18.9.2014

Hyvää kansallista etätyöpäivää!

Kymmenen hyvää uravaihtoehtoa heille, jotka
haluavat tehdä töitä kotona.
Lähde: http://bit.ly/1iU6mcj
Hyvää kansallista etätyöpäivää, työskentelet sitten työpaikalla, kotona, mökillä, reissun päällä tai jossain muualla! Tai jos vasta haaveilet kotona työskentelystä, ohessa on kuva eräästä bloggauksesta, mikä esittelee sinulle parhaat ja realistiset uravaihtoehdot. Häkellyttävästi opettaja on kahdeksannella sijalla. Aivan tuollaisia ohjetta en osaisi suomalaiselle etätyöstä haaveilevalle antaa, vaikka itsekin osallistuin jo viisi vuotta ja kolme päivää sitten Helsingin virtuaalisen työväenopiston avajaisiin. Sen jälkeen oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen verkossa on vain lisääntynyt. Suomi on yksi Euroopan kärkimaita ja noin kolmannes tekee toisinaan etätöitä. Lisää tilastoa ja vinkkejä voit lukea seuraavilta etätyöpäivän sivulta:
Itse olen tehnyt etätöitä kymmenen vuoden ajan aina silloin tällöin. Kahdessa edellisessä työpaikassani etätöitä sai halutessaan tehdä satunnaisesti ja eniten käytin sitä hyödyksi tarvitessani rauhallista työskentely-ympäristöä ja keskeytyksetöntä tilaa ajatuksille. Muitakin syitä oli, kuten lasten sairastuminen, hammaslääkäri tai muu kodin lähellä oleva meno keskellä päivää tai sellaiset tietokoneohjelmat, joita ei työkoneelle saanut asentaa tai saanut siellä toimimaan. Etätyöt säästivät myös aikaa, millä oli merkitystä etenkin silloin, kun oli valtava kiire: aikaa en mennyt laittautumiseen eikä työmatkoihin. Työteko etänä on intensiivisempää ja useimmiten sain myös paljon enemmän aikaiseksikin.

Olen tehnyt kouluttajan töitä päätyöni ohella freelancerina kuusi vuotta, vapusta alkaen päätoimisesti. Ne työt olen aina valmistellut kotona, mutta toteutan yleensä oppilaitosten tiloissa, toisinaan myös verkossa. Minulle sopii oma tahti ja kotona työskentely. Minulla on hyvä työpiste ja nettipiuhakin vedettiin remontin yhteydessä työhuoneeseeni, jotta videoneuvottelu onnistuu luotettavasti. On myös kiva olla toisinaan kotona nuorison tullessa koulusta, vaikka ovatkin jo yläkoulussa ja lukiossa.

Miltä näyttää oma torstain etätyöpäiväni? 
  • Aamulla julkaisen tämän edellisenä päivänä luonnostelemani bloggauksen, katson meilit ja muut viestit sekä aloitan päivän muut työt.
  • Klo 10 vien tuoremehuasemalle noin 100 kg omenoita ja autan mehun pullotuksessa.
  • Klo 13 palaveeraan videoneuvottelun välityksellä Lapissa marraskuussa alkavasta koulutuksesta.
  • Teen valmiiksi kaksi ensi viikon koulutusta Karjalassa.
  • Sähköposti ja sosiaalisen median välineet kuuluvat jokaiseen päivääni. Käytän niihin nyt enemmän aikaa, kuin työsuhteesssa ollessani, sillä ne osaltaan paikkaavat kahvihuonekeskusteluita.
Alla olevassa kuvassa on muutama näkökulma kotitoimistoon. Se kertoo hyvin ristiriitaisista mielikuvista ja odotuksista. Minun työtila on lähinnä tuota toimistokuvaa, vähän sotkuisempi vain ja enemmän kodinomainen. Välillä luen sängyssä tai touhuan tabletin kanssa sohvalla tai pihakeinussa.

Tämä kuva löytyy verkosta kymmeniä kertoja enkä tiedä alkuperäistä lähdettä.
Tämä kuva on linkattu seuraavasta blogista: collidecolumn.wordpress.com
Samantapaisia kuvia on tehty monista muistakin teemoista (tässä esimerkkejä).
Tähän ikään on jo sekin tullut opittua, että istumatyöläisestä täytyy pitää huolta: Toimiston sähköpyötää myönnän kaipaavani, mutta kasasin kotiinkin seisomatyöpisteen. Kotona on istumisen sijaan helppo heittäytyä pitkäkseen lukemaan tai pitää luontevasti taukoja mm. pyykit ripustamalla, hakemalla posti tai keräämällä omenat. Toisinaan käyn myös kaupassa, postilaatikolla tai kirjastossa keskellä päivää: ei ole ruuhkaa ja kävely tauottaa hyvin työskentelyä. Eivätkä jää kaikki kotityöt iltaan.

Isoimmalta haasteelta kotona työskentelyssä tuntuu tällä hetkellä liikkuminen. 10 km työmatkapyöräilyä on vaikea korvata. Siitä sain päivittäin perusannoksen liikkumista ilman erityistä ponnistelua. Otin ryhmäpaineen avuksi ja liityin Facebookin Kymppitonnarit-ryhmään. Sen jäsenten tavoitteen on liikkua Maailman terveysjärjestö WHO:n tavoitteen mukaisesti vähintään 10 000 askelta joka ikinen päivä. Se vastaa noin 8 km kävelyä. Täytyy myöntää, että aika monta kertaa olen lähtenyt lenkille tuon ryhmän ansiosta. Askelmittareita on monenlaisia ja monen hintaisia. Itse käytän maksutonta Accupedo -puhelinsovellusta, sillä en halunnut erillistä laitetta. Sen ainoa haitta on, että se syö aikalailla akkua. 
Otavan opisto julkaisi hiljattain osana AVO-hanketta videon Toimisto ja työkaverit repussa (3:42 min.). Siinä Anne Rongas kertoo omasta etä- tai läsnätyöstään. Mielenkiintoinen on hänen esimiehensä kommentti, että hän tietää paljon paremmin mitä etätyöntekijät tekevät kuin muut. Kyse on käytettävistä välineistä ja toimintatavoista, ei fyysisestä paikasta.


2.9.2014

Parhaat oppimisen palvelut

Uusia oppimista tukevia verkon palveluita ja työkaluja syntyy jatkuvasti ja toisaalta vanhoja katoaa. Ajoittain on hyvä kurkistaa, mitkä niistä ovat laajemminkin opetusalan suosikkeja tai millaisten palveluiden käyttö on vahvassa kasvussa. Tällaisten listojen kautta voi löytää itselle uusia juttuja.

Top 100 Tools for Learning listalla esittellään vuosittaisten kaikille avointen äänestysten jälkeen sata parasta oppimisen työkalua. Sivustolla Learning Tool määritellään näin "any software or online tool or service that you use either for your own personal or professional learning, for teaching or training, or for creating e-learning". Kahdeksatta kertaa järjestettävään äänestykseen voi osallistua vielä muutaman viikon ajan ja tulokset julkistetaan 27. syyskuuta.

Näkökulmana on sekä oma oppiminen että koulutusten järjestäminen eli niihin osallistuvien oppiminen. Äänestyksessä täpärästi kympin joukosta jäi minulta ulos monta tärkeää päivittäinkin käyttämääni palvelua ja vielä tätä kohtaa kirjoittaessani en tiedä, pääseekö oman listani kärkeen Facebook vai Twitter. Top10-listani täyttyi suurista, monipuolisista ja tunnetuista palveluista. Ihan kymmenen joukkoon eivät kirineet kätevät yhdenasian pikkupalvelut, kuten Todaysmeet tai Padlet. Palveluiden perässä olevat linkit viittaavat aiempiin bloggauksiini.

1. Twitter
Twitter on ollut minulle viimeiset viisi vuotta yksi tärkeimmäistä sosiaalisen median palveluista. Tietyiltä osin Facebookin hyvät ammatilliset ryhmät ovat korvanneet Twitteriä, mutta konferensseissa ja muissa tapahtumissa Twitter on ykkönen, samoin kv-vuorovaikutuksessa. Twitterin oppiminen ja verkostojen löytäminen vie hetken aikaa, mutta kun siihen pääsee sisälle, ei siitä luovu! Yksi vahvuuksista on, että sitä voi käyttää monipuolisesti, vaikka oppijat/osallistujat eivät palvelua tunne, esim. tuomalla syötteet oppimisympäristöön tai blogiin. Lopullisen kisan Twitterin ja Facebookin kesken ratkaisi kohdaltani Twitterin avoimuus ja mahdollisuus vuorovaikuttaa koko Twitter-yhtesön kesken, ei vain kaverien tai samoissa ryhmissä/sivuilla olevien kanssa. (Ks. Twitter BETT-messuilla ja Twitter - diat ja muutama ajatus)

2. Facebook
Facebook on hyvä kakkonen. Se on minulla päivittäisessä käytössä, ensisijassa ammatillisesti, mutta myös vapaa-aikaa ilahduttamassa. Facebook on Suomessa opetusalan tärkein virtuaaliverkosto. Siitä kertovat mm. yli 110 erilaista Opeverkostojen wikiin koottua opetusalan ammattilaisten ryhmää ja sivua. Niiden kautta opin päivittäin uutta, osallistun keskusteluihin ja jaan omia oivalluksia, netin löytöjä ja koulutusmateriaaleja.

3. SlideShare
Kohta kolme vuotta olen jakanut materiaalini Creative Commons -lisenssillä SlideSharessa. Diojani on katsottu jo reilusti yli 100 000 kertaa. Tätä edelsi vaihe, milloin opin toisten jakamista dioista ja vähitellen aloin miettiä, uskaltaisinko minäkin... Ja kannatti uskaltaa! Olen saanut dioistani valtavasti palautetta ja sitä kautta olen saanut houkuteltua myös monta kollegaa jakamisen tielle. SlideSharella on ollut suuri merkitys PAOK-hankkeen tulosten leviämiselle kansallisesti. Samoin sille, että minut tunnetaan ja voin nyt hankkeen jo päätyttyä elättää itseni freelancer-kouluttajana. (Ks. Jaa jotain -poäivän bloggauksessa.)

4. GoogleDrive
Erinomainen ja helppo yhteisöllisen tuottamisen palvelu ja pilvitallennuspaikka. Vahvuutena on, että saadaan toimimaan myös ilman osallistujien kirjautumista. Käytän Driveä sekä omaan että yhdessä tuotettavaan tekemiseen, myös sähköisiä kyselyitä tulee tehtyä. Käytän sitä runsaasti myös vapaa-ajalla: Matkavalmisteluita tehdessä kokoan sinne varausnumerot, kartat, vakuutusyhtiön tiedot, budjetit ym. ja jaan dokumentin matkaseurueelle ja kotiin jääville. Viimeksi poikani keräsi tietoa mopon hankintaan liittyen, Drivestä oli kätevä jakaa kommentointioikeus vanhemmille.

5. Blogger
Blogit tarjoavat äänen niin opettajille kuin muille opetusalan ammattilaisille sekä oppijoille. Blogit toimivat erinomaisesti hanketyössä ja koulutusten sähköisinä oppimisympäristöinä. Itse käytän tätä blogia omana kotisivuna, paikkana minne ammatillinen verkkoläsnäolo on koottu. Googlen Blogger on helppo ja kyllin monipuolinen. Blogi tuo minulle myös töitä: useamman kerran minulle on sanottu ennen koulutuskeikan tarjoamista, että olivat blogiani katsoneet ja minut sitä kautta sopivaksi todenneet :-)  (Ks. Minun blogi & blogit opetuksessa.)

6. Dropbox
Erinomainen pilvitallennuspaikka, mun suosikki! Siellä ovat mm. diojeni työversiot ja lopulliset diat. Niinpä en ole pulassa, jos muistitikku pettää. Sitä kautta jaan myös suuria dokumentteja, kuten valokuvia ja pöytäkirjojen liitteitä, että s-postit eivät tukkeudu.

7. AdobeConnect
Jos voisi, niin listaisin tänne maksuttomat webinaarit, mutta laitetaan nyt tämä paras työkalu siihen tarkoitukseen. AC on ollut käytössäni ainakin neuvotteluissa, kokouksissa, konsultoinnissa, luennoilla, ryhmätöissä ja tallenteina ohjeita jaettaessa. (Ks. Ryhmätöitä AC:ssä.)

8. Aurasma
Ripaus magiikkaa - mahdollisuus jollekin aivan uudelle. Lisätty todellisuus pitää sisällään huikeita ammattilaisten tuotoksia, mutta on kyllin helppo eskarilaisillekin. (Ks. Lisätyn todellisuuden huikeita mahdollisuuksia ja Mobiilikesäkoulun täydennetyn todellisuuden keidas.)

9. Wikispaces
Wikit ovat hyviä työkaluja niin omaan kuin yhteisölliseen tiedon tuottamiseen, ylipäätään sivustoihin ja dokumentteihin, joita rakennetaan pala kerrallaan. Wikispaces ei ole kaikilta osin pystynyt vastaamaan mobiililaitteiden vaatimuksiin, joten helppokäyttöisempi GoogleDrive on osittain korvannut wikien käyttöä - mutta vain osittain. Tärkeimmät wikini ovat Wikit opetuksessa ja Puutarha-wikiä. (Ks. Puutarhavihko wikissä ja Teematiimien helmiä osa 1.)

10. GoogleMaps
Mihin erillistä navigaattoria tarvitaan, kun sellainen löytyy joka puhelimesta? No, kyllä tietty oma laite autotelineessä olis ihan kiva. GoogleMapsilla suunnistan niin autoillessa kuin kävellessä. Avaan sen usein myös ihan mielenkiinnosta, kun joku tuntematon paikka mainitaan vaikka televisiossa.


Top 100 Tools for Learning 2013 from Jane Hart

Osallistuitko tai aiotko osallistua äänestykseen? Olisi mielenkiintoista lukea teidän muiden listoja, kenties perusteluineen. Voit lisätä tai linkata omasi kommenttikenttään!

EDIT 22.9.2014
Tänään julkaistiin 100 parhaan opetuksen välineen uusi lista. Kolmen kärki ei ole muuttunut. Johdossa kuudetta vuotta Twitter sekä GoogleDocs/Drive ja YouTube. Ainoa uusi tulokas 10 kärkeen on LinkedIn, joka tipautti Google+/Hangoutsit yhdenneksitoista.
http://c4lpt.co.uk/top100tools/

9.8.2014

Miten tunnistan kasveja?

YLE Oppiminen kysyi verkkosivullaan, Kumpi voittaa paperinen vai digitaalinen luonto-opas? Itse olen näiden sekakäyttäjä ja vastaan tässä omalta osaltani kysymykseen tunnistamalla pihaltani ne taimienvaihtopäivästä saadut kasvit, joiden nimeä en vielä tiedä. Käytän tunnistamiseen lähes aina sekä kirjoja että nettiä, usein myös ystävien osaamista ja digitaalista tunnistussovellusta. Yhdestä paikasta tunnistan, toisista varmistan, sillä harvoin yksi kuva tai lyhyt kuvaus on riittävä varmistamaan lajia.

Kun katson puutarhaharrastustani lajitunnistusta laajemmin, mobiililaitteen suurin etu on, että se on aina mukana. Harvoin kaupassa tyydyn pelkkään hinta- ja nimitietoon, vaan haluan tutkia lajikkeita tarkemmin. Myös kasvien ja puutarhaideoiden tallentaminen valokuvaamalla on minulle tärkeää. Paperisia kirjoja käytän eniten suunnitteluun ja haaveiluun: käytän paljon kirjanmerkkejä ja välissä on erilaisia kukkapenkkiluonnoksia ja lehtileikkeitä eri vuosilta.

Vuosia dokumentoin puutarhakasvejani paperivihkoihin, mutten ollut tyytyväinen ja siirsin dokumentoinnin puutarhawikiin. Nyt saan vuosi vuodelta helposti täydennettyä tietoja. Vaikka wiki on tehty vain itseäni varten, ei ole mitään syytä, miksei se voisi olla julkinenkin. Tiedän siitä olleen iloa ainakin työkavereilleni, joiden kanssa on ahkerasti ideoita ja pistokkaita vaihdettu.

PhotoGridillä koostettuja ruudun-
kaappauskuvia NatureGate-sovelluksesta
Kasvi 1.

Facebookissa toimii erittäin aktiivinen yli 25 000 jäsenen Puutarha ja piha -ryhmä. Laitoin sinne aiemmin kesällä yhden perennan kuvan pyytäen tunnistusapua. Vajaassa puolessa tunnissa tuli ensimmäinen kommentti "Oisko rantatädyke?" ja sellaiseksi se illan aikana varmistui. Kommenttien perusteella tutkin vielä eri tädykkeitä netistä ja Antti Riikosen erinomaisesta Suomalaisesta perennakäsikirjasta.

Kasvi 2.

Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvin suvusta, helpointa oli aloittaa NatureGaten avulla, minkä voi ladata maksutta iPadiin ja Android-laitteisiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä Luontoportin verkkosivuille ja avata kasvien tunnistussivun.

Ohessa on ruudunkaappauskuvia, jotka kertovat, miten askel askeleelta voi antaa sovellukselle tietoja ympäristöstä, kukista, lehdistä ja muista ominaisuuksista. Samalla lajivaihtoehdot vähenevät. Ennen kuin olin kaikkiin kysymyksiin edes vastannut, jäljelle jäi isomaltsa. Kuva vahvisti, että kyseessä on joku maltsa. Siirryin sisälle pöytäkoneen ääreen, sillä jostain syystä sovellus ei kyennyt avaamaan Luontoportin artikkelia kasvista. Tarkempi lajike jäi vielä epäselväksi, sillä minun pihalla kasvi on punavartinen ja vain alimmat lehdet ovat kolmiomaiset.

Opin maltsojen olevan lajintunnistuksen kannalta hankala suku ja että ne ovat villiyrteiksikin luokiteltuja mm. meren rannoilla ja kaatopaikoilla kasvavia yksivuotisia pujon sukulaiskasveja. Mielenkiintoni lopahti siihen, ei tämä olekaan perenna. Vaikka se on kohtuullisen kaunis punaisen varren ja lehdistön vuoksi, en jää sitä kaipaamaan, kun talvi ainoan yksilöni vie.

Kasvit 3. ja 4.


Vasemmalla kasvi 3 ja oikealla 4.
Kuvat: Matleena Laakso, CC BY.
Kasvien 3 ja 4. tunnistusyritys osoittautui varsin haastavaksi. NatureGate ehdotti viimeisen kahdeksan kasvin kohdalla keltaiselle lajiksi erilaisia alpeja ja leinikkejä tai peltokaalia, rohtoraunioyrttiä ta ukontulikukkaa. Tutkin niitä tarkemmin netistä ja osaa myös kirjasta, mutta mikään ei tuntunut täsmällisesti sopivan kasviin.

Hauskoja koevastauksia -sivulla kerrotaan jonkun luetelleen kukan osat seuraavasti:
"verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö". Tähän törmäsin, kun yritin selvittää, mitä tarkoittaa, että alveilla "verhiö on syvään liuskainen". Ilman perustietoja ja alan sanastoa on vaikea ymmärtää Googlella löydettyä. Ei hyödytä, että Google niin paljon tietää, sillä ei ole Google-kääntäjää kyseiselle lauseelle. Päädyin siihen, että kyseessä voisi olla joku alpi, mutta tarkemmin en onnistunut asiaa selvittämään.

Ruudunkaappauskuvat Google-hausta sanalla
alpi sekä alempana alpi +kukka.
Usein käyttämäni konsti, kun on jo hajulla lajista, on tehdä siitä kuvahaku. Kuten kuvasta näkyy, alpi-sana löytää Alppeja ja kukkien kuvia sain näkyviin kertomalla, että vain sanan "kukka" sisältävät tulokset kelpaavat. Se onnistuu kirjoittamalla hakusanaksi: alpi +kukka. Saman olisi voinut tehdä lysimachia-sanalla, sillä latinaksi kuvia löytyy paremmin ja kokemukseni mukaan luotettavammin. Tavoitteena oli löytää kuvista oman kasvin näköisiä ja sitä kautta päästä eteenpäin nettihaussa. Tällä kertaa kuvat vahvistivat ajatusta alpista, mutta sopivaa lajiketta en vieläkään löytänyt.

Hopeanvärisestä kasvista numero 4. en saanut NatureGatelta edes ehdotusta. Minulla ei ole kirjaa, missä kasvien kuvat olisivat värien mukaan lajiteltuna. Hakemistoissakin listat ovat kukkien värin mukaan, mutta minun kasvi ei vielä kuki ja se olellisesti vaikeuttaa tunnistamista. Ilman YLE:n juttua olisin jättänyt tunnistuksen myöhemmäksi.

Kokeilin kepillä jäätä ja katsoin perennakirjani hakemistosta sanalla hopea alkavat kasvit. Ei tärpännyt. Tein NatureGaten testin uudelleen, mutta en ottanut väriin kantaa. Nyt se ohjasi minut jäkkäröiden ja pähkämöiden luokse. Molemmista minulla on muutamia lajikkeita ennestään ja tämä kyllä erosi niistä monelta osin. En kuitenkaan onnistunut sulkemaan pois mahdollisuutta, että sukulaisuussuhde olisi olemassa.

Välillä tunnistus onnistuu helposti digitaalisesti, välillä kirjan avulla. Nyt muutaman tunnin jälkeenkään en ollut varma 3. ja 4. kasvista. Lopulta jo vähän turhautuneena vein niiden kuvat, kuvaukset ja arvioni Puutarha ja piha -ryhmään. Vajaassa neljässä tunnissa molemmat oli tunnistettu: keltainen on ripsialpi ja hopeinen hopeamaruna. Molempien osalta tsekkasin Googlen verkko- ja kuvahaun kautta tunnistuksen oikeellisuuden. Harvinainen hopeamaruna löytyi myös perennakirjastani, mutta kuvassa kasvi näytti kovin eriväriseltä omaani verrattuna. Sen sijaan juuri ripsialpia siellä ei ollut. Erilaisia alpeja kuin on noin 150 lajia.

31.7.2014

Hellettä ja ukkosta

Muutama päivä sitten luvattiin Suomeen jopa +35 superhellettä. Ihan niin kuumaa ei taida tulla, mutta kirjaanpa tähän omia selviytymisvinkkejäni, varjossa pysyttelyn, runsaan juomisen ja jätskin lisäksi. Listan kolme ensimmäistä toimivat itselläni parhaiten. Alempana muutama sääsivusto etenkin myrskyihin liittyen.
  • Kastele lakana tai suuri huivi ja käytä päivällä harteille heitettynä ja yöllä peittona. Lakanan voi viilentää myös pakastimessa.
  • Lepää ja etsiydy kodin tai tontin viileimpään paikkaan. Tee töitä vain hetki kerrallaan. Tuskasta huolimatta pidä hymy huulilla (tai edes ajatuksissa) ja nauti lämmöstä muistaen, miten paljon tällaista keliä lokakuussa kaipaat. Tai jo kohta, kun lämpötila onkin aamulla vain + 15!
  • Verhot alas auringon puolelta, tuuletusta heti illan viilettyä. 
  • Nouse aamulla ylös ajoissa, vaikka olisi loma. Paljoakaan ei jaksa tehdä kuin aamun ja illan (yön) hieman viileämpinä hetkinä. Tappion voi ottaa takaisin siesta-aikaan.
  • Käy kylmässä suihkussa. Näin hiljattain Facebookissa videon, missä mies kaataa ämpärillisen jääkylmää vettä päälleen. Tapahtuma ilmeineen oli kuvattu ja video jaettiin someen - samalla kaverit vastaavaan haastaen. Ehkä tästä tulee lähipäivien somehitti. Lapsille(kin) sopii viilehtäjäksi satunnaisesti eri suuntiin kylmää vettä ruiskiva nurmikon kastelija.
    Lisäys 8.8.14: Mashablen uutisen mukaan tämän jääveden kaatamisen taustalla on kerätä lahjoituksia ja nostaa tietoisuutta ALS- eli Lou Gehrigin taudista. Sitä sairastaville (Suomessa noin 500) on vaikeuksia aistia kylmän ja kuuman eroa ja siten säädellä ruumiinlämpöä. 
  • Siivoa kellari, autotalli tai mikä sitten onkaan kotisi viilein paikka. Tai muuta sinne :)
  • Etsi ilmastoitu paikka: naapuri, kauppakeskus, kirjasto tai hätätilanteessa ilmastoitu työpaikka. Yleensä Suomesta lähdetään lomalla lämpimään, mutta toisinkin voi toimia. 
  • Alkoholi ei ole hyvä hellejuoma, mutta harvapa siitä helteen vuoksi kokonaan taukoa pitää. Itse tutustuin viime viikolla saksalaiseen Radleriin, missä on puolet olutta ja puolet limpparia. Prismasta löytyy kuulemma alkoholittomien oluiden hyllystä. Helteella myös turkkilainen raki tai kreikkalainen uzo, anisviinoja molemmat, maistuvat hyvin, kun niitä jatkaa jäävedellä. Niitä voi laimentaa runsaastikin niin, että aniksen maku pysyy, mutta juoja ei halutessaan juuri humallu. 
  • Kuva: Matleena Laakso, CC BY
  • Tyhjennä pakastinta ja sulata pakastepussit kuten kuvassa. Myös kylmävaraajat toimivat.
Kuumainfo.fi -sivusto kokoaa yhteen tietoa eri kohderyhmien hyvinvoinnin edistämisestä kuumassa ympäristössä. Ohjeet perustuvat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Oulun yliopiston julkaisemaan terveydenhuollon ammattilaisten käsikirjaan. Verkosto löytyy myös sivusto kylmäinfo.fi

Tänään otettu ruudunkaappauskuva sivustostolta
http://www.lightningmaps.org/
Hellettäkin isompi juttu tiedotusvälineissä ovat tänään ukkosmyrskyt. Rintaman etenemistä voi seurata noin viiden sekunnin viiveellä salamatutkasta, mistä ohessa ruudunkaappauskuva. Myrskyistä kiinnostuneille löytyy lukuisia muitakin sivustoja ja mobiilisovelluksia. Pohjois-Amerikan tornadot näkee tästä, hurrigaaneja voi etsiä Hurricane Trackeristä. Suomalaisista myrskyistä löytyy monipuolista tietoa sivulta myrskyvaroitus.fi. Sitä ylläpitää neljä meteorologia/tutkijaa ja yksi itsensä harrastelijaksi luonnehtija.

Mielenkiintoinen on myös Suomen Luonnon sivuilta löytyvä Maailman sää vuonna 2013. Se näyttää kahdeksassa minuutissa vuoden sään, taustalla englanninkielinen selostus.

Hämeenlinnan seudun säätietoja löytyy sivustolta http://saa.aina.fi. Se on kolmen yrityksen ja Hämeenlinna lyseon tarjoama sääsivusto. Myös sinne on koottu säähän liittyviä linkkejä. Ansiokas on myös lukion biologian ja maantieteen opettaja Jari Kolehmaisen biologian ja maantieteen sivusto, minne on koottu mm. tietoja ja linkkejä ilmastosta.

Kaunista loppukesää blogini lukijoille! Tosin toisen silmissä tyyni järvenpinta on kaunista, toinen kaipaa tuulta purjeisiin ja joku toivoo näkevänsä tornadoja. Mutta olit työssä tai vapaalla, kesä vielä hetken jatkuu.

8.6.2014

Kokeile kesärunoja


Löysin muutama päivä sitten Twitteristä uuden ilmiön nimeltä #kirjanselkäruno. Sen alkuunpanijana on Kuopion kirjasto, joka julisti kesäkilpailun aiheesta. Monen muun tavoin innostuin heti ideasta ja aloitin kirjahyllyjeni tutkimisen aivan uusin silmin. Monta versiota kokeilin, ohessa Runo puhuu luonnosta.

Twitterissä moni kertoo kirjanselkärunojen kautta löytäneensä omasta kirjahyllystään aarteita, jotka oli jo aivan unohtanut. Näin kävi tyttärellenikin, joka ihmetteli, kun kiersin talon kirjahyllyt etsien sopivan nimisiä kirjoja - sisällöstä viis.

Vasemmalla puolestaan on Kesä on -runoni, Googlen hakukoneen avulla tehtynä. Kesä on täällä taas, mutta suurin osa siitä on vasta tulossa. Nautitaan siitä!

Notegraphy sopii aforismeihin ja runoihin. Kuvien avulla voi esimerkiksi bloggauksessa nostaa esiin tärkeän asian. Väri- ja mallivaihtoehtoja on kymmenittäin ja alkukirjain tulee aina koristeellisena ja muita suuremmalla. Omat tuotokset voi pitää privaattina tai jakaa julkisesti (omani). Sovellus on Anne Ronkaan löytö ja ihastuin siihen itsekin. Mukavaa, että some tarjoaa nopeita vaihtoehtoja käsin tehdylle kalligrafialle. Notegraphy toimii selaimella. Appsina sen saa iPadille ja Androidiin.

Nyt-verkkolehden artikkelin mukaan selfie-omakuvien rinnalle syntyi loppuvuodesta 2013 uusi trendi, kun brittilehti Guardian pyysi lukijoiltaan lähettämään kuvia kirjahyllyistään. Se halusi haastaa lukijoitaan kertomaan ulkonäön sijaan persoonallisuudesta. Haaste on levinnyt Instagramissa ja Twitterissä hashtagilla #shelfie. Artikkelissa Bibliofiilien Seura ry:n Petteri Leino esittelee erilaisia tapoja kirjahyllyn järjestämiseen, kirjanselkärunot sieltä vielä puuttuvat. Minulla kirjat ovat pääosin teemoittain, mutta sen verran ovat hyllyt sekaisin, etten kuvaa välitä nyt jakaa. Mutta tunnustan, että minusta on aina ollut mielenkiintoista tutkailla toisten kirjahyllyjä.

Monenlaista kuvavirtaa on sosiaalinen media täynnä. Vaikeampi on keksiä, millaisia kuvia ei jaeta, kuin se, millaisia jaetaan. Itse katselen tähän aikaan vuodesta etenkin toisten puutarhaharrastajien kuvia. Muun muassa jääkaappikuviahan jo viime marraskuussa kerättiin Museoviraston kuva-arkistoon, kuten www.suomisyojajuo.fi sivustolla kerrotaan. Muistan kampanjan ja kun sitä Googlen avulla äsken etsin, ensimmäinen hakutulos kertoi, että pian voin puhua jääkaappini kanssa. Ehkä sen saa tulevaisuudessa ohjelmoitua lähettämään kauppalistan runona Facebookiin tai aforismin tyyliin ehdottamaan tviitissä iltapalaa kaapissa olevista aineista?

29.5.2014

Storify-tarina Mobiilikesäkoulusta

Useista konferensseista olen nähnyt kivoja visuaalisia koonteja digitaalisilla tarinan kerronnan menetelmillä ja innostuneena jakanut niitä Twitterin kautta eteenkinpäin. Eilen päätin sitten kokeilla omaakin tarinaa, aiheena Mobiilikesäkoulu, josta jo useampi muukin Storify-kooste on tehty. Mutta Tammelassa tapahtui paljon ja jokaisella on oma tarina kerrottavanaan.
Mobiilikesäkoulusta tarinan tekeminen on helppoa, koska osallistujien kesken on sovittu, että kaikki tuotettu materiaali on CC BY-SA -lisenssin ehtojen mukaan hyödynnettävissä ja julkaistavissa. Minunkin tarinassa on paljon muiden kuvia, tviittejä, videoita jne. Storify-tarinaan voi tuoda sisältöä lukuisista sosiaalisen median palveluista. Alla kuva yleisimmistä.

Muun muassa näistä sovelluksista voi tuoda sisältöä Storify-tarinoihin.
Sisältöä voi olla muidenkin tuottamaa, tekijänoikeudet tietysti huomioiden.
Käyttökohteita Storifylle on helppo keksiä ja varmastikin näitä kaikkia on jo joku kokeillut, sillä ei palvelua enää mikään uusi ole. Opiskelija voi luoda tarinan kurssista, ilmiöstä, prosessista, leirikoulusta, tutustumismatkasta tai työssäoppimisjaksolta. Opettaja voi luoda tarinan ja täydentää sitä matkan varrella vaikka kurssin aineistoksi. Opettaja voi myös koota tarinan seminaarista, kertoen sen avulla kollegoilleen oppimaansa. Strorifyn kautta seurata voi seurata vaikka Eurovaaleja, sillä netistä poimittua sisältöä pääsee kätevästi kommentoimaan. Hanke voisi tällä tavoin koota loppuseminaarinsa annin yhteen - tai miksei toimintaa pidemmältäkin ajalta. Vanhojakin tviittejä voi liittää mukaan, kun tietää niiden osoitteen, mutta hakutoiminto etsii vai uudehkoja. Jokaisen palvelun kohdalla on hakutoiminto, mutta tarinan kertojaa helpottaa, jos tietää, mistä sisältöä etsiä.

Storify sopii hyvin aktiivisesti ja monipuolisesti sosiaalista mediaa hyödyntäville ja avoimeen jakamiseen tottuneille - tai näitä kaikkia opetteleville. Monipuolisen tarinan voi koostaa myös esimerkiksi pelkistä omista tviiteistä, joihin voi halutessaan lisätä kuvia ja lyhyitä videoita. Tarina voi olla vain koonti sosiaaliseen mediaan jaetusta sisällöstä tai pääpaino voi olla sisällön arvioinnissa tai analysoinnissa - sen mukaan, mikä on oppimisen tavoite.

Alle upotin ensimmäisen Storifyllä tekemäni tarinan, aiheena viime viikon Mobiilikesäkoulu. Jos katsot sen suoraan Storifystä tästä linkistä, saat monipuolisemmat ominaisuudet käyttöösi. Pääset ainakin kommentoimaan, jakamaan ja retviittaamaan sisältöä.


23.5.2014

Mobiilikesäkoulun täydennetyn todellisuuden keidas

Viidettä kertaa järjestetty Mobiilikesäkoulu on ITK-konferenssin ohella vuoden tärkein tvt:n opetuskäytön ja mobiilioppimisen tapahtuma. Viikonlopun eurovaaleista ja perjantain MM-jääkiekkopelistä huolimatta tapahtuma nousi hetkittäin jopa Suomen tviitatuimmaksi aiheeksi.
Täydennetty, lisätty tai laajennettu todellisuus (engl. augmented relity, AR) on vielä niin uusi ilmiö, ettei sille ole vakiintunut yhtä suomennosta. Keitaalla vierailleista noin kaksi kolmannesta kokeili alan sovelluksia ensimmäistä kertaa. Itse olen käyttänyt lisättyä todellisuutta etenkin Mobiiliradassa ja siitä esimerkkejä nähtiin retkipisteellä. Vuoden takaa löytyy myös toinen bloggaukseni otsikolla Lisätyn todellisuuden huikeita mahdollisuuksia. Sitä kautta löydät myös sittemmin päivitetyt diani sen opetuskäytöstä.




Anatomian auroja tutkimassa
Kuva: Marko Mäkilä, CC BY-SA

Aurat opetuksessa, Matleena Laakso (keidasvastaava), freelancer-kouluttaja

  • Pisteellä tutustuttiin Aurasmalla tehtyihin lisätyn todellisuuden auroihin, jollaisia lasten ja nuorten on helppo itse tehdä omilla mobiililaitteillaan. Esimerkiksi kirjan kantta katsomalla voi aueta tarina siitä, miksi se on lukijan lempikirjailija tai tunnistustehtävissä voi aueta ensin vastaus ja sitten lisätietoja.
  • On aina hyvä pohtia tekeekö opettaja iltakaudet auroja opiskelijoilleen vai olisiko aurojen tekeminen oppijoiden tehtävä. Silloin kun opettaja tekee aurojen avulla vaikka kasvien tunnistustehtäviä, niitä kannattaa vaihtaa kollegan tai esimerkiksi ystävyyskoulun opettajan kanssa, jos koko verkkoyhteisön kanssa jakaminen tuntuu alkuun liian suurelta askeleelta.
    Seija Knuutilan kollaasi (CC BY-SA) rastipisteen
    perennoiden tunnistamisen aurasta. 
  • Erilaisia lisätyn todellisuuden sovelluksia on noin 2000. Retkipisteellä esillä olivat myös anatomiaa havainnollistava 4D Anatomy (AndroidiOS) ja aivojen rakennetta havainnollistava The Brain AR app sekä taivaankappaleiden sijainnin näyttävä Sky Map (Android, iOS, Windows).
  • Kaikki pisteen sovellukset ovat maksuttomia ja saatavilla sekä iPadiin että Androidiin, SkyMap myös Windows-laitteisiin. Keskusteluissa olivat myös Windows-laitteiden HERE City Lens, millä voi Wikituden tavoin katsella ympäristöään, Flightradar24Pro (Android ja iOS 2,69 €), millä voi tunnistaa yli lentävät lentokoneet sekä Skyview (iOS), mikä näyttää taivaankappaleiden lisäksi myös satelliitit ja niiden kulkusuunnat.
Matleena avaa aurojen maailmaa vihreässä kesäkoulupaidassa. Kuva: Eija Kalliala, CC BY-SA

Suunnistus, Mikko Liukkonen ja Georges Segura, AduSal Oy
  • Pisteellä tutustuttiin lisätyn todellisuuden perusteisiin ja käsitteisiin. Ensin omilla mobiililaitteilla katsottiin Aurasma-sovelluksella tehtyjä auroja. Ns. superaurat kuten 20 € seteli näkyvät ilman tekijän kanavan seuraamista. Oppilaitoskäytössä on hyvä perustaa opettajan, kurssin tai oppilaitoksen kanava. Kuvassa Mikko opettaa aurojen tekemistä omilla mobiililaitteilla. Niitä voi tehdä myös selaimella Aurasma studiossa. 


AR-auto, Jarno Haapaniemi / Sasky
  • Esillä oli kaksi ammatillisen koulutuksen lisätyn todellisuuden opetuskokeilua. Pirkanmaan e-luukku -hankkeessa on hankittu sovellus autoalan opetukseen. Sen avulla havainnollistetaan opiskelijoille kolmiulotteisesti, mistä osista auto koostuu ja kuinka yhden osan toiminta vaikuttaa muihin. 
  • Toisena toteutuksena esiteltiin merkonomiopiskelijoiden kanssa tehty oppimistehtävä kuluttaja.fi-sivustolta löytyviin kuluttajariitalautakunnan ratkaisuihin. Opiskelijat tekivät itseään kiinnostavasta tapauksesta sarjakuvan ja esittelivät ne toisilleen. Sarjakuviin tuotiin lisätyn todellisuuden (Layar) avulla linkit kuluttaja.fi-sivustolle, jolloin myös muut pääsivät tutustumaan alkuperäisiin tapauksiin. Ohessa yksi esimerkki näistä sarjakuvista (ks. myös kollaasi). 
  • etunimi.sukunimi@sasky.fi



Liiketunnistus, Leena Koskimäki ja
Timo Niemelä / HAMK, AVO2-hanke
  • Leena (yläkuvassa oik.) ja Timo (alakuvassa oik.) esittelivät liikeohjain Kinectin mahdollisuuksia lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden hyödyntämisen tukena. Kinect tunnistaa puhetta, liikettä ja ilmeitä, Pisteellä kokeiltiin muun muassa 3D-skannausta sekä kuultiin kokemuksia Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeen Kinect-piloteista Hämeen ammattikorkeakoulussa. Yhdessä niistä hyvinvointialan opiskelijat ovat harjoitelleet asiakastyön ohjaus- ja vuorovaikutustilanteita. Kinect-sovellusta on kokeiltu myös erikoisluokkien ja erilaisten vanhusryhmien kanssa.
  • Lisätietoja esitellyistä sovelluksista löytyy hankkeen sivulta ja tästä diasarjasta.


Futuristic History, Timo Korkalainen / Technology Research Center, Turun yliopisto
  • Pisteellä liikuttiin jatkumolla reaalimaailma - virtuaalimaailma sekä menneisyys-tulevisuus-nykyisyys. Timon johdolla pääsi tutustumaan siihen, miten Turun käsityöläismuseoon on kehitetty lisätyn todellisuuden sovellusta, minkä avulla pääsee seikkailemaan ajassa ja kohtaamaan 1800-luvun henkilöitä. 
  • Tästä voit lukea lisää hankkeesta ja sen muista käyttökohteista.


Mobiilikesäkoulu seuraavan kerran 20.-21.5.2015 

KUVAT: Matleena Laakso, CC BY-SA (ellei muuta mainittu), kuten kaikki kesäkoulun materiaali. Eri kanavilla jaettua on kerätty omalle sivulleen.