#jaajotain ja teemapäivä webinaarin ennakkotehtävänä

Jälleen on vietetty Open Education Week -teemaviikon hengessä suomalaista Jaa jotain  -päivää. Nimestään huolimatta tapahtuma on Suomessakin laajentunut koko viikon tapahtumaksi. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni opettaja jakaisi tuolloin omia materiaalejaan. Arvokasta on myös jaettujen materiaalien hyödyntäminen ja tehdyistä löydöistä vinkkaaminen kollegalle. Käytetyt some-kanavat, koonti jaetusta ja ohjeita jakamiseen ja CC-lisensointiin on koottu tapahtuman blogiin: jaajotain.wordpress.com

Muutamia valokuvia olen vuosien varrella Flickriin jakanut.
 Pohjoisessa kuulemma hiihtokelit ovat parhaimmillaan,
Turussa on tällä viikolla nähty ensimmäiset leskenlehdet.
 Flickr-kuviani CC-lisenssillä;
www.flickr.com/photos/matleenalaakso

Oma näppituntuma kertoo, että jakaminen yleistyy koko ajan. Ei kovaa vauhtia, mutta kuitenkin. Syksyllä 2010 PAOK-hankkeemme jakoi Vuoden avoin oppimiskulttuuripalkinnon kolmelle Rellun äidinkielen opettajalle sekä tvt:n että jakamisen kulttuurin edistämisestä. Muistan vielä, miten kuulin naapuripöydistä huokaisuja: voi että kun hienoa, mutta ei onnistuisi meillä. Jakamista pidettiin jo tuolloin ihanteena, mutta moni ei vielä nähnyt siihen omalla kohdalla mahdollisuuksia. Ajat kuitenkin muuttuvat ja yhä useampi on avoin jakamisen ajatukselle. New Media Consortiumin hiljattain julkaisemassa ensimmäisessa Skandinavian raportissa Open Content nähdään 2-3 vuoden kuluessa yleistyvänä teknologiana. Avoimuudella viitataan niin maksuttomuuteen kuin muokattavuuteen.

Jaa jotain -päivään liittyen erityisen ylpeä olen heistä, jotka olen saanut innostettua jakamisen tielle. Osalla kyse on vain jakamisen välineiden ja CC-lisenssin merkitsemisen oppimisesta. Osalla aloittaminen vaatii pitkän sisäisen henkisen taiston, toisilla edessä on pitkä prosessin työyhteisön sisällä, jos jakamisen ajatus aivan vieras eikä organisaatiossa olla avoimia uusille toimintatavoille.

Jakaminen on itselleni ollut arkea vähän yli kolme vuotta. Keskeisimmät avoimella CC-lisenssillä jakamani jutut ovat tämän blogin julkaisujen lisäksi sähköisten kokeiden sivu, tvt:n opetuskäytön webinaarilistaus ja 112 pääosin opetusalan täydennyskoulutukseen tvt:stä ja somesta tehtyä diasarjaa, joista noin kymmentä päivitän useita kertoja vuodessa. Olen kahden edellisenkin teemapäivän blogikirjoituksissa perustellut avointa jakamista ja listannut vielä tarkemmin omaa ja tuolloisen hankkeen jakamaan materiaalia: 2013 ja 2014.

Erilaisia oppimiseen ja tvt:n opetuskäyttöön liittyviä teemapäiviä on monia muitakin, kuten mediataitoviikko/sanomalehtiviikko, koodaustunti ja pelipäivä. Pyrin kertomaan niistä opettajien täydennyskoulutuksissa, kun ne teemaan sopivat. Mahdollisuuksien mukan hyödynnän niitä myös pidemmissä koulutuksissa. Vedän parhaillaan kahdeksan verkkotapaamisen KairaTVT-koulutusta Lapin vapaan sivistystyön toimijoille. Tänään teemoina olivat Facebook ja Twitter, CC-lisenssit ja jakamisen kulttuuri olivat teemana jo tammikuussa. Niinpä heillä oli seuraava ennakkotehtävä:

• Jaa jotain -päivää vietetään 9.3.2015 alkavalla viikolla. Teemaviikon tavoite on, että mahdollisimman moni opettaja jakaa tuolloin jotain omaa materiaaliaan verkkoon. Materiaali kannattaa merkitä Creative Commons -lisenssillä. Sinun tehtäväsi on JOKO jakaa tuolloin jotain omaa materiaaliasi TAI tehdä päivää ja jaettuja materiaaleja tunnetuksi omassa oppilaitoksessasi. Toki voit tehdä nämä molemmat. 

Webinaarissa jakauduimme pienryhmiin, missä käytiin keskustelua ennakkotehtävästä. Poimin tähän ryhmien muistiinpanoista muutaman ajatuksen:

• Tutustuin kyllä muiden jakamaan materialiin, ja yhden taisin linkittää eteenpäin :)
• En ole jakanut mitään, mutta tuntiopettajien kanssa olen keskustellut asiasta ja kaikki heistä olivat kyllä innoissaan siitä materiaalista, jota on jaettu. Aikoivat hyödyntää opetuksessaan. 
• Harjoittelin blogini sivulle lisäämään CC-lisenssikoodin ja tekstin.
• Olen tutustunut KairaTVT:n Facebook-ryhmän kautta julkaisuihin.
• Olen tutustunut muiden opettajien jakamaan materiaaliin ja siitä olemme keskustellut tuntiopettajien kanssa.
• Tutustuin ”Opettajan TVT-työkirjaan”
• Käväisin scoopitin sivuilla, useat olivat jakaneet sitä ja kehuneet. Siellä tuntui olevan paljon mielenkiintoista, mutta en ehtinyt kuin eksyä eri aiheisiin...

Itse hyödynsin webinaarin dioissa monen muun asiantuntijan osaamista. Twitter sopii erinomaisesti julkiseen kiittämiseen ja kehuihin.

Kiitos loistavista lähteistä @hponka ja @somekirja sekä @piritta @kurio_marketing @katleena @arongas #jaajotain http://t.co/4zZawhNZlp
— Matleena Laakso (@MatleenaLaakso) 13. maaliskuuta 2015

Hyvää kansallista etätyöpäivää!

Kymmenen hyvää uravaihtoehtoa heille, jotka
haluavat tehdä töitä kotona.
Lähde: http://bit.ly/1iU6mcj

Hyvää kansallista etätyöpäivää, työskentelet sitten työpaikalla, kotona, mökillä, reissun päällä tai jossain muualla! Tai jos vasta haaveilet kotona työskentelystä, ohessa on kuva eräästä bloggauksesta, mikä esittelee sinulle parhaat ja realistiset uravaihtoehdot. Häkellyttävästi opettaja on kahdeksannella sijalla. Aivan tuollaisia ohjetta en osaisi suomalaiselle etätyöstä haaveilevalle antaa, vaikka itsekin osallistuin jo viisi vuotta ja kolme päivää sitten Helsingin virtuaalisen työväenopiston avajaisiin. Sen jälkeen oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen verkossa on vain lisääntynyt. Suomi on yksi Euroopan kärkimaita ja noin kolmannes tekee toisinaan etätöitä. Lisää tilastoa ja vinkkejä voit lukea seuraavilta etätyöpäivän sivulta:

• Teemapäivä Facebookissa
• Teeemapäivän verkkosivut

Itse olen tehnyt etätöitä kymmenen vuoden ajan aina silloin tällöin. Kahdessa edellisessä työpaikassani etätöitä sai halutessaan tehdä satunnaisesti ja eniten käytin sitä hyödyksi tarvitessani rauhallista työskentely-ympäristöä ja keskeytyksetöntä tilaa ajatuksille. Muitakin syitä oli, kuten lasten sairastuminen, hammaslääkäri tai muu kodin lähellä oleva meno keskellä päivää tai sellaiset tietokoneohjelmat, joita ei työkoneelle saanut asentaa tai saanut siellä toimimaan. Etätyöt säästivät myös aikaa, millä oli merkitystä etenkin silloin, kun oli valtava kiire: aikaa en mennyt laittautumiseen eikä työmatkoihin. Työteko etänä on intensiivisempää ja useimmiten sain myös paljon enemmän aikaiseksikin.

Olen tehnyt kouluttajan töitä päätyöni ohella freelancerina kuusi vuotta, vapusta alkaen päätoimisesti. Ne työt olen aina valmistellut kotona, mutta toteutan yleensä oppilaitosten tiloissa, toisinaan myös verkossa. Minulle sopii oma tahti ja kotona työskentely. Minulla on hyvä työpiste ja nettipiuhakin vedettiin remontin yhteydessä työhuoneeseeni, jotta videoneuvottelu onnistuu luotettavasti. On myös kiva olla toisinaan kotona nuorison tullessa koulusta, vaikka ovatkin jo yläkoulussa ja lukiossa.

Miltä näyttää oma torstain etätyöpäiväni? 

• Aamulla julkaisen tämän edellisenä päivänä luonnostelemani bloggauksen, katson meilit ja muut viestit sekä aloitan päivän muut työt.
• Klo 10 vien tuoremehuasemalle noin 100 kg omenoita ja autan mehun pullotuksessa.
• Klo 13 palaveeraan videoneuvottelun välityksellä Lapissa marraskuussa alkavasta koulutuksesta.
• Teen valmiiksi kaksi ensi viikon koulutusta Karjalassa.
• Sähköposti ja sosiaalisen median välineet kuuluvat jokaiseen päivääni. Käytän niihin nyt enemmän aikaa, kuin työsuhteesssa ollessani, sillä ne osaltaan paikkaavat kahvihuonekeskusteluita.

Alla olevassa kuvassa on muutama näkökulma kotitoimistoon. Se kertoo hyvin ristiriitaisista mielikuvista ja odotuksista. Minun työtila on lähinnä tuota toimistokuvaa, vähän sotkuisempi vain ja enemmän kodinomainen. Välillä luen sängyssä tai touhuan tabletin kanssa sohvalla tai pihakeinussa.

Tämä kuva löytyy verkosta kymmeniä kertoja enkä tiedä alkuperäistä lähdettä.
Tämä kuva on linkattu seuraavasta blogista: collidecolumn.wordpress.com
Samantapaisia kuvia on tehty monista muistakin teemoista (tässä esimerkkejä).

Tähän ikään on jo sekin tullut opittua, että istumatyöläisestä täytyy pitää huolta: Toimiston sähköpyötää myönnän kaipaavani, mutta kasasin kotiinkin seisomatyöpisteen. Kotona on istumisen sijaan helppo heittäytyä pitkäkseen lukemaan tai pitää luontevasti taukoja mm. pyykit ripustamalla, hakemalla posti tai keräämällä omenat. Toisinaan käyn myös kaupassa, postilaatikolla tai kirjastossa keskellä päivää: ei ole ruuhkaa ja kävely tauottaa hyvin työskentelyä. Eivätkä jää kaikki kotityöt iltaan.

Isoimmalta haasteelta kotona työskentelyssä tuntuu tällä hetkellä liikkuminen. 10 km työmatkapyöräilyä on vaikea korvata. Siitä sain päivittäin perusannoksen liikkumista ilman erityistä ponnistelua. Otin ryhmäpaineen avuksi ja liityin Facebookin Kymppitonnarit-ryhmään. Sen jäsenten tavoitteen on liikkua Maailman terveysjärjestö WHO:n tavoitteen mukaisesti vähintään 10 000 askelta joka ikinen päivä. Se vastaa noin 8 km kävelyä. Täytyy myöntää, että aika monta kertaa olen lähtenyt lenkille tuon ryhmän ansiosta. Askelmittareita on monenlaisia ja monen hintaisia. Itse käytän maksutonta Accupedo -puhelinsovellusta, sillä en halunnut erillistä laitetta. Sen ainoa haitta on, että se syö aikalailla akkua. 

Otavan opisto julkaisi hiljattain osana AVO-hanketta videon Toimisto ja työkaverit repussa (3:42 min.). Siinä Anne Rongas kertoo omasta etä- tai läsnätyöstään. Mielenkiintoinen on hänen esimiehensä kommentti, että hän tietää paljon paremmin mitä etätyöntekijät tekevät kuin muut. Kyse on käytettävistä välineistä ja toimintatavoista, ei fyysisestä paikasta.