10.8.2015

Pahviset virtuaalilasit

Pahviset virtuaalilasit toimivat älypuhelimen kanssa
Tämä bloggaus on kirjoitettu noin vuorokausi pahvisten virtuaalilasin ostamisen jälkeen, joten kerron ensikokemuksista. Lasit ostin Clas Ohlsonilta tarjouksesta kuuden euron hintaan (norm. 9 €). Sen jälkeen olen mm. tutkinut Tokiota, hypännyt base jumpin ja tuhonnut aivoista haitallisia neuroneja.

Lisätty todellisuus (ks. diasarjani ja bloggaus Mobiilikesäkoulusta 2014) on minulle ennestään tuttua. Sisältöä olen tehnyt Aurasmalla ja hyödyntänyt useiden sovellusten valmista sisältöä. Aurasman tuotokset ovat keskeinen osa mobiilirataa (ks, esim. ITK2014-posteri), mitä olen erilaisissa opettajien täydennyskoulutuksissa parisenkymmentä kertaa vetänyt. Yhdeksi rastipisteeksi aion lisätä jotain virtuaalilaseilla tehtävää. Tuorein tuotokseni lisättyyn todellisuuteen liittyen on Auli Nikkasen kanssa tekemäni huhtikuinen Some-aakkoset ITK-posteri.

Tammikuussa Lontoon BETT-messuilla pääsin ensi kertaa kokeilemaan virtuaalilaseja. Tarjolla oli demo, missä lensin helikopterilla New Yorkissa. Nyt ostin halvat pahvilasit, mutta idea on sama, eli oma kännykkä liitetään laseihin ja sisältö tulee mobiilisovelluksista tai YouTubesta. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsin heti sovellusten lataamisessa: nämä sovellukset vievät puhelimesta todella paljon tilaa.

Aloitin hiljattain 360-kameran hankkineen Jukka Sormusen videoista, YouTubesta löytyy paljon muitakin sovelluksia, niitä voi etsiä helposti myös Cardboard-sovelluksen avulla. Sitten tutkin Google Playn sovelluksia hakusanalla Google Cardboard. Monesta sovelluksesta totesin ensin, että onpa vähän tylsä demo, mutta kokeiltuani uudelleen, satuin näkemään ohjekyltin. Myös verkosta etsin ohjeita ja usein sovellukset paljastuivat ensivaikutelmaa monipuolisemmiksi.

Mm. seuraavia sovelluksia tuli kokeiltua:
  • Vuoristorata on käytetty demo tällaisissa sovelluksissa. Vauhdin lisäksi se demoaa sitä, että istuminen voi olla hyvä juttu, sillä tasapainoaisti on helposti huijattavissa. Moni taatusti saa myös pään pyörälle ja huonon olon.
  • Rauhallisia demoja olivat mm. Tokyo VR Cardboard, minkä kautta sai katsella eri paikkoja Tokiosta sekä Sea World VR, missä hiljakseen lilluttiin vedessä. Jurassic VR tarjosi liiankin rauhallisen patikkaretken muutaman dinosauruksen touhutessa ympärillä. Jurassic Park -elokuvien meno ja melske oli tunnelmasta kaukana. Monissa sovelluksissa sai katseella ohjata, mihin suuntaan halusi liikkua, toisissa reitti oli ennalta määrätty ja katseella ohjattiin muuta toimintaa. Demotyylisistä sovelluksista minua tietenkin entisenä kiipeilijänä innosti The North Face: Climb -sovellus. Hurjinta oli juoksu kohti base jump -hyppyä. 
  • Muutama sovellus jäi ihan arvoitukseksi. Egypt Chamber Cardboard vaikuttaa hienolta seikkailupeliltä, mutta en vielä keksinyt, miten saan löytämäni vihjeet otettua talteen, niin että löydän reitin ulos hautakammiosta. DebrisDefrag for Cardboard puolestaa vain lennätteli asteroideja ympärilläni. YouTube-videosta näin, miten niitä voi tuhota lasien mukana tulleella magneetilla, mutta sen liikuttelulla ei käyttämässäni puhelimessa ollut mitään vaikutusta.
  • Titans of Space for Cardboard havainnollistaa aurinkokuntamme planeettojen kokoeroja, mutta ensi-ihmettelyn jälkeen se on niiiiin hidas ja rauhallinen. Jossain vaiheessa löysin valikon ja valitsin selostuksen, mikä teki sovelluksesta jo mielenkiintoisemman. Tosin siitä sai ilmaiseksi vain pienen näytteen. 
Parissa illassa sain tällä erää demoista kyllikseni, mutta YouTuben tarjontaan täytyy vielä palata paremmalla ajalla. Vaikken juuri tietokonepelejä pelaa, paras löytö ja se mikä vähän muitakin perheenjäseniä innosti, oli InMind VR -peli, missä katseella tuhotaan haitalliset neuronit. Siinä pää pyörii väkkäränä ympäriinsä ja kuulokkeet parantavat virtuaalitodellisuuden kokemusta. Peli antaa hyvää esimakua siitä, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Alla olevasta videosta näet, miltä sen pelaaminen näyttää.



Haasteina sen ohella, että keksin, mitä sovelluksilla voi itse tehdä, oli näkeminen. En tiedä, olisivatko silmälasit auttaneet, mutta pahvikehikon sisään ne eivät mahtuneet. Vahvojen silmälasien käyttäjänä oli monissa sovelluksissa vaikea nähdä tarkasti ja toisinaan kohteet näki tuplana. Ongelmat vaihtelivat jonkin verran sovelluksesta toiseen. Toisissa pärjäsin hyvin, toisissa olin näön vuoksi ongelmissa. Voisi olettaa, että tämä on lähinnä näiden edullisten pahvilasien ongelma.

Illalla pähkäilin, että "tää staattinen telkkari on jotenkin niin rauhallinen" ja irvailin pojalleni, että "vieläkö sä pelaat noita vanhanaikaisia pelejä hiirellä ja näppiksellä?" Virtuaalilasit ja 360-elokuvat tuntuvat tämän pikaisen tutustumisen pohjalta olevan vielä pitkälti demovaiheessa ja nyt tutkitaankin vasta, mitä kivaa ja mitä hyödyllistä niillä voisi tehdä. Tätä työtä suomalaisessa oppilaitosmaailmassa tekee lähivuosina mm. uusi OPH-hanke (Twitterissä @fineduvr), josta Aki Puustinen bloggauksessaan kertoo. Tekijöiden aiemman työn ja innostuksen perustella voi olettaa, että jotain huikeaa on tulossa. Niin innolla he jo läpi heinäkuunkin verkkoon sisältöä toivat. Liity Virtuaalitodellisuus oppimisessa Facebook-ryhmään ja pysy kuulolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti