Twitter - diani ja muutama ajatus

Kuva: Eric Langhorst
Twitter, a powerful collaboration tool for teachers

Tammikuu alkoi Twitter-diojeni päivittämisellä ja ne löytyvät tämän bloggauksen lopusta. Sitä ennen muutama ajatus palvelusta kuluneena vuonna sekä tänä keväänä.

Oheisen kuvan teksi on hyvä kärjistys, mutta kertoo samalla Facebookin ja Twitterin keskeisestä erosta, joka tosin on viime vuosina molempien palveluiden monipuolistuessa vähän loiventunut. Jatkan silti kärjistämistä: Facebookissa mä olen sun kaveri ja sä mun kaveri. Kaveriksi pyydetään niitä, jotka jo tunnetaan. Twitterissä voi sen sijaan seurata ketä tahansa: rehtori opiskelijoita tai opetusministeriä, yhteiskuntaopin kurssilaiset poliitikkoja ja opettaja vaikka käyttämänsä oppikirjan kirjoittajia, muita alan edelläkävijöitä tai seminaarien hyviä puhujia. Tai ylipäätään ihmisiä ja organisaatioita, joita kiinnostavat samat asiat. Suhteen ei tarvitse olla vastavuoroinen eikä elinikäinen, mutta ilman vuorovaikutusta paljon jää kokematta.

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä kiinnostuneille suosittelen keväällä erityisesti kahta tapahtumaa, jotka tulevat Twitterissäkin näkymään. Viesteihin eli tviitteihin tiivistetään keskeinen sisältö, joten pelkkä virtuaaliosallistuminenkin voi olla antoisaa. Kokeile vaikka!

• BETT-messut Lontoossa 22.-25.1. Tunnuksella #BETT2014 voi seurata tapahtumaa kymmenien tuhansien osallistujien näkökulmasta. Tunnuksella #finnbett tviitataan suomeksi (ja ruotsiksi?). Mukana oli vuosi sitten 428 suomalaista, joten pöhinää verkossa on tarjolla niin etukäteen matkasuunnitelmia tehtäessä kuin jälkikäteen matkaraportteja jaettaessa.
• ITK-konferenssi 9.-11.4. tunnuksenaan #itk2014. Lisäksi kullakin esityksellä on ohjelmassa mainittu tunnus. 

Olen ollut pian viisi tuotta Twitter-fani. Se vain on niin erinomainen palvelu. Jos et siellä ole tai et vielä(kään) innostu mukaan, voit sopivan tilaisuuden tullen kokeilla aloittaa jonkun kokouksen tai oppitunnin heijastamalla jonkun Twitter-tunnuksen (hashtag) taululle. Lukion opettajanhuoneessa voisi toimia sähköisiin yo-kokeisiin viittaava tunnus #digabi tai joku em. konferenssien tunnuksista. Oppijoiden kanssa voi kokeilla jotain ajankohtaista oppiaineeseen liittyvää teemaa. Tviitit näkyvät mm. seuraavien palveuiden kautta:

• visibletweets.com
• twitterfall.com
• twitterfontana.com

Otteita omasta Twitterin käytöstäni 

• Vizify.com:n avulla tehty video Twitterin käytöstäni vuonna 2013 (51 sek.). Muuten kiva, mutta esiin nostettuihin tviitteihin pääsi valitsemaan vain aivan tuoreimpia.
• Useimmiten olen www.tweetstats.comin mukaan vuosien varrella retviittannut eli edelleen välittänyt seuraavien tahojen viestejä. Heitä voin siis edellisen videon kuluneen vuoden aktiivisimpien kontaktien lisäksi suositella seurattavaksi: @eOppimiskeskus @arongas @hponka @pauliinamakela ja @tarmotoikkanen. He ovat tvt:n opetuskäytön, somen, mobiilioppimisen ja avointen lisenssien asiantuntijoita. 

Omat diat on toki syytä tehdä niin, että niistä voi olla ylpeä, mutta tahdon tässä nostaa esiin toisenkin, erinomaisesti jäsennellyn Esa Kukkasniemen diasarjan Twitteristä otsikolla Twitter - How I use it?

Twitter opetuksessa ja verkostoitumisen välineenä from Matleena Laakso

Nettilaskurit ja uusi vuosi

Kaipaatko laskuria laskemaan aikaa vuodenvaihteeseen, seminaariin, kesälomaan tai vaikka tenttiin? Sellaisia löydät verkosta. Koodausosaamista ei tarvita, kerro vain tapahtuman nimi ja aseta haluamasi ajankohta, niin saat valmiin koodin, jonka voit kopioida verkkosivulle. Jos tuot koodin tällaiseen Blogger-blogiin, valitse muokkausvalikosta html-näkymä, ennen kuin sijoitat koodin tekstin joukkoon. Muutoin koodi tulee näkyviin animaation sijaan tekstinä. Kaksi alla olevaa laskuria ovat www.clocklink.com-sivuston Count Down & Up -kohdasta.

Laskuri PAOK-verkoston hankeajan päättymiseen:

Sama toisinpäin eli laskuri PAOK:n alusta asti tähän päivään:


Laskurini.fi-sivulta löytyy laskureita liittyen matematiikkaan, rahaan, terveyteen, urheiluun ja viihteeseen. Alla muutama esimerkki:

• Uuteen vuoteen kuuluu monella kuohuva. Alkoholilaskuri kertoo milloin prosentit ovat poissa ja paljonko on urheiltava, jotta juomien kaloreista pääsee eroon.
• Päivälaskurilla voi tarkastella kahden päivämäärän välistä aikaa. Oheinen kuva näyttää yhteenlaskettuna työsuhteideni keston PAOK:ssa huhtikuun 2014 loppuun asti. Tuossa lähes 45 000 tunnissa ovat kuitenkin mukana vapaa-aika ja yöunet.
• Ikälaskurin ansiosta tiedän, milloin ensi vuonna on kulunut 7000 päivää häistämme. Jos puolisoni ei tätä bloggausta satu lukemaan, niin yllätys on taattu. Suomessa juhlitaan syntymäpäiviä, Hollannissa aikuiset juhlivat yleisemmin ja suurella joukolla hääpäiväänsä. Kuka keksii järjestää 10 000 avioliittopäivän juhlat?

Adventtikalentereita on nykyisin verkko ja mobiililaitteiden sovelluskaupat pullollaan. Se  kannattaa marraskuussa muistaa, jos sait hiljattain Korvatunturilta tabletin.
Jos taas kaipaat vain kelloa ilman laskuria, niitäkin löytyy. Vaihtoehtoja on runsaasti ja omasta kuvasta tai logostakin voi sellaisen tuunata. Tämä kello on sivulta: www.clocklink.com. 

Blogeissa ja verkkosivuilla on mukava muistaa yleisiä juhlapäiviä, mutta erityisesti sivuston teemaan liittyviä merkkipäiviä. Omien kuvien käytön vaihtoehdoksi verkosta löytyy paljon kuvia, joita on lupa käyttää. Flickr-kuvienjakopalvelussa niihin pääsee käsiksi tekemällä perushaun jälkeen tarkennetun haun (Advanced Search) ja valitsemalla sitten alimpana olevasta kohdasta: "Only search within Creative Commons-licensed content". Vaikka sivusto tarjoaa kirjautumista, sitä ei tarvitse tehdä. Julkiset organisaatiot yksi toisensa jälkeen näyttävät tietojaan avaavan yhteiseen käyttöön. British Library latasi hiljattain miljoona kuvaa Flickriin uudelleenkäyttöä varten. Tästä löydät linkit kirjaston jakamiin kuviin ja uutiseen aiheesta.


Kuva: The British Library. Image taken from page 80 of 'Poets' Wit and Humour.
Selected by W. H. W. Illustrated, etc'.

Monesti käyttämäni tekstigeneraattorit tarjoavat välkkyvää viihdettä, tosin usein ilman ääkkösiä. Sellainen on esim. www.glitter-graphics.com/myspace/text_generator.php, jolla alla oleva toivotus on tehty. Sivustolta löytyy myös samantyylistä kuvamateriaalia ja taustakuvia. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

 

-  -  -
Tämä kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti myös PAOK-verkoston blogissa.

Kävelin Sinuhen ja tikku-ukon

Kävelin Messukylän tietyn alueen kaikki kadut
 ja sydämen hiekkakentälle. (SportTracker)

Kävely on hyvä liikunta- ja ulkoilumuoto, mutta miten siitä voi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen tehdä vähän hauskempaa, tehokkaampaa tai motivoivampaa? Mitä älypuhelimen (tai tabletin) sovellukset voivat lajiin tuoda, jotta lenkille tulisi lähdettyä? Toki moni alla olevista esimerkeistä sopii muihinkin lajeihin, mutta napit korvilla on syytä olla varovainen liikenteen joukossa liikkuessaan.

Tilastoa ja liikkumisen seurantaa

• Lenkkien pituutta voi seurata useiden mobiilisovellusten avulla (esim. Endomondo ja hyvin samantapainen SportTracker sekä HeiaHeia). Niitä voi käyttää vain omana tilastona, jakaa valikoidulle porukalle tai halutessaan raportoida kaiken sosiaalisen median kautta. Kotimaiseen HeiaHeiaan voi tehdä oman ryhmän vaikka työkavereille tai koululuokalle. 
• Kaloreista kiinnostuneet saavat tietoa lenkin pituuden lisäksi energian kulutuksestaan. Kalorien määrää konkretisoi erinomaisesti kuvasarja siitä, miltä 100 kilokaloria näyttää lautasella.

Äänikirjat

• Äänikirjat ovat erinomainen kannustin päivittäiselle lenkille ja minulle ne ovat olleet se toimivin. Etenkin kun päätin, etten kyseistä kirjaa kuuntele muulloin. Joululeipomisten taustalle on aivan eri kirja. Viimeksi eilen lenkki piteni kilometrillä, jotta kuulin yhden kertomuksen loppuun asti. Olen syksyn aikana kävellyt läpi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Mari Möröä ja tänään päättyi lempikirjailijani Maeve Binchyn teos Koko kadun kasvatti.
• Äänikirjoja voi lainata kirjastosta, tosin usein joutuu itse siirtämään tiedostot CD-levyltä puhelimelle. Netistä löytyy myös maksuttomia äänikirjoja, joista suuri osa on vanhoja kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat jo rauenneet. Äänikirjoja voi kuunnella suoraan verkosta, jos käytössä on rajaton nettiliittymä. Usein kirjat voi myös ladata omaan puhelimeen. Luonnollisesti tarjontaa on enemmän maailman valtakielillä, mutta suomenkielisiäkin löytyy.
• YleAreenan äänikirjat ja kuunnelmat
• 1970-luvulla alkaneen Gutenberg-projektin kautta on tarjolla myös äänikirjoja. Se on kirjojen digitalisoimisprojekti ja kirjoja löytyy yli 40 kielellä, myös suomeksi. Seuraavasta linkistä löytyvät sen ihmisten ja tietokoneen lukemat äänikirjat.
• Celia tarjoaa äänikirjoja kaikille, joille tavallisen painetun kirjan lukeminen on vaikeaa. Kauno- ja tietokirjojen lainaaminen on maksutonta.
• LibriVox tarjoaa ilmaisia äänikirjoja lukuisilla kielillä, 15 suomeksi.
• Puhelinten sovelluskaupoista löytyy maksullisia ja maksuttomiakin äänikirjoja. Kokeilematta heitän tähän pari sovellusvinkkiä:
• Android: Audiobooks (Listen to 2,800 classic audiobooks totally free).
• iPhone/iPad: Audiobooks (Listen to 5,533 classic audiobooks totally free).
• WindowsPhone: Free Audiobooks (free audio books with more than 3000 books).

Muut äänitiedostot ja radio

• Sovelluskaupoista löytyy hakusanalla Podcast erilaisia sovelluksia, joiden avulla voi julkaista, tilata ja kuunnella verkossa julkaistavia podcasteja eli äänitiedostoja. Niitä voi yhden sovelluksen takaa löytyä kymmenistä eri teemoista, kuten uutiset, eri harrastukset tai vaikka opetusteknologia.
• Radiotakin voi kuunnella mobiilisovellusten kautta. Niihin voi mm. tallentaa suosikkinsa ja antaa palautetta tai osallistua keskusteluun. Minun rakkaus on YlePuhe. Oli aiheena mikä tahansa, taitavat toimittajat saavat siitä mielenkiintoisen jutun aikaan.



Takahuhdin tikku-ukko (3 km)
(Endomondo)

• Radion kanssakin voi tehdä virtuaalimatkoja ja kuunnella vaikka joka ilta eri maan uutiset, esim. Androidin Internet radio -sovelluksen avulla. 

Kartalla leikkiminen

• Ylimmässä kuvassa on päivälenkki, missä kävelin läpi läheisen kaupunginosan kaikki kadut. Takahuhdin kaupunginosassa kävelin oheisen tikku-ukon. Toinen käsi jäi vähän vajaaksi, kun katselin enemmän pihoja kuin karttaa ja käännyin väärästä kohdasta. Nuo sormien piirtämiset varmasti näyttivät hassuilta, jos joku minua ikkunastaan katseli. Lakin tupsu ja yritys vyönsoljesta vaativat poikkeamista tieltä ojanpohjalle. Kävelemällä voi myös kirjoittaa, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Toteuttamatta jäi idea kuvaopasteesta, jonka ehkä joku teistä lukijoista toteuttaa: Kävele sana KOULU ja nuoli perään. Sitten vain kuvakaappaus koulun nettisivujen yhteystiedot-sivulle. 
• Idea kävellen kirjoittamisesta ei ole omani. Mobiilisti-hankkeen blogista löytyy kirjoitus luovasta kävelystä, mistä voi katsoa, miten muut ovat vastaavaa harjoittaneet.
• Törmäsin Facebookin kautta myös lumikävelyihin. Itse ainakin muistan lapsuudesta ihania hetkiä kuun valossa vain metsän (ja siskon) äänet ympärilläni ja avara koskematon Suvasveden jää, mihin sai kävellä erilaisia kuvioita ja sokkeloita hippaleikkiä varten.



Moro-teksti syntyi sähkölinjojen
alla olevalle nurmelle/joutomaalle.
(Endomondo) 

• Minä katselen kävellessäni erityisesti puutarhoja. Tähän aikaan vuodesta ne näkee hyvin, kun pensasaidat ovat lehdettömiä. Joskus pysähdyn kuvaamaan outoja kasveja tai kivoja ideoita kännykällä. Yhden talon ohi kävelin toistakymmentä kertaa, ennen kuin siinä oli vähän kaukaisempi naapuri pihalla ja sain kysyttyä yhden kauniin syysvärin omaavan kasvin nimeä. Kenties samanlainen kasvaa ensi kesänä omalla pihallamme.

Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Toisia innostaa valokuvaus, toisia geokätköily. Joku pikkulisä sinänsä yksitoikkoiseen kävelemiseen voi innostaa lenkille ja tuoda siihen vaihtelua. Muun muassa opettajilla on kymmenittäin (mobiili)oppimisen eri teemoihin keskittyviä verkostoja netissä, omansa myös liikunnan ja terveystieteen opettajille. Näitä verkostoja on koottu Opeverkostot-wikiin, erityisesti kannattaa tsekata sen Facebook-ryhmät ja -sivut. Näissä ryhmissä jaetaan lisää ideoita mobiililaitteiden hyödyntämisestä vapaalla ja työssä, arjessa ja juhlassa, koulussa ja lomalla.

20 vuotta kiipeilyä

Tammerkiipeilyn seinä Finlaysonilla,
nykyisen Plevnan elokuvateatterin kohdalla.

Olin hiljattain perustajajäsenenä juhlimassa tänään 20-vuotta täyttävää Tampereen seudun Kiipeilykerho Vertikaalia. Meitä oli useampia konkareita menneitä muistelemassa, kuten juhlapäivän teemaan sopi. Keräsin tähän blogikirjoitukseen muutamia muistojani oman kiipeilyuran ajalta eli ajalta vähän ennen ja jälkeen Vertikaalin perustamisen. Teksti on samalla panokseni tekeillä olevaan historiikkiin.

Vuosina 1992-1996 kiipeilin ja kilpailin aktiivisesti, olin mukana perustamassa ja pyörittämässä Vertikaalia ja Suomen kiipeilyliittoa sekä tein töitä Tammerkiipeilyn seinällä, mikä oli useita vuosia puolisoni Esko Laakson yritys. Seinän rakentamisen aloitti Kari Almén ja Eskon jälkeen yritystä jatkoi Tatu "Simmy" Simanainen, ensin Finlaysonilla ja sitten Tampellan tiloissa.

Aktiivisesti alkuun - poimintoja ensimmäisestä vuosikertomuksesta

• Vertikaalin ensimmäisessä perustavassa kokouksessa 25.11.1993 oli mukana 17 henkeä, muutamaa viikkoa myöhemmin järjestetyissä pikkujouluissa noin 50 henkeä. Tammikuussa järjestimme ensimmäisen Veikan kuvaillan, minne osallistui noin 150 henkeä, myös kerhon ulkopuolisia. Vertikaalin toiminta alkoi siis todella aktiivisena ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana oli kaikkiaan 15 tapahtumaa, lisäksi ainakin hallituksen kokoukset ja vielä itse kiipeilyä. Tammikuussa oli Kruxin kanssa jääkiipeilykurssi, myös sisäseinällä järjestettiin kiipeilykurssi. Myöhemmin keväällä  oli kiipeilyvideoilta. Vertikaalin perustamiskisat ja samalla Suomen ensimmäinen Kiipeilyn Suomi Cupin osakilpailu järjestettiin maaliskuussa. Erilaisia talvisia trekkauslenkkejä tehtiin useita, Ruovedellä oli jääkiipeilytapaaminen ja 18 jäsentä oli mukana kalliokiipeilyn turvallisuusillassa.

Prevertikaalinen aika

• Vertikaalin 20-vuotisjuhlissa tarjolla oli muutamia esityksiä Vertikaalin syntyajoista, mutta myös ajasta ennen omaa paikallisyhdistystä. Ohessa on yksi dia ensimmäisen puheenjohtajamme Pekka Lylykorven esityksestä. Hän ei suinkaan aloittanut tarinaa muinaisista roomalaisista, vaan oli tutkinut Geologisen tutkimuskeskuksen avustuksella, milloin Pirkanmaalla oli ollut ihanteellinen ajankohta kiipeilyharrastukselle. Hän oli päätynyt 1860 miljoonan vuoden taakse. Tuolloin ei kiipeilyreiteillä juuri ollut ruuhkaa, eikä niitä tarvinnut kasveista putsata. Riskeinä olivat lähes jatkuvat tulivuorenpurkaukset.
• Lukioiässä luin Matti A.Jokisen kirjoja ja kokeilin kalliokiipeilyä muutaman kerran niin Suomessa Olhavalla kuin Sveitsin Kanderstegissä. Silti tuolloin ajattelin, ettei lajia voi Suomessa harrastaa, kun ei täällä ole vuoria. Kesällä 1992 tiesin toisin ja aloitin harrastuksen yhdessä Eskon ja ystävämme Antero Klemolan kanssa. Ajankohta oli siis Vertikaalin perustamista ja Tampereen ensimmäisen kiipeilyseinän avaamista edeltävän vuoden kesä.

Kengät, valjaat ja karabiinit

Esko (kuvassa) ja Pekka porasivat pultteja
Nokian golf-kentän kallioon 1993. 



• 1960-luvulla, kun Suomen ensimmäinen kiipeily-yhdistys Suomen alppikerho (nykyisin pääkäupunkilaisten yhdistys) perustettiin, vuoristokiipeilyssä käytettiin valjaiden sijaan vyötärön ympärille solmittua köyttä. Kalliokiipeilyä ei varsinaisesti ollut omana lajinaan, vaan se oli vain harjoittelua vuoristoa varten. Myöhemmin Tampereen kiipeilyseinän perustaja ompeli ensimmäiset valjaansa kuplavolkkarin turvavöistä. Tamperelaisen kiipeilyn uranuurtajat kertoivat 20-vuotisjuhlissa, että ensimmäiset kalliokiipeilykengät ostettiin käytettynä helsinkiläisiltä, jotka olivat tuoneet niitä ulkomailta. Myös omatekoisia jäähakkuja ja paikallisessa ammattikoulussa teetettyjä hakoja nähtiin noihin aikoihin.
• Kun itse hankin ensimmäiset kiipeilyvarusteeni 1992, niitä sai jo Suomesta yhdestä paikasta - postimyynnistä Posiolta. Niinpä piirsin jalan kuvan paperille ja lähetin sen pohjoiseen. Paluupostissa tulivat musta-violetit Mythos-kiipeilykengät. Valjaatkin olivat jo mukavasti pehmustetut ja muutamia vuosia myöhemmin karabiinejä ja kaseja sai jo eri värisinä, kun samainen posiolainen yrittäjä Leo Määttälä avasi liikkeen Helsinkiin. Tosin kiipeilyvarusteiden hinnat - erityisesti luontaisen varmistuksen välineet - olivat pitkään korkeita, ainakin opiskelijoille, joita valtaosa harrastajista oli. 20-vuotisjuhlissa kuulimme tarinaa, miten eräs porukka eteni kalliolla neljän jatkon kanssa, joihin heillä juuri oli varaa, siten, että ensin vietiin kalliolle kaikki neljä. Sitten kiivettiin alas ja haettiin kaksi alinta, jotka taas vietiin ylemmäs.
• Nokialainen Vesa Salonen toi juhliin VHS:lle kuvaamiaan 20 vuoden takaisia kiipeilyvideoita. Nykynuorissa huomion saivat tuolloiset vaatteet: kirjavat collegekankaiset salihousut ja jättikoon t-paidat. Puseroista - tai siis niiden puutteesta - kerrottiin monta tarinaa illan mittaan. Erityisesti eräästä nokialaista, jolle herkästi naisvaltaisen porukan tai tiedotusvälineiden saapuessa paikalle, syntyi tarve yhden sormen näyttäville punnerruksille ilman paitaa, katon rajassa roikkuen.

 Monenlaista kiipeilyä

• Kilpailin muutamia vuosia menestyksellä sekä SuomiCupin osakilpailuissa että SM-tasolla (kultaa 1993 ja 1994). Oikealla minua haastatellaan Urheiluruutuun 1993. Sen alla kuva Vertikaalilta saamistani Kari Vullin tekemistä mitaleista.
• Perinteisten sisäseinillä kisattujen vaikeusreittien lisäksi järjestettiin toisinaan nopeuskilpailuja ja boulderointikisoja. Kerran rakennettiin sisälle "jääseinä" jostain styroksin tapaisesta eristemateriaalista. Keravalta puolestaan muistan 92 kg-kisat. Idean takana oli eräs tuon painoinen kiipeilijä, joka halusi kerrankin tasavertaiset mahdollisuudet. Niinpä jos kilpailijalla ei omasta takaa ollut 92 kg painoa, se saatiin aikaan lisäpainoilla. Meillä on edelleen autotalliradiona mieheni tuolloin lähes 30 kg:n lisäpainojen kanssa voittama kasettidekki.
• Huippulehdessä 1/1995 kerrotaan kahdesta sisäseinän kisasta. Leuanvetokisaa johti Vesa Salonen 33 vedolla ja naisten puolella Piia Salonen 10 vedolla. Seinän boulderointia päästä päähän ja takaisin johti Esko 2 h 13 minuutilla ja 752 metrillä.
• Niin kalliolla kuin sisäseinällä kiivetään joko yläköydellä tai liidaten. Harvemmassa ovat sooloajat. Kerran kuitenkin olin yhden tällaisen nokialaisen kanssa kiipeilemässä. En useinkaan harrastanut liidaamista kuin sisäseinällä ja ennen kuin oikein ehdin tajutakaan, oli tämä herrasmieskiipeilijä sooloamalla vienut minulle yläköyden noin kahdeksanmetrisen kallion päälle. Sekö nyt sitten oli sitä kaipaamaani turvallista kiipeilyä?
• Ainakin Pirkanmaan ensimmäiset kallioreitit olivat jotakuinkin yksinomaa miesten "käsialaa". Ensimmäisenä reitin kiivennyt sai sen nimetä ja seuraava vielä vahvisti reitin vaikeusasteen. Molempien nimet jäivät historiaan ja kulkevat topoissa tiedoksi jälkipolvillekin. Toisen kiipeilykesämme 1993 suurin saavutus minulle oli Viitapohjan Tainon kiipeäminen, tuolloisella asteikolla kuutosen reitti. Esko (kuvassa Pyynikin yläpulterilla 1993) puolestaan toistonousi luontaisesti varmistaen ensimmäisenä tamperelaisena seiskan reitin, Viitapohjan Hui-lai-leen.

 
Tiedotus

• Vasemmanpuoleisessa Huippulehdessä Suomen Alppikerhon Tampereen osaston lehti kertoo uuden yhdistyksen nimivaihtoehdoista. Keskellä ja oikealla olevan lehden kansikuvan on piiränyt Heli Leino.
• Osaatko kuvitella maailmaa ilman sähköpostia, nettiä, Facebookia ja Amazonia? Me Vertikaalin perustajat olemme sellaisessa maailmassa eläneet. Olen toiminut monissa yhdistyksissä ja usein tiedottaminen on ollut yksi vastuualueistani. 1980-luvulla kirjoitin jäsenlehtiä kirjoituskoneella, Vertikaalin perustamisen aikaan kirjoitin  tekstit jo tietokoneella, millä sain jaettua ne hienosti kahdelle palstalle ja muokattua tekstikokoa. Kuvat kirjaimellisesti leikattiin ja liimattiin lehtiin ennen sen valokopioimista. Postilaatikkoon kannettu Huippulehti oli tuolloin sisäseinän ohella käytännössä ainoa tapa tiedottaa toiminnasta koko jäsenistölle. Kahdenkesken viestittiin lankapuhelimilla, joskin muutamilla oli jo kännykkäkin. Pian alkoivat sähköpostit yleistyä ja myös työpaikkojen fakseja hyödynnettiin. Vertikaalin aikaan en ehtinyt vielä nähdä tiedottamisen painopisteen siirtymistä sähköisiin välineisiin.
• Vertikaali kokosi sisäseinälle kiipeilyalan kirjastoa ja kirjat hankittiin tuolloin uudelta yrittäjältä T:mi Retkeilykirjoilta. Myös Metsossa oli kymmeniä alan kirjoja. Pyysin kerran kirjastonhoitajalta niistä listaa Huippulehteen laitettavaksi, mutta hän kauhistui ajatusta, kun kirjat ilman mainostamistakin olivat kokoajan liikkeessä. Kerroin sitten lehdessä vain tämän ja kirjojen luokan.
• Kiipeilyliitossa toimin Eskon kanssa kilpailuvaliokunnassa, missä ensimmäisinä vuosina muokattiin kilpailusääntöjä, mutta myös tiedotettiin dopingista ja ulkomaisista kilpailuista sekä perustettiin valmennusrinki Lillehammerin PM-kisojen innoittamana. Se oli 20-30 -henkinen joukko, johon kansainvälisiin kilpailuihin tähtäävät saivat ilmoittautua mukaan. Ensimmäinen maajoukkueleiri tuolle porukalle järjestettiin marraskuussa 1995 Pajulahdessa.
• Talvella 1995-96 olin töissä yliopistolla ja aloitin jo sähköpostin käyttämisen. Marraskuussa osallistuin Internetin aakkoset -kurssille (15 h). Muistan sen valtavan tunteen, kun ymmärsin, mikä netti on, miten koko maailma on sitä kautta avoinna. Pian olin jo jatkokurssilla ja tuolloin aloitin Vertikaalin ensimmäisten kotisivujen rakentamisen. Perusteet opin ja tekstiä osasin lisätä, mutta kuvien lisäämiseen tarvitsin teekkari-puolisoni apua. Sanotaan aina, että minkä kerran nettiin laittaa, sitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois, mutta noita varhaisia verkkosivuja en ole onnistunut netistä enää mistään löytämään. 
• Jo 1990-luvun alussa Vertikaali tapasi kokoontua kesäkaudella torstaisin Pyynikin näkötornilla, mistä matka jatkui yhdessä jonnekin lähiseudun kalliolle. Ennen sisäseinää se oli lähes ainoa tapa uuden jäsenen päästä toimintaan mukaan ja oppia kokeneemmilta. Toiminta pysyi kuitenkin varsin piilossa, sillä eihän meitä kukaan metsäkallioilla nähnyt. Vasta sisäseinät toivat lajin suuremman yleisön tietoisuuteen ja tuolloin tiedotusvälineetkin kiinnostuivat erikoisesta harrastuksesta. Minusta oli kerran paikallislehdessä kuva, missä boulderoin kattoa, paksun patjapinon päällä. Tosin lehden taittaja oli kääntänyt kuvan väärin päin. Ei hänelle varmaan tullut mieleenkään, että kukaan voisi kiivetä jotain muuta kuin pystysuoraa. Kiipeilyn eri lajit (vuoristo-, jää-, kallio-, seinäkiipeily,..) menivät pitkään ja monelta aivan sekaisin ja minuakin parhaimmiltaan onnisteltiin vuoristokiipeilyn maailmanmestaruudesta, mikä nyt on hiukkasen liioitellusti sanottu...
• Siirsin muutama vuosi sitten VHS-kaseteilta kiipeilyvideoita digimuotoon ja leikkasin ne kokonaisuudeksi, reilun tunnin elokuvaksi, sekä siitä myös 10 min. tiivistelmäksi. Tarina alkaa vuoden 1992 avoimista ja ensimmäisistä kiipeilyn SM-kisoista ja päättyy vuoden 1998 Nokia oy:lle tehtyyn mainoselokuvaan. Itsellämme ei tuolloin vielä videokameraa ollut, mutta muutamalla ystävällä oli ja kiipeily oli noina vuosina usein esillä tv.ssä. Tekijänoikeuksien vuoksi en voi videokoostettani netissä julkaista, mutta näet sen kutsumalla itsesi meille kylään - tai kenties ne ovat nähtävillä Vertikaalin 25-vuotisjuhlissa?

Ulkomailla

• Kävin ulkomailla kiipeilemässä sekä kihlajaismatkalla (Teneriffa, Barranco del Infierno & Arico 1993) että häämatkalla (Espanja, El Chorro 1995). Toimme mukanamme painavan kokoelman kiipeilyotteita ja seinällä riemu oli suuri, kun palasimme tuliasten kanssa ja päästiin tekemään aivan uudenlaisia reittejä. Vanhoista otteista olimme me konkarit jo oppineet altapäin näkemään, miten hyvin niistä saa otteen.
• Olin mukana organisoimassa Kiipeilyliiton bussimatkaa 1995 PM-kisoihin Lillehammeriin Håkans Hall -seinälle (Kuva: Jarle Kjetil Rolseth). Meitä oli 26 kiipeilijää matkassa, lähes 10 heistä Vertikaalista, mukaan lukien kuskimme Markku Miettinen. Jääkiekon ensimmäistä MM-kultaa Suomi vs. Ruotsi pääsin puolestaan juhlimaan kiipelyliiton risteilyllä. Laivan harvat ruotsalaiset kulkivat apeina käytävien reunoja. Minä keskityin tuolloin vain kiipeilyyn, mutta päätin, että kun Suomi seuraavan kerran pelaa MM- tai olympiakullasta, sen katson. Ja niin katsoin.
• 1990-luvulla alkoi Suomeen nousta sisäseiniä, mutta alkuun ne olivat varsin pieniä ja vaihtelua saadaksemme kävimme usein tutustumassa muiden kaupunkien seiniin, muistan reissuja ainakin Keravalle, Poriin, Turkuun, Jyväskylään ja Kuopioon. Loka-marraskuussa 1996 neljä Vertikaalin jäsentä (Markku, Vesa, Esko ja minä) sekä Päivi ja Tuulia-vauva kävimme Tukholman sisäseiniin tutustumassa. Ennen Vertikaalia ulkomaanreissut olivat olleet lähinnä kerhon muutaman vuoristokiipeilijän touhua. Kuitenkin jo ensimmäisen toimintavuoden aikana jäseniä kävi kiipeilemässä Ruotsissa, Norjassa, Italiassa, Espanajassa, Japanissa, Equadorissa, Venezuelassa ja Boliviassa.
• Tuon ajan hurjin kiipeilyuutinen piti suomalaista kiipeily-yhteisöä jännituksessä. Kuka ehtisi ensimmäisenä suomalaisena 1953 valloitetun Mount Everestin huipulle? Veikka Gustafsson teki sen Vertikaalin perustamisvuonna, ensimmäisen kerran. Loisteliaalle kiipeilyuralle se oli kuitenkin vasta alkua. Hän on 17:s ihminen maailmassa, joka on valloittanut kaikki kasitonniset. Ilman lisähappea näin on tehnyt vain yhdeksän vuorikiipeilijää (lähteenä Wikipedia). Kahdesti Vertikaali järjesti yhteistyökumppaneiden kanssa Veikan kuvaillan, missä näimme ja kuulimme hurjia tarinoita maailman katolta. Paikasta mitä eräs piirtäjä kuvasi sarjakuvassa näin: Jumala teroittaa valtavalla lyijykynänterottimella Everestin huippua. Veikka katsoo Jumalan työtä ja toteaa: "Tätä ei kyllä kukaan uskoisi," ja päättää pitää asian omana tietonaan.

Lumian valokuvasovelluksia

Kamera
Kamerassa (Lumia 820) on niin etu- kuin takakamerakin. Tavalliselle ja videokameralle on omat asetukset, joita kannattaa tutkia viimeistään silloin, jos ei kuvien laatuun ole tyytyväinen ja epäilee syyn olevan kuvaajan sijaan laitteessa. Kamerasta pääsee suoraan käsiksi ladattuihin valokuvaussovelluksiin ja sitä kautta voi etsiä niitä lisääkin.

Valokuvat
Kuvat ja sovelluksilla muokatut tuotokset tallentuvat Valokuvat-sovellukseen. Jos sallii, niin se näyttää myös mm. kaikki Facebookiin ladatut kuvakansiot. Merkkaamalla parhaat kuvat suosikeiksi, saa niistä vaihtuvan näyttelyn Valokuvat-sovelluksen tunnukseksi. Myös tätä kautta näkee omat valokuvaussovelluksensa.

Nokia Creative Studio - Luova studio
Monipuolinen kuvankäsittelysovellus, joka tekee monta yksinkertaisempaa sovellusta tarpeettomaksi. Mahdollistaa mm. kuvan sumentamisen valitulla alueella, värin korjauksen ja korostuksen ja kollaasit. Oheisessa villasukkakuvassa matto on muutettu mustavalkoiseksi ja kuvan reunoja sumennettu.

Nokia Glam Me
Tällä sovelluksella kuvataan kasvokuva, jonka sovellus sitten "parantaa". Sen jälkeen sitä voi muokata erilaisilla tehosteilla, kuten tehdä kasvoista lehden kansikuvan, piirustuksen tai vesivärityön kuten ohessa.

Älykäs kuvaus
Ideana oikein hyvä. Sovellus sopii käytettäväksi erityisesti nopeisiin tilanteisiin: Kesällä kuvasin lapsia vuoristoradassa. Kamera ottaa muutaman sekunnin aikana viisi kuvaa, joista voi tallentaa parhaan. Huomaa, että valittu kuva on tallennettava ennen kuin ottaa uusia kuvia.










  

Nokia Panorama 

Helppokäyttöinen panoraamasovellus. Kuvia voi tarvittaessa muokata Luova studio -sovelluksessa. Sopii paitsi maisemakuviin, niin myös muistin tueksi remontti- ja sisustusostoksille, etenkin silloin kun tarvitaan myyjän apua valintojen tekemisessä.
Asensin myös Camera360 -sovelluksen, sillä saa oletettavasti nimensä mukaisesti kuvattua täyden ympyrän ympäristöstään.

3D Photo Camera

Oheista kasvikuvaaa on katsottava puna-viherlaseilla, jotta se näkyy kolmiulotteisena. Efekti saadaan ottamalla peräkkäin kaksi kuvaa kameraa vain hieman liikuttamalla.

Lomogram

Oheinen linnakuva on muokattu tällä sovelluksella. Valittuun kuvaan saa erilaisia värisuotimia, heijastuksia ja erikoisefektejä. Itse mielummin julkaisisin hyvän valokuvan ja romanttisesta Budapestin matkasta kertovan tekstin kuin lisäisin oheisia sydämiä kuvaan, mutta kaipa joku tällaisestakin tykkää.

SophieLens for Nokia

Muutama erikoisefekti valotuksen säädöstä. Ongelmana, että efekti on valittava ennen kuvaamista.

PhotoGrid

Tämä on yksi monista sovelluksista, joilla voi tehdä helposti erilaisia kuvakollaaseja. Vasemmalla kuvia kesän Helsingin reissulta.

  

Phototastic Free

Monipuoliset kuvakollaasit onnistuvat myös tällä sovelluksella, vaikka kesäherkuista.
Kuville saa myös erilaisia reunuksia, kuten filmirulla Firenzen tuomikirkosta.

PhotoBeamer

Aivan loistava sovellus. Sen avulla voit näyttää puhelimella otettuja kuvia ystävillesi minkä tahansa tietokoneen isolta näytöltä ilman hankalaa laitteiden yhdistämistä piuhoilla. Sovellus neuvoo askeleet: valitse puhelimesta albumi, mene tietokoneella sovelluksen näytölle ja katso siellä olevaa QR-koodia puhelimen läpi. Näet kuvasi ruudulta ja kuvasta toiseen siirtyminen tapahtuu puhelimen kautta.