9.1.2017

Työvuosi 2016

Kokosin jälleen yhteen muutamia näkökulmia kuluneesta työvuodesta. Opetusalan täydennyskouluttajan näkökulmasta suurin muutos, trendi, joka on ollut näkyvissä jo useita vuosia, on koulutusten lyhentyminen ja webinaarien määrän raju lisääntyminen. Kymmenen vuotta sitten lähes kaikki järjestämäni täydennyskoulutukset kestivät kuusi päivää. Kuluneena vuonna pisin koulutukseni oli neljä päivää ja kahdesti vedin kolmen päivän ja kolmen webinaarin koulutuksen. Näiden lisäksi kokonaisia koulutuspäiviä oli vain yhdeksän. Kun mukaan lasketaan webinaarit, vain vajaa neljännes järjestämistäni koulutuksista kesti vähintään yhden kokonaisen päivän.

Osallistuin alkuvuodesta Hanna Teräksen väitöstilaisuuteen, missä hän totesi, että parasta täydennyskoulutusta on pitkäkestoinen, yhteisöllinen ja omaan työhön sidottu täydennyskoulutus. Syvällinen ajattelun muutos ei onnistu muutaman tunnin koulutuksilla, joissa pääpaino on usein motivoinnissa ja uusien työkalujen opettamisessa. OPH:n opetustoimen henkilöstökoulutushaku on jälleen käynnissä. Useana vuonna OPH on ilmoittanut haluavansa rahoittaa pidempikestoista täydennyskoulutusta. Koulutuksen järjestäjät tietävät, että sellaiseen ei saada osallistujia, kun säästötoimet on monessa oppilaitoksessa viety äärimmilleen. Siksi niitä ei juuri tarjota, OPH-rahoituksella tai muutoinkaan.

Webinaareja pidin tänä vuonna kaikkiaan 45, vain kaksi vähemmän, kuin mitä lähiopetuskertoja oli. Edellisvuonna pidin 24 webinaaria ja sitä edeltävinä vuosina kahdeksan ja noin viisi. Se on suunta, minne täydennyskoulutus on menossa. Webinaarit ovat parhaimmillaan erinomaisia ja osallistun niihin usein itsekin. Ne ovat erilaisista ryhmätyö- ja vuorovaikutusmahdollisuuksista huolimatta usein varsin opettajajohtoisia ja mahdollisuudet yksilölliseen ohjaamiseen vähäisiä. Opetuksen digiteemoja käsiteltäessä ne toimivat minusta parhaiten jo kohtuullisen hyvin digin hallitsevien kanssa. Siinä vaiheessa, kun motivaatio on vielä hakusessa ja peruskäyttökin vielä epävarmaa, toimii lähiopetus usein paremmin.

Täydennyskouluttajan työt eivät jakaudu kovin tasaisesti pitkin vuotta. Kuluneena vuonna kiireiseimpiä olivat marras- ja syyskuu ja hiljaisimpia kahta kesäkuukautta lukuunottamatta helmi- ja maaliskuu. Monelle jouduin syksyllä myymään ei-oota, varsinkin laajempien töiden suhteen, kun kalenteriin ei vain enää lisää töitä mahtunut. Koulutan ympäri Suomea ja kahta Lapin reissua lukuunottamatta lähiopetuskerrat olivat korkeintaan kolmen tunnin matkan päässä Tampereelta, mikä on vain 40 km Suomen väestöllisestä keskipisteestä,

Koulutukseni oli suunnattu useimmiten opettajille (yliopisto, amk, ammatillinen, lukio, perusopetus, varhaiskasvatus ja vapaa sivistystyö), mutta muutaman koulutuksen vedin myös yliopisto- ja lukio-opiskelijoille. Eniten tein töitä Tampereen ammattikorkeakoululle, toiseksi eniten Tampereen kaupungille. Molempien työt jakautuivat useiden eri hankkeiden tai yksiköiden töihin. Koulutin myös yritysten kouluttajia, HR-toimijoita sekä julkishallinnon ja yhdistysten ja järjestöjen toimijoita. Suurin osa yritysten koulutuksista liittyi Mobie Oy:n OnEdu/eSmart-oppimisympäristöön.

Koulutusten teemoista edelleen kysytyimpiä olivat tvt/some/mobiili opetuksessa esim. tietyn kouluasteen tai oppiaineen näkökulmasta. Etenkin kielten opettajien työpajoja oli syksyllä useita. Sähköisen arvioinnin työkalujen hyödyntäminen on ollut pinnalla pitkään ja niihin liittyvä diasarjani olikin ylivoimaiseti katsotuin. Teemaan liittyvät linkit ja diat olen koonnut sähköisten kokeiden sivulle. Lisättyä todellisuutta hyödyntävää mobiilirataa vedin monta kertaa ja kysyttyjä olivat myös digitarinatyöpajat, joissa tehtiin erilaisia videoita, kuvatarinoita ja digijulkaisuja.

Keväällä kirjoitin TTY:lle oppaan Aktivoi luentosi ja HAMKin julkaisusarjaan artikkelin Miksi jakaa avoimesti? Tieke ry:n Tiedosta-lehden juttuni oli otsikoitu Kouluttaja antaa hyvän kiertää ilmaiseksi ja ITK-esitykseen liittyen kirjoitin vierasbloggauksen TAT:n Opettimen blogiin: Miten digiopettajia kasvaa? Myös tähän omaan blogiin kirjoitin aktiivisesti. Viidestä luetuimmasta bloggauksestani neljä oli kuluneelta vuodelta: Pokémon GO - kokemuksia pelaamisesta (olen tasolla 22 ja pelaan edelleen),  Pokémon GO ja opetusPowerPoint-tehtaalla ylitöissä ja Meri-Lapin opettajien koulutuspäivä. Bloggasin myös puutarhaharrastuksestani sekä useisiin ei-julkisiin koulutusten blogeihin.

Uuden oppimisen näkökulmasta merkittävin väline on ollut Facebook ja sitä kautta löytyneet ideat, esimerkit ja lähteet sekä itsenäinen opiskelu koulutusteemoihin liittyen. Pedagogisten opintojen antina oli perehtyminen erityisopetuksen maailmaan. Konferensseista tärkeimmät olivat keväinen ITK Hämeenlinnassa ja BETT-opetusteknologiamessut Lontoossa, jota kuluneena vuonna seurasin vain somen kautta, mutta parin viikon kuluttua neljättä kertaa paikanpäällä.

Päätyöni on edelleen freelancerina kouluttaminen ja viihdyn siinä pestissä hyvin. Sen ohella aloitin elokuussa sivutoimisena tuntiopettajana TAMKissa ammatillisen opettajakorkeakoulun hankkeissa, joista Digiosalliseksi jatkuu edelleen sekä marraskuussa Turun yliopistolla Scholae Futurum -hankkeessa. Se tarjoaa vielä kevään ajan OPH-rahoitteista koulutusta lukio-opettajille. Niistä voit lukea blogini Tervetuloa-sivullta, jonne kokoan tulevia koulutuksiani.

Tämä kuva työvuodestani on tehty Adobe Spark Post -sovelluksella, joka on saatavilla App Storesta, mutta toimii pc-koneilla myös selaimella. Laskin vuoden töihini kaikki työni, en vain palkkatyötä. Keväällä aikaa vei etenkin opetusharjoittelu, joka käytännössä oli samaa työtä jota muutenkin teen, mutta sisältöinä itselleni uusia, opettelua vaativia näkökulmia.

1.1.2017

Kouluttaja antaa hyvän kiertää ilmaiseksi

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry julkaisee kahdesti vuodessa Tiedosta-tiedotuslehteä. Minulta pyydetiin sen numeroon 2/2016 juttua avoimesta jakamisesta ja siitä, mikä sen merkitys on itselleni kouluttajana. Osa lehden jutuista on luettavissa sähköisesti, mutta omani ei, joten kopioin lokakuisen kirjoitukseni alle. Perusteellisemmin olen aiheesta kirjoittanut HAMKin Unlimited-julkaisusarjan artikkelissa Miksi jakaa avoimesti?


16.12.2016

Suosittujen palveluiden uusia ominaisuuksia

Professori Pekka Tuttava (alias näyttelijä Tom Lindholm)
kertoi, että tieto osataan nykyisin muuttaa nestemäiseen
muotoon. Esimerkiksi hänen kädessä olevasta
pikkupullosta löytyy koko Iijoki-sarja. .
Alle poimin muutoksia, löytämiäni uusia ominaisuuksia ja osallistujien kommenteista oppimiani näkökulmia paljon käytettyihin sovelluksiin. Monet näistä havainnoista ovat lähtöisin TAMKin OOK-hankkeen loppuvuoden koulutuksista.

Vuodenvaihteeseen päättyvä hanke tarjosi aamulla jouluglögit. Yhteisen muistelon ja reflektion ohella esillä oli kuvan loistava koomikko, joka piti meille tiiviin esityksen. Sen aiheet vaihtelivat lintujen syysmuutosta kreikkalaisiin nappisilmiin ja sieltä työhyvinvoinnin kautta Keski-Pohjanmaalle.


Padletiin kommentointimahdollisuus


Padlet lienee yksi suosituimmista verkon palveluista oppilaitoksissa. Se on ikään kuin sähköinen fläppipaperi, joka voi olla julkinen tai suljettu ja jonka voi avata toisille muokattavaksi tai vain katsottavaksi. Padletiin on hiljattain tullut kaksi muutosta, kommentoinnin salliminen ja se, että opettajalta edellytetään kirjautumista.

Jos palvelu ei vielä ole sinulle tuttu, tutustu diasarjaan Padlet opetuksessa. Esimerkiksi e-OOK-webinaarisarjassa Padletiä käytettiin yhteisenä lokikirjana.


Kahootin uutuudet ja kyselytyökalujen ryhmäkisat


Kahteen suosittuun kyselytyökaluun on tullut mahdollisuus tehdä kisoja ryhmien välille. Kahootissa ryhmien kisatessa keskenään riittää yksi laite ryhmää kohden, kun Quizletissa jokainen oppija tarvitsee oman. Quizlet edellyttää normaalisti mobiilisovellusta, mutta ryhmien live-peli toimii selaimella myös mobiililaitteilla. On hyvä huomata, että se edellyttää vähintään 12 kysymyksen kyselyä.

Kahootista hyödynnetään lähes yksinomaan sen Quiz-tietokilpailuita. Tekemällä Survey-kyselyn, voi tehdä mielipidekyselyitä, Blind Kahootin idea puolestaan on, että sen avulla voi opettaa ryhmälle uusi asioita. Pohjan ohjeineen voi ladata itselleen kirjauduttuaan palveluun.

Moni opettaja käyttää Kahootia myös niin, että kukin oppija tai pienryhmä käy vuorollaan lisäämässä opettajan koneella yhden kysymyksen, esimerkiksi oman esitelmän aiheesta. Tällaisiin yhdessä tehtäviin kyselyihin on myös oma työkalu nimeltään Triventy. Siinä opettaja luo kyselyn ja halutessaan kysymyksiäkin. Sen jälkeen hän kutsuu oppijat mukaan lisäämään kysymyksiä. Valitettavasti oppijoilta edellytetään kirjautumista ja jos tekee yhteistunnuksen, oppijat näkevät toistensa kysymykset.

Ohjeita ja esimerkkejä löydät tämän blogin sähköisten kokeiden sivulta.


Zoobe säilyy vähintään kaksi viikkoa


Zoobe (iOS, Android) on mobiilisovellus, jonka avulla voit äänittää lyhyitä viestejä animoitujen hahmojen esitettäväksi. Tarjolla on maksuttomia hahmoja ja lisää niitä saa katsomalla lyhyitä mainosvideoita.

Zoobe-videoiden säilymisestä on ollut esillä hieman ristiriitaista tietoa, joten kysyin sitä palvelusta. Lähtökohtaisesti videoiden luvataan säilyvän vähintään kaksi viikkoa. Jos on kirjautunut palveluun ja julkaissut videon siellä tai jos video on ollut kovin suosittu, se on saattanut pysyä katsottavissa kauemminkin, mutta tämä ominaisuus on poistumassa. Zooben voi kuitenkin tallentaa omalle laitteelleen esim. lähettämällä sen omaan s-postiin ja lataamalla sieltä koneelleen tai pilveen.


Adobe Spark Videoihin saa nyt videoklippejä


Adobe Sparkin sovellukset ovat erinomaisia. Videolla voi tehdä kuvatarinoita, Postilla some-postauksia (kuva ja teksti) ja Pagella kirjasia, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Office365:n Sway. Pages voittaa mielestäni selkeydessä, kun Swayn etuna on, että sinne pääsee O365-kouluissa jo olemassa olevilla tunnuksilla ja tällöin sitä voidaan muokata porukalla, toisin kuin maksuttomassa kuluttajaversiossa. Spark tuli ensin tarjolle iOS-laitteisiin, nykyisin se toimii myös pc-koneilla ja sovellukset Androidille ovat tulossa.

Lisätty 17.12.2016: Tieto digimaailmassa vanhenee nopeasti: Julkaisin tämän kirjoituksen eilen ja tänään luin Adoben toissapäivän ilmoituksesta, että Spark Videoihin voi nyt lisätä kuvien ja tekstin ohella myös videoita. Loistava uusi ominaisuus!

Sparkiin on jossain vaiheessa tullut pieni, mutta hyödyllinen ominaisuus, minkä avulla voi valita kauanko yksi dia on näkyvillä. Jos diaan äänittää selostuksen, se määrää keston, mutta muutoin diojen vaihtuminen on usein ollut liian nopeaa. Jos videon haluaa jakaa YouTubeen, se täytyy ensin ladata omalle laitteella ja vasta sieltä YouTubeen.

Tuotoksiani Adobe Spark Videolla näet tästä ja yhden Page-esimerkin tästä. Ohjeet digitainoihin ja julksuihin löytyvät tämän blogin koulutusdiojen sivulta ja esimerkkejä eri sovelluksilla tehdyistä digitarinoista joulukuun aiemmasta bloggauksestani.


Mitä jos en löydä Prismaa sovelluskaupasta?


Samoihin aikoihin heinäkuussa Pokémon GO -pelin kanssa somessa ihastuttiin Prisma-sovellukseen, minkä avulla voi muokata valokuvia taidefilttereillä. (Esimerkkejä aiemmassa bloggauksessani.) App Storesta sovellusta on lähes mahdoton löytää, sillä muita samannimisiä on tarjolla valtavasti. Muutaman muunkin sovelluksen kohdalla olen törmännyt siihen, että sovelluksen nimen avulla sovelluskaupasta ei etsimäänsä löydä. Kun googlettaa hakusanoilla Prisma app, löytyy helposti linkki sovelluksen verkkosivulle tai suoraan sovelluskaupan kyseiseen kohtaan.

Kun Prismalla muokkaa kuvia, voi sormea kuvan päällä liu'uttamalla valita kuinka vahvana filtterin efekti tulee käyttöön. Sovellus kertoo voivansa muokata myös videoita, mutta sitä ominaisuutta en vielä ole onnistunut löytämään. Kommentoi alle, jos osaat sen tehdä, sillä minä siirryn nyt tänään pyydystämäni kuvan Pikatsun tavoin pikkujoulua valmistelemaan :)

Lisätty 17.12.2016: Sen verran jäi tuo videoiden muokkaus taidefiltterillä kaivelemaan, että äsken googletin asiaa. Löysin helppokäyttöisen Artisto-sovelluksen (iOS, Android), jolla tällaista muokkausta voi tehdä. Ja on siellä muutakin hauskoja ominaisuuksia tarjolla.
Matkalla kotoa TAMKin pääkampukselle, minulla on
seitsemän pocéstoppia. Tällaisia oli tänään tarjolla
kaksi, joista toisen sain pyydystettyä.

-  -  -

Tämän blogikirjoituksen ja tuntiraportoinnin jälkeen on jälleen yksi OPH-hanke omalta osaltani saatettu päätökseen. Tulevien hankkeiden ideointi sai eilen uutta potkua, kun OPH:n opetustoimen täydennyskoulutuksen hankehaku avautui.

Aiemmat bloggaukseni OOK-hankkeesta:

11.12.2016

Kuvatarina museokortti-vierailuistani

Sain keväällä museokortin ja olen tykännyt siitä valtavasti. 59 euroa maksavalla kortilla pääsee vuoden ajan maksutta yli 230 museokohteeseen ympäri Suomen. Samassa museossa voi poiketa useita kertoja. Esimerkiksi Kiasman pääsymaksu on 12 euroa, mutta museokortin kanssa sinne on helppo poiketa katsomaan vaikka vain yksi näyttely junaa odotellessa.

Suurin vaikutus museokortin omistamisella on minulla ollut siihen, että museoihin tulee ylipäätään lähdettyä. Tutkin usein ennen loma- ja työreissuja läheiset museokorttikohteet kartalta. Moni museo on tehnyt suuren vaikutuksen. Itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä kävin lottamuseossa. Kun kuulin, että se on monista romaaneista tuttu Syvärannan lottaopisto, en meinannut uskoa, että sellainen paikka on yhä jäljellä ja pääsen sinne! Erityisesti Suomen historiaan liittyvät museot herättävät kysymyksiä myös oman suvun historista.

Museoiden ohella kortilla pääsee moniin näyttelyihin. Täällä viikolla yllätyksiä tarjoili Keravan Sinkka, missä näin K-18 kanavatöitä, ryijyjä, jotka oli tehty graffitien kuvista ja virkatun vessan. Hotelli- ja ravintolamuseossa soitin eilen jukeboksia ja palasin esineiden kautta elämäni ensimmäiseen Lapin matkaan noin 10-vuotiaana. Muistelin myös ensimmäisiä käyntejä Alkossa. Tuolloin ei vielä päässyt hyllyjen lomassa kiertelemää, vaan piti osata tiskiltä pyytää mitä halusi.

Museokortti sopii hyvin myös Pocémon GO -pelaajalle. Olen löytänyt pocémoneja monista museoista ja lähes aina museon luona on myös pocéstoppi. Niin museot kuin pokémonit ovat vieneet minua pois tavanomaisilta reiteiltä ja lisänneet liikkumista. Museokortin ansiosta pidemmille automatkoille on löytynyt huoltoasemia paljon mielenkiintoisempia pysähdyspaikkoja.

Alle tallensin aikajärjestyksessä yhden kuvan kustakin museosta, missä olen museokorttini ensimmäisen puolen vuoden aikana vieraillut. Osassa museoista oli rajoituksia niiden taideteoksista julkaistavien kuvien suhteen, joten tämän julkaisun kuvia en jaa CC-lisenssillä, vaan ne on tarkoitettu vain tämän tarinan kuvitukseksi.

Kesäkuussa Hämeenlinnan Sibelius-museossa, matkalla valmistujaisiimme, harjoittelimme opiskelukaverin kanssa vieraskirjaan uutta titteliämme (AmO = ammatillinen opettaja). 
Taidemuseo Gösta koostuu kartanosta, joka aikanaan oli vuorineuvos Gösta Serlachiuksen koti sekä 2014 valmistuneesta modernista paviljongista. Kuvassa olen museon aulassa kuvauttamassa itseäni osaksi historiallista kuvaa. Kuvan sai omaan sähköpostiin.
Gustaf-museo on metsäjätti G.A. Serlachius Osakeyhtiön entisessä pääkonttorissa. Siellä näimme mm. Metsäperkele-näyttelyn, josta oheinen kuvakin on otettu. Selostus tuli kuulokkeista, jotka tiesivät, missä huoneessa kulloinkin olin ja kertoivat aina tarinaa kyseisestä paikasta. 
Alvar Aalto -museo Jyväskylässä on luonnollisesti Aallon suunnittelemassa rakennuksessa.
Keski-Suomen museo on Aalto-museon naapurissa. Siellä oli joka kerroksessa oma mielenkiintoinen näyttely, joista yksi kertoi Jyväskylästä, toinen Keski-Suomesta. Muut näyttelyt olivat Lydia alaston setelityttö - piiasta jumalattareksi sekä Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi – 1960-luvun suomalaista arkkitehtuuria.

Varkauden museo on ensimmäinen, mistä löysimme pokémoneja sisältä. Sen lisäksi lähes joka museon edessä on pokéstoppi. 
Mikkelin Päämajamuseon operatiivisen osaston maavoimatoimisto
Salakirjoituksen purkamista. Viestikeskus Lokki, Mikkeli
30-vuotisylioppilasjuhlien yhteydessä kävimme Naantalin museossa,  mikä oli puolisoni ensimmäinen kesäpaikka ja hän oli sellä kaikkiaan kuusi kesää. Kuvassa näkyy sisääntulon tapetti, jota hän oli tuolloin 1980-luvulla sapluunalla maalaamassa. Kuva museon porvariskoti Hiilolasta.

Naantalin museon Humpin kiinteistössä, jonka itse muistan kirjastona, esittelee mm. arkeologiaa ja kuvan birgittalaisluostasin nunnia arkisissa töissään.
Sara Hildénin taidemuseon Ron Muechin näyttely keräsi ennätysyleisön, yli 100 000 kävijää. Itselleni tuli tunne, että näin aktiivisest eivät Facebook-kaverini ole missään näytelyissä käyneet, sillä kuvia jaettiin somessa runsaasti. Esillä oli kymmenen Muechin  luonnollisilta vaikuttavaa, mutta valtavan suurta tai pientä teosta ihmisistä. Tämän lisäksi museolla on erilaisia veistoksia pihanmaalla Näsijärven rannalla. 
Satakunnan museossa oli esillä Kirjain kerrallaan -näyttely lukutaidon kehittymisestä sekä kuvan näyttely valosta. Ilmiötä tarkasteltiin niin historian kuin luonnontieteidenkin näkökulmasta. Aikoinaan kynttilöitä tehtiin mm. elänten suoleen tai kurkkutorveen, mutta tähän valitsin kuvaksi kauniimman valokuvan. Tässä sai kokeilla erilaisten valojen vaikutusta siihen, miltä esineet näyttävät.
Suomen käsityön museossa oli esillä mm. kansallispukuja ja teatteriasuja. Osuin paikalla koululaisryhmän kanssa: osa sovitti ja valokuvasi innolla hienoja asuja, joihin sai pukeutua. Yksi poikaporukka istui ja kuunteli open ohjeita. Liikettä heihin tuli vasta, kun kaveri huusi nurkan takaa, että hei pojat, täällä on korsetteja! Hieno museo ja aikaa olisi pitänyt varata enemmän myös myymälän aarteiden tutkimiseen.
Essi Renvallin näyttely oli esillä Tampereen taidemuseossa. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia naisia, joka elätti itsensä taidetta tehden. Renvall erikoistui muotokuvanveistoon ja 1951 Egyptissä käynnin jälkeen, hänen veistoksiin ilmestyi väriä ja hän alkoi upottamaan niihin myös metallia ja helmiä. Renvall totesi, "Tuskinpa mikään taidelaji vaatii sellaista teräväkatseisuutta onnistuakseen kuin muotokuvat. Siinä on yhdennäköisyyden takaa pakko löytää mallin sielu."
Rosenlew-museosta löytyi monta tuttua esinettä kesämökkimme saunapadansta keittiövälineisiin ja kodinkoneisiin. Viihdyttävintä antia olivat 1960-luvun mainokset kodinkoneista. Esimerkiksi pyykkilingon toimintaperiaatetta keskipakoisvoimaa havainnollistettiin hyrrällä, jonka päälle tiputettiin punaista mehua. Animaatiolla todistettiin, miten linko ei kuluta vaatteita. Hintaa en muista hintaa mainitun yhdessäkään mainoksessa, vaan oleellista olivat keskustelut siitä, miten paljon kodinkoneet säästätävät naisten aikaa ja vaivaa. Esimerkiksi nopeutta havainnollistettiin käkikellolla.
Satakunnan museon luontotalo Arkki on viehättävä pieni museo. Siellä oli hienoja dioraamoja maakunnan kasvillisuudesta. Tässä kuvassa on valtavan suuri liemikilpikonna, joka oli esillä teemanäyttelyssä Vain luut jäävät jäljelle. Selkäkilvet koostuvat selkärangasta ja luutuneista leventyneistä kylkiluista. Selkäkilven reunojen aukot tekevät kilvestä kevyemmän ja helpottavat eri tavoin uimista. Maakilpikonnilla vastaavia ei ole. 

Keravan Sinkan Näkyväksi neulottu -näyttelyssä oli esillä toinen toistaan upeampia käsitöitä . Tekijöinä oli niin alan ammattilaisia kuin paikallisia käsityöharrastajia sekä turvapaikanhakijoita. Monet teokset rikkoivat perinteiden rajoja. Kuvassa on Niina Mantsisen teos, missä hän on risteyttänyt suomalaista ryijyperinnettä katutaiteen kanssa. Esillä on myös mm. virkkaamalla päällystetty poliisiauto, virkattuja ihmishahmoja ja wc, mistä vasta aivan läheltä katsoen näki, että sekin oli kokonaan virkattu. K-18-osastolla esillä oli pornokuvia kanavatöinä.

Lottamuseossa hienointa oli päästä romaaneista tuttuun Syvärannan lottaopistoon ja kuunnella vanhoista puhelimista lottien tarinoita. Kuvassa on omasta kirjahyllystänikin löytyvä kirja, joka kuului niihin kirjoihin, jotka neuvostovastaisina poistettiin sodan jälkeen kirjakaupoista.

Monen museoesineen viehätys on siinä, että muistaa ne omasta lapsuudesta tai ne kertovat osaltaaan myös oman suvun tarinaa. Hotelli- ja ravintolamuseoon oli koottu kangasmerkkejä, jollaisia itsekin muista ensimmäisiltä Lapin matkoiltani ostaneeni.
Teatterimuseossa esillä olivat teatterin ei ammatit, näyttelijöiden lisäksi mm. puvustajien ja lavastajien tuotokset. Kenties eniten on muuttunut valaistus. Alkuun se oli välttämättömyys näkyvyyden vuoksi, nykyisin se on tärkeä kerronnan väline. Kotimatkalla juttelin ravintolavaunussa tuntemattomaksi jääneen teatterilaisen kanssa ja hän totesi, että keskikokoisenkin teatterin katossa on puolen miljoonan edestä valotekniikkaa.
Valokuvataiteen museosta poimin talteen Alec Sothin mietelmän: "Kuka tahansa voi ottaa hienoja kuvia, mutta valokuvataitelijan perimmäinen tehtävä on työstää kuvia ja saada ne värähtelemään keskenään."
Kiasman näyttelyt on ripustettu keskimääräisen suomalaisen katseen korkeudelle. Vierailuni museoon oli kovin pikainen, sillä junalippu oli jo ostettu. Jo toista kertaa näin näyttelyssä lisättyä todellisuutta hyödyntävää taidetta. Se oli esillä Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelyssä. 

6.12.2016

Digitarinoita Padletissä

Yksi tämän syksyn suosituimmista koulutusteemoistani on ollut digitarinat. Ohjediat olen jakanut tiedostojenjakopalvelu SlideSharessa, joka valitettavasti toistaa hyperlinkit kovin satunnaisesti. Niinpä kokosin tekemäni lyhyet esimerkit alle upotettulle julkiselle Padlet-seinälle. Lisää erilaisia esimerkkejä löytyy sovellusten verkkosivuilta ja YouTubesta.

Padlet lienee yksi suosituimmista palveluista suomalaisopettajien keskuudessa. Se on kuin sähköinen fläppipaperi, jonka opettaja voi avata kenen tahansa muokattavaksi, jopa ilman kirjautumista. Padlet sopii hyvin vaikka tilanteisiin, missä ryhmän jäsenten erilaisilla laitteilla ja eri sovelluksilla tehdyt tuotokset halutaan koota yhteen. Uutena siihen on juuri tullut mahdollisuus sallia kommenointi.

Padlet toimii hyvin myös yksittäisen oppijan portfoliona, minne kootaan eri sovelluksilla tehtyjä tuotoksia. Itse en liittänyt alle ohjeita sovelluksista tai tietoja, mille laitteille ne ovat saatavilla, vaan nämä tiedot löytyvät digitarinoiden diasarjasta.

Lisää voit lukea diasarjoista Digitarinat opetuksessa ja Padlet opetuksessa.


Made with Padlet

22.11.2016

Rehtoreiden digisuunnistus

Maaretta Tukiaisen tekemät ja Krista Keltasen kuvittamat
Inspiraatio-kortit ovat olleet viime viikkoina aktiivisessa
käytössä. He ovat tehneet myös hyvän mielen kortit,
Molempia voi tilata verkosta: hyvanmielentaidot.fi 
Tampereen ammattikorkeakoulun OOK-hanke järjesti eilen oman koulutuksen Pirkanmaan rehtorit ry:n jäsenille. Teemaksi valikoitui digisuunnistus, missä kokeiltiin suurta määrää erilaisia sovelluksia ja ideoitiin niiden hyödyntämistä rehtorin työssä.

Niinkuin useimmiten tällaisissa yksittäisissä työpajoissa, vastuu innostavimpien sovellusten käyttöönotosta jää osallistujille. Kun uusia työtapoja tai työkaluja ottaa käyttöön, kannattaa kokemuksia jakaa ainakin kahvihuoneessa ja miksei myös somessa.

Tämä oli samalla ainakin omista OOK-koulutuksistani viimeinen. Hankkeella on edessä vielä loppuseminaari, minne olette kaikki tervetulleita. Se järjestetään TAMKissa aamupäivällä perjantaina 9.12. teemalla yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

OOK järjesti koulutuksia ja kohtaamisia sekä kasvokkain että webinaarien muodossa. Jaoin koulutusteni diat verkossa ja tänne blogiin kirjoitin kaksi juttua jo ennen tätä: Törmäilyää ja tiimijaksoja ja Kieltenopettajien työpajat.




20.11.2016

Meri-Lapin opettajien koulutuspäivä

Osuvin-hanke kokosi yli 400 henkeä lauantaina yhteiseen Meri-Lapin opettajien koulutuspäivään Torniossa. Aamupäivällä oli kaksi yhteistä luentoa ja sen jälkeen aineryhmittäin kymmeniä työpajoja. Päivän aloitti arviointia tutkiva ja siitä kirjoittanut Najat Ouakrim-Soivio. Suosittelen lämpimästi hänen kirjaa Oppimisen ja osaamisen arviointi (2015) tai koulutuskeskiviikon tallennetta syyskuulta teemalla Ops 2016 ja arviointi.

Tässä ihan lyhyesti muutama itselleni tärkeä asia muistiin Ouakrim-Soivion luennosta. Jälleen kerran kolahti tuo muistutus arvioinnista suhteessa tavoitteisiin. Mitä selkeämmät ovat tavoitteet, sen helpompaa arvionti on. Arviointia ei kuitenkaan kannata tehdä, ellei siitä ole hyötyä molemmile osapuolille - opettajalle ja oppijalle. Tykkäsin kovasti myös itsearviointitaitojen tasoista, siitä miten pikkukoululaiset aloittavat reflektoinnilla, kehittyvät siitä jäsentyneemmän itsearvioinnin tekijöiksi ja peruskoulun päättymisen vaiheessa omaavat jo metakognitiivista ymmärrystä itsearviointiin. Kehityspsykologisesti ensin onnistuu vertaisarviointi ja vasta vähän myöhemmin vaikeampi itsearviointi.


Opetusteknologian lähivuodet ja suositut palvelut -luento


Nostan tässä esiin AnswerGardenilla luennon aikana tehdyn kyselyn Meri-Lapin opettajien oppimisen ja opettamisen parhaista sähköisistä palveluista. Yhdistelin maininnoista samaa tarkoittavia palveluita, esim. YouTube yhteen ja erikseen kirjoitettuna. Kolmeksi tärkeimmäksi palveluksi nousevat Kahoot (45 mainintaa). YouTube (38) ja SanomaPro (22). Tosin jos laskee yhteen kaikki Googlen palveluihin viittaavat maininnat, se nousee ehdottomaksi ykköseksi 64 maininnalla, mikä kertoo suuresta tyytyväisyydestä monipuoliseen Google Suite for Education (GSE) -palveluun (ent. GAFE).

Kun Kahoot on noin suosittu, suosittelen lämpimästi perehtymään sen erilaisiin ja osin varsin uusiin ominaisuuksiin: Tiesitkö, että sillä voi tehdä mielipidekyselyitä (Survey)? Opettaa uusia asioita (BlindKahoot)? Pelata ryhmissä, jos kaikilla ei ole omaa laitetta (Team Mode)? Quizizz on hyvin samankaltainen. Keskeisenä erona on se, että Quizizz-kyselyä käynnistettäessä opettaja voi aina valita, saako nopeudesta lisäpisteitä vai ei. Lisäksi sen voi antaa kotitehtäväksi. Voit kokeilla CC-lisenssejä koskevaan kyselyyn vastaamista 29.11. asti osoitteessa quizizz.com/join antamalla koodin 252845.

Meri-Lapin opettajien oppimisen ja opettamisen parhaat palvelut



Sähköisiä kyselytyökaluja kieltenopetettajille -työpaja


Kokeilimme kyselytyökaluista seuraavia: Todaysmeet, Kahoot, Quizizz, Quizlet ja EDpuzzle. Mainintana esillä oli muutama muukin. Kokeiltavia esimerkkejä ja laaja ohjediasarja näihin ja moniin muihinkin koe- ja kyselytyökaluihin löytyy tämän blogin sähköisten kokeiden sivulta. Muunlaista monipuolista materiaalia kieltenopetukseen löytyy mm. Helsingin yliopiston kielikeskuksen itseopiskelu-yksikön kokoamasta linkkipankista.


Tvt kielten opetuksessa -työpaja

Työpajassa kokeiltiin muutamia aamupäivän luennolla esillä olleita palveluita, alla olevan diasarjan sovelluksia ja kierrettiin QR-koodirataa. Kysyessäni lopuksi päivän parasta löytöä, äänet jakautuivat lähes kymmenen palvelun kesken. Ei ole yhtä sovellusta, mista kaikki innostuvat, mutta tällä kertaa useimmiten mainittiin Zoobe, Spark Video ja ThingLink.