Pro Lukion seminaari: näkökulmana tulevaisuus

Tämä kirjoitus perustuu omiin muistiinpanoihini. Lisään vielä muutaman linkin, kun saan koosteen seminaarin materiaaleista.
- - - 

Lukiotekopalkinnon vastaanottivat paikalla olleet
Lukio-opettajapäivien järjestäjät.

Suomessa järjestetään vuorovuosin OPH:n valtakunnalliset lukiopäivät ja Pro Lukio ry:n lukioseminaari. Tällä viikolla oli jälkimmäisen vuoro ja teemana oli Lukiokoulutus 2040: Edessä lupaava tulevaisuus. Omasta puheenvuorostani voit lukea edellisestä blogikirjoituksestani: Näkökulmia tulevaisuuden opettajuuteen – Miten tekoäly muuttaa opettamista ja oppimista? Tässä jaan poimintoja siitä, mitä opin muista esityksistä ja keskusteluista. 

Lukiopäivillä on tapana jakaa lukiotekopalkinto. Tänä vuonna se myönnettiin Lukio-opettajapäiville, jotka kokosivat yhteen valtakunnallista kehittämistehtävää toteuttavia opettajia. 

Ajankohtaista lukiokoulutuksessa

Seminaari alkoi Jukka Tulivuoren, OKM, katsauksella ajankohtaisiin asioihin. Se oli itselleni mielenkiintoista, kun työhoni ei kuulu kaiken lainsäädännön ja taustalla tehtävän hallinnollisen työn seuraaminen. Kuulimme tehdystä työstä poikkeus- ja häiriötilanteisiin liittyen ja yhteisen katsomusaineen selvitystyöstä. 

Ylioppilastutkinnon reaaliaineiden kokeiden uudistuksesta ei ole tehty päätöksiä, mutta kehittämisselvitys on työn alla. Opin myös sen, että koska meillä on hyvä ylioppilaskoejärjestelmä, lukiodiplomien kehittämisen sijaan päädyttiin laajentamaan ylioppilaskokeita taito- ja taideaineiden osaamisen osoittamiseen. Vaihtoehtona olisi ollut kahden osin rinnakkaisen järjestelmän kehittäminen.  

Moninaisuus lukioissa

Tapani Frantsi ja Anne Kallio haastoivat meitä pohtimaan mitä monimuotoinen lukiokoulutus tarkoittaa ja miten monimuotoistumiseen voi valmistautua. He aloittivat listalla faktoja: Tiesitkö, että 26 % suomalaisoppilaista on tehostetun tai erityisen tuen piirissä? Perusopetuksessa vieraskielisten osuus on suurin Vantaalla (36 %) ja Espoossa (30 %). Kotikaupungissani Tampereellakin 17 %. Hämmästyin näistä luvuista, sillä omissa opettajille suunnatuissa koulutuksissani kielellinen moninaisuus nousee esiin lähinnä kieltenopettajien ryhmissä. Kuulimme myös kiinnostavan havainnon: iltapäiväkerhon haastavien tilanteiden koettiin vähentyneen, kun ohjaajien moninaisuus lisääntyi.

Moninaisuuteen liittyy Sitran megatrendeissäkin esiin nostettu väestön ikääntyminen, mikä tulee vaikuttamaan lukioverkostoon. Euroopassa väestön ikääntyminen on nopeinta Suomessa ja Italiassa. Hopeinen työsopimus oli minulle uusi termi. Sillä viitataan sopimukseen, joka voidaan tehdä eläkkeelle jäämisen yhteydessä tai myöhemmin eläkeläisen kanssa. 

Alustuksen jälkeen pohdimme, mitä tapahtuu, jos lukioissa vain reagoidaan moninaisuuteen lakisääteisten velvoitteiden kautta. Entä millaista olisi visionäärinen toiminta, jossa moninaisuus nähtäisiin voimavarana ja kilpailuetuna?

• TEM: Kansallinen työelämän kehittämisstrategia
• Työelämäfoorumi 3.11.2026 (verkossa klo 9-11)
• Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko

"Tulevaisuus ei tule, se tehdään" 

Sanna Ahvenharju Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta piti todella kiinnostavan esityksen tulevaisuustietoisuudesta, mikä viittaa yksilön valmiuksiin ja taipumuksiin käsitellä tulevaisuutta. Sillä, mitä ajattelemme tulevaisuudesta, on suuri vaikutus elämään. Nuoria on hyvä valmistaa tulevaan eri tavoin. Tulevaisuustietoisuus on tutkimuksissa yhdistetty jopa parempaan psyykkiseen hyvinvointiin. Se siis suojaa mielenterveyttä. Toiminta ja kokemus toimijuudesta jo itsessään lisäävät hyvinvointia, vaikka toiminta ei aina edes johtaisi toivottuun lopputulokseen.

Mitä intuitiosi sanoo, missä on tulevaisuus?

Tulevaisuustietoisuuteen kuuluu viisi ulottuvuutta. 
Aikakäsityksen yhteydessä kysytään, kuinka kauas katsomme. Jos katsomme 50 vuoden päähän, se vapauttaa meidät monista rajoitteista. Emme oleta, että kaikki nykyinen lainsäädäntö on voimassa. 

Teimme mielenkiintoisen harjoituksen, josta kertoo myös oheinen kuva. Meiltä kysyttiin, kuinka pitkälle tulevaisuuteen ajattelemme? Ensin nousimme kaikki seisomaan ja sitten istuimme aikajänne kerrallaan. Osa meistä ajatteli tulevaisuutta ensi sijassa huomisena. Toisille se tarkoitti 80 vuotta ja kaikkea siitä väliltä.

Toisena ulottuvuutena on avoimuus. Se, miten näemme tulevaisuuden mahdollisuudet, liittyy näistä ulottuvuuksista selkeimmin persoonallisuuteen. Teimme harjoituksen, jossa pohdimme, mitkä muutokset ovat yllättäneet meidät elämämme aikana. Berliinin muurin murtumisen ja pandemian ohella osalla oli myös henkilökohtaiseen elämään liittyneitä yllätyksiä. Näistä johdateltiin siihen ajatukseen, että tulevaisuuteen kuuluvat epäjatkumot ja yllätykset kuten erilaiset mustat joutsenet. Ne muistuttavat epävarmuuden hyväksymisen välttämättömyydestä. Huono kyky sietää epävarmuutta voi johtaa liian nopeisiin päätöksiin ilman riittävää tietoa.

Kolmantena ulottuvuutena on toimijuus: uskommeko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin vaikuttaa? Tätä voi ajatella asennekompassina, jossa on kaksi ulottuvuutta: Uskommeko voivamme vaikuttaa tulevaisuuteen? Entä näemmekö tulevaisuuden ennalta määrättynä vai erilaisille vaihtoehdoille avoimena? Missä itse olet? Voisiko joku olla jossain eri kohdassa kuin sinä? Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia tulevaisuuden kuvitteluun. Toisilla on ikään kuin kartta ja kompassi, jotka auttavat näkemään erilaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi jos suvussa ei ole yhtään ylioppilasta, kynnys lähteä ensin lukioon ja sitten vielä yliopistoon, on varsin suuri.

Neljäntenä ulottuvuutena on systeemisyys. Ymmärrämmekö erilaisia systeemejä ja niiden välisiä suhteita? Millaisten systeemien osia olemme arjessamme, miten ne limittyvät toisiinsa, millaisia vaikutuksia ja seurauksia niillä on? Suku, taloyhtiö tai lukio voivat olla lähellä. Joitain asioita katsomme ehkä ensi sijassa EU:n tai universumin kautta.

Viidentenä ulottuvuutena on vastuullisuus: mistä kaikesta koemme olevamme vastuussa ja keille. Vastuullisuus saa pyrkimään kohti maailmaa, joka on parempi kaikille, ei vain meille itsellemme tai lähipiirillemme. Ajattelemme usein vain tekojemme välittömiä seurauksia, vaikka ne voivat olla paljon laajempia ja kauaskantoisempia kuin ensin ajattelemme. Systeeminen ja vastuullinen ajattelu auttavat tarkastelemaan pidemmän aikavälin vaikutuksia ja sitä minne kaikkialle ne yltävät sekä myös vastuutamme tulevista sukupolvista. 

Lisämateriaaleja:

• Sanna Ahvenharjun väitöskirja (2022): Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity – Definition and Measurement.
• Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koulutuksia tulevaisuustutkimuksesta. 

Tulevaisuuden osaamistarpeet

Petri Lehikoinen OPH:sta kertoi sen tänä vuonna toteuttamasta kyselystä: Tulevaisuuden osaamistarpeet 2040-luvulla. Kysely kertoo osaamistarpeista kaikilla kouluasteilla ja työelämässä. Sivun alaosasta avautuu verkkoraportti, jossa asiaa tarkastellaan yhdeksän osaamisalueen kautta. Power BI:llä toteutettu sivusto mahdollistaa kunkin osaamisalueen keskeisimpien osaamisten tarkastelun interaktiivisena kuvana. Esimerkiksi ajattelutaitojen ja oppimisen osaamisalueella tärkeimmiksi nousivat kriittinen ajattelu, kokonaisuuksien hahmottaminen ja ongelmanratkaisutaidot.

Petri visioi myös tulevaisuuden lukiota ja sen digisivistystä. Toivottavasti hänen materiaalinsa tulevat julkisestikin jakoon. Professori Tuomas Heikkilän mukaan "Sivistys on taitoa käyttää tietoa hyvään." Erityisesti mieleeni jäi myös informaatioergonomian merkitys: miten välttää informaatiotulvaa ja keskittyä olennaiseen, sellaiseen, joka ravitsee sekä mieltä että kehoa? 

"Tämä elämä ei ole harjoitusta tulevaa varten. Se on ainoa elämä, jonka tiedämme saaneemme." Tämä lainaus on mutkan kautta Pehr Charpentieriltä, jonka vetämä kurssi yliopistolla 1980-luvun lopulla oli muuten yksi parhaista ja opettavaisimmista yliopistokursseistani. Mieleen jäi myös toinen lainaus, minkä mukaan työkalut vievät nyt niin paljon työaikaa, ettei meinaa ehtiä tehdä töitä. Siltä some, sähköposti ja Teamskin välillä todella tuntuu!

Kommenttipuheenvuoron piti Jussi Tomberg. Hän kysyi, kaupittelemmeko nuorille tulevaisuutta, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt? Jussi edustaa mm. Komentosiltaa, joka on kestävän sivistyksen johtamisverkosto. Se on käynnistetty Oulun kaupungin koordinoimana kehittämisprojektina. Yhtenä tuotoksena ovat Kestävän koulun rakentamisen toimenpidesuositukset (PDF). Seminaarin aikana kuulimme monta hauskaa sattumusta. Jussi kertoi, miten oli hiljattain tavannut Suomessa vierailleen prinssi Edwardin, jolle oli päätynyt kertomaan suomalaisesta sanonnasta: Tekee eetvarttia. Hetkisen olivat porukalla pähkäilleet käännöstä englanniksi.

"Eivät nuoret ole synkkiä, vaan tulevaisuus on"

Nuorten tulevaisuususkosta pidettiin paneelikeskustelu. Frank Martela Aalto-yliopistosta muistutti hyväksymään sen, mihin ei voi vaikuttaa. Paljon on myös asioita, joihin voi vaikuttaa, jolloin toimijuus on tärkeä taito. 

Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Pietari Meriläinen piti erinomaisen palopuheen. Myös hän korosti toimijuutta keskeisenä asiana nuorten tulevaisuususkossa. Toimijuudelle tulee antaa tilaa ja valtaa. Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten tulevaisuususkosta ja pessimismistä. Pietari muistutti, että eivät nuoret ole synkkiä, vaan tulevaisuus on. Se on aivan eri asia. Kun me seminaarin osallistujat olimme nuoria, uhkasivat ydinaseet, mutta Suomi voi hyvin. Nyt nuoret näkevät ala-asteidensa ja terveyskeskustensa alasajon. Maailma ei voi hyvin, ei myöskään Suomi.

Pietari antoi opettajille ohjeeksi, että nämä ongelmat tulee kohdata yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoille tulee antaa tietoja ja taitoja ymmärtää näitä ongelmia. Petri Lempinen, OKM, jatkoi samoilla linjoilla ja totesi, että on tärkeää, miten puhumme näistä nuorista ja miten puhumme rakentaen tulevaisuususkoa. Marja-Kristiina Lerkkanen muistutti yhteisöllisyyden merkityksestä. Toimivinta ennaltaehkäisyä lukion keskeyttämiseen ovat juuri yhteisö ja toisena myös opettajat.

Ansioitunut Kyösti Värri kukitettiin

Seminaarin viimeisen puheenvuoron sai hiljattain Kuntaliitosta eläköitynyt pitkän linjan lukiotyön kehittäjä Kyösti Värri, joka värikkäin sanakääntein ja elokuvalainauksin kuvaili miekkosten elämää ja sai meidät kaikki hymyilemään ja nauramaankin. Vai mitä sanot tästä lainauksesta Tankki täyteen -ohjelmasta (1987): "Ollaan me aina ennenkin pärjätty tulevaisuudessa. Ja jos tää nykyinen tulevaisuus yhtään muistuttaa aiempia, niin eiköhän me pärjätä nytkin."

Lukiokoulutuksen tästä päivästä hän totesi, että se on tasalaatuista ja silti erittäin monimuotoista. Läpäisyaste on hyvä ja lukiokoulutuksella on vankka tulevaisuus, vaikka haasteet ovatkin isoja. Kaikkea vanhaa ei kannata kantaa mukana, joten on hyvä miettiä, mistä voimme luopua. Lukuvinkiksi hän antoi Elina Nikulan tuoreen väitöskirjan Koulun tulevaisuus. Lukiolaisnuorten ja erityisopettajaopiskelijoiden tulevaisuuskuvia koulusta.

Lopuksi

Seminaarissa palattiin useaan kertaan toimijuuteen, tulevaisuususkoon ja yhteistyön välttämättömyyteen. Vaikka emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voimme vaikuttaa siihen ja kehittää lukion kaikkien osapuolten tulevaisuusajattelua. Lukion tehtävänä on toki valmentaa nuoria jatko-opintoihin ja työelämään ja tarjota laajaa yleissivistystä. Tehtävänä on myös vahvistaa lukiolaisten toimijuutta, tulevaisuususkoa ja valmiuksia rakentaa yhteistä tulevaisuutta. 

Tulevia tapahtumia

• Pro Lukio ry:n miniseminaari ja kevätkokous pääkaupunkiseudulla 4.5.2027.
• OPH:n valtakunnalliset lukiopäivät 4.-5.11.2027, Hotelli Clarion, Helsinki
• LOP2028. Lukio-opettajapäivät 9.-10.5.2028 Otaniemessä. Tapahtuman teemana on avaruus ajattelussa. Toteuttajina ovat valtakunnallista kehittämistehtävää toteuttavat lukiot. 
• Pro Lukio ry:n lukioseminaari 2028.