31.8.2017

Kiinassa opettajia kouluttamassa

Minä ja Suomessa asuva tulkkimme Li Zhang
koulutuksen opasteen vieressä.
Työskentelen TAMKissa sivutoimisesti, noin päivän viikossa. Heinäkuussa sain sieltä haasteen, johon innolla hyppäsin kesken kesäloman:

"Dear Matleena, We received a training enquiry from Chongqing University of Sciences and Technology in China... would like to invite a Finnish ICT education expert to give a two days training for young teachers from local vocational higher education institutions..." 

Tämä oli ensimmäinen matkani Kiinaan. Valmistautumisaikaa oli vain muutama viikko ja perillä olin neljä päivää. Vaikkei kokemukseni maasta ole tätä laajempi, haluan silti jakaa sitä ja antaa muutaman vinkin Kiinaan ensikertaa lähteville.

Lukiessa on hyvä muistaa, ettei ole yhtä Kiinaa. Siellä asuu viidennes maailman väestöstä ja pinta-alaa maalla on yli kaksinkertaisesti EU:hun verrattuna. Kirjoituksen lopussa on linkki kolmeen muuhun kirjoituksemme matkasta.


Opettajakoulutusta yliopistokaupungissa


Yliopistokampuksella oli puistoalueita ja urheilupaikkoja
Asuin toisen kouluttajan Hanna Sarakedon ja tulkkimme Li Zhangin kanssa opiskelijoiden ylläpitämässä yliopistokampuksen hotellissa. Se sijaitsi Chongqingin University Town -kaupunginosassa, joka pitää sisällään peräti 17 yliopiston kampusalueet. Ne ovat laajoja, sillä niin opiskelijat kuin usein henkilökuntakin asuu kampuksen alueella. 

Näillä alueen 17 yliopistolla on yhteensä 10 oppilaitosta, jotka vastannevat lähinnä meidän ammattikorkeakouluja. Niihin oli juuri palkattu 800 uutta nuorta opettajaa.

Näille uusille opettajille järjestettiin 15 päivän orientoivat pedagogiset opinnot kolmessa rinnakkaisessa ryhmässä. Teemoina oli mm. psykologiaa, moraalia ja opettajan eettisiä periaatteita ja koululainsäädäntöä. Koulutuksesta saa kuulemma vastauksia siihen, miten olla hyvä opettaja tai miten toimia, jos opiskelijat eivät tottele.

Edellisvuoden tapaan mukana oli myös pari päivää TAMKilaisten vetämänä. Teemojamme olivat mm. suomalainen koulutusjärjestelmä, opettajan rooli, digipedagogiikka ja opetusmenetelmät. TAMKista saamistamme ohjeista jäi erityisesti mieleeni kaksi: Kiinassa halutaan pois mallista, missä opetus on opettajan yksinpuhelua ja järjestelyiden suhteen on syytä varautua jatkuviin muutoksiin.  


Kiinan koulutusjärjestelmä


Erään osallistujan mukaan he tulevat pääosin vetämään
opetusta 300 hengen luentosaleissa ja 40 hengen pienryhmissä
Kiinassa yliopistoihin ja muihin korkea-asteen oppilaitoksiin pyritään pääsääntöisesti valtakunnallisen pääsykokeen (gaokao) tulosten perusteella.
Kokeeseen kuuluu pakollisena kiinan kieli, matematiikka ja vieras kieli (englanti), valinnaiset aineet vaihtelevat haetun alan mukaan.

OPH:n oppaan mukaan kiinalaisesta korkea-asteen oppilaitoksesta voi saada parivuotisen koulutuksen jälkeen ns. valmistusmistodistuksen tai suorittaa kandidaatin, maisterin tai tohtorin tutkinnon.

Chongqingissä minulle kerrottiin, että Kiinassa yliopistoja on kolmen tasoisia ja karkeasti pääjako menee sen mukaan, suoritetaanko siellä tohtorin, maisterin vai kandidaatin tutkintoja. Näiden kolmen tason sisälläkin on eritasoisia yliopistoja ja yleensä kaikki pyrkivät ylemmälle tasolle. Henkilö, joka minulle näistä kertoi, totesi, että heidän yksiköstä on kaikki kesälomat peruttu, koska alkusyksystä on tilaisuus, missä tutkitaan, voiko heidän yliopisto nousta seuraavalle tasolle.

Lisätietoja Kiinan koulutusjärjestelmästä löytyy mm. seuraavilta sivustoilta:



Kännyköiden maassa kirjoitetaan muistiinpanot paperille


Tässä kirjoitetaan Padletiin kiinalaisin kirjainmerkein.
Kiinassa on enemmän kännyköitä kuin missään muualla ja maa on etunenässä mm. mobiilimaksamisen käytössä. Kiinan kieltä voi kirjoittaa kännykällä kahdella tapaa: piirtämällä merkin, jolloin sovellus antaa ehdotuksia tai sitten kirjoittamalla tavuja, jotka sovellus muuntaa merkeiksi.

Koulutuksen osallistujat tekivät muistiinpanonsa vihkoihin käsin kirjoittaen. Syyksi he kertoivat, että käsin kirjoittaminen osoittaa kunnioitusta opettajalle. Paperille kirjoitettu tieto on pysyvää ja liekö taustalla myös aasialainen kalligrafiasta tuttu käsin kirjoittamisen arvostus. Toinen syy oli, että kiinaa kirjoittaa käsin huomattavasti nopeammin kun koneella. 

Niin sanottu The Great Firewall of China estää pääsyn monille länsimaisille sivustoille. Netistä löytämäni listaukset Kiinassa toimista palveluista olivat ristiriitaisia ja viranomaiset voivat nopeastikin muuttaa asetuksia poliittisen tilanteen mukaan. Itse käytin www.greatfirewallofchina.org -sivustoa ja sieltä saamani tieto osoittautui paikkansa pitäväksi, vaikkei tuo testisivusto aina auennutkaan. Kielletyillekin sivustoille (esim. Facebook, Twitter ja Google) pääsee käyttämällä ns. VPN-sovellusta (googleta VPN China). Se on asennettava ja otettava käyttöön ennen Kiinaan saapumista.


WeChat korvaa sähköpostit, some-välineet ja pankkikortin


Olen viimekuukausina lukenut somesta muutaman suomalaisopettajan tuskastuneen viestin, kun seurattavia some-kanavia alkaa olla liian monta - joka hankkeella, verkostolla, työyhteisöllä ja organisaatiolla omansa. Kiinassa käytettävää some-palvelu WeChattiä kuvattiin minulle kertoen, että se on kiinalaisille Facebook, Twitter, YouTube, Skype ja monta muuta palvelua yhdessä ja kaikki käyttävät sitä. WeChat on myös lompakko ja itse asiassa sillä voi maksaa lähes kaiken, jos vain on kiinalaisen pankin asiakas. En esimerkiksi nähnyt tulkkimme käyttävän kertaakaan käteistä ja osa kaupoista ei edes suostu ottamaan sitä vastaan, koska väärennettyä rahaa on liikkeellä niin paljon.

Myös taksi tilattiin WeChatin avulla. Siitä näki koko ajan taksin kartalla ja sen avulla voi tarvittessa myös puhua kuljettajalle ja lopuksi maksukin hoidettiin samalla sovelluksella. Tai jos halusi käyttää kaupunkipyörää, senkin sai alleen lukemalla pyörän QR-koodin WeChatilla. Sovellus toimi myös monessa ravintolassa: Pöytää oli teipattu QR-koodi, mistä avautui ruokalista. Sinne voi tehdä tilauksen ja lopuksia maksaa sovelluksella.

Koska WeChat on valmiiksi tuttu, se sopii koulutuksissa esim. taustakanavaksi. Sovelluksen avulla saa käännettyä viestit kiinasta englanniksi, joten ei ole yksin tulkin varassa. Muun kiinakielisen tekstin kääntämiseen kannattaa ladata kännykkään Pleco (iOS, Android) tai Google-kääntäjä (iOS, Android). Jälkimmäinen toimii offline, jos lataa sovellukseen kielipaketin. Sen käytöstä näet esimerkin edellisen bloggaukseni lopussa.

WeChatin ansiosta QR-koodit ovat Kiinassa kaikille tuttuja, joten myös linkit koulutuksissa kannattaa jakaa QR-koodeina. Kun kysyin koulutuksen osallistujilta parhaista digivälineistä opetuksen näkökulmasta, kaikki ryhmät nostivat WeChatin huipulle. Tämän äänestyksen teimme AnswerGardenilla ja tulokset liitin alla olevaan diasarjaan.

WeChat-ryhmä kannattaa luoda valmiiksi ja jakaa se kutsuttaville QR-koodina, jonka sovelluksesta saa valmiina. Näin voi tosin kutsua vain ensimmäiset 100 jäsentä, mutta senkin jälkeen mukaan pääsee, kun saa kutsun joltain ryhmän jäseneltä.


Mitä meiltä kysyttiin?


Suurin osa kysymyksistä kysyttiin kiinaksi, mutta muutama rohkeni
puhua julkisesti englantiakin. Ryhmässä oli useita osan tutkinnosta
ulkomailla suorittaneita.
Mitä kaikkea meiltä sitten kysyttiin? Suomen koulutusjärjestelmän esittely nosti esiin valtavasti kysymyksiä eikä kyse tietenkään ollut vain koulusta vaan myös koko yhteiskunnasta ja sen kulttuurista. 

Dioissani on esillä kahden suomalaisoppilaan lukujärjestys. Ne ja tarinat niiden ympäriltä herättivät paljon kysymyksiä: Miksi opiskellaan saksaa? Miksi koulussa on uskontoa? Kauanko läksyjä tehdään? Auttavatko isätkin läksyissä? Kun koulupäivät ovat noin lyhyitä, mitä lapset ja nuoret sitten oikein iltaisin tekevät? Paljonko osallistutaan maksulliseen yksityisopetukseen koulun ohella? Entä viikonloppu- tai kesäkursseille? Entä valmennuskursseille? Mitä päivähoidossa opitaan? Onko teillä oppimisvaikeuksia? Onko niihin tarjolla apua? Roikkuvatko nuoret liikaa netissä? Löytävätkö valmistuneet töitä? Miten opettajien työtä arvioidaan?

Ensi kerralla on ehkä syytä nostaa itsekin esiin meidän tämän hetken kehittämiskohteita, samoin kuin osata paremmat vastaukset kysymyksiin siitä, miten Suomeen voi päästä opiskelemaan osan tutkinnosta tai koko tutkinnon tai millaisia kesäkursseja meillä on tarjolla. Ja mihin ottaa yhteyttä, mitä opiskelu maksaa ja onko stipendejä tarjolla.

Kaikessa ei voi yksi suomalainen olla asiantuntija, mutta itselleni oli paljon apua, että olin englanninkielen verryttelynä kuunnellut Pasi Sahlbergin puheita ja TED talk-esityksiä. Hän on aktiivisesti esitellyt suomalaista koulutusjärjestelmää maailmalla ja hänen puheista löytyy moneen näkökulmaan hyvä kiteytys.


Tekiessä oppii


Käytössä de Bonon ajatteluhatut
Yritin kannustaa osallistujia kommentoimaan ja kysymään, tässä järjestyksessä. Sain kuitenkin lähinnä kysymyksiä, useimmiten tulkin kautta. Englannintaitoiset tulivat usein tauoilla juttelemaan. ja sitten kun kulttuuria tuntemattomana mokasin, siitäkin onneksi minulle kerrottiin - kahden kesken tauolla.

Näyttäessäni listausta Kiinan suosituimmista verkkosivuista, olin laittanut tämän kartan kuvituskuvaksi. Moka. Kuvassa ei ole Taiwania, joten tällaista karttaa ei ole soveliasta manner-Kiinassa käyttää.

Tämä vuonna julkistettu Horisontti-raportti Kiinan korkea-asteen opetusteknologiasta nostaa esiin Creative Commons -lisenssit. Kerroin sen pääperiaatteet todeten samalla, etten tunne kiinalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä. Tauolla yksi nainen tuli kertomaan, että hän tuntee sen hyvin ja että heillä opetuksessa saa käyttää materiaaleja varsin vapaasti. Pyysin häntä kertomaan tästä koko ryhmälle ja sen hän mielellään teki, huomauttaen erityisesti, että länsimaalaisten kanssa toimittaessa tekijänoikeudet ovat tärkeitä. Perusteellisen puheenvuoron jälkeen kiitin naista lämpimästä ja totesin, miten opiskelijoilla voi olla paljon osaamista ja sen jakamiselle on hyvä antaa tilaa. Opettaja ei voi eikä hänen tarvitse osata kaikkea. Aplodit tekijänoikeuksista kertoneelle ja tuolle kommentilleni, olivat valtaisat. Ryhmä selvästi koki tuossa hetkessä jotain itselleen uutta.

Käytin koulutuksessa de Bonon ajatteluhattuja. Usein kesken keskustelun vaihdan muutaman henkilön hattuja, jolloin joutuu nopeasti ottamaan uuden roolin. Kerran sitten satuin antamaan miehelle vihreän hatun, mutta hän vaihtoi sen nopeasti toiseen. Totesin vain, että väriä ei yleensä saa itse valita, mutta onneksi en siihen enempää puuttunut. Tauolla minulle tultiin kertomaan, että Kiinassa ei koskaan saa antaa miehelle vihreää hattua. Sikäläisen sanonnan mukaan se tarkoittaa, että vaimo pettää häntä. Tämä tuli esiin ensimmäisen ryhmän kanssa, joten muille ryhmille totesin, että värit ovat kovin kulttuurisidonnaisia ja te voitte valita harjoitukseen omat värinne. Kerroin mokastani edellisen ryhmän kanssa, mikä nauratti heitä kovasti.

Kuvassa osallistujat vastaavat Liikkuvan koulun kehittämän
X-breikin kysymyksiin erilaisilla liikkeillä ja asennoilla.
Oheisissa kuvissa osallistujat vastaavat Liikkuvan koulun kehittämän X-breikin kysymyksiin erilaisilla liikkeillä ja asennoilla. Harjoitus innosti jokaista ryhmää. (Ks. bloggaukseni X-breikistä)

Kokeilemamme somen työkalut innostivat osallistujia kovasti. Mm. AnswerGardenia ja Quizizz-kyselyitä tullaan Chongqingissä tänä syksynä varmasti näkemään, mutta oletettavasti vain kohtuullisen hyvin englantia osaavat opettaja ottavat ne käyttöön. Opiskelijat eivät niiden käyttöön kielitaitoa tarvitse.

Vaikka englanti on nykyisin Kiinan kouluissa pakollinen oppiaine, monikaan ei sitä hyvin osaa. Näin ollen some-palvelun yleistyminen edellyttää, että tarjolla on kiinankielinen käyttöliittymä. Jos tunnet helppoja ja opetukseen sopivia sovelluksia, joissa käyttökieleksi voi valita kiinan tai englannin, kuulisin niistä mielelläni kommenttina tähän bloggaukseen mahdollisia tulevia Kiina-koulutuksia ajatellen.

Kiittäessäni viimeistä ryhmää koulutuksen päättyessä puoli yhdeksältä, totesin lopuksi, että lähdetään nauttimaan ihanasta helteisestä illasta. Ulkona oli pimeää ja lämpötila oli laskenut noin 30 asteeseen. Kerroin samalla, miten eksoottiselta se minusta tuntuu, kun meillä Suomessa pimeys liittyy lähinnä kylmään ja sateeseen ja kesällä on kaiken aikaa valoisaa. Opiskelijat nauroivat ja totesivat tulkin välityksellä inhoavansa pimeyttä ja kuumuutta.

X-breikki innosti jokaista ryhmää. Käytimme sekä tällaisia ei-digitaalisia menetelmiä että somen palveluita.
Osallistujat saivat näin kokemuksia erilaisista tavoista aktivoida suurtakin ryhmää luennoilla. 

Koulutusdiani ja pari linkkivinkkiä


Minua pyydettiin välttämään suurta määrää tekstidioja ja tuomaan asiaa esille enemmän kuvien ja tarinoiden kautta. Alla koulutusteni materiaalit, jotka muodostavat kokonaisuuden Hannan diojen ja harjoitusten kanssa. En halunnut jakaa kiinalaisille linkkejä, jotka maassa eivät toimi, mutta alla oleviin versioihin olen ne palauttanut. Näyttämäni YouTube-videot latasin läppärilleni Suomesta.







Blogijulkaisut matkaltamme

24.8.2017

Chongqing, hot pot ja munakoiso

Kiinan Chongqing on kuuluisa mausteisesta ja tulisesta ruuasta ja Rantapallo-sivusto esittelee sen otsikolla "Tulinen hot pot -kaupunki".  Erikoisimpia ruokia, joita maistelimme taisivat olla sammakonreidet ja lootusravintolan antimet sekä erilaiset sisäelimet, joita keittelimme kypsiksi hot potisssa eli mausteisessa kiehuvassa liemessä.

Olin reissussa kollegani Hanna Sarakedon kanssa ja tämän julkaisun lopusta löydät julkaisun hänen viiniblogistaan sekä muut bloggaukset matkaan liittyen. Kolmantena mukana oli tulkkimme Li Zhang. Kun hän huomasi, että olimme rohkeita erikoisuuksien maistelijoita, sellaisia myös saimme.

Ensimmäisenä iltana yliopiston presidentti tarjosi meille illallisen, seuraavina päivinä söimme erilaisissa ravintoloissa niin, että Li valikoi meille ruokalistoilta paikallisia erikoisuuksia. Vaikka tykkään suomalaisittain tulisesta ruuasta, pelkäsin, että kiinalainen tulinen olisi liikaa. Ehkä saimme ulkomaalaisina vähän miedompia tai sitten Li tilasi meille vain ei-tulisia ruokia, mutta joka tapauksessa oma kokemukseni ei painotu tulisiin makuihin.

On suosittua nauttia hot pot -ruokaa niin, että astia on jaettu kahteen osaan, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Näin voidaan tilata kaksi erilaista lientä, vaikka tavallinen ja tulinen. Me keitimme hot potissa aasialaisia kasviksia ja monenlaisia sisäelimiä, joista aivan kaikille ei tahtonut käännöstäkään löytyä. Ja kyllä muutama annos maistui paremmalta, kun ei syödessään vielä tiennyt, mitä söi. Erityisen herkullisia ruokaisampien sattumien ohella olivat hot potissa keitetyt korianterin versot.

Tässä nautiskelen hot potista. Juotavaksi oli yleensä tarjolla vettä, olutta ja erilaisia mehuja. Tällä kokeilimme jotain juomaa, jota suositeltiin tulisten ruokien kanssa. Olisko ollut yrteistä tehtyä? Kiitos kuvasta Hanna!
















Ruokalajeja oli tapana tilata runsaasti ja niin, että kaikki saivat maistaa kaikkia. Oli tavallista, että lounastaessamme kolmestaankin, tarjolla oli 15–20 eri ruokalajia. Ruuat tuotiin keittiöstä sitä mukaa, kun ne valmistuivat. Useamman kerran minulle kävi niin, että olin jo ajatellut lopettavani, mutta sitten saapui vielä kuusi ruokalajia, joita tietysti halusin maistaa.

Luulin osaavani syödä puikoilla, mutta ei se lopulta paikallisiiin verrattuna niin sujuvaa ollutkaan. Kun omat puikot toimivat myös ottimina, oli välillä hankalaa napata niillä tukevasti kiinni erilaisista liukkaista palleroista. Yllätyksekseni myös kokonaisesta kalasta otettiin paloja omalle lautaselle puikoilla. Ja niillä näköjään sai myös mättää ruokaa naapurin lautaselle, jos halusi tämän jotain maistavan.

Vaikka lämpötila pysytteli 40 asteen molemmin puolin, kaikkea uskalsi turvallisesti maistaa. Hyvä hygienia yhdessä ruuan kypsentämisen kanssa toimii. Kylmänä ja raakana en tainnut syödä muuta kuin hedelmiä ja kurkkusalaattia.

Vaaleat reiälliset palaset ovat lootuksen juurta.
Nämä annokset oli aseteltu kauniisti osterin kuoriin.

Yhtenä annoksena oli kalannahkaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna.
Tällaisia ruokia valitsin yliopiston hotellin aamupalapöydästä. Vaalea ja raidallinen pallura ovat mykyjä (engl. dumbling) eli taikinapalleroita. Meistä ne maistuivat esipaistetuilta sämpylöiltä. Juomaksi löytyi sivupöydältä vähän Spriteä. Sen lisäksi tarjolla oli kuumaa maitoa ja keittoa. Kun emme maitoa itse ottaneet, kävi tarjoilija meille mukilliset tuomassa. 
Tämä oli ainoa ei-ilmastoitu ruokapaikkamme. Peltikaton suojaamassa hallissa oli toistakymmentä pikkuravintolaa. Ideana oli valita vartaita, joissa oli raakaa ruokaa. Ne sitten paistettiin tuoreeltaan asiakkaille. Kaikista kiinalaisista suurkaupungeista ei kuulemma enää tällaisia perinteisiä ravintolatoreja löydy. Tilalla on vain lasipalatseja muuta modernia.
Kasviksia vartaassa - tuttuja ja uusia tuttavuuksia
Ruokatilaus tehtiin keräämällä vartaita muovikoriin. Tässä pieni osa liha- ja makkaravalikoimasta.

Kiinassa on valtavasti erilaisia uskomuksia väreihin, numeroihin, ruokiin yms. liittyen. Esimerkiksi kuumalla ilmalla ei pidetä terveellisenä syödä tai juoda kuin lämmintä ja kuumaa. Jopa olut tarjottiin lämpimänä, ellei varta vasten pyytänyt sitä kylmänä. Tauoilla opiskelijat täyttivät termospullojaan käytävän kuumavesiautomaatista. Kenenkään en nähnyt jäätelöä syövän, mutta pari kertaa sitä itse kaupasta tai kioskista ostin. Ei kuulemma tee jäätelön kylmyys eikä myöskään sen sokeri kenellekään hyvää.

Varsinaisesti ostoksille en matkalla ehtinyt, mutta yritin etsiä lähiseudun ruokakaupoista tuliaisiksi paikallisia karkkeja, keksejä tai muita herkkuja kotona päiväkahvilla tarjottavaksi. Mutta eipä niitä juuri ollut, sillä kiinalaiset eivät kuulemma karkkeja syö. Kiinalaisen kulinarismin vahvuus on suolaisissa ruuissa. Joitain outoja herkkuja onnistuin kutenkin löytämään. Niitä on yhä jäljellä - tervetuloa maistamaan!

Söimme päivittäin runsaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen, mutta päiväkahveja tai napostelua en nähnyt harrastettavan.

Viimeiset ruokatuliaiset ostin lentokentän kaupasta. Sielläkin kaikki kerrottiin vain kiinaksi, mutta käännössovellus ja makutesti sitten kotona kertoivat, mitä tulin ostaneeksi.


Kaikkiaan ruoka oli erinomaista, monipuolista ja herkullista. En ole mikään kovin innokas kokkailija, mutta reissun ansiosta minun on tullut kokattua kotona kuukauden sisällä jo aika monta kertaa kiinalaistyyppistä ruokaa.

Lootuksen juurta ja siemeniä toin mukanani, samoin jotain tulista öljyä ja yhden valmisruokapaketin lentokentältä. Ostettuani kotiin sesam-öljyä, tunnistin heti mausta, että sitä oli monessa Kiinassa syömässäni annoksessa.

Kehuin WeChat-sovelluksessa, että sain Chongqingissä parasta munakoisoa ikinä. Yritin tehdä vastaavaa tällä Hans Välimäen ohjeella, joskaan en tehnyt siitä tahnaa, vaan tarjosin sen sellaisenaan, maustettuna ja grillissä pehmeäksi kypsennettynä. Hyvää se oli, muttei kiinalaisen veroista. Kun jaoin kokemukseni somessa, sain yhdeltä opiskelijaltani vinkiksi Microwave Rosted Eggplant -ohjeen, jota en vielä ole kokeillut.

Myös paukutellut kurkut oliva herkullisia, niistä löysin tämän ohjeen YLE:n sivulta. Tässä ja monessa muussakin ruuassa oli runsaasti valkosipulia, mutta olisiko jotenkin paahdettua tms. sillä valkosipulille tyypillistä hajua ja tunkkaista oloa ei tullut.

Muutenkin opiskelijamme innolla kommentoivat ruokaelämyksiämme. WeChatissa on vieläpä kätevä englanti-kiina-englanti -käännössovellus sisäänrakennettuna, joten sen, valokuvien ja hymiöiden avulla voi kommunikoida jo melko paljon, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan.

Kuten aiemmassa bloggauksessa kerroin, kävimme lootuspuutarhasta, mistä toin evästä kotiinkin. Kuvassa paistamme kotona lootuksen juurta.

Alemmassa kuvassa on lentokentältä ostamani ruokapaketti, joka osoittautui kahden hengen annokseksi kikherne-paistosta. Kaikki tekstit olivat vain kiinaksi, mutta Google-kääntäjä-sovelluksen avulla ymmärsin oleellisen sen valmistamisesta.

Sovelluksella siis otetaan valokuva käännettävästä tekstistä ja sitten sormella maalataan teksti, mikä halutaan käännettäväksi. Yksi vaihe reseptissä kuului näin: 
"Saatat olla tarkoituksenmukaista lisätä salottisipuli henkilökohtaisen makunsa mukaiseksi."



Blogijulkaisut matkaltamme

22.8.2017

Ensikertaa Kiinassa

Chongqing on yksi Kiinan neljästä itsehallinnollisesta
kunnasta. Pinta-alaltaan se on neljännes Suomesta ja
siellä asuu lähes 29 miljooonaa asukasta, joista
kaupunkialueella yli 6 miljoonaa.
Kuva: TUBS, CC BY-SA, Wikimedia Commons
Pääsin heinäkuussa Kiinan Chongqingiin kouluttamaan tulevia opettajia. Reissussa olin TAMK EDU Globalin lähettämänä yhdessä toisen kouluttajan Hanna Sarakedon ja tulkkimme Li Zhangin kanssa. Työstä ja koulutusmaailmasta sekä kiinalaisesta ruuasta kerron myöhemmissä bloggauksissani.

Kiinassa en aiemmin ole käynyt ja Aasiassakin vierailusta on kulunut jo jokunen vuosikymmen, joten tärkeimmältä tuntui tutustua etukäteen maahan ja kulttuuriin.

Alla jaan ajatuksiani, vinkkejä ja kokemuksia. Niitä on syytä lukea sillä ajatuksella, että kokemukseni rajoittuu muutaman viikon perehtymiseen ja yhteen matkaan, joten mikään asiantuntija en kiinalaisuuden suhteen ole.


Kiina eilen ja tänään


Paljon onnea - sitä kertoo tämä käsien asento.
Moni ikätoverini muistaa lapsuudesta puheet Kiinan valtavan suuresta väestömäärästä sekä halvat ja huonolaatuiset Made in China -lelut. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. Itse valitsin vuosi sitten kännykäkseni kiinalaisen Huawein, koska se oli hintaluokassaan selvästi paras.

Kiinan taloudellinen kasvu on ottanut valtavia harppauksia ja vaikka Kiina luokitellaan kehitysmaaksi, on Chongqingin kaupunkialueen elintaso jotakuinkin sama kuin Suomessa. Luin, että maailman superrikkaista henkilöistä ja suurimmista yhtiöistä suurin osa tulee Yhdysvalloista, mutta molemmilla listoilla Kiina on jo toisena.

Kiina on Suomen neljänneksi tärkein kauppakumppani Saksan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen. Suomalaisyrityksiä Kiinassa toimii noin 400, joista itsekin olen tehnyt yhteistyötä OnEdu/eSmart-oppimisympäristön kehittäjän Mobie Oy:n kanssa. Se avasi heinäkuussa toimiston Pekingiin ja Shanghaihin. Viime viikolla Aamulehti kertoi, että Aalto-yliopisto avaa sivutoimipisteen Sanghaihin mm. tukeakseen siellä toimivia suomalaisyrityksiä. Toisen uutisen mukaan Suomen turisteista jo viidennes tulee Kiinasta ja he myös käyttävät eniten rahaa matkaa kohden.

Kun matkustaa uuteen maahan tai sinne syntyy muuta kautta tärkeä kontakti, alkaa ympärillä nähdä paljon uutisia kyseisestä maasta. Olen kyllä huomannut uutisista, miten kiinalaiset rahoittavat Afrikkaa, mutta Kiinan ja Intian monitahoisesta yhteistyöstä en muista aiemmin lukeneeni. Nämä maat voivat hyödyntää molempien vahvuuksia: Intiassa puhutaan hyvin englantia ja on erikoistuttu palveluiden tuottamiseen. Kiinassa englantia osaa vain pieni osa koulutetusta väestöstä, mutta siellä on erikoistuttu tuotteiden valmistamiseen. Kun nämä valtiot laittavat osaamisensa yhteen, niiden rinnalla vaikkapa EU on varsin pieni tekijä.


Antoisaa luettavaa ja kuunneltavaa


Dazun kalliokaiverrusten alueella oli paljon
kauniita rakennuksia.
Olen aina mielelläni perehtynyt matkakohteisiin paitsi matkaoppaiden ja tietokirjojen kautta, myös romaaneja lukemalla. Han Hanin kirja Kolme porttia (2000) kuvaa koululaisen elämää. Kirjoittaja on superjulkkis ja esittelyn mukaan kaikki 1980-luvulla syntyneet kiinalaiset ovat kirjan lukeneet. Se onkin Kiinan myydyin teos 20 vuoteen. Kirjassa kerrotaan yhden pojan tarina keskittyen koulunkäyntiin ja ensirakkauteen yläkoulu- ja lukioiässä. Kirjaa voin lämpimästi suositella kaikille koulutusvientiä Aasiaan tekeville, sillä se hyvin avaa koulujärjestelmiemme erilaisia käytänteitä ja opiskelun arvostusta ja merkitystä nuorten elämässä.

Erinomaisia lähteitä kulttuuriin olivat myös useat Kiinassa pidempään asuneiden suomalaisten kirjat, sillä he osaavat nostaa taitavasti esiin kulttuuriemme välisiä eroja. Niistä ehdin lukea kolme hyvää kirjaa, joille lämmin suositukseni:
  • Petri Saraste. Laowai, kiinalaista menoa. 2008. Kirjassa Pekingissä pitkään asuneen MTV:n ja Kauppalehden Aasian kirjeenvaihtajan kokemuksia.
  • Tero Tähtinen. Lohikäärmeen päivät. 2014. Puoli vuotta Sanghaissa. Kirjallisuuden tutkijan "esseistinen matkakirja". Kirja avasi mm. kulttuuriemme eroja sekä mielenkiintoisesti myös kielellisiä eroja käyttäen esimerkeinä runouden kääntämistä ja tulkintaa. 
  • Sami Sillanpää. Kiina-ilmiöitä. 2008. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajan pakinasarja kirjaksi koottuna. Humoristisia tarinoita kiinalaisesta arjesta suomalaisen silmin. 

Selailin myös useita matkaoppaita ja käytösoppaita ja aiemmin kesällä luin Mari Mannisen (2016) kirjan Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Ns. yhden lapsen politiikka oli monelta osin varsin julmaa ja sen vaikutukset tulevat näkymään pitkään. Se on myös muuttanut kiinalaisten asenteita: harva haluaa nykyisin useampia lapsia ja kun lapsia on vähän, myös tyttöjen koulutukseen panostetaan.

Kirjojen ohella kannattaa muistaa YleAreenan sisältö, esimerkiksi Kiinan moderni historia on 8-osainen sarja, joka esittelee lähihistoriaa 1900-luvun alusta alkaen. Somen kanaviltakin löytyy Kiinasta kertovia sivustoja, esim. Facebookin Kaikkea Kiinasta - gbtimes Suomi -sivusto.


Dazun kalliokaiverrukset ja lootus-puutarha


Dazun kalliokaiverruksia
Töiden ohella ehdimme vähän tutustua lähiseutuun. Kävimme katsomassa Dazun kalliokaiverruksia, jotka on tehty pääosin 800–1200 luvuilla. Kohde on Unescon maailmanperintökohde. Mukana on buddhalais-, kungfutselais- ja taolaisvaikutteisia kallioveistoksia ja laajalla alueella on useita buddhalaistemppeleitä.

Lootuspuutarha
Paikan lähistöllä on puutarha lootusten kasvattamiseen. Lootukset kasvavat vedessä, kuten lumpeetkin. Lootus on etelä- ja kaakkois-Aasiassa tärkeä kasvi ja intianlootus on Intian ja Vietnamin kansalliskukka.

Lootuspuutarhassa oli viehättävä ravintola, missä nautimme lootusta lounaaksi monessa muodossa. Riisiä voidaan kääriä lootuslehden sisälle antamaan makua hauduttamisen aikana. Juuren palaset olivat herkkua etenkin friteerattuina. Siemeniä saimme maistaa tuoreeltaan ja nyt yksi sellainen kasvaa kotona vesilasissa ja aion sen lähiaikoina istuttaa akvaarioomme. Kukkia ja koristeellisia sienmenkotia käytetään koristeina.


Kulttuuritulkki matkakaverina


Viimeisenä iltana menimme töiden jälkeen hierojalle. 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein töitä tulkin kanssa. Englanniksi puhumista helpotti suuresti, kun oli tulkin puheen aikana aina hetken miettimistauko siihen mitä ja miten seuraavaksi kertoo. Vaikka toki toisaalta tulkkaus myös vei aikaa, joten sanomiset oli harkittava tarkemmin, kun antaessa tarinan soljua omalla äidinkielellä.

Tulkimme Li on erittäin kokenut tulkki ja tuntee hyvin myös suomalaista kulttuuria ja koulumaailmaa. Matkustimme Kiinaan yhdessä ja koin, että Hannan ja minun mukana oli kokoajan kulttuuritulkki.

Kiina on niin erilainen maa, että ymmärretyksi tulemisessa kielierot on vain yksi näkökulma. Esimerkiksi valitessamme ruokapaikkoja Li esitteli meille ruokapaikat ja valitsi ruokalistoilta erikoisuuksia, kun näki että olime kiinnostuneita kokeilemaan erikoisiakin uusia ruokia. Häneltä kyselimme myös paljon näkemästämme ja kokemastamme.


Kuulimme, että Kiinassa on paljon 24/7 auki olevia jalkahoitoloita. Niinpä menimme viimeisenä iltanani illallisen jälkeen joskus puolenyön maissa tällaiseen paikkaan ja tilasimme 1,5 h kokovartalohieronnat. Oheisesta kuvasta näkyy, millaiset asut sitä varten saimme. Hoidon aikana juttelimme, välillä taisi joku meistä torkahtaakin, välillä heräsimme hauskoihin läskin lotinoihin tai lihasten paukutukseen - hassuja ääniä hoidosta kuitenkin lähti! Li kertoi meille myös mitä hierojat meistä keskenään puhuivat: he kovasti pohtivat minkä ikäisiä olemme ja ihastelivat kauniita isoja neniämme!


Mikä Kiinassa oli ihmeellisintä?


Yksi lukuisista taajamista yli tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta.
Yhteiskuvassa Choingqingin yhteyshenkilömme Tian
tyttärensä kanssa sekä Li ja minä.
Sanotaan, että Kiinassa on valtavasti ihmisiä. Me emme nähneet lainkaan ruuhkia ja kaupungilla liikkui väkeä siinä kuin Tampereellakin. Koska lämpötila pysytteli 40 asteen tuntumassa, eivät paikalliset mielellään poistuneet ilmastoiduista kodeistaan. Vietimme pääosan ajasta yliopistokaupungissa, missä oli hiljaista myös opiskelijoiden kesälomien vuoksi.

Valtavasta väestömäärästä meille kertoivat kuvan talot. Tällaisia valtavankokoisia kerrostaloja saattoi olla yhdessä ryppäässä parikymmentä. Muutaman kilometrin jälkeen oli seuraava vastaava taajama. Ja sitten seuraava. Ja seuraava. Ja seuraava...

Toinen ihmetyksen aiheeni liittyy perheiden arkeen. Kerrottuni Suomen koulutusjärjestelmästä ja havainnollistettuani sitä näyttämällä yhden 9- ja 15-vuotiaan lukujärjestyksen, minulta kysyttiin ihmetellen, mistä teidän lapset ja nuoret sitten oikein iltaisin tekevät?

Kiinassa jo seitsemänvuotiaan ekaluokkalaisen elämä on kovin ohjelmoitua. Hän käy koulua klo 8-16 ja ruokailun jälkeen hän tekee illan läksyjä. Vain harvoin opettaja antaa läksyjä niin vähän, että iltaisin ehtisi kaverien luoksi. Lauantaina voi olla harrastuksia, mutta kun ne Suomessa on ripoteltu iltoihin, Kiinassa ne ovat kaikki peräkkäin lauantaisin. Sunnuntai menee sitten jo kouluviikkoon valmistautuessa. Ekaluokkalaisilla läksykaverina on useimmiten äiti, vanhempana ja taloudellisten resurssien mahdollistaessa iltaisin ja viikonloppuisin käydään myös maksullisilla tunneilla.


Blogijulkaisut matkaltamme

17.8.2017

Lukio-opettajien Scholae Futurum

Tykkäätkö opiskella verkossa vai kasvotusten? Syksyllä jatkuva Turun yliopiston Scholae Futurum -hanke tarjoaa lukio-opettajille molempia. Lokakuussa alkaa mobiilioppimisen koulutus (2 op) ja marraskuussa täysin verkossa toteutettava sosiaalisen median webinaarisarja (2 op).

Kokemuksia webinaareista


Kysyin yhden kevään koulutuksen päätteeksi osallistujilta kokemuksia oppimisen näkökulmasta, kun he vertasivat toteutettua webinaarisarjaa tutumpaan lähikoulutukseen. Sain mm. tällaisia vastauksia:
  • Lähipäivässä tulee jo niin paljon asiaa, että webinaarit antavat aikaa sulatella pienemmissä paloissa.
  • Webinaarit loistava juttu! Jos aika ei sovi, voi katsoa tallenteen. Oppii yhtä hyvin tai jopa paremmin, kun voi omassa tahdissa katsoa.
  • Minusta oppiminen ei kovasti eroa, koska jos vain haluaa niin myös etänä opetettuja tulee varmasti treenattua.
  • Kaikki läpikäydyt ohjelmat on kuitenkin aika maalaisjärjellä opeteltavissa, niin lyhyet esittelyt webinaareissa ovat tuntuneet riittäviltä. Vaatinut toki itseltä sitten kotona tekemistä.
  • Webinaarit hyviä, haluaisin jatkaa opiskelua näin. Näihin voi palata ja näitä saa tehdä omalla ajallaan. Näitä lisää. 
Suurin osa vastanneista osallistui hankkeen muiden koulutusten lähipäiviin. Ainakin yksi piti niitä turhina, osa tykkäsi siitä, että lähipäivässä kasvot tulivat tutuiksi ja oli mahdollisuus helpommin kysyä ja keskustella. Koulutusten teemat olivat sen verran lähellä toisinaan, että lähipäivät tukivat myös muiden koulutusten verkkotyöskentelyä. Eräs osallistuja kommentoi, että jos jonkun vaikeamman ohjelman käyttöä pitäs harjotella, niin siinä lähipäivä olisi hyvä.

Työt jaettiin näkyvästi


Lähetin pikaisesti eräälle osallistujalle epävirallisen todistuksen työhaastattelua varten, kun ihan koko 10 op kokonaisuus ei vielä ollut valmis. Hän vastasi minulle viestissään: "Suuri kiitos todistuksesta. ...sain perjantaina päätöksen, että minut on valittu virkaan... Tähän en koulutustodistusta tarvinnut, sillä kaikki koulutuksen työt on toteutettu näkyvästi ja jaetusti lukiollamme."

Tämä sama jakamisen tavoite kulkee läpi koko hankkeen. Webinaarit ovat avoimia vain osallistujille, mutta muutoin kaikki koulutusten materiaalit ja osa oppimistehtävistä jaetaan hankkeen avoimessa blogissa. Muutamia ideoita on tarjottu myös Opetushallituksen Hyvät käytännöt-sivuostolle, mistä löytyy oma osio lukioita koskeville ideoille. Monen monta kokemusta tuli kevään aikana jaettua myös webinaareissa. Yksi palaute oli: "Kokeilin tällä viikolla koetta Quizizzin avulla. Oppilaat suorastaan riehaantuivat innosta. Se oli heidän ensikosketuksensa ohjelmaan."

Ilmoittaudu syksyn koulutuksiin


Mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa 2 op
Kaksi webinaaria ja lähipäivä Turussa (loka-marraskuu)
Vaihtoehtoinen lähipäivä järjestetään myös Oulussa (Tieto lisätty 11.9.17)

Kuusi webinaaria (marras-joulukuu)

Hankkeen päätöswebinaari joulukuussa (ajankohta ja teema avoin)

Scholae Futurum on Turun yliopiston Brahea-keskuksen järjestämä ja Opetushallituksen rahoittama opetustoimen täydennyskoulutushanke, missä työskentelen sivutoimisesti tämän vuoden loppuun asti. Hankkeen verkkosivuilta löydät perustiedot ja hankkeen blogista myös koulutusten materiaalit, osan oppimistehtävistä ja osallistujille jaettavilla tunnuksilla webinaaritallenteet.