Nordic Bett -seminaari

Anne Bamfield (oik.) haastaa pohjoismaisia panelisteja. 
Suomea edusti Norssin Teija Paavilainen.

BETT-opetusteknologiamessut keräsivät viime viikolla Lontooseen yli 40 000 opetusalan ammattilaista. Olin mukana seitsemättä kertaa ja kokoan perinteisesti yhteen suomalaisten matkaraportit. 

Tapahtuman yhteydessä järjestetään runsaasti erilaisia oheistapahtumia. Keskiviikkona osallistuin Atean Nordic Bett -seminaariin. 

Pohjoismaisia tapaamisia messujen yhteydessä on järjestetty aiemminkin, mutta yhtä perinnettä niille ei ole. Nyt pohjoismaiset Atean edustajat järjestivät seminaarin yhdessä The Science Museumissa ja saattavat hyvinkin tehdä siitä perinteen. Osallistujia oli 260, joista sata suomalaisia. 

Tapahtuman hashtagina oli #AteaLondon. Minä ja moni muukin jakoi viestejä mm. Twitteriin, mutta kokosin allekin muutaman ajatuksen päivästä. Myös alle upotettu Atea EDUn video ensimmäisestä messupäivästä (2:37 min) kurkistaa päivän tunnelmiin. 

 

Seminaaripäivän aloitti Lontoon sivistysjohtaja Anne Bamford, joka tuntee hyvin myös pohjoismaisen koulutuksen ja yhteiskunnan. Niissä lapsuutta arvostetaan ja jo lapset saavat olla aktiivisia kansalaisia. Pohjoismaissa ymmärrämme lapsuuden ja leikin olevan tärkeää itsessään. Britanniassa pidetään niin tärkeänä opettaa lapsille kouluvalmiuksia, että leikille ei jää tarpeeksi aikaa. Ymmärrys leikin merkityksestä lapsen kehityksessä puuttuu ja liian usein painotetaan tulevaisuuden taitoja näkemättä tämän hetken arvoa ja samalla sitä, miten vapaa leikkikin opettaa tärkeitä taitoja.

Bamford totesi, että vasta kun Lontoon köyhin ja huono-osaisinkin lapsi voi käyttää teknologiaa kuten muutkin, hän on onnistunut työssään. Hän nauratti yleisöä kertomalla, että esittelee usein erilaiset projektit pilotteina. Jos ne toimivat, kaikki unohtavat, että niiden tuli olla vain pilotteja. Jos ne eivät suju, voi aina vedota siihen, että tämähän oli pilotti. Viimeisenä hän kehotti katsomaan tulevaan: "Do not talk about best practises, talk about NEXT practises."

Opetuksen asiantuntija Abdul Chohan nosti esiin mm. World Economic Forumin määrittelemät tärkeimmät taidot vuodelle 2025. Löydät ne lueteltuna tämän artikkelin kuvasta: These are the top 10 job skills of tomorrow – and how long it takes to learn them (2020). Taidot liittyvät ongelmanratkaisuun, itsesäätelytaitoihin, yhteistyötaitoihin ja teknologien käyttöön

Islantilainen opetuksen asiantuntija Ingvi Hrannar Ómarsson tiivisti kaksi edellistä puheenvuoroa hienoihin piirroskuviin. Omassa puheenvuorossaan hän nosti esiin viisi opetuksen väärinkäsitystä: Leikkiminen ei ole oppimista, Oppiminen tapahtuu istuen ja lapsesta asti muodollisessa koulutuksessa. Kilpailu toimii yhteistyötä paremmin. Mitataan sitä mitä on helppoa mitata sen sijaan, mitä on tärkeä mitata. Oppiminen tapahtuu lähinnä lukemalla.

Standardisoidut testit eivät kerro mitään esimerkiksi luovuudesta, yhteistyötaidoista, uteliaisuudesta, mielikuvituksesta ja motivaatiosta. Siksi Islannissa pyritään niistä kokonaan eroon ja panostetaan koulujen monipuoliseen tukemiseen eri tavoin, mm. tarjoamalla hyvät oppimateriaalit ja tukemalla hyvinvointia. Yhtenä vaihtoehtona on opettajille vapaaehtoinen ns. "assessment toolbox", jota ei saa käyttää oppijoiden tai koulujen väliseen julkiseen vertailuun.

Moni päivän puhuja korosti leikin merkitystä ja arvioinnin muuttamisen tärkeyttä. Myös Pisaa ollaan muuttamassa, sillä se ei mittaa oikeita asioita, esimerkiksi edellä mainittuja vuoden 2025 tärkeimpiä taitoja. Pohjoismaille yhteistä on myös ymmärrys luovuuden ja kädentaitojen merkityksestä. Niitä tarvitaan monissa oppiaineissa ja ammateissa ja harjoitetaan muun muassa STEAM-teemoja opittaessa.

Ómarsson painotti, että älykkyys ja luovuus eivät ole vaihtoehtoja vaan kulkevat käsi kädessä. Kun verrataan keskivertotutkijaa Nobel-tutkijaan, jälkimmäinen on kaksi kertaa todennäköisemmin myös harrastelijamuusikko, seitsemän kertaa todennäköisemmin visuaalisen alan taiteilija, 12 kertaa todennäköisemmin kirjoittaa esimerkiksi novelleja ja on 22 kertaa todennäköisemmin harrastajanäyttelijä, tanssija tai esiintyjä (lähteenä Root-Bernstein 2008).

Seuraavassa bloggauksessa esittelen seminaarissa käytetyn haastepalloiksi nimeämäni menetelmän. Se sopii seminaariyleisön aktivointiin ja paneelikeskustelun virittäjäksi.