11.9.2016

Pokémon GO ja opetus

Aiemmin tällä viikolla kerroin OKM:n webinaarissa konkreettisia kokemuksia Pokémon Go -pelaamisesta pohjautuen edelliseen bloggaukseeni, joka on kaikkien aikojen luetuin kirjoitukseni. Jaoin muutamia ideoita pelin hyödyntämisestä opetuksessa ja kerroin lyhyesti muista opetuksessa käytetyistä paikkatietoon ja lisättyyn todellisuuteen pohjautuvista pelillisistä ympäristöistä.

Kuva: Sari Salo, CC BY-SA
Webinaarissa professori Frans Mäyrä Tampereen yliopistolta piti puheenvuoron otsikolla Lisätty todellisuus, Pokémon GO ja leikillistyvä yhteiskunta. Hän totesi, että yksi pelin ääneenkin lausutuista tavoitteista on, että pelaajat kokevat oman lähiympäristönsä uudelleen. Itsekin olen huomannut, miten lähiympäristön puistojen nimet, patsaat, muitomerkit ja julkiset rakennukset ovat tulleet tutuksi, mutta yrityksen pokéstoppin olen törmännyt vain kerran. Tarkoitus on kuitenkin jatkossa myydä pocestoppeja ja/tai gymejä yrityksille. Esimerkiksi Japanissa löytyy gymi jo 3000 McDonalds-ravaintolasta.

Mäyrä päätti esityksensä kertomalla tekijöistä, jotka ovat Pokémon GO -pelin suosion taustalla ja omalla kokemuksellakin voin ne allekirjoittaa: peli on helppo lähestyä, siinä on ripaus fantasiaa, se on palkitsevaa ja sen avulla voi tehdä asioita yhdessä.

Ilmiönä peli on äärimmäisen kiinnostava. Jo heti heinäkuussa lukuisat asiantuntijat kirjoittivat siitä ammattialansa näkökulmasta. Opetuksen näkökulmasta paras lukemani bloggaus on innokkaalta opetusteknologiakokeilija Mari Petreliukselta. joka tomii mm. lukion bi-ge-te-opettajana. Hän on ideoinut Pokémon goes luokkahuone -kirjoituksessaan monia esimerkkejä siitä, miten peliä voi opetuksessa hyödyntää. Alla olevassa diasarjassani on siitä muutama lainaus, mutta kannattaa perehtyä alkuperäiseen kirjoitukseen.

Hiljattain eräs luokanopettaja kertoi päättäneensä, että viidennen luokan käsityötunnilla tehdään nuket. Moni oppilas innostui siitä vasta, kun kuuli, että nukke voi olla myös joku pokémon-hahmo. Kehittelimme ideaa yhdessä eteenpäin ja nyt suunnitelmissa on Plastic-sovelluksen (iOS) avulla animoida nämä nuket omiin animaatiotarinoihin. Tässä toteutuu Toby Ricen tviitistä aikanaan poimimani lainaus:
"Älä hämmästytä oppijoita teknologialla. Hämmästytä heidät sillä, mitä he voivat sen avulla luoda."
Kuva: Sari Salo, CC BY-SA
Oheiset kuvat löysin Sari Salolta Alakoulun aarreaitta -ryhmästä. Hän teki tällaisia kuvia koulunsa suunnistusjakson alkuun. Kun hetki sitten chattailimme pyytäessäni lupaa käyttää kuvia, Sari kertoi myös Classcraftista, minkä avulla on pelillistänyt opetustaan. Siellä luokan jokainen oppilas saa oman avatar-hahmon, jota hän kehittää lukuvuoden aikana eteenpäin. Oppilaat jaetaan luokassa tiimeihin, joissa he toimivat yhdessä toisiaan auttaen. Jos innostuit, kannattaa liittyä Classcraft Suomi -ryhmään.

Pokémon Go -tyylisiä paikkatietoon ja/tai lisättyyn todellisuuteen pohjautuvia tehtäväratoja ja vastaavia on suomalaiskouluissa tehty jo pitkään. Monella QR-koodiradat ovat arkea ja lisätyn todellisuuden Aurasmallakin on tehty jo monipuolista sisältöä. Itse olen kokeillut myös juoksentelua pitkin Hakametsän kaupunginosaa Jungle Race -mobiilisovelluksen kannustamana.

Kun tarjontaan lisätään kotimaiset maksulliset sovellukset, valikoima pelillisten tehtäväratojen tekemiseen kasvaa. Seppoa on jo moni päässyt kokeilemaan, Jungle Racenkin sisältävä OutdoorGame on sille yksi vaihtoehto. Ensimmäisenä tällaisen pelillisen elementin osana sähköistä oppimisympäristöä tarjoaa Mobie Oy:n OnEdu 2.0 ja eSmart.

OKM:n seminaari tekoälystä ja opimisanalytiikasta


OKM:n yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osasto järjestää ke 28.9.2016  avoimen ja maksuttoman Tekoäly ja oppimisanalytiikka opetuksessa ja oppimisessa -seminaarin. Se järjestetään Helsingissä, mutta lähetetään myös verkon kautta. Tämäkin tapahtuma löytyy ylläpitämältäni webinaarilistalta. Rohkeasti mukaan, osallistuminen ei vaadi osaamista!


  

31.7.2016

Pokémon GO - kokemuksia pelaamisesta

Olen pelannut nopeasti globaalin suosion saanutta Pokémon GO -peliä nyt 13 päivää ja päässyt tasolle 13. Tähän bloggaukseen kokosin päiväkirjamaisesti ensikokemuksiani.


Ensimmäiset päivät: mikä ja miksi?


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go-pelin Päämajamuseon pokestopista.
Pokéstoppeja löytyy etenkin julkisten
rakennusten ja maamerkkien luota.
Mitä nopeammin näytöllä olevan kuvan
pyöräyttää, sitä enemmän palkintoja saa.
Pöhinä paikkatietoon ja lisättyyn todellisuuteen pohjautuvan Pokémon GO -pelin ympärillä alkoi kolmisen viikkoa sitten. Peli tuli Suomen sovelluskauppoihin 16.7.2016. Se on rikkonut latausennätyksiä ja ainakin kaupungeissa liikkuessa pelaajia näkyy katukuvassa runsaasti.

Pelin idea on kerätä erilaisia pokémon-hahmoja (pocket+monster tai poké) sekä niiden pyydystämiseen tarvittavia palloja ja muita lisävarusteita, joita saa kiertämällä ympäristöön sijoitettuja pokéstoppeja. Alun jälkeen pääsee kouluttamaan pokémonejaan sekä valloittamaan joukkueiden kanssa gymejä.

Miksi latasin pelin ja lähdin kokeilemaan? Yhtäkkiä some täyttyi uutisista peliin liittyen ja ilmiö oli ensihetkistä alkaen niin suuri, etten halunnut enkä oikein työni vuoksi voinutkaan jäädä sitä vain sivusta katsomaan. On vain yhden käden sormilla laskettava määrä tietokonepelejä, joista olen innostunut. Tässä innostaa pelin uutuusarvo, paikkatietoon sidottu yllätyksellisyys ja liikuntaan motivoiminen.

Tärkeää on myös, että aloittaminen on helppoa: sanastoon ja ominaisuuksiin voi perehtyä vähitellen ja tasojen noustessa saa käyttöön lisää ominaisuuksia. Googlella löytäää paljon ohjeita ja vinkkejä, jos niitä kaipaa, mutta myös pokéstopeilla saa vinkkejä muilta pelaajilta. Plussaa onkin pelin tuoma vuorovaikutus tuntemattomien kanssa. Läheisessä leikkipuistossa pääsin lepertelemään kuusiviikkoiselle vauvalle ja toisessa puistossa teimme koulupojan kanssa ylävitoset, kun olimme pelissä samalla tasolla.

Paikkatietoon liittyvistä peleistä olen kokeillut Jungle Racea ja Seppoa. Seuraavaksi kokeilen OnEdu/eSmart-oppimisympäristön ominaisuutta, minkä avulla voi itse tehdä paikkaan sidottuja tehtäviä. Lisätty todellisuus on innostanut minua jo vuosia ja osin sillä toteutettu mobiilirata on ollut viimevuosina yksi suosituimmista koulutuksistani. Sinänsä Pokémon GO -pelin tekniikka ei ole uutta, mutta mittakaava ja tuotteistus on. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten eri alojen asiantuntijat analysoivat Pokémon GO -ilmiötä ja sen mahdollisuuksia omalla alallaan.


Kesälomareissulla vauhtiin 


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go-pelin pelissä käytettävästä punavalkoisesta pallosta, millä ollaan heittämässä Zubat-nimistä lepakkoa.
Poké-palloilla heitetään pokemonéja.
Kuvassa yksi yleisimmistä: Zubat.
Pelin suosion vuoksi kirjautuminen onnistui vasta muutaman päivän yrittämisen jälkeen. Kotipihaa kauemmaksi poké-jahtiin lähdin vasta kesälomareissulla. Meillä on puolisoni kanssa Museo-kortti, joten ajellessamme Kuopioon, pidimme taukoja mielenkiintoisten museoiden kohdalla. Heti autosta noustuamme käynnistimme pelin. Jokaisen museon edestä löytyi pokéstoppi, mistä sai pelipalloja ja muita tarvikkeita. Muutamista museoista löysimme myös pokéja.

Eivät ajomatkan tauoiksi riittäneet vain museot stoppeineen, vaan aina tuli samalla käveltyä lähiympäristössä. Pokémonien vuoksi ajoimme lounaalle Jyväskylän keskustaan, huoltoaseman sijaan. Keskusta oli ensimmäinen paikka, missä näimme pokéja joka nurkassa - ja samoin pelaajia.

Kuopiossa vietimme neljä päivää sähköttömällä mökillä. Akkuja piti säästää, mutta muutaman kerran tuli peli avattua. Yhtään pokémonia emme nähneet, päivällä tai yöllä, maalla ja järvellä, metsässä tai mökkiteillä.

Palasimme Varkauden ja Mikkelin kautta. Molemmissa keräsimme museoita ja pokéja. Yksi pokéstopeista oli kesäteatterin edessä. Sen julisteessa oli sydämiä, joita satoi myös pokéstopista. Eivät ne liittyneetkään toisiinsa, kuten ensin luulimme. Sydänsade tarkoittaa, että joku oli laittanut siihen luren eli pokémonien houkuttimen. Siinä me sitten istuimme räppiä kuuntelevien murkkupoikien kanssa ja metsästimme pokéja :)

Vastoinkäymisiäkin sattui, sillä tiputin kännykkäni ja sen näyttö hajosi. Puolisolla sovellus jumitti ja vaati jatkuvaa uudelleen käynnistämistä. Minulla sovellus toimi kuin unelma, mutta muutamaa päivää myöhemmin roolit vaihtuivat. Ei ollutkaan puhelinmallista tms. johtuvaa. Eivät vai palvelimet kestä tällaista yhtäkkistä pelaajamäärän kasvua.


Ensimmäiset lure partyt


Ruudunkaappauskuva Pokemon Go -pelistä.
Kuvassa näkyy kaksi pokéstoppia,
mihin on laitettu lure, joka houkuttelee
poké-hahmoja 30 min. ajan.
Palattuamme kotiin, puoliso lähti saman tien tutkimaan lähiseutuja pelin näkökulmasta. Seuraavana päivänä teimme yhteisen retken: Pyöräilimme lähiseudun pokéstopit ja jatkoimme Sorsapuistoon, missä oli käynnissä kuvan lure partyt eli useampi lure-houkutin samaan aikaan. Siinä istuimme viltillä, söimme eväitä ja metsästimme pokémoneja, kuten moni muukin. Kanssapelaajalta opin lure party -sanan ja kuulin, että Pikku Kakkosen puistossa Tammerkosken tuntumassa niitä on usein jopa neljä!

Seuraavana päivänä lähdin pesemään mattoja. Niiden kuivuessa lähdin kävelylle ja sain napattua vain 200 metrin kävely- ja pyörätieltä muistaakseni seitsemän pokémonia. Puolisolla oli vastaava kokemus toiselta kävelytieltä, joten tein sinne iltakävelyn, mutten saanutkaan yhtään!? Kävelin lähiseutua muutoihin, mutta en löytänyt yhden yhtä pokémonia eikä stopeistakaan ei ollut iloa, kun varasto oli jo täyttynyt. Sen lisäksi huomasin, että sovellus huomioi vain osan kävelemistäni kilometreistä, joista niistäkin palkitaan. Kävelin siis 4-5 km "ihan turhaan", ilman yhtään palkintoa ja se harmitti. No kunto nousee ja oli lämmin heinäkuinen ilta, mutta silti tunsin itseni vähän petetyksi.


Jumittaa - käännyin bussipysäkiltä takaisin :(


Yhtenä päivänä päätin lähteä katsomaan keskustan isoja lure partyja Pikku Kakkosen puistoon. Lähdin matkaan vara-akun kanssa, 15-vuotiaan poikani nauraessa minulle. Vartin päästä palasin takaisin. Lukuisista sovelluksen ja kännykän uudelleenkäynnistyksistä huolimatta en saanut sovellusta avattua. Palasin  kotiin ja aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen. Sain sovelluksen toimimaan vasta myöhään iltapäivällä.


Toimii taas - mutta ei liikenteessä

Yhtenä päivänä vein poikani treeneihin ja odotellessa keräsin pokémoneja Prismasta, parkkipaikalta, kävelyteiltä ja Pirkkahallin ympäristöstä. Kyllä se on kumma juttu, miten tuollaiset virtuaalipalkinnot saavat kävelylenkeillä kiertämään pidemmän matkan kuin mitä oli suunnitellut tai mitä asioita toimittaakseen tarvitsee!

Toisena päivänä vein kännykän korjattavaksi. Lasin vaihtaminen kesti tunnin. Aluksi minulla oli ihan outo olo "kävellä turhaan", mutta nopeasti se unohtui ja nautin kesästä ilmankin. Yhden nuoren kuskin läksytin ratissa pelaamisesta. Itsestänikin huomasin, etten voi jäättää peliä auki lyhyen automatkankaan ajaksi, ilman että se häiritsee keskittymistä liikenteeseen. Myös kuskin vieressä istuvan on syytä malttaa mielensä ja olla ohjaamatta autoilijaa milloin hidastamaan, milloin koukkaamaan vähän pientareen kautta.

Liikenteessä on nyt erityisen tärkeää huomioida pienten koululaisten lisäksi kaiken ikäiset pokémonien keräilijät. Peli ei onneksi vaadi juoksemaan eikä edes jatkuvasti näyttöä tuijottamaan, sillä tiedon lähistön pokémoneista saa värähdyksellä. Huomion peli kuitenkin vie ja tuo ennustamattomuutta liikenteeseen: kävelijä tai pyöräilijä pysähtyy paikalleen juuri siihen, missä kännykkä värisee tai suojatien ylittäjä saattaa äkisti kääntyä tulosuuntaansa saatuaan stopista palkintonsa.

Tässä hyökkään gymillä itseäni paljon
vahvemman kimppuun. Sain köniin, mutta
joukkueena onnistuimme.
Lauantaina kävin katsomassa Neiti Ajan monologin, jota lämpimästi suosittelen. Olin varannut teatterilipun, joka piti noutaa 30 min etukäteen. Normaalisti olisin istunut odotusajan pullaa syöden, nyt ehdin kävellä pari kilometriä ja kerätä paljon pisteitä peliin. Jatkoin kävelyä vielä esityksen jälkeenkin. Lapinnimen kylpylän luota Näsijärven rantaa pohjoiseen kulkeva kaunis kävelytie oli täynnä pokéstoppeja ja pokéjakin sain kerättyä paljon. Sinne palaan - eväät ja uikkarit mukanani!


Minuutti gymin valtiaana


Eilen oli aika lähteä kokeilemaan läheisen gymin valtaamista punaisilta takaisin siniselle joukkueelle. Olin tasolla 10 ja vahvimman pokéni CP 319. Paljoa ei ollut tehtävissä, sillä gymiä vartioivat joukkueen parhaan hahmon CP oli lähes 600. Mutta en ollut yksin. Mukana oli tasolla 19 oleva puolisoni, joka 1300 CP:n hahmonsa johdolla sai heikennettyä punaisia niin, että jopa minun hahmoni pääsi hetkeksi gymin valtiaaksi. Minuutin päästä mieheni valtasi sen minulta, jotta gymi pysyisi sinisillä. Tosin 10 min myöhemmin, kun olimme jälleen kotona, olivat punaiset sen jälleen vallanneet. Taistelu jatkuu...
Hypnoni oli hetken gymin valtias.

Keräily on minusta kivaa, mutta ilmeisesti tuo gymien valtaaminen on pelin lopullinen tavoite. Lykkäsin ensimmäistä gymillä käyntiä, kun ajatuskin sellaisen valtaamisesta nyrkkitappelulla tuntui jotenkin tylsältä. Eihän tässä mitään enempää väkivaltaa sinänsä ole - ainakaan tämän päivän mittareilla - mutta miksei mielummin kisailtaisi vaikka älyssä tai oveluudessa? No onhan tässä sitäkin, mutta silti koko peliteollisuudessa minua tympii tuo fyysisesti vahvempien vallan väärinkäyttö.

On hieman hämmentävää, miten nopeasti pelaaminen sekoittaa reaali- ja virtuaalimaailmoja. Kun lintu laulaa puussa, mietin mitä hahmo sieltä olisi napattavissa. Kun orava juoksee, melkein etsin sitä näytöltä. Kun ikkunastamme näkyi eräänä iltana uusi kirkas valo, ensimmäinen ajatukseni oli, että se on lähin gymi loistaa, vaikka kyse oli nosturin valosta.


Rankkasateessa lure partyissa kaksi tasoa ylöspäin


Tänään kävimme Pikku Kakkosen puiston lure partyissa, missä oli kerrallaan 2-4 houkutinta yhtäaikaa käytössä. Sade alkoi heti saavuttuamme, mutta isot puut antoivat kohtuullisesti suojaa. Reilussa tunnissa nousin kaksi tasoa ylöspäin ja 10-tason jälkeen mukaan tuli ainakin uudenlaisia palloja, sivutuulta heittoa häiritsemään ja ensimmäinen yli 700 CP:n hahmo. Heti tämän julkaistuanikin lähden pelin kanssa kävelylle. Ilman peliä heittäytyisin sohvalle.

Pelaaminen on ollut hauskaa ja sen ansiosta on tullut lisättyä liikuttua, mistä olen tyytyväinen. Lopuksi haluan antaa kaksi suositusta:

Älä aja päälle -kyltti. Allekirjoituksena ekaluokkalaiset ja Pokemon Go.
  1. Kokeile, etenkin sinä lasten tai nuorten kanssa töitä tekevä. Näin osaltaan näet heidän(kin) maailmaa ja myös tekniikkaa, joka tätä yhteiskuntaa muuttaa. iOS:n käyttäjät voivat ladata pelin maksutta tästä linkistä ja Androidin käyttäjät tästä.
  2. Olet sitten kävelijä, autoilija tai muunlainen liikkuja, muista että suuri osa ihmisistä pelaa nyt tätä ja siksi monen huomiokyky on rajoittinut. Liikennesäännöt ovat yksiselitteiset: Jos ajat, et pelaa. Jos pelaat, et aja.

- - -
Muokattu julkaisuiltana ja korjattu Pokémon-sanan oikeinkirjoitusta. Kiitos lukuisista kommenteista sitä koskien alla ja Facebookissa!

11.7.2016

Taidekuvia kameralla

Prisma-sovelluksen avulla voi muokata profiilikuvaa eri palveluihin.
Mobiili.fi valitsi muutama päivä sittten viikon sovellukseksi maksuttoman Prisman (iOS) ja kirjoitti siitä otsikolla Prisma tekee valokuvistasi taidetta sekunneissa – ole kuin Picasso tai Van Gogh!

Prisman saa nykyisin myös Android-laitteisiin.
(Lisäys 20.8.16)

Sen jälkeen jo usea Facebook-kaverini on vaihtanyt profiilikuvansa sovelluksella muokatuksi ja itseänikin se innosti kokeilemaan.

Sovelluksella voi erittäin helposti ja nopeasti muokata sillä otettua tai kuvakirjastosta löytyvää kuvaa. Käytettävissä on yli 30 filtteriä

Ohessa PhotoGrid-sovelluksella (iOS, Android) tehty kuvakollaasi Prismalla muokatusta kasvokuvastani sekä kukkapenkistä.




Tutkielma kukkapenkistä. Kuvissa vasemmalla vesiallas, keskellä edessä ruusujuuri ja sen takana sekä oikealla pioni. Kuvakollaasissa on sama kuva muokattuna Prisma-sovelluksen eri filttereillä, 

Vastaavia sovelluksia on toki muitakin, mutta Prisma on monipuolisuudessaan erittäin hyvä ja helppo, etenkin jos tykkää taidekuvien tyylistä. Alla oleva kuva on otettu Cartoon Camera -sovelluksella (iOS). Vastaavia on saatavilla kaikkiin mobiililaitteisiin.

Andy Murray (kuvassa) voitti miesten Wimbledonin mestaruuden. Henri Kontisesta puolestaan tuli ensimmäinen suomalaispelaaja, joka aikuisten sarjoissa voitti Grand Slam -turnauksen. Hän voitti britti Heather Watsonin kanssa sekanelipelin.

10.6.2016

Oppimisen digiagentit 2

HAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Seija
Mahlamäki-Kultanen
evästi HAMKista tänään valmistuvaa
250 ammatillista opettajaa, erityisopettajaa ja opinto-ohjaajaa
ottamaan vahvastikin kantaa ammatillisen koulutuksen
puolesta niillä foorumeilla, missä voimme vaikuttaa.

Digioo-ryhmämme valmistujaiskuva.
Opin hiljattain, että ammatillisen
opettajankoulutuksen pedagogiset opinnot (60 op) suorittaneilla on nykyisin käytössä oma virallinen titteli AmO. Minusta tuli tänään sellainen, kun sain todistuksen HAMKin ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Todistusten ohella juhlimme tänään digi-painotteisen opiskelijaryhmämme julkaisua, missä kirjoittajina myös meidän opettajia kollegoineen. Tämä Oppimisen digiagentit 2- julkaisu on ensimmäisiä HAMKin uudella sähköisellä Unlimited-julkaisualustalla julkaistuja teoksia. Minä kirjoitin sinne artikkelin Miksi jakaa avoimesti?

Artikkelissani kerroin avoimen jakamisen ja CC-lisenssien ideasta sekä kerron jakamisen kokemuksista mm. hanketyön ja yksittäisen kouluttajan näkökulmasta. Muissa artikkeleissa kerrotaan mm. digitaidoista, MOOC-kursseista, osaamismerkeistä ja ohjaamisesta. Julkaisu sopii hyvin luettavaksi vaikka tänä viikonloppuna, kun vielä odottelemme kesän helteitä!

Tuuli Vierimaan kanssa kävimme ennen valmistujasijuhlaa
Hämeenlinnan Sibelius-museossa, missä korkkasin uuden 
Museo-korttini. Vieraskirjaan harjoittelimme pari
tuntia etukäteen uutta AmO-titteliämme.
Digiryhmämme vastuukouluttajaa Anne-Maria Korhosta kiitän erityisesti siitä, mitä sinulta opin ohjaamisesta ja arvioinnista. Pieniä, mutta todella tärkeitä asioita! Sanna Ruhalahden opintojaksolle en sitten päässyt, kun ahotoin sen, mutta somessa melskasimme senkin edestä :)

Uuden oppimisen näkökulmasta tärkeintä minulle olivat ensiaskeleet erityispedagogiikan maailmaan. Nyt olen vakuuttunut, ettei kenenkään tulisi tänä päivänä toimia opettajana ilman, että hänellä on edes perustiedot asiasta. Kiitos Simo Uusinoka erkkapedan kurssista - sen anti oli jotain, mitä tarvitsin, vaikken sitä osannutkaan kaivata!

Opiskelukavereista muodostui hieno verkosto ja näin some-aikaan se varmasti jatkaa muodossa tai toisessa. Teidän ansiosta Hämeenlinnaan oli aina mukava tulla - Ikean parkkiksin kimppakyydistä alkaen. Teitä haluan kiittää etenkin hyvistä keskusteluista sekä kertoimistanne oppilaitosmaailman esimerkeistä. Ne olivat minulle täydennyskouluttajan roolissa erityisen arvokkaita. Ja mainittakoon lopuksi, etten suunnittele siitä roolista luopumista :)

Tämän bloggauksen myötä toivotan teille lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa kesää!

Tähän kuvaan päätin opettajaksi kehittymisen näytteeni. Kuva on tehty sivulla Notegraphy.com.

9.6.2016

Terveisiä Tornionjokilaaksosta

Mustavalkoista muotia Ylitorniolla :)
Toukokuussa tein Meänmaan verkko-opisto -hankkeen koulutusviikolle Tornioon ja Ylitorniolle oman Google-sivuston, kun Googlen palvelut olivat yhtenä teemana. Yleensä teen sähköiset oppimisympäristöt Bloggerilla, mutta nyt ajattelin kokeilla jotain itsellekin vähemmän tuttua.

Sivustot toimi hyvin materiaalien ja linkkien jakamisen paikkana. Vuorovaikutus tapahtui kasvotusten ja muutamilla harjoiteltavilla sovelluksilla. Osa kansalaisopiston opettajista osallistui neljään päivään, osa yksittäisiin työpajoihin, mutta kaikki aineistot oli hyvä koota yhteen paikkaan.

Quizizz-kysely käynnissä Tornion kansalaisopistolla.
Koulutusviikon päätteeksi kokosimme Socrativeen ulkomuistista listaa kaikista kokeilluista sovelluksista. Listaan tuli yli 40 mainintaa. Kun kysyin, mikä niistä oli paras löytö, äänet jakautuivat niin, että kukin sovellus sai vain yhden tai kaksi ääntä. Kahden äänen sovelluksia olivat: Googlen palvelut, iMovie, ThingLink, Quizlet ja Kirjoitusalusta.

Kouluttajana sitä on aina myös oppimassa. Tässä muutamia vinkkejä, joita sain tai huomasin viikon aikana:
  • HY:n kielikeskuksen itseopiskeluyksikön kokoama monipuolinen linkkipankki kielten opetukseen:
    blogs.helsinki.fi/languagecentre-languagelinks
  • Plastic Animation appsin (iOS) avulla voi animoida ihmisen, piirroksen tai vaikka askartelutyön liikkeelle. Esimerkiksi askarreltuaan keppihevosen, sen voi animoida laukkaamaan iPadin ruudulla ja jatkaa siten kädentaidoista tarinankerrontaan.
  • Digitarinoiden ja -julkaisujen tutut ja ihanat Adoben sovellukset ovat vaihtaneet nimiä: Adobe Voice on nykyisin Spark Video ja Adobe Slate on Spark Pages. Verkossa nämä esitellään Sparkin sivulla ja perheeseen kuuluu myös Spark Post. Pikaisesti katsoen uutta on vain nimi ja kovasti kaipaamani mahdollisuus käyttää näitä iOS-sovelluksen lisäksi selaimella.

Ruudunkaappauskuva Pia Turusen
Dvolver-animaatiosta karhun kastaminen.
Muun muassa betonitöitä Tornion kansalaisopistossa opettava Pia Turunen teki Spark Pages -sovelluksella esittelyn itsestään.

Betonitöihin liittyen Pia teki pienen kokeilun helpolla Dvolver-sovelluksella otsikolla Karhun kastaminen. Sovellus toimii ilman kirjatumista ja sen oppii ihan vain kokeilemalla.

Lisää viikon aikana tai sen innostamina tehtyjä tarinoita löytyy Tornion kansalaisopiston Facebookista.



Kukkolankoski kuohuu

Minä ja Arja Luppiovaaran laella
Kävin iltaisin kävelyllä Torniossa ja välillä Ruotsinkin puolella Haaparannassa. Rajan yli mennessä ei tarkkaan tiennyt, missä raja on. Näin some-aikaan kuulemma kaivataan viivaa asvalttiin tai muuta selkeää merkkiä, että voi kuvallisessa muodossa kertoa ylittävänsä valtakunnan rajan. 

Molemmin puolin rajaa oli paljon kauniita ja suuria puutaloja. Kuvassa mm. Tornion kirkko.

Yhtenä päivänä ajoimme Meanmaan verkko-opistohankkeen Arja Jaakon kanssa Torniosta Ylitorniolle. Pohjoiseen mennessä pysähdyimme Kukkolankoskella. Se on Suomen pisin vapaana virtaava koski.  

Palatessa katselimme Tornionjokilaakson maisemia Ruotsin puolelta käsin ja kävimme ottamassa selfienkin Luppiovaaran laella.