NETforum herätti ajatuksia

NETforum järjestettiin Helsingin Wanhassa satamassa

Lähdin NETforum-tapahtumaan lauantaiksi melko ex tempore voitettuani Opeblogin kyselystä pääsylipun. Valitsin ohjelmaan seminaariesityksiä ja sovin muutaman tapaamisen.


Creative learning

Anne Bamfordin esitys teemalla Creative learning and well-being oli erinomainen. Twitteriin poimin enemmänkin yksityiskohtia hänen esityksestään, tässä niistä yksi esimerkki: Sadan vuoden takaisessa opettajan arviointilomakkeessa oppiaineet ovat entisellään (äidinkieli, matematiikka, biologia,..), mutta läksyissä (lypsäminen, munien keruu,..) ei ole juuri mitään samaa kuin nykyisin. Koulun ulkopuolinen maailma on siis muuttunut, mutta koulu pysynyt ennallaan. Ehkä kärjistettyä, mutta antaa ajattelemisen aihetta.

Alla toinen lainaus Bamfordin esityksestä. Se saa pohtimaan, miksi toimitaan eri tavalla kuin mitä oppijat ja opettajat parhaaksi kokevat? Miten itse täydennyskouluttajana voisin useammin viedä osallistujat luokkahuoneen ulkopuolelle? Ehkä tässä osaltaan on Mobiilikesäkoulun viehätys!

Kuva on lainaus Anne Bamfordin esityksestä

Kuva on lainaus Anne Bamfordin esityksestä

Bamford nosti esiin myös kuvan faktan: freelancereiden ja yksinyrittäjien määrä tulee kasvamaan valtavasti lähivuosina. Viimeksi aiemmin viikolla selvittelin kahden yrityksen sekä kolmen valtion viraston kanssa heidän tulkintaa roolistani freelancerina. Freelancerhan sinänsä on vain "vapaa taiteilija", mutta hämmentävää on se, että jälleen kerran törmäsin siihen, että on kysymyksiä, joihin kukaan viranomainen ei osaa vastata. He neuvovat mielellään käytännöistä yleisellä tasolla, mutta tarkkaa tulkintaa juuri minun tilanteesta ei ole mahdollista saada kuin jälkikäteen jonkun yksittäisen viranomaisen päätöksenä. Kaikki nämä viranomaiset totesivat, että lainsäädäntö ja heidän osaamisensa lähtee perinteisestä ajatuksesta, että on vain työnantajia ja työntekijöitä. Muutospaineita on siis muillakin kuin oppilaitoksilla!

Bamford lopetti esityksensä kertomalla biologian opetuksesta, missä teemana oli sydän. Opetuksessa sitä tutkittiin monipuolisesti ja käytössä oli sydämen muovimalli, virtuaalimalli ja lopuksi korillinen aitoja oikeita lampaan sydämiä. Kun lapsilta lopuksi kysytiin, mikä näistä parhaiten edisti oppimista, oli jokaisen vastaus, että virtuaalisydän, sillä se oli luonnollisin. Että tällaisten lasten kanssa te teette töitä!


Älä keskity liikaa

Kuva on lainaus Pearl Arredondon esityksestä

Pearl Arredondo muistutti meitä omista sokeista pisteistämme näyttämällä Daniel Simonsin and Christopher Chabrisin reilun minuutin videon. Se sai miettimään omia sokeita pisteitä: kun oikein kovasti keskityn johonkin tärkeään, mitä minulta jää huomaamatta?

Arrendo kertoi myös, miten vuorovaikutuksen haasteita on ratkaistu Yhdysvalloissa koululaisten espanjankielisten vanhempien kanssa. Koska hyviä käännöskoneita on tarjolla, tekniikkaa myös hyödynnetään ja vanhemmille on järjestetty kuuden tunnin koulutuksia aiheesta. Olisikohan tässä ideaa Suomeenkin erityisesti tämän hetken pakolaistilanteeseen? Ulkomaisia esityksiä kuunnellessa aina ajoittain törmää käytöntöön, että vanhempainiltoihin tullaan oppimaan. Niissä vähän koulutetut vanhemmat ja jopa isovanhemmat oppivat tietoyhteiskuntavalmiuksia.


Kohti koodausta

Linda Mannilan esitys avasi hienosti koodauksen teemaa, vaikka tulin paikalle myöhässä ja esityskin oli yllätyksekseni på svenska. Esimerkiksi algoritmejä hän havainnollisti teen keittämisellä - sillä millaisia vaiheita ja sääntöjä prosessi vaatii. Lähtökohta on, että keitätään vettä, laitetaan kuppiin teepussi ja kaadetaan vesi päälle. Tämän voi jakaa  moneen pienempään osaan, mistä koko prosessi koostuu. Näin ohjelmoinnillisen ajattelun vaiheet vähän avautuivat maallikollekin.

Mannila puhui myös siitä, miten koodaus ihan jo alaluokilla voidaan liittää eri oppiaineisiin eli että sen ei tarvitsisi olla vain osa matematiikan opetusta. Hyviä sivustoja aiheeta ovat mm.

• Koodaustunti, tunnin tutustuminen teemaan
• Koodiaapinen, suunnattu peruskoulun opettajille. Sivuston kautta voit ilmoittautua 10.10. alkavalle ilmaiselle MOOC-verkkokurssille.
• Majava-kilpailu, alakoulusta toiselle asteelle

Tapahtuma Twitterissä

Vimeisen yhdeksän päivän aikana #NETforum-hastagia käytti 260 tviittaajaa kaikkiaan 1229 kertaa. Näistä tviittaajista peräti 75 % on naisia. Tapahtuma saavutti Twitterissä yli 290 000 tviittaajan yleisön. Suosituimmat uudelleenlähetetyt tviitit olivat seuraavat:

Oppi, opetus ja oppiminen - Milloin muuttuu opetus? http://t.co/tlsFzdxqny #netforum #digitalist #V

— Ville Tolvanen (@villetolvanen) 12. syyskuuta 2015

@PeuraPekka #netforum Arvionti: koe kertoo +/-2:n tarkkuudella osaamisen, kun kysyn oppijalta numeron, tarkkuus +/-1. pic.twitter.com/JlpUSmCtai

— Anne Rongas (@arongas) 12. syyskuuta 2015

@akiluos @IidaPeltomaa @TuohilampiLaura #netforum Koulukulttuurin 3 ongelmaa oppimateriaali, tottumukset, rakenteet. pic.twitter.com/ZycSTSqmRK

— Anne Rongas (@arongas) 12. syyskuuta 2015 

Followthehashtag-palvelu kertoo myös, että useimmiten suosikiksi puolestaan merkattiin seuraava tviitti:

Tiedolla on arvoa, jos sitä voi käyttää. @NETforumFIN #netforum @villetolvanen pic.twitter.com/5GSV0A9oP0

— Pauliina Mäkelä (@PauliinaMakela) 12. syyskuuta 2015

OnEdua maailmalle viemässä

Kuopiolainen Mobie Oy on kehittänyt WordPressin päälle rakennetun sähköisen oppimisympäristön, johon kuuluu myös helppo ja kätevä Zine sähköisten julkaisujen tekemiseen. Olen vuoden verran kouluttanut järjestelmää sekä yrityksille että oppilaitoksille. Toukokuussa Mobie uutisoi verkkosivuillaan, että Skandinaviassa ja Baltiassa toimiva Empower Group on valinnut koulutus- ja perehdytysjärjestelmäkseen OnEdu HR:n, joka nimettiin eSmartiksi. Keskeisiä valintaperusteita oli sen toiminta offline, sillä asentajat työskentelevät usein hyvien nettiyhteyksien ulottumattomissa. Myös Zinellä nähdään paljon mahdollisuuksia niin sisäisesti kuin etenkin asiakasviestinnän työkaluna.

Aloitin Empowerin suomalaisten toimijoiden kouluttamisen kesäkuussa ja nyt heillä alkaa olla kymmenkunta kurssia valmiina. Turvallisuuskursseihin panostetaan vahvasti, mutta myös esimerkiksi yleiset perehdytysasiat on kätevää viedä verkkokurssiksi. Näin myös HR-osasto ja esimies näkevät tarvittaessa, onko materiaali käyty läpi tai kurssi suoritettu. Osa kursseista on maakohtaisia, osa käännetään yrityksen eri kielille.

Olin viime viikolla Göteborgissa ja Tukholmassa kouluttamassa Empowerin sikäläisiä työntekijöitä ja pian on suuntana myös Tallinna. Tämä oli ensimmäinen oikea työkeikkani ulkomaille. Toki useilla konferenssimatkoilla olen ollut, mutta tuolloin voi omista esityksistä ja ammatillisesta mielenkiinnosta huolimatta sometella kaikkea kivaa työhön liittyvää - silloin kun netti toimii. Nyt oli tiukka aikataulu ja tein oikeasti läppärillä töitä niin hotellissa, lentokentällä ja koneessa. Mobien omilla laitteilla jopa sähköinen oppimisympäristö toimisi offline-versiona, missä ja milloin vain. Zine toimii offline kaikilla laitteilla, jos vain julkaisun tekijä niin haluaa.

Ennen matkaa tein blogiini In English -nimisen sivun, mistä löytyvät mm. ensimmäiset OnEdu-ohjeet englanniksi ja avaintermit ruotsiksi ja pian viroksikin. Kannattaa vinkata myös kollegoille, joilla suomi ei ole ykköskieli. Suomenkieliset ohjeeni löydät blogini OnEdu ja Mobie Zine -sivulta. Molemmille sivuille on linkattu esimerkkejä avoimista Zine-julkaisuista. Ohjediojen jakamiseen SlideShare on kätevä työkalu, sillä päivittämällä aina uudet vanhojen päälle, voin varmistaa, että vanhentuneet ohjeet eivät jää nettiin seikkailemaan ja hämmentämään käyttäjiä.

Ensimmäistä kertaa olen nyt yrityspuolella toimiessani törmännyt siihen, että palomuuriasetukset tms. ovat niin tiukat, että tämä blogini (Blogger) ei avaudu yrityksen koneilla. Ratkaisuksi olen ehdottanut, että kokoan OnEdu-ohjeet Zine-julkaisuksi. Siellä saa kätevästi kerrottua avainkohdat ihan tekstinä ja upotettuja ohjediojen lisäksi vaikka ohjevideoita. Minä kouluttajana voisin tehdä pohjan ja kunkin organisaation OnEdu-vastaava voisi sitä tarvittaessa vuosien myötä päivittää. Kaikissa organisaatioiden yhteisissä oppimisympäristöissä on tiettyjä kohtia, mitkä on hyvä sopia yhdessä ja mitkä on jotenkin tiedotettava muille: Miten kurssit nimetään? Miten kuvat kategorisoidaan? Kuka on yhteyshenkilö ylläpitäjän suuntaan? Keneltä voi kysyä lisätietoja?

Tätä ideaa veivatessani keksin, että Zinehän olisi myös kätevä paikka koota oppilaitoksissa kyseisenä vuotta opittu yhteen. Siis opettajien oppima :) Zinessä voisi olla artikkeli kustakin veso- tai muusta koulutuspäivästä materiaaleineen ja työskentelyineen. Sinne voisivat oppilaitoksen ulkopuolisissa koulutuksissa ja konferensseissa käyneet kirjoittaa oppimastaan oman artikkelin. Jatkuvasti päivittyviä julkaisuja ei kannata tarjoata offline-versiona, jotta kaikilla on aina käytettävissä uusin versio. Napatkaa joku ideasta kiinni!

Tässä vielä lopuksi muutama reissukuva.

Göteborgiin saavuin illalla. Kuvasin kauniin vanhan rautatieseman iltakävelyllä. Samalla löysin mukavan ranskalaisen ravintolan,

jossa oli lämmitetty terassi. Tarkeni alkusyksyn sateisesta säästä huolimatta. 

Majoituin kauniissa 1800-luvulta peräisin olevassa Eggers-hotellissa aivan keskustassa. Hotelli on yksi Ruotsin vanhimpia yhä käytössä olevia hotelleja. Vieraita rakennuksessa on palveltu jo yli 150 vuoden ajan.

Göteborgin koulutuspäivän jälkeen minulla oli vajaa tunti ennen lähtöä lentokentälle ja kohti Tukholmaa. Olin edellisenä iltana sattumalta kävellyt jo suljetun Desigualin liikkeen ohi, joten suuntasin siis sinne ja ehdin vielä leivoskahvillekin.
Kiitos vaan BETT-messumatka-kavereilleni minun tutustuttamisesta Desigualiin. Nyt aina etsin niitä ulkomailta.

Tukholmassa majoituin aivan Globenin vieressä. Tosin aamulla löysin toisenkin lähes samanlaisen pallukan ja selvisi että tämä ylemmän kuvan pallukka onkin konserttikäyttöön rakennettu Tele2 Arena ja itse Globen siinä - ei ihan kivenheiton, mutta ehkä Ruuskasen keihäänheiton päässä.

Och här är Globen som alla finlandare minner från 1985 när vi vann vårt forsta världsmästerskapet i ishockey: "Den glider in i mål igen!"







Tukholman työpäivän jälkeen ehdin kierrellä kävellä tunnin vanhan kaupungin alueella. Tein vähän ostoksia ja söin herkullisen pihvin illalliseksi kuvan torilla.

Kauniita ikkunoita läheltä kuninkaanlinnaa.



Vanhan ja uuden kaupungin rajalla, ilta-auringon paisteessa.

Animaatio OnEdu-kurssin rakenteesta

Vierailin tammikuussa Lontoon BETT-messujen yhteydessä Flitch Green Academy -alakoulussa (ks. bloggaus 26.1.2015). Siellä kuulimme, että koululla on sovittu viidestä iPad-sovelluksesta, mitkä kaikki hallitsevat ja minkä hyödyntämistä on yhdessä ja vuosiluokittain suunniteltu, vaikeutta vähitellen lisäten. I can animate on yksi näistä viidestä ja jo tuolloin sen latasin.

Viime viikolla koulutin suomalaisen OnEdu-oppimisympäristön käyttöä englanniksi ruotsalaisille. Kun Onedulla lähtee kursseja rakentamaan, on tärkeää paitsi suunnitella kurssin rakenne, myös tuntea oppimisympäristön keskeiset käsitteet, jotka ovat kurssi, luku ja kappale. Kun näitä usealla kielellä toistelin, oivalsin, että tässä animaatio voisi auttaa asian havainnollistamisessa. Itse koen OnEdussa luontevimmaksi rakentaa ensin kurssin perusrungon ja vasta sen jälkeen tuoda sisältöä, mutta toki tätä voi tehdä hieman limittäin ja lomittainkin.

Animaatiosovellus on erittäin helppo käyttää. Itse kuvauksen tekee nopeasti, mutta suunnittelu vie aikaa, esimerkiksi tässä tapauksessa tekstien tulostaminen ja leikkaaminen. Kuvasin ensin 11 sekuntin tuotokseni. Sitten vein sen kuvakirjaston kautta iMovie-ohjelmaan, missä sain hidastettua tarinaa, lisättyä musiikin ja jaettua tuotoksen YouTubeen. Näitä ei sovelluksen ilmaisversiolla voi tehdä, mikä muutoinkin sallii vain kaksi animaatiota. Kolmen euron maksullinen sovellus on jo monipuolisempi ja sillä saisi myös parempaa laatua.

Osaamisen näyttö verkkoympäristöistä

Alkaneen lukuvuoden aikana opiskelen työn ohella HAMK:ssa saadakseni opettajan pedagogisen pätevyyden ja samalla syventääkseni pedagogista osaamistani. Kasvatustieteilijänä ja vuosia itsekin monia koulutuksen teemoja kouluttaneena harkitsin monta vuotta osallistumista, mutta kaipuu johonkin pidempään opiskeluprosessiin ja osaamisen syventämiseen voitti. Lähipiiristä olen myös jonkun kerran nähnyt, miten kovasti pätevyyttä arvostetaan ja sen puute voi sulkea mielenkiintoisia ovia.

Olen mukana ammatillisten opettajien digiryhmässä, joskin uskon jatkossakin pysyväni täydennyskoulutuksen puolella. Ryhmässä on ammatillisen koulutuksen opettajien lisäksi yrityselämän kouluttajia, pari täydennyskouluttajaa, useampikin uutta tietä etsivä ja monta muuta. Ensimmäiset päivät paljastivat, että porukalla on valtavasti kokemusta ja osaamista, mutta se on niin erilaista, että mielenkiintoisia keskusteluita syntyy taatusti!

Opiskeluryhmämme hyödyntää monia somen välineitä, mutta oppimisen reflektointia teen vain ryhmän jäsenille näkyvässä blogissa. Joitain makupaloja kirjoitan vuoden varrelta myös tähän julkiseen blogiini. Ensi kesäkuussa julkaistaan e-julkaisu, mihin kootaan mm. ryhmämme kouluttajien ja meidän opiskelijoiden artikkeleita. Se on samalla toinen osa HAMK:in e-julkaisulle Oppimisen digiagentit (2014).

Jo ensimmäisten lähipäivien aikana olen oppinut monta termiä, joista olen toki kuullut, mutta alan jo vähän sisäistämään, mitä ne tarkalleen ottaen tarkoittavat. AHOT on "aiemmin tai opintojen aikana muualla hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista". AHOTointia olen nyt kokeillut molemmilla tavoilla eli yhden opintojakson sain hyväksiluettua aiempien opintojeni perusteella ja Verkkoympäristöt-jaksoon kuuluvan osaamisen olen puolestaan hankkinut työelämässä. Tänään tein siitä osaamisen näytön kautta ja käytin mm. alle upottamaani diasarjaa. Mukana olivat toki myös virtuaalilasit, Facebook-kirja, josta pian bloggaan sekä Vapaa vappuna -pinssi ja Someaakkosten 3D-printattu posterikoru.

Hauskaa olla välillä oppijan roolissa!

Näyttö opintojaksosta Verkkoympäristöt from Matleena Laakso

Pahviset virtuaalilasit

Pahviset virtuaalilasit toimivat älypuhelimen kanssa

Tämä bloggaus on kirjoitettu noin vuorokausi pahvisten virtuaalilasin ostamisen jälkeen, joten kerron ensikokemuksista. Lasit ostin Clas Ohlsonilta tarjouksesta kuuden euron hintaan (norm. 9 €). Sen jälkeen olen mm. tutkinut Tokiota, hypännyt base jumpin ja tuhonnut aivoista haitallisia neuroneja.

Lisätty todellisuus (ks. diasarjani ja bloggaus Mobiilikesäkoulusta 2014) on minulle ennestään tuttua. Sisältöä olen tehnyt Aurasmalla ja hyödyntänyt useiden sovellusten valmista sisältöä. Aurasman tuotokset ovat keskeinen osa mobiilirataa (ks, esim. ITK2014-posteri), mitä olen erilaisissa opettajien täydennyskoulutuksissa parisenkymmentä kertaa vetänyt. Yhdeksi rastipisteeksi aion lisätä jotain virtuaalilaseilla tehtävää. Tuorein tuotokseni lisättyyn todellisuuteen liittyen on Auli Nikkasen kanssa tekemäni huhtikuinen Some-aakkoset ITK-posteri.

Tammikuussa Lontoon BETT-messuilla pääsin ensi kertaa kokeilemaan virtuaalilaseja. Tarjolla oli demo, missä lensin helikopterilla New Yorkissa. Nyt ostin halvat pahvilasit, mutta idea on sama, eli oma kännykkä liitetään laseihin ja sisältö tulee mobiilisovelluksista tai YouTubesta. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsin heti sovellusten lataamisessa: nämä sovellukset vievät puhelimesta todella paljon tilaa.

Aloitin hiljattain 360-kameran hankkineen Jukka Sormusen videoista, YouTubesta löytyy paljon muitakin sovelluksia, niitä voi etsiä helposti myös Cardboard-sovelluksen avulla. Sitten tutkin Google Playn sovelluksia hakusanalla Google Cardboard. Monesta sovelluksesta totesin ensin, että onpa vähän tylsä demo, mutta kokeiltuani uudelleen, satuin näkemään ohjekyltin. Myös verkosta etsin ohjeita ja usein sovellukset paljastuivat ensivaikutelmaa monipuolisemmiksi.

Mm. seuraavia sovelluksia tuli kokeiltua:

• Vuoristorata on käytetty demo tällaisissa sovelluksissa. Vauhdin lisäksi se demoaa sitä, että istuminen voi olla hyvä juttu, sillä tasapainoaisti on helposti huijattavissa. Moni taatusti saa myös pään pyörälle ja huonon olon.
• Rauhallisia demoja olivat mm. Tokyo VR Cardboard, minkä kautta sai katsella eri paikkoja Tokiosta sekä Sea World VR, missä hiljakseen lilluttiin vedessä. Jurassic VR tarjosi liiankin rauhallisen patikkaretken muutaman dinosauruksen touhutessa ympärillä. Jurassic Park -elokuvien meno ja melske oli tunnelmasta kaukana. Monissa sovelluksissa sai katseella ohjata, mihin suuntaan halusi liikkua, toisissa reitti oli ennalta määrätty ja katseella ohjattiin muuta toimintaa. Demotyylisistä sovelluksista minua tietenkin entisenä kiipeilijänä innosti The North Face: Climb -sovellus. Hurjinta oli juoksu kohti base jump -hyppyä. 
• Muutama sovellus jäi ihan arvoitukseksi. Egypt Chamber Cardboard vaikuttaa hienolta seikkailupeliltä, mutta en vielä keksinyt, miten saan löytämäni vihjeet otettua talteen, niin että löydän reitin ulos hautakammiosta. DebrisDefrag for Cardboard puolestaa vain lennätteli asteroideja ympärilläni. YouTube-videosta näin, miten niitä voi tuhota lasien mukana tulleella magneetilla, mutta sen liikuttelulla ei käyttämässäni puhelimessa ollut mitään vaikutusta.
• Titans of Space for Cardboard havainnollistaa aurinkokuntamme planeettojen kokoeroja, mutta ensi-ihmettelyn jälkeen se on niiiiin hidas ja rauhallinen. Jossain vaiheessa löysin valikon ja valitsin selostuksen, mikä teki sovelluksesta jo mielenkiintoisemman. Tosin siitä sai ilmaiseksi vain pienen näytteen. 

Parissa illassa sain tällä erää demoista kyllikseni, mutta YouTuben tarjontaan täytyy vielä palata paremmalla ajalla. Vaikken juuri tietokonepelejä pelaa, paras löytö ja se mikä vähän muitakin perheenjäseniä innosti, oli InMind VR -peli, missä katseella tuhotaan haitalliset neuronit. Siinä pää pyörii väkkäränä ympäriinsä ja kuulokkeet parantavat virtuaalitodellisuuden kokemusta. Peli antaa hyvää esimakua siitä, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Alla olevasta videosta näet, miltä sen pelaaminen näyttää.

Haasteina sen ohella, että keksin, mitä sovelluksilla voi itse tehdä, oli näkeminen. En tiedä, olisivatko silmälasit auttaneet, mutta pahvikehikon sisään ne eivät mahtuneet. Vahvojen silmälasien käyttäjänä oli monissa sovelluksissa vaikea nähdä tarkasti ja toisinaan kohteet näki tuplana. Ongelmat vaihtelivat jonkin verran sovelluksesta toiseen. Toisissa pärjäsin hyvin, toisissa olin näön vuoksi ongelmissa. Voisi olettaa, että tämä on lähinnä näiden edullisten pahvilasien ongelma.

Illalla pähkäilin, että "tää staattinen telkkari on jotenkin niin rauhallinen" ja irvailin pojalleni, että "vieläkö sä pelaat noita vanhanaikaisia pelejä hiirellä ja näppiksellä?" Virtuaalilasit ja 360-elokuvat tuntuvat tämän pikaisen tutustumisen pohjalta olevan vielä pitkälti demovaiheessa ja nyt tutkitaankin vasta, mitä kivaa ja mitä hyödyllistä niillä voisi tehdä. Tätä työtä suomalaisessa oppilaitosmaailmassa tekee lähivuosina mm. uusi OPH-hanke (Twitterissä @fineduvr), josta Aki Puustinen bloggauksessaan kertoo. Tekijöiden aiemman työn ja innostuksen perustella voi olettaa, että jotain huikeaa on tulossa. Niin innolla he jo läpi heinäkuunkin verkkoon sisältöä toivat. Liity Virtuaalitodellisuus oppimisessa Facebook-ryhmään ja pysy kuulolla!