21.4.2013

ITK-konferenssissa

ITK-konferenssiin mahtui valtavasti asioita ja kokemuksia, aamuyhdeksästä illan - tai oikeastaan yön - pikkutunneille. Kuulin monta hyvää esitystä, joista alla muutamia poimintoja. Omista esityksistä ja virtuaalitilojen työpajasta bloggasin jo aiemmin. Suuri osa esitysmateriaalista löytyy myös verkosta ITK:n sivulta.

Alla on lyhyt videokoosteeni konferenssista, muutamia tunnelmakuvia. Kiitos Pauliina Mäkelälle sen parista valokuvasta ja Heikki Mäenpäälle videon julkaisemisesta ja etenkin LOISTAVISTA Digiveikkojen ITK-biiseistä, joita suuresti fanitan - eturivistä ja vuodesta 2005 alkaen.




Oli ihanaa tavata tuttuja ja tutustua uusiin! Some-tuttujen ohella tapasin myös useita edellisen työn PBL-kouluttajan ominaisuudessa tutuksi tulleita amk-opettajia. Mukana oli kaikkiaan 1600 opetusalan ammattilaista. Monen tutun kuulin olleen mukana, mutta en vain kolmen päivän aikana heihin kertaakaan törmännyt. Harto Pönkän tapaaminen ilahdutti, sillä näimme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Syväsukellukseni someen alkoi neljä vuotta sitten, kun aloitin nykyisessä työssäni. Anne Rongaksen ohella Harto oli niitä aivan ensimmäisiä somesta löytämiä huippuosaajia, jonka Lehmätkin lentäis -blogista ja dioista olen oppinut vuosien varrella paljon.

ITK:n avajaiset
  • OPH:n pääjohtaja Aulis Pitkälä kertoi, että Eurooppalaisesta ESSIE-tutkimuksesta kuulemme oletettavasti lisää vihdoin huhtikuussa (julkaistiin pian ITK:n jälkeen, ks. lisätietoja OPH:n sivuilta). Tuloksistahan on jo useissa seminaareissa vähän tietoa tihkunut ja tulokset ovat samansuuntaisia OPH:n Tutkittua tietoa oppimisympäristöistä -julkaisun kanssa: Suomessa tvt:n käyttö ei vastaa meidän kohtuuhyvää varustelutasoa vaan on huomattavasti vähäisempää. Vähäisen käytön syinä ovat pedagogiset syyt eli tvt:n opetuskäytön hyötyjä ei ymmärretä, eivät opettajat eivätkä oppijat. Tvt-täydennyskoulutus on Suomessa ollut viimeisen kahden vuoden aikana vähäisimpien joukossa Euroopassa. Seuraavaan PISA-tutkimukseen on tulossa uutena tietokonepohjainen ongelmanratkaisu. 
  • Aalto-yliopiston peliprofessori Perttu Hämäläinen nosti puheenvuorossaan esiin, miten lapsi tekee arjesta pelin - kun joutuu tekemään jotain tylsää, kuten menemään ruokakauppaan, pelin saa aikaan vaikka siitä, että ei saa astua lattialaattojen viivojen päälle. Yksi pelaamisen keskeinen idea on, että pelatessaan oppii ja pelatakseen paremmin on opittava enemmän.
  • Walter Bender Sugar Labsita kysyi, onko tarkoitus oppia käyttämään konetta vai oppia käyttämään sitä oppimiseen. Paras oppimiskokemus on usein tilanne, missä on etsinyt ratkaisua ongelmaa aiheesta, johon tuntee intohimoa.
Mobiili houkuttaa oppimaan
  • Mobiilisti-hanke muiden esiintyneiden hankkeiden tavoin elää kuten opettaa ja mobiililaitteet olivat käytössä Socrative-kyselyiden kautta. Socrativen kanssa on erittäin helppo tehdä erilaisia kyselyitä max. 50 hengen ryhmälle. Loistava väline kaikille oppilaitoksille, missä jokaisella oppijalla on mobiililaite käytössä!
  • Kuulimme paljon esimerkkejä siitä, miten oikeasti joka alan opiskelijalle tvt-osaaminen on tarpeen: vaatekaupassa skannataan vartalo, ruokakauppatilaukset voi tehdä mobiilisti metroasemalla, ruuvin puuttuessa huonekalukaupan chat palvelee, rakennusvalvojalla on tabletilla aina kaikki dokumentit mukana, rillit tai kampauksen voi testata virtuaalisesti jne.
  • Mobiilioppimisessa tarvitaan erilaisia sisältöjä: Autoa ajaessa tai lenkkeillessä voi kuunnella, bussissa voi lukea, lentokoneessa kirjoittaa jne.
  • Mobiilisti-hanke on juuri julkaissut uuden versio mobiilioppaastaan: Mobiililla - luonnollisesti.
  • OPH:n sivujen alla olevaan www.edu.fi/ammattipeda -sivustolla on lisää hyviä esimerkkejä.
Pintakilta ja Asentajakilta loistivat
  • Jari Välkkynen Tavastian Pintakillasta kertoi huikean tarinan, missä yhdistyi pelillisyys, hyvä henki, hetkessä eläminen, loistava pedagogiikka, onnistunut ohjaus, uskallus kokeilla, oppijoiden arvostaminen ja tvt. Tämä kaikki kiteytyi siniseen teippiin, minkä ope tarvittaessa kaivaa esille ja teippaa vaikka QR-koodin seinään. Sen takaa voi löytyä vaikka "pimee runo", jota opiskelijat pohtivat monta päivää yhdessä ennen kuin keksivät miten edetä seuraavaan vaiheeseen. Tehtävät ovat niin haastavia, että yksin niissä ei pärjää. Onnistuttaessa asiaan kuuluu myös palkitseminen, joka voi olla tunti etätehtäviä perjantaille tai ylimääräinen erikoiskurssi. Heillä tällainen toiminta on onnistunut, kun asiat tehdään rennosti ja luonnollisesti - ja pelillisyys on vain osa jutusta. Opettajalla tulee olla pelisilmää, että näkee missä vaiheessa heitetään seinälle sininen teippi ja annetaan pulmatehtävä.
  • Tapio Hanhilammi ja Petri Jäminki Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta kertoivat iPadit ja some Asentajakillan työsalissa -esityksessä monen oivalluksen olevan peräisen hankeajalta. Ja parhaimmillaanhan hankkeet vaikuttavat juuri näin - vuosia niiden päättymisen jälkeenkin. Usein Asentajakillan opiskelijat keksivät mitä iPadilla kannattaa tehdä, ei siihen aina opettajaa tarvita ja tabletit ovatkin usein konepellin alla. Oppimisprosessin avoimuus on tuonut paineita myös opettajille, mutta hyvä niin. Asentajakillan perusajatus on, että opiskelijalla ja opettajalla on lupa epäonnistua ja myös opettajat tekevät ajoittain sellaista, mitä eivät vielä osaa. Yksi peruskysymyksistä on ollut, opetetaanko tekniikka vai opetetaanko ihmisiä? Asentajakilta on palannut jälkimmäiseen.
    • Työskentelyssä käytetään kurssin wikiä, opiskelijoiden omia blogeja ja Facebookia ryhmänohjauksessa.
    • Blogipäivitysten tyypit ovat pakolliset osiot, vapaaehtoiset päivitykset sekä vertaisoppimateriaalin tuottaminen.
    • Videoita puolestaan tehdään kolmenlaisia: raportoidaan harjoitustöitä, tallennetaan kohokohtia ja tehdään käyttöohjeita. Edellisten vuosien opiskelijoiden ohjevideot ovat iso apu sekä uusille opiskelijoille että opettajille.
  • Juhana Kokkonen Metropoliasta kertoi opetuksen muutoksesta. Heillä suuntana on tvt:n opetuskäytön kehittäminen, mutta minä kuulin esityksestä etenkin sen, miten paljon sen työskentelytavoissa on samaa kuin ongelmaperustaisessa oppimisessa (PBL). En tiedä, onko se harkittua vai sattumaa, mutta hyvin tuntui toimivan.
  • Opiskelussa on käytössä viikkosyklit. Kun ryhmät ovat saaneet viikkotehtävänsä, tueksi on tarjolla mm. tekniikkapajoja, miniluentoja ja Studia generalia -tyylisiä esityksiä. Jälkimmäisissä puhujat tulevat yrityksistä. He eivät saa esityksestään palkkaa, mutta saavat puhua valitsemastaan aiheesta. Myös välitsekkaukset kuuluvat asiaan ja niissä opittaan ja kerrataan käsiteltävää asiaa. Purkutilanteissa painottuu opitun reflektio.
  • Koulutuksen alkuun on lanseerattu oppimisen metataidot-viikko. Oppimisen tavat on haluttu tehdä kaikille tutuksi alussa. Samoin kuin ajatus, että toisten tukeminen ja oma aktiivisuus on keskeinen oppimisen edellytys: kuuntelemalla ei opi yhtä syvällisesti kuin toisia opettamalla. Uudet opiskelijat pannaankin heti alkuun tekemään ryhmissä esityksiä oppimisen eri näkökulmista, kuten motivaatio, tunneäly, pedagogiikka,avoimuus, aktiivisuus, vuorovaikutus ja oppiminen.
  • Harto Pönkä ja Ari Ervasti kertoivat Innolukiosta eli jokasyksyisestä lukiolaisille järjestetystä keksintökilpailusta. Kyse on kuitenkin paljon muustakin kuin parhaan innovaation keksimisestä. Kilpailu lähtee siitä, että yritykset kertovat toistakymmentä todellista ongelmaa. Yrityksille tämä on vaivatonta ja palkitsevaa kouluyhteistyötä, mikä mahdollistaa nuorten oivallusten hyödyntämisen ja voi johtaa myös rekrytointeihin. Parhaimmille oivalluksille on jo haettu patentteja ja ne ovat valloittamassa maailmaa.
  • Kun yritykset ovat tehtäväksiantonsa kertoneet, opiskelijat (nyt yksin, jatkossa ryhmissäkin)lähtevät niitä ratkaisemaan. Työskentely tapahtuu purot.net-wikissä, missä on moniammatillinen tiimi ohjaamassa lukiolaisia. Oli mielenkiintoista nähdä tarkkaa tilastoa siitä, miten ohjauksen ja wikimuokkausten määrä korreloi tehtävän onnistumiseen. 209 vastauksen joukosta (82 eri lukiosta) parhaat pisteet sai 75-100 wiki-muokkauksella ja 5-12 keskusteluviestillä ohjaajan ja lukiolaisen kesken. Kaupanpäälle saa iloa, uskoa omiin kykyihin sekä innovaatio- ja yrittäjävalmiuksia. Parhaimmillaan saa myös mahdollisuuden kurkistaa mahdollisiin tuleviin työtehtäviin.
  • Entä jatkossa? Haasteena on kilpailun markkinointi suoraan lukiolaisille. Haaveena on kilpailun laajentaminen korkea-asteen opiskelijoille sekä innovaatioiden lukiodiplomin synnyttäminen.
  • Aiheesta voi lukea lisää Harto Pönkän Lehmätkin lentäis -blogin kirjoituksesta.
 
 
Minä esittelin eVarikkoa Raisa Valtaojan ja Harri Jurvelan kanssa. Siitä tarkemmin tässä bloggauksessani.

Kuva: Pauliina Mäkelä










Kollegani kävi ITK-torilla some-hieronnassa. Hoidettiin kehoa ja ratkottiin samalla mielessä olevat tvt:n opetuskäytön ongelmakohdat.










OPH:n koordinointihankkeiden huoneessa OTE-hanke esillä. Sen tuloksista suosittelen erityisesti
kahta asiaa:
- Selvitykset ja videot -osiota
- Opeka-työkalua, joka on verkkopohjainen palvelu, joka koostuu koulun e-valmiuksia sekä opettajan osaamistasoa mittaavista osista.




Jälkimmäisenä konferenssipäivänä tein muistiinpanoni Twitteriin enkä niitä enää omaksi bloggaukseksi koosta. Täytyy silti mainitan, että kalamalja on aivan erinomainen seminaarityökalu. Tänä vuonna Sometu johdatteli meidät sen avulla keskustelemaan MOOC-kursseista, millaiseen osallistuminen kiinnostaa minua kovasti.

Viimeksi lauseeksi ja huipennukseksi haluan kopioida tähän Heidi-Tuulia Eklundin (@HeidiTuuEk) tviitin:
"Tapasin juuri aikamoisen määrän pedagogeja 24/7. Oli huippua! #itk2013"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti