7.5.2016

ITK: virtuaalinuotion lämmössä

FinEduVR-hankkeen aktiivit erottautuivast joukosta.
Tykkään kovasti tuosta logosta, jonka voi lukea
sekä VR että AR. Kuvassa Muuramen lukion rehtori
Aki Puustinen. Kuva Matleena Laakso, CC BY

Esityssali oli ääriään myöten täynnä jo reilusti ennen esityksen alkua.
Onneksi eteen lattialle mahtuu aina. Kuva Matleena Laakso, CC BY
FinEduVr-hanke näkyi ja kuului


"FinEduVr-hankkeen pojat ovat päässee leikkimään kalliilla leluilla ja herättäneet kansainvälistä huomiota", juonsi Petri Lounaskorpi ITK-konferenssissa estradille Jukka Sormusen, Timo Ilomäen ja Aki Puustisen. 

Pojat olivat tosiaan päässeet kokeilemaan ja soveltamaan virtuaalitodellisuutta lukioissaan ja käyneet Yhdysvalloissa asti tutkimassa, missä muualla mennään sekä teknologian että sen opetuskäytön suhteen. Esityksen lopuksi he totesivat, että nyt on leikitty leluilla ja Opetushallituksen rahoittaman hankkeen seuraava vaihe on sisällöntuotanto. Sitä jään mielenkiinnolla odottamaan!

Virtuaalitodellisuuden seuraavina vaiheina puolestaan pidetään sen tuloa peleihin ja sosiaalista virtuaalitodellisuutta. Erilaisia esimerkkejä päivittyy jatkuvasti hankkeen ja muiden teemasta kiinnostuneiden toimesta FinEduVr-nimellä verkosta löytyviin yhteisöihin mm. Twitterissä ja Facebookissa. Verkosta löytyvät myös ITK-esityksen materiaalit ja Storify-kooste.

Ensimmäisinä soveltamismahdollisuutena tulevat varmaan suurella osalla mieleen pelit ja esimerkiksi urheilutapahtumien seuraaminen tv:n sijaan virtuaalilasien kautta. Mutta entäs jos et pääse sairaalasängystä liikkeelle moneen kuukauteen? Tai koskaan? Tykkäisitkö silti matkustella  ympäri maailmaa, käydä välillä suurkaupungeissa taidenäyttelyissä ja sitten rauhoittumassa luontokohteissa eri puolilla? Jo nyt kirjat ja elokuvat kuljettavat meitä eri puolille palloa, mutta virtuaalisuus tuo tähän aivan uuden ulottuvuuden.


Virtuaalilasit lumosivat

FinEduVr:n esityksessä todettiin, että halvat lasit toimivat sisäänheittotuotteina virtuaalimaailmaan ja monella ensikosketus ilmiöön tapahtuu pahvilaseilla. Itsekin sellaiset elokuussa hankin ja niistä bloggasin. Sen perusteella ja kokeiltuani myös muutaman kerran parempia virtuaalilaseja, luulin jotain jo asiasta tietäväni, mutta FinEduVr:n tarjoama kokemus oli jotain aivan käsittämätöntä. Jotain aivan muuta kuin mitä olin aiemman kokemuksen ja videoiden avulla osannut kuvitella.


Kokemus teki vaikutuksen moneen muuhunkin. Pauliina Venho totesi somessa kokemukseen viitaten: "Ajatuskin siitä, että pelit on tulevaisuudessa vähintäänkin tällaisia, saa miettimään mitä todellisuudella on tarjota vastapainoksi!"


Mikä sen vaikutuksen sitten teki? HTC-vive-laseilla virtuaalisuuden tunne on käsittämättömän todellinen. Esimerkiksi, kun hain edelliseen lauseeseen linkin lasien verkkosivulle, totesin sivun löydettyäni, että ei se ollut tämä malli, sillä ohjaimeet eivät näyttäneet samalta kuin käytössäni olleet. Sitten vasta oivalsin, että muistin vain sen, miltä ne virtuaalimaailmassa näyttivät :)

Eräässä videossa kokemusta kuvattiin osuvasti: "There is complete mental transportation" - unohdat virtuaalilasit, unohdat teknologian, olet henkisesti täysin jossain toisaalla.

Tässä maalailen ympäristöä virtuaalilasit päässä ja nautin uudesta kokemuksesta.
Kuvat Timo Ilomäki, CC BY


Tällaisen nuotion maalasin virtuaaliympäristöön.
Nuotio oli kolmiulotteinen. Liekit loimusivat ja kipinät leijailivat.
Todella vaikuttavaa oli etenkin se, miten käsissä olevilla ohjaimilla saattoi vaikuttaa ympäristöön. Sitähän ei halvoilla pahvisilla virtuaalilaseilla ja niiden sovelluksilla voi tehdä. Erityisesti ihastuin Googlen Tilt Brush -sovellukseen. Sen avulla voi ympäristössä piirtää kolmiulotteisesti. Tein esimerkiksi oheisen nuotion. Tuli oli yhtenä värinä maalien rinnalla ja leijailevia kipinöitäkin sain aikaiseksi. Alla oleva video hieman avannee sovelluksen mahdollisuuksia.



Kuvani ja videon virtuaalinuotiot ovat upeita, mutta eivät vielä polttaneet. Kävin hiihtolomalla Floridassa ja muutamassakin 
Orlandon vuoristoradassa oltiin 3D-lasit päässä. Siellä kohtasin jonkinlaisen tulta syöksevän aseen, minkä ampuessa tunsin iholla selvää kuumuutta. 3D-elokuvia on ollut jo pitkään. Enää en pysy laskuissa, kuinka montaa aistia näissä uusissa vekottimissa huijataan.


 Virtuaalitodellisuus tullut taiteeseen


Kävin Floridassa myös St. Petersburgin Salvador Dalí -museossa. Se oli todella vaikuttava kokemus ja virtuaalitodellisuus vaikutti vahvasti siihen, minkä taideteoksen ostimme julisteena. Se oli Archeological Reminiscence of Millet’s “Angelus” (1933-1935), minkä sisälle pääsi näyttelyn päätteeksi virtuaalilasien kanssa vierailemaan. Katseen suunta määritti, mihin suuntaan liikkui. Tuuli humisi korvissa, kun kiipesi korkealle ja muutkin luonnon äänet olivat vahvasti läsnä. Aikamoinen kokemuksellinen lisä näyttelyssä kiertelyyn ja oppaan tarinoihin!



Loppukaneettina on pakko mainita, että enpä muista milloin viimeksi olisin niin paljoa halaillut toisia, kuin ITK-päivien aikana. Kaikesta tästä virtuaali- ja etäinnostuksesta huolimatta oli ihanaa nähdä moni teistä tämänkin bloggauksen lukijoita livenä. Monen kanssa ITK on vuoden ainoa kohtaaminen kasvotusten - ja halaten.


ITK2016-bloggaukseni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että haluat kommentoida! Roskapostimäärän vuoksi olen ottanut käyttöön kommenttien hyväksynnän.