 |
 |
Laurens loi ClassroomScreenin avuksi omille oppijoilleen. Taulun avulla voi tehdä näkyväksi oppijoille, mitä heiltä oppitunnilla odotetaan. Siitä sovellus lähti kehittymään ja nyt Laurens johtaa yli kymmenen työntekijän yritystä. Olen käyttänyt sovellusta nyt seitsemän vuotta. Omaan käyttöön riittää varsin yksinkertainen käyttö. Opettajan roolissa kannattaa tutustua tarkemmin sen eri ominaisuuksiin ja kenties jopa hyödyntää sen maksullisia ominaisuuksia, minkä avulla voi luoda linkillä jaettavia pikkutehtäviä.
Amelia King: metakognitiivisia viilauksia tekoälyaikaan
Parhaan esityksen palkinnon annan Amelia Kingille. Hän on kirjailija, puhuja ja yksityisen brittikoulun digitaalisen muutoksen johtaja. Hänen esityksensä otsikko oli Running on the spot: Small tweaks for metacognitive thinking with AI. Hän jakoi runsaasti hyviä pieniä vinkkejä siitä, miten saada oppijat ajattelemaan, myös tekoälyn aikakaudella. Esimerkiksi tekoälyssä pitäisi olla virtuaalinen Pause-nappi. Näin muistaisimme aina ennen tekoälyn käyttöä pysähtyä sekunniksi ja miettiä mihin tarpeeseen tekoälyä aiomme käyttää ja tukeeko se oppimista.
Onnistuin saamaan myös hänen kirjansa Thinking with AI. En nyt kirjoita Amelian ajatuksia tähän tarkemmin, mutta uusimmista tekoälykoulutusten dioistani löytyy jo muutamia lainauksia häneltä (ks. Tekoäly-Padletin alin rivi) ja lisää, kun ehdin jatkaa kirjan lukemista.
Dawn Taylor: tekoäly on kaiku – opettaja on arkkitehti
Dawn Taylor vertasi tekoälyä kaikuun. Se ei tee pedagogisia päätöksiä, vaan ne kuuluvat opetuksen arkkitehdille eli opettajalle. Kun oppijat käyttävät (tekoäly)työkaluja, tulee ajattelu pitää keskiössä ja käyttää työkaluja tarkoituksenmukaisesti. Siihen kuuluu, että tehdään näkyväksi, miten työkaluja käytettiin ja miten ne tukivat oppimista. Usein parempi on edellyttää (tekoäly)työkalujen käyttöä sen sijaan, että vain sallii ne.
Tekoälyn aikakaudella tiedon saatavuus on harvoin ongelma. Haaste on erottaa, mikä on totta ja oppimisen arvoista. Siksi ensin luodaan pohja: käsitteet ja ymmärrys siitä, että tekoälytuotos voi olla hallusinaatiota. Kriittistä ajattelua harjoitellaan arvioimalla lähteitä ja käyttämällä niitä merkitysten luomiseen ja antamalla tehtäviä, joissa opittua sovelletaan tai luodaan jotain uutta. Oppiminen on inhimillinen kognitiivinen prosessi, missä tulee korostaa oppijan ajattelua. Tekoäly on muuttanut olosuhteita, mutta ei oppimisen tai oppijan motivaation merkitystä.
Oppimistehtävien osalta Dawn painotti keskittymistä luonnosteluun, päätelmiin ja tarkistuksiin. Tehtävien on edellytettävä oppijan ajattelua, sillä niin luodaan edellytykset oppimiselle. Ajattelua voivat olla esimerkiksi päätöksenteko, perustelut ja kontekstuaalinen mukauttaminen vaikkapa työroolin, tavoitteiden tai maantieteellisen alueen mukaan. Arvioinnissa keskeistä on opitun todentaminen. Sen on hyvä keskittyä siihen, miten ajattelu näkyy dialogeissa, luonnoksissa, reflektioissa ja lopputuotoksissa.
XR - lisätty ja virtuaalitodellisuus
Kuuntelin yhden esityksen molemmista alaotsikon teemoista. Mitään kovin uutta ja ihmeellistä niissä ei ollut. Päivitin XR-blogisivulleni AR-listaukseen David Magyiren esityksestä muutaman minulle uuden sovelluksen.
VR-teema oli esillä yliopistokontekstissa keinona houkutella opiskelijoita takaisin kampukselle pandemian jälkeen ja samalla tukea ryhmätaitoja, Vaikka University College of London on British Museumin naapurissa, historian opiskelijat korostivat innokkaasti, miten tärkeää on pidellä virtuaalisesti käsissään merkittäviä artefakteja ja eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Näin siitä huolimatta, että aina ei voida tietää, kuinka hyvin virtuaalitodellisuus vastaa tuhansien vuosien takaisia asioita. Mutta eivätpä sitä voi tarkkaan tietää myöskään opettajat, kirjojen kuvittajat tai oppikirjailijat. Välineinä heillä olivat ClassVR ja Eduverse.
Yksin vai yhdessä reissuun?
Kiitos mukavista mukavista kohtaamisista ja hyvistä keskusteluista monille sekä yrittäjäopiston väelle yhteisestä illallisesta! Täytyy silti myöntää, että olen kaivannut IlonaIT:n suomalaisten seminaaria, sillä valtavissa messuhalleissa on sattuman kauppaa, keitä tapaa. Suuri osa suomalaisista näyttää nykyisin matkustavan porukassa, joten harva kaipaa enää seuraa illan reflektioille tai Lontoon katseluun.
Tästä tietoisena osallistuin torstaina kolmeen erilaiseen verkostoitumistapahtumaan. Table Talks -keskustelussa meitä oli yhdeksän henkeä eri puolilta maailmaa valitun teeman ympärillä keskustelemassa. Iltapäivällä oli get-together USA-ständillä juhlien uutista siitä, että Bett laajenee Yhdysvaltoihin vuonna 2027. Siitä ilta jatkui mukavilla kohtaamisilla Women in Tech -porukassa.
Näissä keskusteluissa kuulin, että israelilaisissa yliopistoissa on tehty päätös viedä kolmannes opinnoista itsenäisesti opiskeltavaksi. Tällä ei tarkoiteta yksin opiskelua verkkokurssilla. Sen sijaan tavoitteena on saada valmiuksia nykyajan työelämään, mikä tapahtuu pitkälti etänä. On osattava oppia ja työskennellä varsin itsenäisesti ja hallittava vuorovaikutus etänä. Tätä kaikkea on tarkoitus oppia, yhdessä opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa.
 |
| Kehystetty Learning on the Loo -taulu vessan seinältä. |
- The Center for Democracy & Technology: Schools’ Embrace of AI Connected to Increased Risks to Students. Tutkimus tekoälyn käytöstä opetuksessa.
- AiPRM: AI in Education Statistics
- Old Dominion University: The Socio-Ecological Technology Integration (SETI) Framework.
- Microsoftin kaikki diaesitykset.
- Messukeskuksen vessoissa oli kuvan tietoiskuja, juuri sopivalla korkeudella pytyllä istujille. Google on käyttänyt tällaisia kahden viikon välein vaihtuvia tietoiskuja toimistojensa vessoissa lähes 20 vuoden ajan. Voit lukea tai kuunnella lisää Googlen blogista: Learning on the Loo, The inside story of how Google bathrooms became classrooms (2022).