Parhaat oppimisen palvelut

Parhaiksi palveluiksi valitsin työkaluja ja palveluita
joita käytän yhdeydenpitoon kollegojen,
some-yhteisön ja koulutusten osallistujien kanssa.
Kuva: Peggy_Marco, pixabay.com, CC0

Jane Hart, Centre for Learning & Performance Technologies, järjestää verkkosivullaan nyt kymmenennen äänestyksen oppimisen ja opettamisen parhaista sähköisistä työkaluista. Äänestys on auki tämän viikon perjantai-aamuun asti.

Top 100 Tools for Learning -lista on ollut minulle tärkeä: se on antanut vinkkiä suosituimmista palveluista ja sitä kautta olen löytänyt arkiseen käyttöön monta uutta, ei vielä tunnettua palvelua, mikä on täydennyskouluttajalle tärkeää.

Seitsemän vuotta Twitter on pitänyt listalla ykkössijaa. Ainakin Suomessa se on enemmän opettajien oman ammatillisen verkostoitumisen ja oman oppimisen työkalu, kuin opettamisen väline, mutta kysely ei tähän asti ole näitä erotellut. Tänä vuonna saa entiseen tapaan äänestää kymmentä parasta. Nyt näistä tulee ensi kertaa valita, ovatko ne hyviä ensisijassa oman oppimisen, oppilaitoksessa tapahtuvan opettamisen vai työpaikalla tapahtuvan oppimisen näkökulmasta. 

Olen pari vuorokautta pähkäillyt, joko tämä kirjoitus olisi valmis julkaistavaksi. Sinä aikana olen muutaman kerran muuttanut alla olevaa listaa. On vaikeaa laittaa kovin erilaisia palveluita parhausjärjestykseen. Äänestyspäätöksessäni painoi se, paljonko palveluita käytän. Top 10 -listallani on vain viikottain käyttämiäni palveluita. Ja näkökulmana siis oppiminen ja opettaminen.

1. Facebook
Tämä oli helpoin valinta. Se jakamisen määrä, mitä me kaikki Facebookissa teemme, on aivan käsittämätön! Jokaisella halukkaalla on siellä lukuisia kollegoja täydentämässä kahvihuoneessa käytyjä keskusteluita, auttamassa ja yhdessä ideoimassa, tiedottamassa ja jakamassa eteenpäin. Facebook on minulle tärkeä etenkin oman oppimisen tukena ja osaamisen jakamisessa lukuisissa ammatillisissa ryhmissä. Facebookissa tulee myös autettua muita sekä vastaamalla kysymyksiin että linkkaamalla sinne omia materiaaleja. Sen Messenger korvaa monelta osin mm. s-postin kahdenvälisessä viestinnässä. Facebook tuo arkeen myös iloa ja osin korvaa yksintyöskentelevältä puuttuvat kahvipöytäkeskustelut. Huomaa, että kaveruuden lisäksi voit myös seurata toisia käyttäjiä, jos he ovat sen sallineet.

2. Blogger ja muutkin blogitTämä pitää sisällään monta teemaa julkaisemisesta lukemiseen. Freelancerina tarvitsen oman kotisivun ja blogi palvelee siinä hyvin. Blogeja käytän myös jatkuvasti vähän pidempien koulutusten sähköisinä oppimisympäristöinä. Blogit ovat vahvasti mukana myös oman oppimiseni näkökulmasta, sillä blogien kautta pääsen toisten ajatuksiin ja kokeiluihiin vähän syvemmälle kuin lyhyempien Facebook- tai Twitter-viestien kautta. Saamani palautteen mukaan tämä blogi toimii toisille jopa tvt:n opetuskäytön katekismuksena. Myös itse kirjoittaminen jäsentää ja selkeyttää ajatuksia ja edellyttää usein oman osaamisen syventämistä.

3. SlideShare
Tiedostojenjakopalvelu, missä julkaisen tällä viikolla 200. diasarjani. CC BY-SA -lisenssillä jaettuja diojani hyödyntävät monet muutkin - joko sellaisenaan tai muokkaamalla (parastamalla) niistä oman version. Tykkään kovasti siitä, että voin halutessani päivittää uudet diat vanhojen päälle. Näin kaikki vanhat versiot eivät jää nettiin pyörimään. Monia diasarjoja olen päivittänyt kymmeniä kertoja. Palvelu toimii blogin ohella työni markkinoinnin kanavana. Diojani kannattaa katsoa SlideSharen sijaan tämän blogin koulutusdiat-kohdasta, jotta näet myös vanhemmat, mutta päivitetyt diasarjat.

4. PowerPoint
Minun työkalu eri lähteistä opitun ja itse kokeillun työstämiseksi kokonaisuuksiksi ja sitä kautta koulutuksiksi.

5. Twitter
Arjessa Twitter-virta on ajoittain vain omien materiaalien ja bloggausten sekä hyvin linkkien jakamista, mutta kun aikaa löytyy tai on joku mielenkiintoinen seminaari menossa, nappaan aikaa sen aktiivisemalle seuraamiselle ja osallistun vuorovaikutukseen. Parhaimmillaan Twitter on ehkä juuri suurten tapahtumien taustakanavana, sillä sen avulla pääsee helposti yhdellä hashtagilla heti vuorovaikutukseen kaikkien samasta teemasta kiinnostuneiden kanssa.

6. Adobe Connect
Vuosi vuodelta lisääntyvien webinaarien vetämisen ja seuraamisen työkalu. Syyskuussa todennäköisesti vedän niitä kahdeksan (yhtä monta kuin vuonna 2014) ja osallistun viiteen. Olen vuosia ylläpitänyt tässä blogissani opetusalan webinaarien listausta.

7. Google-haku
Pakkohan tämäkin oli ottaa listalle :)

8. Padlet
Virtuaalinen fläppitaulu, joka taipuu monenmoiseen työskentelyyn yksin tai ryhmän kanssa. Helppo ja toimii ilman kirjautumista, joskin opettajan kannattaa tunnukset palveluun luoda.

9. AnswerGarden
Yhteisöllisesti tuotettava sanapilvi on oiva väline isonkin ryhmän toiveiden, tavoitteiden tai osaamisen pikaiseen kokoamiseen. Toimii kaikilla laitteilla ja ilman kirjautumista.

10. QR-koodit
Yksinkertaista tekniikkaa, mutta niin monikäyttöistä. Sopii opetuksessa mm. linkkien jakamiseen ja tehtäväratoihin, joilla hyödynnetään monia muitakin sovelluksia ja tekniikoita.


Listalta puuttuvat äärimmäisen tärkeät kasvokkaiset tapaamiset koulutuksissa ja erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Siitä puuttuvat myös verkkosivut ja -julkaisut, joista kärkeen nostan Top 100 Tools for Learning -listan lisäksi Richard Byrnen Free Tech for Teachers -sivuston ja New Media Consortiumin Horizon -raportit. Tulkintani mukaan myöskään Creative Commons -lisenssi ei varsinaisesti ole sellainen työkalu, jota tässä voisi äänestää, vaan enemmänkin toimintatapa ja asenne.

Reilun vuoden sisään esillä ovat vahvasti olleet etenkin erilaiset digitarinat ja myös digijulkaisut. Yksi suosikkini on Adobe Spark Video (ent. Adobe Voice), joka nykyisin toimii iOS-sovelluksen ohella selaimella. Vähän minua kirpaisi, että myöskään sähköiset kyselytyökalut eivät mahtuneet listalleni. Niistä yksikään ei ole ylitse muiden: Google-lomake on tavallaan monipuolisin, Kahoot ehkä hauskin, mutta paikotellen siihen on jo kyllästytty. Quizizz on sille hieman erilainen vaihtoehto ja nyt tutkin Triventyä, minne oppijat voivat lisätä omia kysymyksiään. Aplodeja olen saanut vain X-breikistä, mikä on Liikkuvalta koululta kerrassaan loistava keksintö!

Bloggasin tällä samalla otsikolla sekä vuosi sitten että kaksi vuotta sitten. Vuosi sitten kerroin tuloksista, kaksi vuotta sitten äänestin parhaiksi palveluiksi Twitterin, Facebookin ja SlideSharen.

Lisätty 3.10.2016, kun äänestyksen tulokset julkistettiin:
Vuoden 2016 oppimisen parhaiden palveluiden kärki on alla. Em. linkistä voi tutustua 200 parhaaseen palveluun kolmesta eri näkökulmasta: oppilaitokset, työpaikat ja oma oppiminen.
1 - YouTube
2 - Google Search
3 - Twitter
4 - PowerPoint
5 - Google Docs/Drive
6 - Facebook
7 - Skype
8 - LinkedIn
9 - WordPress
10 - Dropbox

Facebook-muistoja

Ruudunkaappauskuva Timehop-sovelluksesta

Tunnustan heti alkuun, että aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen vuosi sitten huhtikuussa eli hinnat ja kritiikki koskevat vuoden takaista tilannetta. Tuolloin tilasin kirjan ensimmäisestä kuudesta vuodestani Facebookista. Sitä oli kiva selailla, mutta lukemista lykkäsi käyttämäni Timehop-sovellus (iOS, Android).

Timehop näyttää päivittäin, mitä olen jakanut Facebookissa ja muissa valitsemissasi somen palveluissa tasan vuosi sitten - ja tasan kaksi, kolme,... vuotta sitten. Usein mukana on myös yksi yleinen tapahtuma maailmalta. Julkiseen someen kirjoitellaan pääosin myönteisiä tarinoita, joita on kiva muistella. Toisinaan olen sitä kautta saanut itseltäni muistutuksen jostain jo unohtuneesta idesta.

Facebook-kirjan tilasin vähän samalla idella kuin aiemmin Twitter-kirjan (ks. bloggaus 11.1.2015): "Itseäni mietityttää tiedostojen varmuuskopiointi vuosikymmenten päähän... Vaikka suuri osa omasta sometoiminnastani aikanaan vanhenee ja katoaa, ja saakin niin tehdä, jotain on mukava tallentaa vuosikymmenten päähän."

Kannen kuvat sai valita itse. Sisällysluettelossa on alussa useampi kuukausi niputettu yhteen,
mutta kun  Facebookin käyttöni lisääntyi, löytyy kullekin kuukaudelle oma lukunsa.

Kukin kuukausi saa oman aloitusaukeaman,
missä on perustietoja aktiivisuudesta,
yksi päivitys ja suosituimpia kuvia.

Tilasin Facebook-kirjan My Social Book -palvelusta tutustuttuani ensin sen esikatselukuviin. Se edellytti kirjautumista, jonka seurauksena aloin saada tarjouksia. Minun kuuden vuoden Facebook-tarina on 470 sivua. Normaalihinta valituista kansista riippuen olisi ollut 104-147 e. Aikani asiaa harkitsin ja lopulta tartuin 60 % alennukseen, Valitsin postikuluineen 51 e maksaneen kovakantisen version, jossa on runsaasti värikuvia.

Olen tyytyväinen kirjaan ja minusta sain rahalle hyvin vastinetta. Puutteitakin kirjassa on eikä sitä itse pääse juuri muokkaamaan kansikuvaa ja tiettyjä rasti ruutuun -valintoja lukuunottamatta. Suomalaiset sanat on tavutettu miten sattuu, jostain syystä aika moni kuva toistuu kahteen kertaan ja toisinaan sivulla on pikkuruinen kuva, mutta paljon tyhjää eli automaattisessa taitossa on puutteita. Myöskin koko sivun kuvat olisin usein valinnut toisin. Monien linkkien kohdalla on onneksi tarjolla QR-koodi.

Paljon jää omasta Facebook-elämästä puuttumaan, kun kirja toistaa vain itse omalla seinälläni julkaisemani sisällön kommentteineen. Nykyisin merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ryhmissä, mutta eipä sitä toisaalta tällaiseen kaikkea tarvitse tallentaa. Mysteeri minulle on se, miksi kirjasta puuttuvat kokonaan omat päivitykseni liittyen sekä omien bloggausten julkaisemiseen että omien diojen jakamiseen. Se on harmittavin puute, sillä ne olisivat minulle päiväkirjamaisesti kertoneet omasta somematkasta paljon.

(Kappale lisätty 22.4.16) Kommentoin My Social Bookin Facebook-sivulla tätä bloggausten ja SlideShare-päivitysten puuttumista kirjasta. He pahoittelivat tilannetta ja totesivat, että aivan kaikkia päivityksiä heidän sovellus ei tunnista, esimerkiksi juuri näitä sovellus-päivityksiä (tästä linkistä tarkemmat tiedot),

Miksi luin vuosi sitten tilaamani kirjan juuri tänään? Viimeistelen ITK-konferenssin teemaseminaaria, missä olen mukana kertomassa omasta matkastani digiopeksi. Tervetuloa torstaina 14.4. klo 13.15 kuuntelemaan ja jakamaankin kokemuksia aiheesta Miten minusta tuli digiope?

Digiope-esityksestämme kertova bloggaus löytyy tästä linkistä. (Lisätty 22.4.16)

Viimeiselle aukeamalle palvelu valitsee FB-kuvista ne kaikista tykätyimmät kuten kolme ITK-kuvaa, uuden iPadin, Pirkanmaan Digabi-kouluttajien tapaamisen, BETT-messut ja Garda-järven, tyttären penkkarit ja vanhojen päivän sekä monta ruokakuvaa mansikoista pääsiäismuniin ja piparkakkutaideteoksista korvapuusteihin, Näiden kuvien tallentaminen ehkä lopulta on kirjan yksi parhaista ominaisuuksista, digikuvia kun harvan tulee kuviksi asti teetettyä.

Oma sometarina kirjaksi

Twournalin kirja tviiteistä.

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin sähköisistä koonneista, joita sosiaalisen median palveluista on saatavilla. Tarjolla on muistoksi myös ihan paperisia kirjoja. Ne voivat olla joko itse tulostettuja (tai sähköisesti tallennettuja) pdf-versiota tai sitten yksittäisiä juuri sinulle tehtyjä paperikirjoja.

Itseäni mietityttää tiedostojen varmuuskopiointi vuosikymmenten päähän. Tiedostojen pitäminen luettavina vaatii osaamista ja työtä. Vaikka suuri osa omasta sometoiminnastani aikanaan vanhenee ja katoaa, ja saakin niin tehdä, jotain on mukava tallentaa vuosikymmenten päähän. Itselleni kirja viidestä ensimmäisestä vuodesta Twitterissä on samalla eräänlainen päiväkirja matkastani sosiaalisen median maailmaan. Ja saattavat kuulkaa isomummin ensimmäiset viisi vuotta Twitterissä olla ensi vuosisadalla järjestettävissä sukujuhlissa suurtakin riemastusta aiheuttavaa luettavaa!

Painetut kirjat ovat luonnollisesti maksullisia, mutta monesta palvelusta saa pdf-version ilmaiseksi, toisin usein ilman kuvia. Myös sosiaaliseen mediaan jakaminen voi olla mahdollista vasta maksullisen tilauksen myötä. Tilasin itselleni kirjan ensimmäiseistä tviiteistäni ja vaikka se oli juuri minulle tehty yksittäiskappale, ei hintaa postikuluineenkaan tullut kuin 32 euroa. Valokuvat ovat mukana mustavalkoisina, sillä värikuvat olisivat moninkertaistaneet hinnan.

Twournalin kirja tviiteistä.

Twitteristä kirja

• Tilasin kirjan Twournalista, joka tarjoaa sekä ilmaisen pdf-version että yksittäisen painetun kirjan viimeisimmistä 3200 tviitistä. Tämä sama 3200 tviitin rajoitus on monella muullakin sivustolla.
• Tweetbookz tarjoaa vain maksullista versiota korkeintaan 200 tviitistä. Jokainen tviitti on painetussa kirjassa omalla sivullaan ja ne voi itse valita.
• Tweetbookin avulla saat tallennettua tviittisi maksutta pdf-muodossa. Tviitit ovat aikajärjestyksessä, mutta ilman kuvia.
• Twdocs-sivostolla saa erilaisia koonteja useissa eri tiedostomuodoissa. Sen avulla voi ottaa talteen paitsi omat tviitit, myös esimerkiksi suosikit tai maininnat. Suosikkini (max. 500 ) saisin pdf-versiona hintaan 2,5 $ ja hintaan 199 $/vuosi saisin ottaa rajattomasti erilaisia koosteita.

My Social Book -palvelusta voi tilata itselleen
oman Facebook-kirjan. Tilausta harkitseva saa
 nähdäkseen esikatselukuvia.

Facebookista kirja

• Mysocialbook tarjoaa mahdollisuutta tehdä painettu kirja omasta Facebook-elämästään. Jos tilaisin kaikki valittavissa olevat mahdollisuudet (kuvat, kommentit,..) vuodesta 2009 alkaen, olisi kirjani 312 sivua ja normaalihinta 86 e, mistä se laski ensin 15 % ja sitten 30 %, kun jäin asiaa 26 maistiaissivun jälkeenkin harkitsemaan. Tilausta en lopulta tehnyt. Mukana ei olisi toimintani erilaisissa ryhmissä ja sivuilla.
• Palvelu tarjoaa kirjoja alk. 15 e ja oman Facebook-elämän tallentamisen sijaan hyvä vaihtoehto voisi olla vaikka kirjanen jostain tietystä elämänvaiheesta, oli se sitten seurustelu ja häät, ulkomaanmatka tai vaikka joku tärkeä työprojekti. 

Blogista kirja

• BlogBookerista saa sekä pdf-version että painetun kirjan blogistaan. Esimerkiksi Bloggerista maksuttoman pdf-version saa menemällä blogin asetusten kohtaan muu ja valitsemalla sieltä vie blogi. Näin se tallentuu koneelle. Tämä tiedosto viedään BlogBookerin pdf-kohtaan ja tehdään valinnat (1-2 palstaa, fontti, kommentit mukaan vai ei,...). Hetken odottelun jälkeen tuotos on tallennettavissa omalle koneelle.
• Blogin pdf-versioon saa paremman resoluution kuvat lahjoittamalla vähintään 10 $ ja se kannattaa maksaa, jos kyse on muusta kuin vain pikaisesta varmuuskopioinnista. Itse en pdf-versiota tulostaisi, sen verran siinä olisi käsin korjattavaa. Omasta versiostani oli kadonnut kappalevälejä, muutama kuva on mukana kolmeen kertaan jne. Jos joskus tulostan blogini, otan sen ulos esim. word-muodossa, jolloin voin sitä ensin muokata. Käyttämilläni asetuksilla myös linkit tulivat vähän hassusti eli ne ovat alaviitteinä eivätkä itse tekstissä. Mukana olivat myös luonnoksiksi jääneet tekstit. Tämä esimerkki kertoo hyvin työstä, mitä kesällä Twitter-kirjani kanssa tein: Kun haluaa ottaa talteen jotain tärkeää, kenties tulostaa tai painaa sen kirjaksi asti, edessä on testaamista erilaisilla asetuksilla, jotta saa viimeistellyn ja mieleisen lopputuloksen.
  

Somen vuosikoonnit

Vuoden vaihteen tienoilla moni haluaa katsoa koontia omasta tai läheisten elämästä eri sosiaalisen median palveluissa. Vuosikoonnit eivät ole samanlaisia vuodesta toiseen ja kun uusia tarjoajia syntyy, niin osa vanhoista tutuista puolestaan katoaa. Kokosin tähän bloggaukseen muutamia palveluita seuraaviin liittyen: Facebook, Spotify, Instagram, Twitter ja SlideShare. Vuosikoonnit eivät ole kaikille mieleen ja vuoteen kuuluvien surullistenkin tapahtumien kertaaminen, usein vielä oletusotsikolla "Vuosi on ollut mahtava" on aiheuttanut keskustelua puolesta ja vastaan.

Joulun alla Facebook tarjosi käyttäjilleen omaa koontia, minne se poimii etenkin kuvia suosituista päivityksistä. Arviolta lähes 20 % Facebook-kavereistani on oman tarinansa jo jakanut. Se voi tehdä katsomalla kaverin koosteen ja tekemällä sitten omansa tai suoraan Year in review -sivulta. My Times 2014 puolestaan kokoaa lööpiksi suosituimmat päivitykset, joista se tosin näyttää vain muutaman ensimmäisen sanan. Mukana on huumorilla höystettynä myös jokunen vähemmän oleellinen tieto.

Vuoden Facebook-kuvista voi tehdä kuvakollaasin apps.facebook.com/my-year-in-photos -sivulla. Sovellus valitsee kuvat valmiiiksi, mutta niitä on helppo muuttaa esimerkiksi arpoen tilalle aina uuden kuvan, kunnes on tyytyväinen lopputulokseen. Facebookin suosituimmista tekstimuotoisista status-päivityksistä voi tehdä koonnin apps.facebook.com/my-year-in-status -sivulla. Voit poimia kunkin kuukauden noin 1-5 suosituimmasta päivityksestään haluamansa koontikuvaan. Valinnan vapaus mahdollistaa esim. koonnin vain vapaa-ajasta tai jostain harrastuksesta tai sitten työhön liittyen.

Edit 2.1.15: Sivulta www.facebook.com/lookback voi katsoa ja halutessaan jakaa videokoosteen omasta Facebook-elämästään siltä ajalta, kun on mukana ollut.

Ylärivillä vasemmalla Year in Review, sen vieressä My Year in Photos.. 

Alarivillä  vasemmalla My Times ja sen vieressä My Year in Status.

Spotify jakaa verkossa tarinan sen omasta vuodesta. Eniten musiikkia kuunneltiin muuten 30. päivänä toukokuuta. Tarinan lopuksi kerrotaan eri maiden kuunnelluimpia kappaleita. "Luo oma musiikin vuosi" -kohdasta saat oman koontisi. Omastani opin, että "korvani ovat ahkerimmassa käytössä keskiviikkoisin". Oma musiikin kuuntelu Spotifyn kautta on ollut lähinnä syksyn Vain elämää -artisteja, joten hyvää kokonaiskuvaa musiikin kuuntelustani en sitä kautta saanut, mutta kiva oli silti saada itselle oma suositeltujen kappaleiden soittolista.

Instagramista en löytänyt kohtaan, mistä voisin vuosikoosteen tehdä, mutta parilta kaveriltani se on onnistunut. Pauliina Mäkelä kertoo, että kooste on Iconosquaren. Koosteen saa palvelusta omaan sähköpostiin ja sen voi sitten jakaa halutessaan, kuten Instagramin sisältöä muutoinkin. Vuosikooste on lyhyt elokuvatarina tykätyimmistä kuvistasi,

Twitterin toiminnasta on varmastikin tarjolla kaikista eniten erilaisia koonteja. Niitä löydät mm. tämän Twitteristä kertovan diasarjani loppupuolelta sekä tästä Pauliina Mäkelän loistavasta koonnista: Kuinka kaytan Twitteria tehokkaasti?

2014.twitter.com/moments näyttää mm. mistä aiheista globaalisti eniten tviitattiin. Mytoptweet.com kertoo yksittäisen tviittaajan suosituimmat tviitit viimeisen 3200 tviitin joukosta. Omani löydät tästä. Suositun tviitin tunnistaa siitä, että se saa paljon retviittauksia. Suosikiksi merkitsemisellä voi toki myös antaa palautetta tviittaajalle, mutta erityisesti sitä käytetään, kun halutaan poimia tviitti talteen omalle muistilistalle.

Kirjauduin juuri maksulliseen
www.thinkup.com sovellukseen, jota voi kokeilla 14 päivää ennen ostopäätöstä. Sitä kautta saa monipuolista tietoa tviittaajan urastaan. Oma tarinani lienee näkyvissä vain tuon 14 päivää, joten otin oheiseen kuvaan talteen kunkin kuukauden tärkeimmät tviittini. Vastaavia kuvia palvelusta saa kymmenittäin. ThinkUp nostaa esille mm. tviittien määrän, suosituimmat käyttämäsi sanat ja jakamasi kuvat ja linkit, aktiivisimmat ajankohdat ja keskeimmät henkilöt. Minun aktiivisin tviittipäivä on BETT-messujen aikaan, mutta yksi huippuhetkiä oli myös, kun jaoin Twitter-koulutuksen kahvitauolla kuvan pipareista ja tunnissa kuvaa jaettiin ja siitä tykättiin toistakymmentä kertaa. Osallistujat todella näkivät, miten nopeasti sisätö leviää.

Nykyisin SlideSharen käyttäjät saavat käyttöönsä analyysitietoja, joka aiemmin olivat vain maksavien asiakkaiden käytössä. Palvelu ei tee sosiaaliseen mediaan jaettavaa valmista koontia, mutta tietoja voi itse poimia viiden eri alaotsikon kautta. Tarkastella voi sekä yksittäistä diasarjaa että kaikkea toimintaansa. Myös ajallisen rajauksen voi tehdä. Näihin koonteihin on hyvä aina hieman varauksella suhtautua, sillä niiden mukaan tänä vuonna 12 000 yhdysvaltalaista on käynyt diojani katsomassa, mikä tuntuu kovin korkealta luvulta siihen nähden, että lähes kaikki sisältöni on suomeksi. Mutta jotain ne silti kertovat, tässä muutama tilastotietopoiminta omalta tililtäni:

• Diojani on katsottu kaikkiaan 139 725 kertaa, joista vuoden sisällä 91 792, huipun sattuessa lokakuulle. Diojani on ladattu 628 kertaa ja niistä on tykätty 183 kertaa. Lähes puolet katsomiskerroista tulee upotetuista diasarjoista ja neljännes henkilöiltä, jotka tulevat suoraan kyseiselle sivulle, käsittääkseni kirjoittamalla osoitteen selaimeen. Analyysi näyttää myös sivuja, jotka ohjaavat käyttäjiä tililleni.
• Katsotuin on Oppimateriaalia verkosta, mikä on yksi vanhimpia diasarjojani, toki usein päivittynyt. Kakkoseksi on noussut tämän syksyn hitti Sähköiset kokeet ja arviointi. Yllättäen QR-koodit opetuksessa on kirinyt kolmoseksi.

Miten tunnistan kasveja?

Kommentti 1.9.26: Tämä kirjoitus nousi yllättäen kesällä 2026 luetuimmaksi blogikirjoituksekseni, joten pari kommenttia alkuun. Nykyisin ensisijainen tapani tunnistaa kasveja on Google Lens -mobiilisovellus. Tarvittaessa varmistan tuloksen vielä googlaamalla kyseisen kasvin, jolloin löydän siitä tarkempia tietoja ja kuvia esimerkiksi Luontoportin sivulta. Nykyisin puutarhakuvia ja muistiinpanoja löytyy Perennani blogista. Aiemmin käyttämäni wikipalvelu on lakkautettu vuosia sitten. 

- - - - -

YLE Oppiminen kysyi verkkosivullaan, Kumpi voittaa paperinen vai digitaalinen luonto-opas? Itse olen näiden sekakäyttäjä ja vastaan tässä omalta osaltani kysymykseen tunnistamalla pihaltani ne taimienvaihtopäivästä saadut kasvit, joiden nimeä en vielä tiedä. Käytän tunnistamiseen lähes aina sekä kirjoja että nettiä, usein myös ystävien osaamista ja digitaalista tunnistussovellusta. Yhdestä paikasta tunnistan, toisista varmistan, sillä harvoin yksi kuva tai lyhyt kuvaus on riittävä varmistamaan lajia.

Kun katson puutarhaharrastustani lajitunnistusta laajemmin, mobiililaitteen suurin etu on, että se on aina mukana. Harvoin kaupassa tyydyn pelkkään hinta- ja nimitietoon, vaan haluan tutkia lajikkeita tarkemmin. Myös kasvien ja puutarhaideoiden tallentaminen valokuvaamalla on minulle tärkeää. Paperisia kirjoja käytän eniten suunnitteluun ja haaveiluun: käytän paljon kirjanmerkkejä ja välissä on erilaisia kukkapenkkiluonnoksia ja lehtileikkeitä eri vuosilta.

Vuosia dokumentoin puutarhakasvejani paperivihkoihin, mutten ollut tyytyväinen ja siirsin dokumentoinnin puutarhawikiin. Nyt saan vuosi vuodelta helposti täydennettyä tietoja. Vaikka wiki on tehty vain itseäni varten, ei ole mitään syytä, miksei se voisi olla julkinenkin. Tiedän siitä olleen iloa ainakin työkavereilleni, joiden kanssa on ahkerasti ideoita ja pistokkaita vaihdettu.

PhotoGridillä koostettuja ruudun-
kaappauskuvia NatureGate-sovelluksesta

Kasvi 1.

Facebookissa toimii erittäin aktiivinen yli 25 000 jäsenen Puutarha ja piha -ryhmä. Laitoin sinne aiemmin kesällä yhden perennan kuvan pyytäen tunnistusapua. Vajaassa puolessa tunnissa tuli ensimmäinen kommentti "Oisko rantatädyke?" ja sellaiseksi se illan aikana varmistui. Kommenttien perusteella tutkin vielä eri tädykkeitä netistä ja Antti Riikosen erinomaisesta Suomalaisesta perennakäsikirjasta.

Kasvi 2.

Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvin suvusta, helpointa oli aloittaa NatureGaten avulla, minkä voi ladata maksutta iPadiin ja Android-laitteisiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä Luontoportin verkkosivuille ja avata kasvien tunnistussivun.

Ohessa on ruudunkaappauskuvia, jotka kertovat, miten askel askeleelta voi antaa sovellukselle tietoja ympäristöstä, kukista, lehdistä ja muista ominaisuuksista. Samalla lajivaihtoehdot vähenevät. Ennen kuin olin kaikkiin kysymyksiin edes vastannut, jäljelle jäi isomaltsa. Kuva vahvisti, että kyseessä on joku maltsa. Siirryin sisälle pöytäkoneen ääreen, sillä jostain syystä sovellus ei kyennyt avaamaan Luontoportin artikkelia kasvista. Tarkempi lajike jäi vielä epäselväksi, sillä minun pihalla kasvi on punavartinen ja vain alimmat lehdet ovat kolmiomaiset.

Opin maltsojen olevan lajintunnistuksen kannalta hankala suku ja että ne ovat villiyrteiksikin luokiteltuja mm. meren rannoilla ja kaatopaikoilla kasvavia yksivuotisia pujon sukulaiskasveja. Mielenkiintoni lopahti siihen, ei tämä olekaan perenna. Vaikka se on kohtuullisen kaunis punaisen varren ja lehdistön vuoksi, en jää sitä kaipaamaan, kun talvi ainoan yksilöni vie.

Kasvit 3. ja 4.

Vasemmalla kasvi 3 ja oikealla 4.
Kuvat: Matleena Laakso, CC BY.

Kasvien 3 ja 4. tunnistusyritys osoittautui varsin haastavaksi. NatureGate ehdotti viimeisen kahdeksan kasvin kohdalla keltaiselle lajiksi erilaisia alpeja ja leinikkejä tai peltokaalia, rohtoraunioyrttiä ta ukontulikukkaa. Tutkin niitä tarkemmin netistä ja osaa myös kirjasta, mutta mikään ei tuntunut täsmällisesti sopivan kasviin.

Hauskoja koevastauksia -sivulla kerrotaan jonkun luetelleen kukan osat seuraavasti:
"verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö". Tähän törmäsin, kun yritin selvittää, mitä tarkoittaa, että alveilla "verhiö on syvään liuskainen". Ilman perustietoja ja alan sanastoa on vaikea ymmärtää Googlella löydettyä. Ei hyödytä, että Google niin paljon tietää, sillä ei ole Google-kääntäjää kyseiselle lauseelle. Päädyin siihen, että kyseessä voisi olla joku alpi, mutta tarkemmin en onnistunut asiaa selvittämään.

Ruudunkaappauskuvat Google-hausta sanalla
alpi sekä alempana alpi +kukka.

Usein käyttämäni konsti, kun on jo hajulla lajista, on tehdä siitä kuvahaku. Kuten kuvasta näkyy, alpi-sana löytää Alppeja ja kukkien kuvia sain näkyviin kertomalla, että vain sanan "kukka" sisältävät tulokset kelpaavat. Se onnistuu kirjoittamalla hakusanaksi: alpi +kukka. Saman olisi voinut tehdä lysimachia-sanalla, sillä latinaksi kuvia löytyy paremmin ja kokemukseni mukaan luotettavammin. Tavoitteena oli löytää kuvista oman kasvin näköisiä ja sitä kautta päästä eteenpäin nettihaussa. Tällä kertaa kuvat vahvistivat ajatusta alpista, mutta sopivaa lajiketta en vieläkään löytänyt.

Hopeanvärisestä kasvista numero 4. en saanut NatureGatelta edes ehdotusta. Minulla ei ole kirjaa, missä kasvien kuvat olisivat värien mukaan lajiteltuna. Hakemistoissakin listat ovat kukkien värin mukaan, mutta minun kasvi ei vielä kuki ja se olellisesti vaikeuttaa tunnistamista. Ilman YLE:n juttua olisin jättänyt tunnistuksen myöhemmäksi.

Kokeilin kepillä jäätä ja katsoin perennakirjani hakemistosta sanalla hopea alkavat kasvit. Ei tärpännyt. Tein NatureGaten testin uudelleen, mutta en ottanut väriin kantaa. Nyt se ohjasi minut jäkkäröiden ja pähkämöiden luokse. Molemmista minulla on muutamia lajikkeita ennestään ja tämä kyllä erosi niistä monelta osin. En kuitenkaan onnistunut sulkemaan pois mahdollisuutta, että sukulaisuussuhde olisi olemassa.

Välillä tunnistus onnistuu helposti digitaalisesti, välillä kirjan avulla. Nyt muutaman tunnin jälkeenkään en ollut varma 3. ja 4. kasvista. Lopulta jo vähän turhautuneena vein niiden kuvat, kuvaukset ja arvioni Puutarha ja piha -ryhmään. Vajaassa neljässä tunnissa molemmat oli tunnistettu: keltainen on ripsialpi ja hopeinen hopeamaruna. Molempien osalta tsekkasin Googlen verkko- ja kuvahaun kautta tunnistuksen oikeellisuuden. Harvinainen hopeamaruna löytyi myös perennakirjastani, mutta kuvassa kasvi näytti kovin eriväriseltä omaani verrattuna. Sen sijaan juuri ripsialpia siellä ei ollut. Erilaisia alpeja kuin on noin 150 lajia.

Onnea SOMETU 5 v.

SOMETU eli Sosiaalinen media oppimisen tukena täyttää tänään viisi vuotta ja juhlia järjestetään livenä ja verkossa. Verkoston jäsenmäärä on tänään 4 628. SOMETU käynnistyi Otavan opiston pajasta ja siellä sitä myös klo 15 juhlitaan. Ja kuten aina, pajaan voi maksutta osallistua verkon kautta.

SOMETU on tärkeä yhdistävä tekijä paitsi ihmisille myös erilaisille tvt:n opetuskäytön hankkeille ja verkostoille. Maakunnallisen II asteen verkoston suunnittelijana olen usein kokenut, että kollegoistani merkittävä osa on juuri sometulaisia. Sieltä löytyy se porukka, joka pyrkii eri tavoin  edistämään sosiaalisen median mielekästä käyttöä oppilaitosmaailmassa ja muuallakin. Keinot, kohderyhmä ja rahoitus vaihtelevat, mutta tavoite on yhteinen.

SOMETUn verkkosivut ovat PAOK-verkoston tavoin Ning-yhteisöpalvelussa. Sen kautta tavoitan kollegani kansallisesti. Kun haluan kutsua vaikka vuosittaiseen PAOK:n seminaariin osallistujia maakunnallisen verkoston ulkopuoleltakin, SOMETUn kalenteri on siihen mitä parhain väline. Tässä yhteydessä on mainittava myös  toinen kahdesta suuresta kansallisesta tvt:n opetuskäytön ryhmästä. Se on Facebookin 2813 jäsenen Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmä. Tervetuloa sinnekin mukaan!

SOMETUn verkkosivuilla on koottu muisteluita siitä, Kuinka tulit liittyneeksi Sometuun ja mitäs sitten kävikään? Alla oma kirjoitukseni.

Perustin itselleni tänä syksynä tämän oman blogin. Pohjaksi kopioin osan aiemmin PAOK:n blogiin kirjoittamistani jutuista ja riemukseni ensimmäiseksi kirjoitukseksi löytyi vuoden 2009 ITK-konferenssista kertova juttu, missä kerroin juuri liittyneeni Sometun jäseneksi. Se oli merkkipaalu, joka oli ihana saada blogin alkuun. Olin tuolloin juuri aloittanut työt PAOK:ssa, mikä tarkoitti kunnon hyppäystä sosiaaliseen mediaan. Työyhteisömme oli tuolloin nykyistä huomattavasti pienempi ja somekin vielä monelle melko vierasta. Etenkin vuosina 2009 ja 2010 Sometu oli minulle erittäin keskeinen foorumi käydä keskustelua ja oppia toisten kokemuksista. Rinnalla on kulkenut alussa etenkin Twitter ja sitten yhä lisääntyvässä määrin Facebookin ryhmät – joissa paljolti niissäkin sometulaisten kanssa vuorovaikutetaan. Tällä hetkellä myös omasta noin 20-henkisestä työyhteisöstä eVarikolla löytyy osaamista jotakuinkin asiaan kuin asiaan.

Kukin omaksuu somen toimintatapoja omassa tahdissaan ja minulle tärkeä merkkipaalu oli, kun alkuvuodesta aloitin sometu-gurujeni tavoin julkaisemaan materiaalia avoimesti verkossa CC-lisenssillä. Samalla taistelin lisenssin käyttöön myös hankkeessamme ja toivottavasti se seuraavaksi tulee suosituksena myös Pirkanmaan toisen asteen tvt-suunnitelmaan.

Viime vuosilta on erityisesti jäänyt mieleen ITK:ssa toteutettu Kalamalja sekä uusien kollegoiden hieman hämmentyneet ilmeet heidän kuullessa puhetta somesukulaisista. Teidän kanssa on ollut monta riemullista tapaamista, kun vuosien verkkoyhteydenpidon jälkeen on tavattu kasvotusten, usein ITK:ssa. Näitä tapaamisia odotellen!

Ps. Nuo PAOK:n etusivulla tänään syntymäpäivänä onnittelua tanssivat punaiset kirjaimet on ladattu täältä.

Some ja seminaarit Lontoon BETT-messuilla

Facebookin hyödyntäminen BETT-messumatkalla
Yli sadasta suomalaisesta ja 30 000 kansainvälisestä BETT-opetusteknologiamessujen vieraasta varmastikin valtaosa raportoi kokemuksiaan niin omalle Facebook-seinälle kuin kuntansa, oppilaitoksensa tai hankkeensa sivulle tai ryhmään. Myös järjestäjillä oli useita Facebook-sivuja/ryhmiä. Online Educa Berlin -konferenssin kokemusten innostamana perustin Facebookiin suomalaisille osallistujille oman ryhmän, johon noin puolet suomalaisista liittyi. Siellä jaettiin ennen matkaa ja sen aikana paljon käytännön vinkkejä sekä kerrottiin opitusta ja sovittiin tapaamisia. Matkan jälkeen yhteydenpito jatkui aktiivisena muutamia viikkoja: opittua jaettiin ja linkkejä matkaraportteihin julkistettiin. Sain kovasti kiitosta ryhmän perustamisesta ja suosittelen vastaavaa muillekin konferenssimatkoille. Lopuksi muokkasin ryhmään niin, että sitä voivat tulevienkin vuosien BETT-osallistujat hyödyntää.

Twitterin hyödyntäminen BETT-messumatkalla
Oli itsestään selvää, että lukuisat osallistujat aktiivisesti tweettaavat messujen aikana. 30 000 osallistujan joukko on niin valtava, että Facebookin tapaan tässäkin toimi hyvin suomalaisten oma verkosto, joka käytti tunnusta #finnbett. Sinne välitettiin parhaita paloja messuilta ja kansainvälisestä keskustelusta eikä sen käyttäminen tietenkään sulkenut pois verkoistoitumista myös kansainvälisesti. Tulevina vuosina on syytä muistaan Twitter-tunnuksen arkistoinnin aloittaminen ennen matkaa, sillä muutoin viestit eivät kauaakaan ole tunnuksen mukaan löydettävissä eikä koontia vuorovaikutuksesta Twitterin kautta voi tehdä.

Seminaarit ja näyttely
Minun ohella usea muukin innostui Russel Stannardin LearnLive-seminaariesityksestä ja teki hänen esittelemällä Jingillä oman matkaraporttinsa. Jing on helppo ja maksuton koneelle ladattava ohjelma, minkä ilmaisversiolla voi tehdä max. 5 min. ruudunkaappausvideota. Stannard on käyttänyt Jingiä etenkin palautteen antamiseen kieltenopetuksessa, mutta hän on tehnyt sen avulla myös lukuisia lyhyitä opastevideoita opettajille, suosituinpana Jingin esittely.

Naace - The ICT Assosiation jakoi aamiaistapaamisessa palkintoja 16 brittikoululle. Palkinto oli The 3rd Milleium Learning Award ja palkitut esittäytyvät verkossa tekstin ja videoiden kautta. Palkintotilaisuudessa myös vieruskaverini palkittiin. Hän kertoi omasta koulustaan, että se on uusi ja tvt on aktiivisesti käytössä. Lähkökohtana on, että oppija valitsee työvälineensä, ainejakoisuudesta pyritään pois ja opettajan roolina on olla fasilitaattori. Ryhmätyöskentelyä tehdään paljon, erilaisilla menetelmillä ja välineillä.

"The Learning Platform Network is an ambitious initiative to connect and support schools in their use of learning platforms." Oppimisympäristöverkoston sivustolta löytyy videoita, julkaisuja, tapausesimerkkejä, Twitterin syötteet yms.
Tutustuin yhdessä LearnLive-seminaarissa huikeisiin laajennetun todellisuuden (augmented reality) mahdollisuuksiin. Esimerkit kuitenkin olivat suurella rahalla rakennettuja mahdollisuuksia singaporelaisissa museoissa. Esimerkiksi argeologisen kaivauksen luona voi kävellä katsellen maaperää iPadin kautta. Tällöin näkee ruudulla muinaisen kaupungin, joko raunioituneena tai elävänä siihen aikaa, kun kaupungissa vielä oli elämää. Esitys oli mielenkiintoinen, mutta siitä on vielä pitkä matka suomalaisten koulujen sovelluksiin. Pienimuotoisemmin sitä on kyllä suomalaiskouluissakin hyödynnetty ja asiaa tutkaillaan myös Tampereella eVarikolla.

Messuilla oli kovaa iPad-hypetystä: Lähes jokaisen arvonnan pääpalkintona oli iPad2. Niiden sovelluksia (apps) esiteltiin useilla messutiskeillä lähes tauotta. Hyvien sovellusten löytäminen 50 000 koulutusalan sovelluksen joukosta vaatii vaivaa ja edellyttää, että opettajat tutkivat niitä myös yhdessä, mitä tapahtuu esim. Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä. Laajennettu todellisuus tuo sovelluksiin aivan uuden ulottuvuuden. Tällöin voi katsella iPadin avulla messuhallin kauniin lasikaton ja pilvisen taivaankin läpi tähtitaivaalle ja nähdä tähdet ja tähtikuviot sekä opetella niiden tunnistamista. Messuilla iPadia esiteltiin vain sovellusten kautta. Minua hämmästytti, että erilaisten sosiaalisen median pilvipalveluiden käyttö ei ollut lainkaan esillä, kun ne kuitenkin tarjoavat suunnattomasti mahdollisuuksia. Toisaalta niiden avulla ei myydä juuri iPadeja, vaan tällöin mikä tahansa tabletti tai nettiyhteyden tarjoava laite kelpaa.

Messuilla oli paljon muutakin uutta tekniikkaa, valtavasti kosketustauluja ja erilaisia kosketuspintoja. Niiden innovatiivisinta käyttöä olen vuoden sisällä nähnyt eniten eurooppalaisten suurkaupunkien museoissa. Myös 3D-kosketustauluja oli esillä. Suuri osa laitevalmistajista oli paikalla, mutta Nokia ei. Google piti ständillään lyhyitä tietoiskuja. Paljon esillä oli myös erilaisia ohjelmistoja niin oppimisympäristöihin, koulujen hallintoon kuin yksittäisiin teemoihin kuten kielten oppimiseen, luonnontieteen kokeisiin tai animaatioiden tekemiseen. Messualueella oli mielenkiintoista kiertää, mutta itselleni seminaarien ja kouluvierailuiden anti oli suurempi. Itse messutarjonnasta on jo niin moni matkaraporttiinsa kirjoittanut, että jätän sen tässä vähemmälle.

Sanjesh Sharma kertoi omassa seminaaripuheenvuorossaan kuluvan vuoden trendeistä tekniikan ja koulutuksen osalta. Niitä täydennettynä Online Educa Berlin -konferenssin annilla sekä keskusteluilla muiden suomalaisten BETT-osallistujien kanssa, olen pitänyt esillä PAOK:n koulutuksissa ja tapahtumissa. Ne löytyvät esimerkiksi eilisen OSAAVA:n rehtoriseminaarin dioista.

Tämä oli kolmas ja viimeinen osa BETT-messumatkan raportistani. Aiemmin olen julkaissut kaksi blogikirjoitusta kouluvierailuista (Loxford ja New Line Learning Academy). Suomalaisia messuilla oli vähintään 135, ehkä paljon enemmänkin. Heidän matkaraportteja ja muutama messulinkki löytyy PAOK:n sivulta: http://paokhanke.ning.com/bett2012-matkaraportit

-    -    -
Bloggaus julkaistu alkuperin PAOK - Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri -ohjelman blogissa: http://paokhanke.ning.com/