Mozillan osaamismerkit

ITK-konferenssin Tulevaisuuden oppimisen arviointi ja kannustusjärjestelmät - teemaseminaarin aluksi Jari Multisilta Helsingin yliopistolta kertoi digitaalisista suorituksista ja osaamisesta kertovista osaamismerkeistä (open badge). Ne ovat lähtöisin informaalin oppimisen puolelta ja nyt monet koulutusorganisaatiot ovat ottamassa niitä käyttöön, mutta malli on leviämässä myös yrityspuolelle. Muun muassa MOOC-kurssit ovat luoneet tarvetta tällaiseen osaamisen tunnustamiseen. Asia oli minulle varsin vieras ennen tätä teemaseminaaria, mutta jo Lontoon BETT-messuilla tammikuussa suomalaisten osallistujien yhteisö nosti tämän yhdeksi tämän hetken trendiksi.

Mozillan osaamismerkkien idea on lähtöisin partiolaisilta. Olen partiolainen itsekin: partiojohtajakurssityönä järjestin askartelun harrastusmerkkikurssin ja graduni tein partioliikkeen johtajakoulutuksen historiasta. Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell totesi jo sotilasurallaan miesten olevan valmiita tekemään paljon merkkien eteen ja tätä oivallusta hän sovelsi myös perustamassaan partioliikkeessä. Partiopojat ja -tytöt -kirjassa (1917) todetaan luokkamerkkeihin liittyen, että tällä tavoin muistutetaan partiolaisia siitä, että "heidän pitää asteittain kehittyä päämääräänsä kohti" eli että heistä kasvaa isänmaansa hyödyllisiä ja auttavaisia kansalaisia. Partiopojan kirjassa (alkuper. 1908, lainaus 1991 painoksesta) Baden-Powell kirjoittaa taitomerkeistä, että "niiden tarkoituksena on saada pojat innostumaan harrastuksiin ja käsitöihin, joista jokin saattaa lopulta ohjata poikaa ammatin valinnassa, ettei hän astuisi elämään toivottomana ja avuttomana". Ohjaajia neuvotaan, että vaikka tietynlaista tasoa edellytetään, "taso ei tarkoita niinkään paljon pojan tietojen ja taitojen laatua kuin sitä ponnistelujen määrää, jolla hän yrittää niitä hankkia."

Partiossa erilaiset merkit nähdään askelmerkkeinä kohti ylevämpiä tavoitteita, mutta epäilemättä monia motivoivat myös itse merkit. Tästä huippuunsa viritettynä esimerkkinä toimivat Aku Ankan veljenpojat. Oheinen kuva on todistus Sudenpentujen arvonimigeneraattorin minulle myöntämästä arvosta.

Emily Goligoski Mozilla Foundationista kertoi heidän Open Badges -merkeistä, jotka voivat kertoa suoritusten ja saavutusten ohella myös oppimispoluista ja mielenkiinnon kohteista. Mozilla tarjoaa merkeille "luurangon" eli systeemin, missä ovat taustatiedot: merkin nimi, kuvaus, myöntäjä, kriteerit, todistus, päivämäärä, standardit ja avainsanat. Merkin myöntäjä voi puolestaan luoda sen ympärille "ihon" (badge image) määrittelemällä visuaalisen ilmeen. Merkit kerätään yhteen paikkaan ja ne näkyvät oletuksena vain merkin saajalle. Hän voi sitten itse valita, keille ne haluaa avata näkyviin tai jakaako niitä sosiaalisen median kautta vai ei.

Osaamismerkkejä voi ansaita, myöntää toisille ja näyttää muille. Taustalla on elinikäisen oppimisen ajatus ja myös ripaus pelillisyyttä sekä kokemus siitä, että osaamismerkit voivat lisätä oppijoiden sitoutumista. Merkeille on ideoitu monenlaista käyttöä. Haluaisitko antaa kollegallesi digitaalisen merkin kiitokseksi osaamisen jakamisesta? Haluaisitko kannustaa projektitiimiäsi yhteisölliseen kehittämiseen merkkien avulla? Toimisiko joku merkki innostajana ensi syksyn opiskelijoillesi?

Mikko Myllymäki Jyväskylän yliopistolta kertoi Open Badge Factory (OEF) -projektista, jota Discendum Oy koordinoi. OEF on vielä pilottivaiheessa oleva palvelu, minkä avulla voi hallita osaamismerkkejä muistakin kuin Mozillan järjestelmästä. Pohdittavia asioita ovat mm. voiko useamman merkin ketjuttaa yhdeksi isommaksi merkiksi (meta badge) ja milloin merkki myönnetään, milloin sitä voi itse hakea. Myös sitä pohditaan, voitaisiinko merkkeihin lisätä tietoa henkilökohtaisesta osaamisesta vaikka linkittämällä niihen opinnäytetöitä.

Osaamismerkit voisivat mahdollistaa sen, että opiskelija kokoaisi ops:n ulkopuolisesta muutoin piiloon jäävästä osaamisestaan (esim. kansainvälisyys) näyttöä ja anoisi siitä osaamismerkin. Ainakin Pirkanmaalle sopisi Maakunnalliseen verkkokurssitarjottimeen liittyen verkko-opiskelumerkki. Opiskelija voisi saada sen suoritettuaan vaikka kolme lukio- tai ammatillisen koulutuksen kurssia täysin verkossa.

BETT-messujen osallistujatodistus

Erilaisia merkkejähän meillä on aina ollut käytössä. Itse olen viime vuosina saanut todistuksen ainakin Tieken tutkinnosta ja BETT-messuille osallistumisesta. OEB-konferenssista sai PARTICIPANT-merkin jo etukäteen verkkosivulleen laitettavaksi. Tärkeämpiä ulkoisia tunnuksia ovat minulle olleet ITK-huivit. Vaihtaisinko se osaamismerkkiin? Hmm... en vielä ole valmis siihen. Mutta maailma muuttuu ympärillä, joten ehkä minäkin?

ITK antaa onnen tunteen

Aikakone tanssittaa ITK-väkeä Aulangolla.
Kuva: Matleena Laakso, CC BY

     "Kesä antaa kaikille onnen tunteen,
     jonka voi säilyttää
     kun pimenee taas syksyinen iltapäivä
     voi kesän muistot lämmittää."

Näin lauloi Aikakone ITK-konferenssin illanvietossa. Minä taas hyräilin mielessäni, että ITK antaa onnen tunteen. 

Olen ollut mukana vuodesta 2005 alkaen. Ensimmäisenä vuonna en oikein ymmärtänyt edes kieltä, mitä puhuttiin ja olin vain vuotta aiemmin palannut töihin kolmen lapsen ja kotiäidin uran jälkeen. Kirjasin itselleni listan asioista, mitä opin: Opin oppimisalustojen käytön periaatteita, verkostoitumista ja sen, että netistä ei välttämättä saa sinne laittamaansa pois. Kirjasin ylös myös huomioitani hyvästä konferenssiesityksestä ja power pointien käytöstä sekä oleellisen: "Kun asia tarjotaan kiinnostavasta näkökulmasta, se innostaa - esim. nyt tekniikka pedagogiikan näkökulmasta, ei insinöörin." Lopussa oli myös toive itselle: "Haluaisin kovasti olla asiantuntija edes jossakin, ammattialallani! Mitenkäs sitä muuten voi kouluttaa?"

2007 muistiinpanoista löytyy lainaus: "Tärkeintä ei ole olla hyvä tänään, vaan olla huomenna parempi kuin eilen." 2008 tutustuin Second Lifeen ja se vei hetkeksi mennessään. Muistiinpanoja minulla on joka vuodelta sivutolkulla ja pian otinkin käyttöön tavan, että vihkon loppuun kokoan ne tärkeimmät opit otsikon "Tee heti maanantaina" alle. Yksi tällainen idea oli aikanaan PAOK:n verkkosivujen viikon vinkit ja kuukauden videot. 

2010 muistiinpanoissa lukee ison huutomerkin vieressä mm. "New Media Consortium, googlaa raportti!" Taisi tuo, niin kuin moni muukin jäädä tuolloin tekemättä ja sen loistavat vuosittaiset raportit löysin oikeasti vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kuten eräs Tredun opettaja perjantaina totesi, ITK:n jälkeen pitäisi olla viikko (tai edes päivä) aikaa sulatella antia. Vuoden 2010 koontisivullani mainitaan verkostoituminen, tviittaaminen ja se, että moni näytti YouTubesta pätkiä vuosikymmenten takaa. Neljä vuotta sitten koin jo olevani matkalla kohti asiantuntijuutta: pidin ensimmäisen ITK-esitykseni, uskalsin osallistua Sometun kalamaljaan ja koko konferenssi alkoi Social Media Revolution -videolla (ks. 2013 versio). Se hetki sai ihoni kananlihalle, sillä olin videota lukuisat kerrat omissa some-koulutuksissani jo näyttänyt. Ja nyt se oli esillä ITK:n avajaisissa, wau! Tiesin olevani oikealla tiellä.

Minä ja Vapaa vappuna -rintanappi, samanlaista
kantoi myös kollegani Riikka Vanninen.
Kuva: Anne Rongas, CC BY

Tälle vuodelle keksimme PAOK-kollegani  Riikka Vannisen kanssa idean VAPAA VAPPUNA -rintanapista, sillä hanke ja samalla nykyiset työsuhteemme päättyvät vappuaattona. Ja mikä olisi parempi paikka etsiä töitä kuin ITK? Muutama tuttu kyllä kyseenalaisti tällaisen työnhakukeinon vähän liian rohkeana, mutta halusimme olla rohkeita ja se kannatti! Minun rintanappini QR-koodi johti blogini "itsekehu"-sivulle, Riikan koodi hänen LinkedIn-profiiliin. 

ITK ja te ihanat ihmiset - varmaan pääosa ensin tuttuja somen kautta - vahvistitte uskoani siihen, että tekevälle löytyy töitä jatkossakin. Rakastan työtäni opettajien täydennyskouluttajana ja nyt ITK-kokemusten innoittamana aion entistä rohkeammin heittäytyä freelancer-kouluttajaksi ja tehdä töitä sekä muutamille koulutusalan yrityksille että suoraan oppilaitoksille ja niiden hankkeille. Eli ottakaa yhteyttä, kun hyvää kouluttajaa tarvitsette! Freelancerina toimiminen on ehkä välivaihe elämässäni ja aika näyttää mihin sitä päädyn. Tai minne elämä heittää. 

Eräs ammatillisen oppilaitoksen opettaja kuvasi minut rintanapin kanssa näyttääkseen opiskelijoilleen, miten somen avulla voi töitä hakea. Rintanappia tärkeämpää on kuitenkin sekä oma että PAOK-verkostomme näkyvyys sosiaalisessa mediassa ja linjaus jakaa kaikki materiaalit avoimella Creative Commons -lisenssillä verkossa. Näin Pirkanmaalla tekemämme työ on hyödyttänyt opetusalan ammattilaisia koko Suomessa. Pelkästään projektitiimimme dioja SlideSharesta on katsottu yli 100 000 kertaa. Onko muuten sinun oppilaitoksesi, työyhteisösi tai hankkeesi näkyvillä SlideSharessa?

Mutta vielä otsikkoon, "ITK antaa onnen tunteen". Yhä edelleen ITK-esitykset innostavat, mutta onnen tunne tulee teidän muiden osallistujien kohtaamisista. Monta uutta somen kautta tuttuakin tuli esittäytymään livenä - kiitos siitä! Meillä sosiaalisen median aktiiveilla on kollegoita ympäri Suomen, ja vähän ulkomaillakin. Teistä monen kanssa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa, vaikka kasvokkain tapaamme vain kerran tai pari vuodessa. Ja se antaa onnen tunteen. Somessa tapaaminen on tärkeää ja kivaa, mutta onni tulee lähemmäs ystävää tervehtiessä, kätellessä tai halatessa.

-  -  -
Edit 16.4.14: Oikolukemisesta pitävä ystäväni luki ja kommenoi blogiani ja saamani erinomaisen palautteen mukaan hieman viilasin yllä olevaan tekstiä. Kannattipa taas kerran toive lausua ääneen - löysin oman kielipoliisin :-)

Mobiilirata ITK-posterina

Näillä sanoilla myös Anne
Rongas mainosti posteria.
Annen vinkistä kokeilin
Notegraphyä, millä kuva on tehty,

Tervetuloa tutustumaan Mobiilirataani ITK-konferenssissa 2014. Posterinäyttely on auki koko konferenssin ajan ja löytyy myös verkosta. Esittelijät ovat paikalla tunnin torstaina klo 14.30 ja perjantaina 10.45 alkaen. Kokeillaksesi mobiiliratani rasteja tarvitset mobiililaitteen (tai tule em. ajankohtina) ja alla mainitut maksuttomat sovellukset.

• QR-koodilukija: esim. QR Reader iPadiin, ScanLife Androidiin, uusissa Lumioissa on valmiina
• Aurasma: Seuraa kanavaa nimeltä Matleenan mobiilirata (vain iPad ja Android)
• Aurasmaan ei tarvitse kirjautua. 
• Mene A-logon ja sitten suurennuslasisymbolin kautta hakukenttään ja kirjoita sinne MATLEENAN MOBIILIRATA, valitse kyseinen kanava ja paina Follow. 
• (Google) Sky Map (Android, iPad) tai SkyMap Free (Lumia) 
• Karttapeli: Your World (iPad), Poliittinen kartta (Android) tai Where In the World (Lumia)

 Lisätietoja

• Lisätietoja ja CC-lisenssillä jaettu rata sellaisenaan käytettäväksi tai parastettavaksi löytyy alla olevasta diasarjasta. Diasarjan voi ladata SlideShare-palvelusta kirjauduttuaan sinne.
• Twitter: #itk2014, #paokhanke, @matleenalaakso
• Posterin on suunnitellut Tredun painoviestinnän työssäoppija Ninja Selkämaa.

Kommentti 3/2022: Aurasma ja Notegraphy-sovellukset on lakkautettu. ITK-konferenssin nykyiset verkkosivut eivät sisällä vanhoja postereita, joten poistin linkit toimimattomille sivulle. 

Mobiilirata from Matleena Laakso

Tusen tack ABBA

Minä ABBAan ihastumisen aikoihin, levyjäni ja päivittäisessä
 käytössää oleva Erika-serkulta saatu ABBA-muki.

I dag firar ABBA fyrtionde jubileum för Eurovision vinst. Jag är mycket tacksam om allt vad ABBA har givet mej under senaste årtionden. Grattis!

ABBA toi vuoden 1974 Euroviisuvoiton Ruotsille Waterloo-laulullaan. Sitä en itse vielä muista. Pop-musiikin aikani alkoi muutamaa vuotta myöhemmin. Ensimmäiset mielikuvani ovat Kuopiosta Männistön luistinradalta, missä kovaäänisistä soi Baccara ja BoneyM. Jo alakouluiässä löysin ABBAn ja siitä asti se on ollut yksi suosikeistani. Joskun pohdin, tykkääkö sitä ihminen vain kertakaikkiaan eniten nuoruutensa musiikista vai onko ABBA vain yksinkertaisesti paras?

Kiitos ABBAn Agnetalle, Fridalle, Björnille ja Bennylle

• Kertakaikkiaan upeasta musiikista. Te lauloitte "Thank you for the music", se oli kauniisti tehty. Meille faneillekin olisitte voinut säveltää oman vastaavan kappaleen.
• Englanninkielen taidosta ja innosta oppia sitä lisää. Yläkouluikäisenä suomensin laulujanne, sillä halusin tietää, mistä ne kertoivat. Tein sitä sanatarkasti, joten "On and on and on" -kappaleelle olisin kyllä toivonut ymmärrettävämpää nimeä. Jouduin nimeämään sen "lla ja lla ja lla" eikä siinä minusta ollut päätä eikä häntää, mutta mikä minä olin sanojanne parantelemaan...

Okei, kiitos myös jälkikäteen hyvistä nauruista. Siis vuosia jälkikäteen. Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Ruotsiin. Siskoni kanssa saimme kinuttua vanhemmiltamme, että tutkitaan, mitä Tukholmassa olisi ABBAan liittyen tarjolla. Puhelinkopissa ruotsia vielä tuolloin taitamattomana innostuimme, kun puheliluettelossa oli tarjolla sivukaupalla tietoja ABBAsta: Myynti, markkinointi, tuotemerkki, rekrytointi, sillien osto, perkausjäte, kalankasvatus,..

Maailma oli kovin erilainen tuolloin - eli otetaan vähän tieto- ja viestintätekniikan näkökulmaa tähänkin kirjoitukseen - tai siis sen puutetta.

• Noin 10-vuotiaana näin televisiosta Agnetan laulavan Chiquitita-laulun, ehkä Levyraadissa. Oli äärimmäisen harvinaista NÄHDÄ musiikkia, kasetiltahan sitä sai kyllä kuunnella. Olin aivan surkeana, kun näin, miten surulliselta idolini Agneta näytti. Vasta myöhemmin ymmärsin, että hän vain eläytyi laulun surullisiin sanoihin.
• Erään teinivuoden yksi huippukohta oli, kun isäni sai jonkun pankin tai vakuutusyhtiön kautta liput The Movie (1977) esitykseen. Elokuva kertoo ABBAn Australian kiertueesta kevyen juonen kera. The Eagle lienee jo noilta ajoilta yksi lempikappaleitani.
• Suomentaessani laulujen sanoja, tarvitsin ensin englanninkieliset. Useimmiten kopioin ne käsin ystävältäni, jolla oli LP-levyjä. Omissa kaseteissani kun ei tilaa sanoille ollut. Aina en sanoja löytänyt, joten kuuntelin play-rew-play-rew-play ja yritin ymmärtää. Osa aukeni minulle vasta paljon myöhemmin netin myötä. Miten helppoa tiedonhaku nykyisin onkaan!

Mamma Mia -musikaali on nähty, mutta Tukholman
ABBA-museo odottaa vielä näkemistä.

Jokunen vuosi sitten luin kesälomalla kirjan, mikä kertoi ABBAn tarinan laulu laululta. Kesämökillä oli tuolloin näennäisesti hiljaista, mutta päässäni soi ja soi. Pian sen jälkeen sain joululahjaksi ABBAn kaikki levyt CD-levyinä. Hämmästys oli melkoinen, kun mukana oli useita kappaleita, jotka olin täysin unohtanut. Vuosia tai vuosikymmeniä on radiossa ja tanssilattioilla lähinnä toistettu Mamma Mia -musikaalin suosittuja kappaleita, monet muut unohtaen. Musikaalin olen nähnyt ensin Helsingissä, sitten useampaan kertaan elokuvaa katsellen tai porukassa laulaen ja viimeksi pari vuotta sitten Lontoossa. Mukana oli tyttäreni, joka oli muutamaa vuotta aiemmin tokaissut murkkumaisesti: "Välillä tekisi niin mieli kuunnella ABBAa, mutta enhän mä voi, kun säkin tykkäät siitä."

PAOK-kokemuksista riittää jaettavaa

Tänään kerroin kollegani Riikka Vannisen kanssa viisivuotisesta toisen asteen koulutuksen tvt-kehittämistyöstä Tampereen eOppimisen klusterin koulutuksessa yliopistolla. Moni asia on aivan samoin, puhutaan sitten peruskoulusta, II asteesta tai korkea-asteesta. QR-koodi on QR-koodi. Teki tai luki sen sitten 6 tai 60-vuotias. Sen takaa paljastuva sisältö on se, mikä koodin tekijän on räätälöitävä kohderyhmän ja oppimistavoitteen mukaan. Opettajat kyllä osaavat ja haluavat hypätä mukaan keskusteluun ideoimaan sitä, miten he itse voivat tvt:tä käyttää omassa oppiaineessaan ja oman ryhmänsä kanssa. Entistä useammalla soisi olevan käytettävissä oppilaitoksen oma kollegavalmentaja - tai muulla nimikkeellä kulkeva tvt-pedagoginen vertaistuki.

PAOK-verkossa olemme välillä tunteneet itsemme lähetyssaarnaajiksi käännyttäessämme vastahankaisia opettajia. Heidän määrä on kyllä oleellisesti viidessä vuodessa vähentynyt. Sen sijaan sielunhoitajia tarvitaan yhä - ja mekin ajoittan niitä tarvitsemme - eli apua ja tukea siihen, miksi koneet (ja joskus ihmisetkin) käyttäytyvät niin kummallisesti. Tvt:n käyttö ei kuitenkaan ole autuuden tae, se ei vielä riitä muutokseen. Aikanaan yliopistolla opetin, että ongelmaperustaiseen oppimiseen siirryttäessä ei mistään hyvästä ja toimivasta tarvitse luopua. Ihan samaa ei voi sähköisestä toimintakulttuurista sanoa - usein organisaatio vaatii tekemään sähköisesti sen, mikä aiemmin hoitui helpommin vaikka suullisesti.

Opetuksessa tarvitaan aina opettajan pedagogista harkintaa: milloin asia opitaan paremmin perinteisillä tavoilla ja milloin tvt tuo siihen lisäarvoa. Tosin valinnan tehdäkseen on tunnettava molempien vaihtoehtojen mahdollisuudet.

Kovasti innostusta herätti luennon päätteeksi järjestetty Mobiilirata, mistä maanantaina bloggaan ja mitä ensi viikolla ITK-konferenssissa esittelen. Siinä opettajat kokevat toiminnallisesti, mitä mobiilioppiminen voi olla. Mitä kaikkea muuta kuin muistiinpanojen kirjoittamista ja tiedonhankintaa mobiililaitteet mahdollistavat? Lisätty todellisuus innosti, kuinkas muuten. Luulen, että muutamassa kodissa tänä iltana kokeillaan Aurasmaa. Vähän taustaa, esimerkkejä ja ohjeita Aurasman ja lisätyn todellisuuden käyttöön löydät tästä diasarjastani.

Kokemuksia ja esimerkkejä tvtn hyödyntämisestä from Matleena Laakso