli vastaava kokemus toiselta kävelytieltä, joten tein sinne iltakävelyn, mutten saanutkaan yhtään!? Kävelin lähiseutua muutoihin, mutta en löytänyt yhden yhtä pokémonia eikä stopeistakaan ei ollut iloa, kun varasto oli jo täyttynyt. Sen lisäksi huomasin, että sovellus huomioi vain osan kävelemistäni kilometreistä, joista niistäkin palkitaan. Kävelin siis 4-5 km "ihan turhaan", ilman yhtään palkintoa ja se harmitti. No kunto nousee ja oli lämmin heinäkuinen ilta, mutta silti tunsin itseni vähän petetyksi.


Jumittaa - käännyin bussipysäkiltä takaisin :(


Yhtenä päivänä päätin lähteä katsomaan keskustan isoja lure partyja Pikku Kakkosen puistoon. Lähdin matkaan vara-akun kanssa, 15-vuotiaan poikani nauraessa minulle. Vartin päästä palasin takaisin. Lukuisista sovelluksen ja kännykän uudelleenkäynnistyksistä huolimatta en saanut sovellusta avattua. Palasin  kotiin ja aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen. Sain sovelluksen toimimaan vasta myöhään iltapäivällä.


Toimii taas - mutta ei liikenteessä

Yhtenä päivänä vein poikani treeneihin ja odotellessa keräsin pokémoneja Prismasta, parkkipaikalta, kävelyteiltä ja Pirkkahallin ympäristöstä. Kyllä se on kumma juttu, miten tuollaiset virtuaalipalkinnot saavat kävelylenkeillä kiertämään pidemmän matkan kuin mitä oli suunnitellut tai mitä asioita toimittaakseen tarvitsee!

Toisena päivänä vein kännykän korjattavaksi. Lasin vaihtaminen kesti tunnin. Aluksi minulla oli ihan outo olo "kävellä turhaan", mutta nopeasti se unohtui ja nautin kesästä ilmankin. Yhden nuoren kuskin läksytin ratissa pelaamisesta. Itsestänikin huomasin, etten voi jäättää peliä auki lyhyen automatkankaan ajaksi, ilman että se häiritsee keskittymistä liikenteeseen. Myös kuskin vieressä istuvan on syytä malttaa mielensä ja olla ohjaamatta autoilijaa milloin hidastamaan, milloin koukkaamaan vähän pientareen kautta.

Liikenteessä on nyt erityisen tärkeää huomioida pienten koululaisten lisäksi kaiken ikäiset pokémonien keräilijät. Peli ei onneksi vaadi juoksemaan eikä edes jatkuvasti näyttöä tuijottamaan, sillä tiedon lähistön pokémoneista saa värähdyksellä. Huomion peli kuitenkin vie ja tuo ennustamattomuutta liikenteeseen: kävelijä tai pyöräilijä pysähtyy paikalleen juuri siihen, missä kännykkä värisee tai suojatien ylittäjä saattaa äkisti kääntyä tulosuuntaansa saatuaan stopista palkintonsa.

Tässä hyökkään gymillä itseäni paljon
vahvemman kimppuun. Sain köniin, mutta
joukkueena onnistuimme.
Lauantaina kävin katsomassa Neiti Ajan monologin, jota lämpimästi suosittelen. Olin varannut teatterilipun, joka piti noutaa 30 min etukäteen. Normaalisti olisin istunut odotusajan pullaa syöden, nyt ehdin kävellä pari kilometriä ja kerätä paljon pisteitä peliin. Jatkoin kävelyä vielä esityksen jälkeenkin. Lapinnimen kylpylän luota Näsijärven rantaa pohjoiseen kulkeva kaunis kävelytie oli täynnä pokéstoppeja ja pokéjakin sain kerättyä paljon. Sinne palaan - eväät ja uikkarit mukanani!


Minuutti gymin valtiaana


Eilen oli aika lähteä kokeilemaan läheisen gymin valtaamista punaisilta takaisin siniselle joukkueelle. Olin tasolla 10 ja vahvimman pokéni CP 319. Paljoa ei ollut tehtävissä, sillä gymiä vartioivat joukkueen parhaan hahmon CP oli lähes 600. Mutta en ollut yksin. Mukana oli tasolla 19 oleva puolisoni, joka 1300 CP:n hahmonsa johdolla sai heikennettyä punaisia niin, että jopa minun hahmoni pääsi hetkeksi gymin valtiaaksi. Minuutin päästä mieheni valtasi sen minulta, jotta gymi pysyisi sinisillä. Tosin 10 min myöhemmin, kun olimme jälleen kotona, olivat punaiset sen jälleen vallanneet. Taistelu jatkuu...
Hypnoni oli hetken gymin valtias.

Keräily on minusta kivaa, mutta ilmeisesti tuo gymien valtaaminen on pelin lopullinen tavoite. Lykkäsin ensimmäistä gymillä käyntiä, kun ajatuskin sellaisen valtaamisesta nyrkkitappelulla tuntui jotenkin tylsältä. Eihän tässä mitään enempää väkivaltaa sinänsä ole - ainakaan tämän päivän mittareilla - mutta miksei mielummin kisailtaisi vaikka älyssä tai oveluudessa? No onhan tässä sitäkin, mutta silti koko peliteollisuudessa minua tympii tuo fyysisesti vahvempien vallan väärinkäyttö.

On hieman hämmentävää, miten nopeasti pelaaminen sekoittaa reaali- ja virtuaalimaailmoja. Kun lintu laulaa puussa, mietin mitä hahmo sieltä olisi napattavissa. Kun orava juoksee, melkein etsin sitä näytöltä. Kun ikkunastamme näkyi eräänä iltana uusi kirkas valo, ensimmäinen ajatukseni oli, että se on lähin gymi loistaa, vaikka kyse oli nosturin valosta.


Rankkasateessa lure partyissa kaksi tasoa ylöspäin


Tänään kävimme Pikku Kakkosen puiston lure partyissa, missä oli kerrallaan 2-4 houkutinta yhtäaikaa käytössä. Sade alkoi heti saavuttuamme, mutta isot puut antoivat kohtuullisesti suojaa. Reilussa tunnissa nousin kaksi tasoa ylöspäin ja 10-tason jälkeen mukaan tuli ainakin uudenlaisia palloja, sivutuulta heittoa häiritsemään ja ensimmäinen yli 700 CP:n hahmo. Heti tämän julkaistuanikin lähden pelin kanssa kävelylle. Ilman peliä heittäytyisin sohvalle.

Pelaaminen on ollut hauskaa ja sen ansiosta on tullut lisättyä liikuttua, mistä olen tyytyväinen. Lopuksi haluan antaa kaksi suositusta:

Älä aja päälle -kyltti. Allekirjoituksena ekaluokkalaiset ja Pokemon Go.
  1. Kokeile, etenkin sinä lasten tai nuorten kanssa töitä tekevä. Näin osaltaan näet heidän(kin) maailmaa ja myös tekniikkaa, joka tätä yhteiskuntaa muuttaa. iOS:n käyttäjät voivat ladata pelin maksutta tästä linkistä ja Androidin käyttäjät tästä.
  2. Olet sitten kävelijä, autoilija tai muunlainen liikkuja, muista että suuri osa ihmisistä pelaa nyt tätä ja siksi monen huomiokyky on rajoittinut. Liikennesäännöt ovat yksiselitteiset: Jos ajat, et pelaa. Jos pelaat, et aja.

- - -
Muokattu julkaisuiltana ja korjattu Pokémon-sanan oikeinkirjoitusta. Kiitos lukuisista kommenteista sitä koskien alla ja Facebookissa!

11.7.2016

Taidekuvia kameralla

Prisma-sovelluksen avulla voi muokata profiilikuvaa eri palveluihin.
Mobiili.fi valitsi muutama päivä sittten viikon sovellukseksi maksuttoman Prisman (iOS) ja kirjoitti siitä otsikolla Prisma tekee valokuvistasi taidetta sekunneissa – ole kuin Picasso tai Van Gogh!

Prisman saa nykyisin myös Android-laitteisiin.
(Lisäys 20.8.16)

Sen jälkeen jo usea Facebook-kaverini on vaihtanyt profiilikuvansa sovelluksella muokatuksi ja itseänikin se innosti kokeilemaan.

Sovelluksella voi erittäin helposti ja nopeasti muokata sillä otettua tai kuvakirjastosta löytyvää kuvaa. Käytettävissä on yli 30 filtteriä

Ohessa PhotoGrid-sovelluksella (iOS, Android) tehty kuvakollaasi Prismalla muokatusta kasvokuvastani sekä kukkapenkistä.




Tutkielma kukkapenkistä. Kuvissa vasemmalla vesiallas, keskellä edessä ruusujuuri ja sen takana sekä oikealla pioni. Kuvakollaasissa on sama kuva muokattuna Prisma-sovelluksen eri filttereillä, 

Vastaavia sovelluksia on toki muitakin, mutta Prisma on monipuolisuudessaan erittäin hyvä ja helppo, etenkin jos tykkää taidekuvien tyylistä. Alla oleva kuva on otettu Cartoon Camera -sovelluksella (iOS). Vastaavia on saatavilla kaikkiin mobiililaitteisiin.

Andy Murray (kuvassa) voitti miesten Wimbledonin mestaruuden. Henri Kontisesta puolestaan tuli ensimmäinen suomalaispelaaja, joka aikuisten sarjoissa voitti Grand Slam -turnauksen. Hän voitti britti Heather Watsonin kanssa sekanelipelin.