9.11.2022

Hyvää peliviikkoa!

Tällä viikolla vietetään pelikasvatuksen ja pelikulttuurin teemaviikkoa. Olen kuunnellut mielenkiintoisia Peliviikko LIVEn tarinoita, joita on tällä viikolla tarjolla päivittäin klo 9-18. Koko ohjelma löytyy Peliviikon verkkosivulta.
Metsäinen lautapelin pohja, missä kuljetaan 20 askeleen kautta lähdöstä maaliin.
Kuva: Vecteecy

Suunnittelin tämän bloggauksen sisällöksi hyvää esimerkkiä H5P-työkalujen (ks. H5P-sivu) lautapelistä (Board Game), mutta kun takkuamisen jälkeen lähden etsimään tarkempia ohjeita, löysin tiedon, ettei työkalua ole kehitetty vuosiin eikä uutta vastaavaakaan ole suunnitteilla. Jätän siis vanhan shakki-esimerkkini verkkoon, mutten panosta tähän enempää. H5P-työkaluista löytyy muutamia muitakin pelillisiä työkaluja. Niihin voinee laskea ainakin bingon, kaksi erilaista sanaristikkoa ja muistipelin (ks. esimerkit).

H5p-tehtävää ideoidessani löysin verkon palveluita, joista löytyy pelipohjia omien pelien suunnittelijoille. Vecteecyn verkkosivulta löytyy mm. kuvia, joita saa käyttää lähde mainiten, esimerkiksi oheinen kuva. 

Koonti oppimispeleistä ja nostoja materiaaleistani

Olen vuosien ajan koonnut oppimispelejä Padletiin ja se on vapaasti muidenkin täydennettävissä. Opetuksessa pelillisyyttä käytetään paljon kyselyiden kautta (kokeile). Blooket (ks. esittely) on tästä näkökulmasta monipuolisin, sillä siinä on jo 14 pelimoodia ja lisäksi niistä osaa voi pelata reaaliaikaisesti yksilö- ja tiimikisana ja/tai omassa tahdissa vaikka kotona. 

Moni opettaja on tehnyt erilaisia pelillisiä rastiratoja QR-koodeja (ks. diat), lisättyä todellisuutta (ks. diat) tai Seppo-pelillisyysalustaa hyödyntäen. Sanapilvien (ks. bloggaus) avulla oppijat voivat tehdä toisilleen arvoituksia. Pakopeleistä en ole blogannut, mutta olen koonnut ohjeita ja muiden esimerkkejä ThingLink-ohjekuvaan linkattuun pakopeli-ideointiin

Alla muutama aiempi pelillisyyteen tai leikillisyyteen liittyvä bloggaus 10-vuotiaasta blogistani. 


Ruudunkaappauskuva, missä on 9*9 ruudukossa sinisiä kuutioita. saa ruudun, pysty- tai vaakarivin täyteen, jolloin se tyhjenee.
Blockudokussa yhdeksän ruudun alue sekä pysty-
ja vaakarivi tyhjenevät ja antaa pisteet,
kun sen saa täyteen sinisiä kuutioita.

Itse tykkään lautapeleistä

Niin paljon istun tietokoneen äärellä, että pelien osalta viihdyn paremmin lautapelien äärellä. Kun töitä tekee pitkälti yksin, pelaamisessa minulle tärkeää on sosiaalisuus. Tällä hetkellä suosikkejani ovat Backgammon, Carcassone ja Wingspan-lintupeli. 

Mobiilipelejä minulla on käytössä yksi kerrallaan, jonkinlainen älypeli aivoja nollaamaan. Viime vuodet suosikkini on ollut kuvan Blockudoku (AndroidiOS).

2.11.2022

Mitä kuuluu Twitter? Case #ITK2022

Twitter on kuulunut suosikkeihini 13 vuoden ajan (ks. 10 vuotta Twitterissä - 2019). En osaa kuvitella, että siitä luopuisin, paitsi jos Elon Musk sen pilaa. ITK-konferenssissa huomasin edustavani Twitterin pienevää käyttäjäjoukkoa. Tänä vuonna tviittejä lähetettiin noin neljännes seitsemän vuoden takaisesta määrästä. Moni on luopunut Twitteristä tapahtuman taustakanavana. Live-tviittausta eli reaaliaikaista muistiinpanojen tekemistä tai keskustelua ei monikaan harrastanut. 

Tviitit saivat myös runsaasti kiitoksia tykkäysten kautta eli kyllä niitä moni luki. Tweetbinderin analytiikan mukaan "potential reach" oli lähes 260 000 Twitter-tiliä. Twitterin käyttöä pohdittiin lyhyesti myös konferenssin aikana. Yhdyn Anna Kepasen tviitin ajatukseen: "erinomaisilla tviiteillä pysyn samalla kärryillä rinnakkaissessioiden tarjonnasta ja saan hyviä linkkejä talteen".

En huomannut, että ITK:ssa olisi siirrytty Twitteristä johonkin toiseen palveluun, vaan vaikuttaa, että somen käyttöä tapahtuman taustakanavana itsessään on vähennetty. Olen tästä vähän ihmeissäni, sillä itse koen Twitterin annin erittäin hyödylliseksi. En koe, että voisin muihin käyttämiini palveluihin tuutata kymmeniä viestejä päivässä ja vieläpä niin, että viestit näkyisivät kaikille aiheesta kiinnostuneille ilman, että olemme aiemmin verkostoituneet tai liittyneet samaan ryhmään. Twitterissä yhdistäväksi tekijäksi riittää hashtag. 


Twitterin käyttö Suomessa ja maailmalla


Twitterin käyttö on vähentynyt sen huippuvuosista, mutta pysyttelee silti erilaisissa sometilastoissa kymmenen kärjessä. Sen merkitys on kokoaan suurempi, sillä sitä käyttävät esimerkiksi monet poliitikot, vaikuttajat, toimittajat ja asiantuntijat. 

DNA Digitaaliset elämäntavat -tutkimuksen (2022) Twitter on Suomessa viikottain käytettyjen somekanavien listauksessa kahdeksas - tai viides, riippuen laskutavasta. Edellä ovat suosituimmuusjärjestyksessä WhatsApp, YouTube, Facebook (myös mese) ja Instagram (myös tarinat) sekä somen keskustelupalstat. Kyselyn mukaan Twitterin viikottaisten käyttäjien määrä on kasvussa ja vain kolmannes käyttäjistä on naisia.

Jane Hartin Top tools for learning -kysely kokoaa nykyisin kovin suppean vastaajamäärän eikä oppilaitosmaailma ole laajasti edustettuna. Vahvuutena on pitkä seurantajakso ja Twitterkin on ollut mukana vuodesta 2007 alkaen. Vuosina 2009-2015 se äänestettiin ensimmäiselle sijalle, tänä vuonna se ylti kahdeksanteen sijaan (ks. Twitterin sijoitus). Kriteerinä siis hyöty oppimiseen ja opettamiseen.

Statistan mukaan tammikuussa Twitter sijoittui globaalisti 15. sijalle, kun listauksen perusteena olivat kuukausittaiset aktiiviset somen käyttäjät. Similarwebin verkkosivutilaston mukaan Twitter oli syyskuussa Suomessa 10. yleisimmin vierailtu verkkosivu ja globaalisti peräti neljäs. Social Shepherdin tilastokoonnin mukaan tulevaisuus näyttää hyvälle, sillä Twitterin mukaan Z-sukupolvi (synt. 1997-2012) lähettää nykyisin yli puolet tviiteistä.

Twitterin tulevista linjauksista ei vielä ole varmuutta, mutta ne kieltämättä huolestuttavat. Maailman rikkain mies Elon Musk osti Twitterin lokakuussa. Sen ylin johto sai heti potkut tai lähti itse firmasta. Yhtiö myös vedetään pois pörssistä. Juha-Matti Mäntylä kirjoittaa Ylen uutisessa, että Elon Muskin Twitter-tiliä seuraa 110 miljoonaan henkeä, mutta hän itse seuraa vain vähän yli sataa tiliä. Hän ei siis ole kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä. Hän saattaa hyvinkin päästää Donald Trumpin takaisin Twitteriin ja sallia laajemminkin vaihtoehtoisen muka-totuuden ja vihapuheen levittämisen. Muskin tulevat linjaukset näyttävät aikanaan, kuinka innolla me aktiivikäyttäjät etsimme tilalle uusia reilumpia sovelluksia. 


Aktiivista twitteröintiä ITK:ssa 2015 ja 2019


Olen useita kertoja hyödyntänyt Twitterin käytöstä kertovia koonteja osana erilaisten konferenssiosallistumisten raportointia. Blogikirjoituksesta Koontia ITK:sta (2015) löydät Wakeletilla tehdyn koonnin, mistä saa hyvän katsauksen tuolloin pinnalla olleisiin teemoihin. 
  • Workshop-päivän aikana 119 henkeä (tai oikeammin Twitter-tiliä) lähetti kaikkiaan 409 tviittiä.
  • Ensimmäisenä konferenssipäivänä 315 henkeä lähetti kaikkiaan 1318 tviittiä.
  • Toisena päivänä 286 henkeä lähetti kaikkiaan 1070 tviittiä. 
  • Tviittaaminen hiljeni vain aamuyöllä yhdeksi tunniksi.
Blogikirjoituksesta ITK2019 Twitterissä löytyy myös koonti suosituimmista teemoista Twitterin kautta katsottuna. Tuolloin tein koonnin 1500 tviitistä torstain avajaisista lauantaihin klo 13 asti. Tuolloin kahden konferenssipäivän aikana oli 392 tviittaajaa, joista 23 kuului yli kymmenen tviitin aktiiveihin. 57 % julkaisi vain yhden tviitin.


Analytiikkaan lokakuiselta viikolta 723 #ITK2022-tviitistä 

Tänä vuonna ostin Twitterin analytiikkaa, sillä useampi aiemmin käyttämäni sovellus oli lakkautettu. Maksoin Tweetbinderille 18,59 € yhden viikon tviittien koonnista alkaen workshop-päivää edeltäneestä illasta (linkki, PDF ja Excel). Kaikki luvut edellä oleviin eivät ole vertailukelpoisia, sillä esimerkiksi se vaihtelee, kuinka pitkältä ajalta tviitteja on analysoitu. 

Lokakuun ITK-viikolla julkaistiin 723 tviittiä tunnuksella #ITK2022. Seitsemän vuotta aiemmin niitä julkaistiin kolmen konferenssipäivän aikana 2797 kpl. Yksittäisiä tviittaajia oli nyt 230, kolme vuotta sitten 392. Tämän vuoden tviiteissä mainittiin nimeltä 204 tviittaajaa eli Twitter-tiliä, joka voi edustaa  yksittäistä henkilöä, organisaatiota tms.

Tämän vuoden tviittaajista 54 % tviittasi vain kerran ja 80 % tyytyi korkeintaan kolmeen tviittiin. Aktiivisia yli kahdeksan tviitin tahoja oli 20 (9 %). Moni vaikutti siirtyneen tviittaamisesta pelkkään tykkäämiseen. Yksistään viiden tykätyimmän tahon tviitit saivat 734 tykkäystä. 

Olin itse monella mittarilla aktiivisin tviittaaja 74 tviitillä. Seuraavina vähän kategoriasta riippuen tulivat Tavastian koulutuspäällikkö Riikka Lehto, ympäristöasiantuntija ja verkkopedagogi Anna Kepanen, Turun AMK:n koulutusteknologia-asiantuntija Ulla Niittyinperä sekä tutkija ja Hedain perustaja Harri Ketamo. Vaikuttavuudessa, kun sitä mitataan sen mukaan, kuinka moni tviitin on potentiaalisesti voinut nähdä, kolmen kärki oli minä, Opetushallitus ja Otavialla työskentelevä digipedan moniosaaja ideatarhuri Anne Rongas.

Analytiikka arvottaa sekä hashtagin että yksittäiset käyttäjät. Rahallinen arvo perustuu siihen, paljonko vastaava näkyvyys olisi ostettuna maksanut. Raportin mukaan #ITK2022 hashtagin arvo on 2121 € ja sekä keskimääräisen tviitin että keskimääräisen tviittaajan arvo oli 3 €. Arvokkaimmat yksittäiset käyttäjät olivat minun jälkeeni Opetushallitus, Anne Rongas, Leena Pöntynen ja Timo Ilomäki. Seitsemästä arvokkaimmasta tviitistä kuusi oli Opetushallituksen lähettämiä. Alle on upotettu arvokkain 70 € tviitti.

 

 
72 % tviittaajista oli käyttänyt Twitteriä yli kuuden vuoden ajan. Uusia alle vuoden tviitanneita oli vain 3 % ja korkeintaan kolme vuotta tviitanneitakin vain 13 %. Tämän mukaan Twitter ei näytä houkuttavan uusia käyttäjiä, vaan siellä mellastan minä yhdessä muiden pitkään somessa olleiden kanssa. Vedin aikanaan paljon some- ja Twitter-koulutuksia, mutta ei niitä enää juuri kysytä. 

Analytiikka pyrki myös kertomaan, montako % käyttäjistä, tviiteistä ja niiden vaikutuksista oli positiivia, neutraaleja, negatiivisia tai sellaisia, joita ei pystytty määrittelemään. Melkein kaikki menivät viimeksi mainittuun kategoriaan, todennäköisesti suomen kielen vuoksi. 

ITK-hashtagin yhteydessä käytyimmät muut tunnukset olivat #UudetLukutaidot ja #Digivisio2030 sekä #SDGs eli kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals).


Tweetbinderin kaavio ITK-hashtagin käytöstä.


Mitä Twitterin tilalle?


Ei minulla ole tähän vastausta, mutta olisi kiva kuulla, mitä itse ajattelet. Etkö koe tarvetta konferenssin taustakanavalle? Oletko siirtynyt Twitteristä johonkin toiseen palveluun - ja jos kyllä, minne ja miksi se on parempi? Instagramista löytyy vajaa kaksi viikkoa konferenssin jälkeen vain 118 julkista julkaisua tapahtuman tunnuksella. Facebookista ja LinkedInistä niitä toki löytyy myös, sekä julkisesti jaettuna että vain kavereille tai ryhmille näkyvänä. Itse en ole huomannut, että Twitteristä olisi aktiivisesti siirretty muualle, vaan livetviittaamista ja somen käyttöä taustakanavana lienee vain vähennetty. Muutaman kanssa tästä ITK:ssakin keskusteltiin. Esille nousi mm. Twitterin saama kielteinen julkisuus Donald Trumpin ja Elon Muskin toimien seurauksena, amerikkalaisten sovellusten tietosuoja ja sekä yleinen halu vähentää somea, kun ollaan läsnätapahtumassa.

Kuulin Joalin Loukamaan nostaneen ITK:n paneelissa esille nyt trendaavan BeReal-sovelluksen (Android, iOS), mutta ei sekään ole ammatillisen keskustelun foorumi, vaikka aika hauskalta kaveripiirin käytössä kuulostaakin. Kari Nieminen esittelee tämän uuden sosiaalisen median sovelluksen tuoreessa Markkinointitrendit-sivuston kirjoituksessaan Mikä on BeReal ja miten se toimii? Lyhykäisyydessään BeRealin idea on olla vastavoima kauniille, suunnitelluille ja filtterein muokatuille kuville ja näyttää hetki omasta päivästä juuri sellaisena kuin se on. Käyttäjät saavat sovelluksesta päivittäin yhden viestin ja sen jälkeen on kaksi minuuttia aikaa ottaa ja jakaa kuva. Kuva otetaan kännykällä niin, että se ottaa samanaikaisesti kuvan etu- ja takakameralla, joten edes kuvakulmalla ei voi rajata pois arjen sotkuja. Näet muiden samanaikaisesti ottamat kuvat vain jakamalla omat kuvasi.  




Retviitatuimmat #ITK2022-tviitit


 


Tykätyimmät #ITK2022-tviitit (myös aiempi OPH:n tviitti kuuluu tänne)

 

 

 

1.11.2022

ITK2021 - muistiinpanoja puheenvuoroista

ITK 30-vuotta -logo.
Juhlavuoden logo.
Etsin blogistani tietoja edellisestä ITK-konferenssista viime joulukuulta ja huomasin, että bloggauksen viimeistely ja julkaiseminen oli työkiireiden keskellä jäänyt tekemättä. Tänään editoin tekstiä hieman ja tässä se on, vain vajaan vuoden myöhässä. 

Lue myös viimeisimmän eli lokakuun 2022 konferenssin kokemuksista ja opeista. Linkit neljään bloggaukseen löydät täältä: ITK2022: Nostoja konferenssipäivien annista.

-  -  -  - 

Hymy ylsi korviin asti koko kolmepäiväisen ITK-konferenssin (Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa) ajan ja eiköhän hyvä tunnelma maskinkin takaa välittynyt. Koronan vuoksi jo monesti siirretty tapahtuma saatiin vihdoin järjestettyä 1.-3.12.2021, perinteisesti Hämeenlinnan Aulangolla.

Parasta olivat kohtaamiset, keskustelut ja halaukset vanhojen kollegoiden, somekollegoiden ja uusien tuttavuuksien kanssa. Tuttuun tapaan esillä oli myös hienoja puheenvuoroja. Niitä oli usein kahdeksankin rinnakkaista, joten monta hienoa juttua jäi kuulemattakin, mutta onneksi on some, joten #itk2021-tunnisteella löydät muiden kirjoituksia ja toki esitysten kuvaukset löytyvät myös konferenssin verkkosivulta.


Tutkija Tiina Parviainen piti avajaisissa puheenvuoron otsikolla Oppivat aivot modernissa kouluympäristössä. Hän kertoi, että 20 ensimmäistä elinvuottamme hienosäätävät aivojamme siihen ympäristöön, missä elämme. Kun digitalisaatio on nopeasti muuttanut ympäristöämme, on muutos aikuisille suurempi kuin nuorille, jotka ovat kasvaneet digin keskellä. Oppimiseen vaikuttavat mm. toisto ja oppimistilanteen merkityksellisyys. Tosin aivoille oppiminen on neutraalia ja jatkuvaa toimintaa.

Digi on ”arkea ja unelmia”, kuten konferenssin teema kuului. Digi on myös tapa parantaa meidän koulutusjärjestelmää. Alla konferenssipäivien suosituin tviittini.

Nina Halosen puheenvuorosta muutaman tviitin verran nostoja: 

  • Ruutuaika on vanhentunut käsite, oleellista on laatu. Mitä verkossa tehdään? Miten se tukee oppijan kiinnostuksen kohteita?
  • Trialogi tarkoittaa dialogia + sitä, että keskustelusta muodostuu joku yhteinen tuotos, esim. automaattisesti sanapilvi keskustelusta.
  • Pian saadaan keskusteluista dataa, esim. keskustelun tunneilmasto taulukkona. Minne menee ja kuka johtaa koulutuksen ja kasvatuksen digikehitystä?


Erno Lehtinen
 muisteli tutkimukseen kohdistuneita digipeda-odotuksia ITK-syntyaikoina: Poliitikot olivat kiinnostuneita siitä, parantaako digi tuloksia. Opettajat pohtivat mitä ja miten digiä pitäisi käyttää ja vanhemmat kysyivät, onko se turvallista. Riikka Lehto tviittasi aihetta sivuten: Hyvin suunnitellut ja toteutetut digiratkaisut ja niiden oikeanlainen käyttö tukevat oppimista. Tässähän on kyse samasta kuin kaikessa pedagogiikassa, hyvin suunniteltu ja toteutettu opetus vs. huonosti suunniteltu ja toteutettu.

Minna Lakkala ja Liisa Ilomäki pitivät innostavan esityksen digitaaliseen lukutaitoon liittyen.  Uudempaa materiaalia löytyy nykyisin hankesivulta, mistä löytyy myös nyt jo suomeksikin julkaistu kriittisen digitaalisen lukutaidon malli.

Koko konferenssin vaikuttavin esitys oli Liisa Ilomäen ITK-jäähyväisluento, sillä eläkevuode ovat edessä. Tarjolla oli tutkijan ja kouluttajan syvällisiä kannanottoja. Esimerkiksi tämä: Muistetaan, että lapset ja nuoret eivät ole diginatiiveja niin, että osaisivat käyttää teknologiaa. Sen sijaan he kasvavat uusiin käytäntöihin ja saattavat osata toimia uudella tavalla.

Keskusteluissa olivat myös hankkeet. Koska kehittämistyötä tehdään niin paljon hankkeissa, niillä on niin halutessaan paljon valtaa. Osa hankkeista kehittää uutta ja vie kehitystä eteenpäin, osa hankkeista on koulutushankkeita, minkä avulla ylläpidetään ja kehitetään opettajien osaamista. Olen itsekin merkittävän osan leivästä ansainnut hankkeita tekemällä. Niillä voidaan saada aikaan huikean hienoja juttuja, niillä voidaan asteittain kasvattaa opettajien osaamista - tai pyrkiä säilyttämään edes perusosaaminen. Valitettavasti olen nähnyt myös hankkeita, joissa hallinnollisen hankehumpan osuus on kohtuuttoman suuri tuloksiin nähden. Sometun tapaamisessa muisteltiin, miten toistakymmentä vuotta sitten moni hanke kehitti omia portaaleita materiaalien jakamiseen. Onneksi nyt on yksi ja yhteinen Avointen oppimateriaalien kirjasto!

Olin mukana Sometun muisteloissa. Se oli tärkeä verkosto silloin kun some oli vielä uutta ja ihmeellistä. Kuulin, että Sometun väkeä oli peräti koekaniinina, kun VR ensikertaa 2010 testasi wifiä Helsinki-Oulu- junassa. Omia muistojani löytyy mm. vuoden 2018 bloggauksesta Onnea Sometu 5 v. Teeman ympäriltä nostimme esiin omia diaesityksiä Sometun alkuajoilta tunnuksella #ITKretroesitys. Minä jaoin diat Rellun vesosta (2009) ja Blogit opetuksessa (2010) -koulutuksesta.

Mielenkiintoiseksi esitykseksi Twitterissä nostin myös väitöskirjatutkija Anssi Salmen puheenvuoron simulaatioista. Lisää voi lukea hänen simulaattori.fi-verkkosivulta. Myös chatbotit Otaviassa kuulostivat mielenkiintoiselta. Siellä on tavoitteena lisätä niiden avulla oppijuuden omistamista ja luoda chattibot-parvi.

Areena-esityksessä kerroin H5P-työkaluista, joita opettajat useimmiten käyttävät Moodlen kautta. Omat ja muidenkin ohjeet ja esimerkit löydät H5P-blogisivultani. Työkaluista suurin osa on saavutettavia ja sisällöt ovat CC-lisenssillä jaettavissa.

27.10.2022

ITK2022: Nostoja konferenssipäivien annista

Hotellin vanha rakennus ja ruskan väreissä hehkuva puu.
Aulanko ja ruskan värit
Minun työvuoteni tärkein tapahtuma ITK keräsi 32. kertaa koolle 2000 ihmistä, 200 esitystä ja 80 yritystä ja organisaatiota sekä paljon hyvää mieltä, kuten konferenssin johtaja Jarmo Viteli avajaisissa hehkutti. Tämän syksyn konferenssin jälkeen palataan koronan jäljiltä normaaliin aikatauluun eli kokoonnutaan Aulangolle keväisin. Merkkaa siis kalenteriin 19.-21.4.2023.

Call for papers on avoinna 21.11. asti teemalla Oppimisen huikea ihanuus. Jos sinulla on idea siitä, mistä haluaisit minun pitävän esityksen, niin kerro minullekin! Muistakin toiveista kannattaa vinkata, sillä sain kutsun suunnitteluryhmään.


Metaversen ihmettelyä

Yritän vasta itsekin ymmärtää, mitä on metaversumi (engl. metaverse), joka kutsutaan mm. internetin seuraavaksi askeleeksi tai kolmiulotteiseksi internetiksi. Wikipedian mukaan se on "Internetin suunniteltu iteraatio, joka koostuu pysyvistä, jaetuista, 3D-virtuaalitiloista, jotka on linkitetty yhteiseen interaktiiviseen virtuaaliuniversumiin". 

Alla muutama HP:n Timo Livistön keynoten perusteella kirjoittamani tviitti, mutta voin edelleen yhtyä Jarmo Vitelin kommenttiin siitä, että olen edelleen hämilläni siitä, mitä metaverse on, mutta nyt olen sitä hieman korkeammalla tasolla.
  • Metaverseä ei ole ilman virtuaalitodellisuutta. Teknologia on näille molemmille jo valmis, mutta sisällöt puuttuvat. Siitä heitän teillekin (ITK-osallistujille) palloa.
  • Metaverse on verkko, uusi internet - ei yksittäinen palvelu. Facebookista löytyy ryhmä Metaverse Suomi.
  • Omniverse on nyt metaversen johtava toimija. Sen digitaaliset kaksoset voivat ratkaista maailman suuria haasteita. Sen avulla saadaan esimerkiksi tarkimmat sääennusteet ja huulisynkat eri kielille.


Verkkokurssi verkkokurssien rakentamisesta


Avajaisten jälkeen kuuntelin Lumikki Hedmanin ja Marja-Leena Lakkalan esityksen Verkkokurssista verkkokurssien rakentamisesta. Omnian Moodle-kurssi H5P-sisältöineen on ladattavissa omaan käyttöön Avointen oppimateriaalien kirjaston tästä linkistä.


Hybridiopetus

Hybridiopetus oli vahvasti esillä, kuten koronan jälkimainingeissa saattoi olettaakin. Täydensin ITK-esitysten pohjalta Hybridiopetuksen Padlet-koontia ja alla muutama nosto esityksistä, joita olin kuuntelemassa.
  • Helsingin yliopiston harjoittelukoulut halusivat perehtyä hybridiin kunnolla, ei vain kokeilukulttuurin periaattein. Niinpä ne kehittivät "etäopetuksen palvelumuotoilun pohjalta tieto- ja tutkimusperustaisen hybridiopetuksen mallin", jota Johanna Norppa ja Perttu Ervelius esittelivät. Malli syntyi Hybridilukio-hankkeen kolmen pilottikierroksen tuloksena ja  suunnittelutyökalu ja opas löytyvät Hybridilukio-hankkeen materiaaleista.
    Esiintyjät kertoivat sekoittavansa lähi- ja etäosallistujat pienryhmätyöskentelyiden ajaksi. Se ei näin koronan jälkimainingeissa ole enää teknisesti haastavaa ja se aktivoi etäosallistujia ja edistää vuorovaikutusta koko ryhmän kesken. Hienona esimerkkinä kerrottiin, että kun aiemmin kaksi naapurilukiota järjesti matematiikan kertauskurssin keväisin, nyt toinen pitää sen keväällä, toinen syksyllä. Opiskelijat voivat osallistua kumpaan vain, lähinä tai etänä. Kulut ovat entiset, mutta uusi toimintatapa palvelee paremmin opiskelijoita.
  • Jari Laru Oulun ylipistosta esitteli hybridiä kahdesta näkökulmasta, joka olivat kansainvälinen tutkimuskirjallisuus ja katsaus ilmiöön suomalaisten opettajien haastatteluiden ja some-keskusteluiden perusteella. Esitys lähteineen löytyy Avointen oppimateriaalien kirjastosta: Korona meni, hybridi tuli vai kuinka? Kun hybridissä yleisesti pyritään siihen, että opetus on yhtä hyvää lähi- ja etäosallistujille, Jari kysyi, pitäisikö lähinä paikalle saapuville tarjota jotain lisäarvoa? Itse jäin pohtimaan myös toista kysymystä: mitä tarkoittaisi, jos hybridiopetukseen olisi Teamsin ja Zoomin sijaan ihan oma työkalunsa? Jari nosti esiin korona-ajan tuomia ongelmia ja pohti sitä, koetaanko ne uudelleen siellä, missä siirrytään hybridiin. Ainakin korkea-asteelle hybridi näyttää tulleen jäädäkseen.,
  • Anna Pulkkinen ja Paula Santapakka Centria-amk:sta kertoivat heillä kokeilussa olevasta HyFlex-mallista (hybrid flexibility). Sen idea on, että oppija voi jokaisen oppitunnin osalta erikseen valita, osallistuuko lähinä, reaaliaikaisesti etänä vai eriaikaisesti etänä. Lue lisää Annan kirjoituksesta: Mistä puhutaan, kun puhutaan HyFlexista?



XR - Extended Reality -teemat


Ville Palkinen kumppaneineen esitteli Hololenssien avulla, mitä AR tarkoittaa ammatin opiskelussa. Esityksessä lisätyn ja virtuaalitodellisuuden eduksi nostettiin ainakin kustannukset, työturvallisuus, kestäväkehitys, pelillisyydellä motivointi, ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääminen ja tulevaisuuden työelämätaitojen opettelu. Ville lupasi, että meistä jokainen osaisi luoda sisältöjä Microsoftin Dynamics 365 Guides -työkalulla. Vaativampiin sisältöihin tarvitaan sitten esimerkiksi Unity.


Itä-Suomen norssissa oppijat ovat luoneen AR-sisältöjä Tarina-sovelluksella Mari Heiskasen ja Janne Hakalan johdolla. Mukana oli myös sovelluksen kehittäjä CTRL Reality. Sovelluksella voi luoda pakopelejä niin, että etenemään pääsee aina tietyn tehtävän ratkaistuaan. Rantakylän Norssilla oppijat tutkivat, miten kotikaupungin rakennettu ympäristö on muuttunut sotien jälkeee. Toinen kokeilu tuotti kristinuskon polun 8-luokkalaisille koulun lähiympäristöön. 

Virtuaalitodellisuus kuuluu myös erityisopetukseen, kertoivat Kirsi Ek ja Taru Koivisto Kiipulasta esitellessään tiettävästi Suomen ensimmäistä erityisopetuksen VR-hanketta. UFO-uudet fyysisvirtuaaliset oppimisympäristöt ESR-hankkeessa on mukana myös Live-säätiö. Esityksessä painotettiin, että heillä pelillisissä materiaaleissa saavutettavuus ja aidot työelämätilanteet ovat tärkeitä. Kun talvella on vaikea opetella puutarhanhoitoa, virtuaalisissa ympäristöissä sekin onnistuu. Ammatillisten taitojen lisäksi virtuaaliympäristöissä on harjoiteltu sosiaalisia tilanteita ja saatu tärkeää välitöntä palautetta. 

Itse nostin muutaman teeman XR-teemasta esiin perinteisessä perjantain AIXR-esityksessä. Siitä kerroin aiemmassa bloggauksessa: AIXR 2022 ennen ITK-päättäjäisiä Areena-salissa


Vuorovaikutus verkossa

Tuula Nousiainen ja Ilona Laakkonen jakoivat kokemuksia opettajankoulutuksen kokemuksista liittyen vuorovaikutuksesta verkkoympäristössä (ks. esityksen diat). Niiden mukaan sosiaalinen läsnäolo syntyy vuorovaikutuksesta ja sitä tuottavat mm. tunteiden ja ryhmän koheesion ilmaiseminen ja avoin viestintä.


Uusia oppaita julkaistiin ja koottuja materiaaleja mainostettiin



Millaisia trendejä ilmassa?


ITK on niin laaja tapahtuma, että tässä on vain yksittäisiä poimintoja. Tarkempaan tutustumiseen ovat tarjolla konferenssisivut. Tämän hetken trendeistä kävin kuuntelemassa hybridiopetuksen, XR:n ja etä- ja verkko-opetuksen teemoja. Metaverseä vasta sulattelen, mutta avajaisesitys ja keskustelut kyllä laajensivat ymmärrystäni siitä, että 3D-mallintaminen ei ole vain yksittäisten esineiden mallintamista, vaan esimerkiksi kokonaisten oppimistilojen mallintamista. Itse asiassa 3D, VR-maailmat ja metaverse taitavat olla kovin lähellä toisiaan. Siinä maailmassa minulla riittää oppimista.  

Toinen keskusteluissa esille noussut ajatus on reilu datatalous, mitä on tullut viime viikkoina pyöriteltyä mielessä lähinnä vapaa-ajan kysymysten näkökulmasta. En vielä ihan tavoita sitä, mitä kaikkea se mahdollistaisi oppilaitosten näkökulmasta, mutta ajatuksen idutkin ovat tärkeitä, ei vain osaaminen ja tietäminen. Aiheesta tietää enemmän ainakin Tarmo Toikkanen, joka työskentelee Sitran Datatalouden tiekartta -projektissa (tilaa uutiskirjeitä). Teema on esillä myös eOppimiskeskuksen verkostotapaamisessa 24.11. Tampereella, mutta verkossakin voi osallistua. Sinne jo ilmoittauduin!

Samasta tapahtumasta voi poimia muitakin trendejä. Yksi somekollega tutkaili erityisesti kestävän kehityksen teemoja, toinen iloitsi siitä, miten laajasti STEAM oli esillä. Trendejä nostetaan esiin myös Suomen eOppimiskeskus ry:n SeOppi-lehdessä. Ja pakko heittää vielä loppuun yksi vahvasti tästä päivästä kertova toivotus hetkestä, kun päättäjäisten jälkeen lähdimme kukin kotia kohti: "Hyvää viikonloppua! Ihanaa, että sähkö on nyt halpaa - voi vaikka saunoa koko viikonlopun!"



Piispan terveiset


Päättäjäisissä piispa Mari Leppänen piti erinomaisen puheen. Tästä siitä vielä muutama Twitter-poiminta.
  • Onko teknologia neutraalia? Sikäli kyllä, että sitä voi käyttää hyvään ja pahaan. Vanha teknologia oli konkreettista ja tavoitteet tiedossa. Uusi teknologia teoreettista ja usein pyrkii tehostamaan jotain.
  • Käytänkö teknologiaa vai käyttääkö teknologia minua? Kumpi on piika ja kumpi emäntä?
  • Teknologian käytössä oleellista on tunnistaa, tekeekö se sinulle hyvää vai pahaa. Esimerkkeinä eri somen kanavat ja niiden määrä, älykello, kehon mittaaminen ym.
  • Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Tarvitsemme kohtaamisia ja nuoret ”yhdessä nuhjaamista”. Toisia auttamalla autamme myös itseämme, kuten lukion hyvinvointikurssin esimerkki vapaaehtoistyöstä kertoi.

Piispa @MariLeppane kotiläksy meille kaikille. Sydämellinen kiitos erinomaisesta loppupuheenvuorosta ja kiteytyksestä. #itk2022 pic.twitter.com/5SkFqaqyXr


Muut bloggaukseni ITK2022-konferenssista 

19.10.2022

ITK2022: Työpajapäivä Uudet lukutaidot -teemalla

ITK-konferenssin työpajapäivän teemaksi valitsin tutoropettajapäivän Uudet lukutaidot -teemalla. Joko tunnet Uudet lukutaidot -ohjelman? Se kokoaa yhteen monenlaisia tämän päivän ja huomisenkin taitoja. Etenkin jos työskentelet vakan, esi- tai perusopetuksen puolella, ohjelman sivustoon kannattaa tutustua! 

Karvin selvityksen mukaan laaja-alaisten taitojen tulkinnanvaraisuus ei edistä opsin tavoitteita. Siksi Uudet lukutaidot sivustolta löydät medialukutaidonohjelmoinnin ja digitaalisen osaamisen osalta kuvaukset osaamisen tavoitteista. Sieltä löytyy myös monenlaista materiaalia näiden taitojen opettelun tueksi. Itse olen tehnyt sinne materiaalia lisätyn todellisuuden hyödyntämisestä ja se julkaistaneen vielä loppuvuodesta. 

Pitkulaisen akun valokuvaan on piirretty hiukset, silmät, suu ja kädet.
Työpajassa tehtiin kaverin kuvaama
esine eläväksi ja sitten lähetettiin 
kuva hänelle takaisin.
Työpajoista mieleeni jäi etenkin Kaarinan ja Liedon OPH-rahoitteinen Digitaidot360-hanke. Sen tavoitteena on kehittää perusopetuksen oppilaiden digitaitoja ja luoda ja kehittää sille oppimisalustaa. Hanke tekee yhteistyötä ThingLinkin ja Atean kanssa. Työpajassa ehdin nähdä vilauksen upeista oivalluksista, joita viisihenkinen hanketiimi on tehnyt.

ThingLinkin avulla on mm. koottu tehtäviä oppilaille ja tehty pakopelejä. Materiaalit ovat hankesivulla avoimesti käytettävissä ja materiaalia on tulossa lisääkin, joten hanke kattaa ottaa seurantaan. En ollut itse keksinytkään, miten oivallisesti ThingLinkin skenaariot toimivat myös vaiheistettujen ohjeiden jakamisessa. Siitä esimerkkinä sähköinen yhteistyö tutuksi, minkä esine eläväksi -harjoituksesta oheinen kuva kertoo. 

Kaisa Vuorinen kertoi keynotessaan positiivisesta pedagogiikasta ja muistutti, että kukatkin kääntyvät kohti valoa ja lämpöä. Puheenvuoron ansiosta tuli annettua positiivista palautetta henkilölle, jonka työtä olen vuosia suuresti arvostanut, mutten ole sitä hänelle kertonut. Ja voi miten leveä hymy hänen kasvoille levisi :) 

Itse sain kyllä paljon enemmän kehuja kuin niitä jaoin, joten tässä on kehittämisen paikka. Minun työ kouluttajana, bloggaajana ja materiaalien tekijänä on paljon näkyvämpää kuin monen sellaisen työ, joka työni mahdollistaa. Heitä on yksittäisissä opettajissa, joilta saan oivallisia ideoita, mutta heitä on paljon myös hanketoimijoissa, hallinnossa ja johdossa.

Päivän toisessa keynotessa Sara Sintonen totesi lukutaidon käsitteenä laajenevat samalla kuin lukuharrastus vähenee. Lukutaidon kapea määritelmä ei enää riitä, vaan erilaiset sisällöt ovat yhtä lailla tärkeitä. Hän totesi, että "ihmiselle on ominaista oman elämän jäsentäminen tarinana, jossa hän itse on päähenkilö". Kun sisäinen tarina on merkityksellistämisen prosessi, on hyvä pysähtyä miettimään, millaista tarinaa itse kerrot esimerkiksi hankkeestasi, hän kehoitti. Tätä jäin pohtimaan muutamastakin eri näkökulmasta.

Muut bloggaukseni ITK2022-konferenssista 

18.10.2022

Tunnetko CC-lyhenteet?

Kolme yleistä CC-lyhennettä aiheuttaa toisinaan hämmennystä käyttäjissä. Alla olevaan infograafiin olen koonnut niistä kolme digipedan näkökulmasta keskeisintä. Tagien kautta voit lukea niistä lisää. Toki CC tarkoittaa kymmeniä muitakin asioita: Viestissä CC viittaa siihen, että asia on lähetetty tiedoksi, mutta vastausta ei odoteta. Cc on myös Kookossaarten maatunnus ja sillä voidaan viitata myös kuutiosenttimetriin (cubic centimeter) tai kryptovaluuttaan (cryptocurrency).

Alla oleva infograafi on tehty Adobe Expressillä (ks. kyseisellä sovelluksella tekemäni Express-ohjeet), jonka oli viime viikkoihin asti nimeltään Adobe Creative Cloud Express ja viime vuonna Adobe Spark. Interaktiivisen kuvan tein Thinglinkillä (ks. ThingLink-ohjeet ja esimerkit).


Klikkaa tästä nähdäksesi saavutettavan version tästä interaktiivisesta kuvasta.

6.10.2022

AIXR 2022 ennen ITK-päättäjäisiä Areena-salissa

Tervetuloa ITK-konferenssin perjantain perinteiseen ohjelmanumeroon AIXR 2022 - Tekoäly, laajennettu todellisuus ja robotiikka osana oppimista. Paikkana on Areena-sali klo 13.15-14.00.  Ohjelmassa luvataan seuraavaa:
Jo perinteeksi muodostunut Heikki Mäenpään, Petri Lounaskorven, Antti Luoman sekä heidän asiantuntija- & tuotantoryhmiensä ajankohtaiskatsaus tekoälyn, laajennetun todellisuuden ja robotiikan kuulumisista ja näkymistä osana oppimista. Perjantai-iltapäivälle ennen konferenssin päättävää keynote-luentoa ajoittuvaan Areena-esitykseen päivitetään myös ITK-yhteisön Aulangolle mukanaan tuomia sisältöjä ja kokemuksia. Niiden avulla saadaan syntymään mielenkiintoinen ja yhdistävä tulevaisuuteen suuntaava "Virtuaaliperjantai"- kokonaisuus.

Tuoreimmat XR-vinkkini


Olen pienellä osuudella mukana virtuaaliperjantaissa. Katsotaan, mitä konferenssi tuo tullessaan, mutta todennäköisesti nostan esiin kuvan teemat eli yhden lisätyn todellisuuden eli AR- ja yhden VR/360-sovelluksen sekä piakkoin julkaistavan pedagogisen materiaalin. 

Tekstissä mainittujen teemojen tiivistelmä kuvana.


Molemmat sovellukset korvaavat muutama vuosi sitten lakkautetut ja monien suuresti kaipaamat työkalut (Aurasma & Googlen Tour Creator ja Expeditions). Myös näillä uusilla luot helposti ja maksutta omia AR- ja VR-sisältöjä. Ne sopivat myös ensiaskeliksi XR:n maailmaan. Lue lisää alkusyksyn bloggauksista:
Kolmantena teemana kerron lyhyesti OPH:n Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmalle tekemästäni lisätyn todellisuuden materiaalista, joka katsoo teemaa etenkin perusopetuksen näkökulmasta. Se julkaistaan loppuvuodesta suomeksi ja ruotsiksi. Tuon silloin linkin tähän ja pidän kyllä siitä somessakin meteliä. Teemoina ovat mm. oppimisen edistäminen, osallistaminen, itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutus ja tukea tarvitsevien oppiminen. Kyse on pedagogisesta materiaalista, mutta mukana on esimerkkejä ja linkkejä myös useisiin sovelluksiin.



Muut bloggaukseni ITK2022-konferenssista 

29.9.2022

Erasmus+: Uutta oppia videokuvaamiseen / Learning videography

Below in English

Kun kuulin mahdollisuudesta hakea Erasmus+-kurssille, tutkin School Education Gatewayn sivulla olevia tuhansia täydennyskoulutuskursseja eri puolilla Eurooppaa. Alkuun etsin digipeda-teemoja, mutta kaikki tuntuivat lähtevän ihan perusteista. Välillä mietin jotain ihan muuta teemaa tai kieliopintoja, mutta sitten päädyin valitsemaan ajankohdan ja sijainnin siivittämänä Video Making For Teachers -kurssin.  

Kurssin suurin anti oli kansainvälisyydessä ja tutustumisessa muihin eurooppalaisiin opettajiin ja kulttuureihin sekä Azorien saaristoon. Näistä kerroin edellisissä blogikirjoituksissa. Video-opeista minulle tärkeintä olivat erilaiset tavat kuvata - ja niiden harjoittelu kauniissa ympäristössä: puistoissa, kaupungilla ja vaelluksilla. Opettelin panerointia eli kameran kääntämistä vaakasuoraan, mikä näyttää paljon paremmalta kuin zoomaus, etenkin kännykällä tai pokkarilla kuvatessa. Tilttaus puolestaan tarkoittaa kameran kääntämistä pystysuoraan eli videokuvaamisen voi aloittaa läheltä kukkasista, mistä katse nostetaan takana oleviin pensaisiin ja lopuksi vielä ylemmäs taustalla oleviin tulivuoriin. 

Videon kuvaaminen tuntuu helpolta, kun tapahtuu jotain. Edellä mainittujen tekniikoiden avulla saa vaihtelevuutta myös staattisemman kohteen kuten luonnon kuvaamiseen. Otin mukaani myös gimbaalin eli vakaimen, mikä estää kameran tärinää. Huomaan kyllä monista videoklipeistäni milloin olen käyttänyt sitä ja milloin kuvannut ilman. Kiva kikka oppia oli myös drone-tyylillä kuvaaminen. Siinä aloitetaan lähikuvasta ja sitten jatketaan hitaasti taaksepäin kävellen ja samalla kameraa ylös nostaen niin korkealle kuin kädet tai jalusta riittävät. Linkkasin alle muutamia englanninkielisiä ohjevideoita. Mainituilta YouTube-kanavilta löytyy paljon lisää.

Videokurssin kouluttajana oli visual artist César Martiniano. Hän näytti meille mm. ohjevideon erilaisista kuvakulmista. On ollut hauska huomata, miten opit kulkevat mukana, välillä kuvaajan, välillä katsojan roolissa. Olin viime viikolla Stingin konsertissa. Superstaraa kuvattiin aivan eri tavoin kuin hänen lämppärinä soittanutta poikaansa. Kuvakulmat ja erilaiset konsertissa käytetyt tehosteet kertoivat vahvasti tarinaa arvostuksesta. 

Kurssiin valmistautuminen


Saimme etukäteen lukemistoa, mutta ne olivat kymmenisen vuotta vanhoja, joten käännyin YouTuben puoleen ja etsin vinkkejä etenkin kuvaamisen tekniikoihin. Tein muistiinpanoja, joihin palasin monta kertaa reissussa, sillä käytin paljon aikaa videokuvaamisen harjoitteluun. On aivan eri asia katsoa video ja oivaltaa joku tekniikka, kun osata tehdä se sujuvasti käytännössä. Ja vielä muistaa se kuvaustilanteessa.
 Erinomaisia ohjevideoita löysin juuri miljoonannen YouTube-seuraajan saaneen Steve Wrightin Learn Online Video -YouTube-kanavalta. Tässä pari nostoa: 

Viiden päivän (25 h) kurssin ohjelma


Ryhmämme oli tosi mukava 12 hengen porukka Espanjasta, Saksasta, Unkarista, Liettuasta, Virosta ja minä ainoana Suomesta. Suurin osa ohjelmasta ja vapaa-aika oli yhteistä toisen eri teemaan keskittyvän ryhmän kanssa. Césarilla oli kiva tapa työskennellä kanssamme, mutta koulutusta oli vain kahtena päivänä, joten kovin pitkälle ei ehditty. Lähdimme perusteista ja osa teki ensimmäisiä videoitaan. 

  1. Ensimmäisenä iltana oli tervetuloinfo paikallisella koululla sekä yhteinen illallinen kahdelle eri kurssille, yhteensä 27 osallistujalle.
  2. Toisen päivän ohjelma siirrettiin keskiviikon aamupäivälle, jotta halukkaat pääsivät valasretkelle. Sen verran meitä peloteltiin todennäköisestä merisairaudesta, että jätin retken välistä, kuten suurin osa ryhmästämme. Vietin ainakin kaksi tuntia harjoitellen videokuvaamisen tekniikoita ja gimbaalin käyttöä kaupungin suunnattoman kauniissa puutarhassa. Illaksi löysin seuraa muista kurssilaisista.
  3. Kolmantena aamuna alkoi videokoulutus. César kertoi perusteita digitaalisesta tarinankerronnasta ja videokuvaamisesta sekä näytti omia videoita. Näin hän havainnollisti esimerkiksi, miten hyvä tehokeino on, kun musiikki tukee sitä, mitä kuvassa näkyy ja niissä on samanlainen tempo. Teimme pareittain kolmen otoksen esittelyvideot toinen toisistamme. Videot editoitiin InShot-mobiilisovelluksella (Android, iOS). Parini  oli espanjalainen Héctor Esteßan Pina. Minä tein videon Héctorista ja hän minusta: Introducing Matleena. Iltapäivällä oli Terceiran saariretki ja vierailimme tulivuoren sisällä. Siitä alle upotettuna neljä 360-kuvaa
  4. Neljäntenä päivänä oli jälkimmäinen osa video-koulutuksesta. Syvensimme osaamista ja meille näytettiin muutama ohjevideo StudioBinderin YouTube-kanavalta. Yksi niistä taisi olla erilaisia kuvakulmia esittelevä Ultimate Guide to Camera Angles: Every Camera Shot Explained (13:31 min) ja olikohan toinen Directing Camera Movement — Filmmaking Techniques for Directors (6:35 min tai pidempi 29:08 min versio). Nyt tehtäväksi annettiin opetella joku origamityö ja tehdä siitä pareittain ohjevideo. Parinani oli espanjalainen Noemí Argüello ja teimme videon kirppukoneen opetuskäytöstä: Chatter box in Education. Moni pari irroitteli paljon enemmän ja teki hauskoja kokeiluita huumorilla - kuvakulmia ja kameran liikettä vähän liioitellen :) 
  5. Viimeisenä päivänä jokainen esitteli omaa kotimaataan ja kulttuuriaan, osa myös työtään. Lopuksi oli nyyttärit, minkä jälkeen tarjolla oli vielä kierros koulussa. Suuri osa meistä kokoontui yhteiselle jäähyväisillalliselle.

Kuvakollaasi videoiden kuvaamisesta ja editoinnista. Teksti: Azores, Erasmus+.
Videokurssin työskentelyä. / Video workshop. Photos: Graça Coelho.


Ajatuksia reissukokemusten tallentamisesta

Tykkään tallentaa reissukokemuksia. Nuorempana kirjoitin matkapäiväkirjoja. Nykyisin päätän yleensä etukäteen, miten reissun tallennan ja hyödynnän sitä samalla ammatillisesti uuden opetteluun. Näin ovat syntyneet mm. seuraavat blogijulkaisut: 360-kuvia kännykkäsovelluksella (2017), 360-kuvista Tour Creator -matka Montenegroon (2018) ja 360-video Madeiran levadoilta (2019).

Hankalinta on, jos kuvaa vähän kaikkea, kuten kuvia ja videoita ja molempia myös 360-versioina, ja vielä useilla eri laitteilla. Nyt luonnollisesti valitsin tallentamiseen videot kurssin teeman mukaisesti. Käytin ensisijassa kameraa, mutta otin mukaan myös gimbaalin, joka toimii kännykällä. No, tunnustettakoon, että jokunen kuva ja video tuli otettua 360-kamerallakin. En osannut sitä jättää kotiin, kun laite on pieni ja toisaalta Azorien luonto niin hieno. 

Muutamia valokuviakin kännykällä otin, mutta kun reissun aikana Google-tilini täyttyi gimbaalilla kuvatuista videoista, sen varmuuskopiointitila täyttyi. Kun reissun jälkeen tiputin kännykän wc-pyttyyn, sinne meni suurin osa valokuvista ja äänitiedostot, joilla oli linnun laulua, valtameren aaltoja ja muutama reflektoiva puheenvuoro. Onneksi kurssin fasilitaattori otti paljon kuvia ja jakoi niitä meidänkin käyttöön. 

Reissussa tuli kuvattua valtava määrä videoita. Olen editoinut vasta kolme videota, mikä vastaa kahta päivää yhdeksästä, sillä matkapäivissä ei paljoa kerrottavaa ole. Osa videoistani jäänee editoimatta, osaan ehkä löytyy aikaa joululomalla tai ensi kesän sadepäivinä. Toisaalta kyse oli myös kuvaamisen tekniikoiden opettelusta, ei vain koetun tallentamisesta tai tarpeesta jakaa kaikki.



Millä muilla tavoin hyödynnän Erasmus+ oppeja?


Tykkään perehtyä matkakohteisiin ja kirjata ylös tarinoita itselle ja välillä muillekin. Olisin varmaan jossain vaiheessa elämää viihtynyt hyvin jokusen vuoden matkaoppaana. Tykkään myös kirjoittaa ja editoida videoita, mistä kertoo sekin, että jo nämä kolme bloggausta reissusta ovat vieneet enemmän aikaa kuin itse kurssille osallistuminen :) Mutta kun on ihan oma blogi, sinnehän saa tarinoida niin pitkästi kuin jaksaa. Tämä on samalla tällaista päiväkirjamaista kirjoittamista, myös itseäni varten.
  • Hyödynnän Portugalista oppimaani ja kuvaamaani tehdessäni erilaisia demoja verkkotyökaluista. Esimerkkinä elokuulta lisätyn todellisuuden sisällöt (ks. Halo AR -bloggaus) ja syyskuulta H5P-bloggaus (ks. esim. palapeliesimerkit). 
  • Käytän kuvaamaani videomateriaalia ja 360-sisältöjä demomateriaaleina tulevissa opettajien täydennyskoulutuksissa liittyen mm. videoiden tekemiseen, 360-sisältöihin, ThingLinkiin ja H5P-työkaluihin. 
  • Opettelin YouTubella videon automaattisen tekstittämisen englanninkielisestä puheesta ja sitten tekstittämisen kääntämisen toisellekin kielelle.
  • Sanoin usein opettajille, että heille tekee hyvää olla välillä oppijan roolissa. Nyt sain itse kokea poikkeuksellisen selkeät ryhmän kehitysvaiheet sekä erilaiset tunteet turhautumisesta innostukseen. Omaa roolia tuli pohdittua ja välillä piti vähän hillitä itseä, että pysyi osallistujan roolissa :) 
  • Nautin kovasti siitä, että sain puhua pari viikkoa englantia, ja ihan pikkuisen saksaa. Luentojen pitäminen ja verkkokouluttaminen englanniksi aina vähän stressaa, mutta livenä sen puhuminen on kivaa - ja ulkomailla vielä kivampaa. Hyvä on sitäkin taitoa pitää yllä! 

My materials on Erasmus+ and Azores 





Erasmus+: Learning videography


School Education Gateway offers thousands of possibilities for Erasmus+ courses. I ended up choosing the Video Making For Teachers course based on the time and location and my interests. The greatest contribution of the course for me was getting to know other European teachers and cultures, as well as Azores Islands. You can read more about them from my previous blog posts linked above. 

The most important thing for me to learn on videos were the different ways of shooting videos - and practicing it in beautiful surroundings. I learned how to pan, i.e. how to turn the camera horizontally, which looks much better than zooming, especially when shooting with a mobile phone. Tilting, on the other hand, means turning the camera vertically, i.e. video shooting can be started up close from the flowers, from where the gaze is raised to the bushes behind and finally even higher to the volcanoes in the background. 

Shooting a video is quite easy when something is happening. With the help of the above techniques, you can also get variety to your story when filming a more static object, such as nature. I also had a gimbal, a stabilizer, which prevents camera shake. I can tell from many of my video clips when I've used it and when not. Another nice trick was to learn how to shoot in a drone style. You can do it by starting with a close-up and then continuing while slowly walking backwards and at the same time gradually lifting the camera up. I linked a few instructional videos below. There are many more to be found on the mentioned YouTube channels.

The video course was taught by visual artist César Martiniano. Among other things, he showed us an instructional video from different angles. It has been fun to see how the lessons are learned, sometimes in the role of the photographer, sometimes in the role of the viewer. I was at Sting's concert last week  . Superstar was portrayed in a completely different way than his  son, who played as a warm-up player. The angles and various effects used in the concert strongly told the story of appreciation. 


Pre-assignments


We got some readings beforehand, but they were about ten years old, so I turned to YouTube for tips, especially on filming techniques. I took notes, to which I returned many times during the trip, as I spent a lot of time practicing videography. It's one thing to watch a video and realize a technique. And it is another thing to manage to do it smoothly and remember to do in real shooting situation. Steve Wrigh has excellent how-to videos in his Learn Online Video -YouTube-channel:


Five-day (25 h) course program


We were a very nice group of 12 teachers from Spain, Germany, Hungary, Lithuania, Estonia and me as the only one from Finland. Most of the program and free time were shared with another group focused on a different theme. César had a nice way of working with us, but there were only two days of training, so we didn't get very far. We started with the basics and created two videos during the week. 
  1. On the first evening there was a welcome info at the local school and a dinner for the both courses, for a total of 27 participants.
  2. The second day's program was moved to Wednesday because of a whale watching tour. Most of our group did not participate because of the talks on seasickness. I spent at least two hours practicing the techniques of videography and using a gimbal in the beautiful garden. In the evening some of us had a dinner together.
  3. On the third morning, video training began. César told us the basics of digital storytelling and videography. He also showed some of his own videos, for example, how the music can support the message of the video. We made three-shot introductory videos of each other in pairs. The videos were edited using the InShot-mobile app (Android, iOS). My partner was the Spanish Héctor Esteßan Pina. I made a video about Héctor and he about me: Introducing Matleena. In the afternoon we had a Terceira island tour and we visited inside the volcano as I show in four 360 images above
  4. On the fourth day there was the latter part of the video training. We deepened our expertise and were shown few instructional videos from StudioBinderin YouTube-channer. I think one of them was Ultimate Guide to Camera Angles: Every Camera Shot Explained (13:31 min) and the other Directing Camera Movement — Filmmaking Techniques for Directors (6:35 min or longer 29:08 min version). Now the task was to learn some origami work and make an instructional video in pairs. My partner was Noemí Argüello from Spain and we made a video: Chatter box in Education. Many pairs created fun experiments with humor - exaggerating the angles and camera movement :) We laughed a lot while watching them!
  5. On the last day, everyone presented their own country and culture, some of us also our work. At the end the local school was introduced to us. Most of us also gathered for a farewell dinner to a lovely seafood restaurant.

Thoughts on recording experiences white travelling


I like to record my travel experiences. When I was younger, I wrote diaries. Nowadays, I usually decide in advance how to record my trip and use it also professionally to learn something new. 

The trickiest situation is if you do not plan in advance but shoot a little bit of everything, such as pictures and videos and both in 360 versions, and yet on several different devices. Now I chose videos, because of the theme of the course. I used a camera in the first place, but I also brought a gimbal that works on a mobile phone. Well, let's face it, a few pictures and videos were taken with the 360 camera as well. 

I also took a few photos with my mobile phone, but when my Google account filled up during the trip, its backup space filled up. When I dropped my phone on the toilet at home, most of the photos and all the audio files with bird singing, ocean waves and a few reflective speeches were lost. Fortunately, the facilitator of the course took a lot of pictures and shared them for our use as well. 

I shot a huge number of videos. I've only edited three videos, which is the equivalent of two days out of eleven. Some of the videos will probably never be edited, for some of them I might find time during the Christmas holiday or on the rainy summer day. On the other hand, it was also about learning the techniques of filming, not just recording to be shared.

28.9.2022

Erasmus+: kurssi Azoreilla / Course in the Azores Islands

Valokuvakollaasi reissussa kohdatuista opettajista.
Photos are from the social media group of the course.
Below in English

Pääsin heinäkuussa ensi kertaa Erasmus+-kurssille osallistujana. Kohteeksi valitsin Portugaliin kuuluvat Azorien saaret, sillä ne olivat pitkään kiinnostaneet hienon luonnon vuoksi. Teemaksi valitsin Video Making For Teachers, josta kerron myöhemmässä bloggauksessa. Vaikka videoiden tekemistä usein koulutan, siihen kuuluu myös osa-alueita, joista halusin oppia lisää.

Kurssimme fasilitaattori Graça Coelho (Instagram) jakoi auliisti tietoa Azoreista ja paikallisista tavoista ja kehotti meitä esiintymään kaupungissa opettajina, ei turisteina. Erasmus+:n keskiössä on EU-alueen sisäinen kulttuurinen vaihto ja Graça kehotti ryhmäämme harrastamaan sitä myös paikallisten suuntaan, sillä Azorit ei vielä ole kovin monikulttuurinen.

Graça totesi heti alkuun, että Erasmus+-kurssien sisältö koostuu alla olevasta kolmesta teemasta. Kurssin teeman mukainen ohjelma oli kokonaisuudesta vain noin kolmannes, mikä tuli meistä monille yllätyksenä.

  1. Eurooppalaisuus, verkostoituminen, tutustuminen toinen toisiimme ja toistemme kulttuureihin.
  2. Tutustuminen kurssikohteeseen eli Azoreihin ja Terceiran saareen.
  3. Kurssin teema. Paikalla oli yhtä aikaa myös toinen kurssi, jonka kanssa pääosa ohjelma oli yhteistä. 


Lissabonissa ja kahdella Azorien saarella 


Olen käynyt Portugalissa kerran aiemmin, kesällä 2019 Madeiralla. Nyt pysähdyin menomatkalla kahdeksi päiväksi Lissaboniin. Siellä oli +36 lämmintä, joten pari päivää riitti hyvin. Jaksoin helteessä käydä katsomassa ehkä kolmanneksen niistä kohteista, mitä olin suunnitellut. Kävelin pitkin keskustan kukkuloita ja nautin kauniista kaupungista ja siitä, että lähes kolmen vuoden koronatauon jälkeen pääsin ulkomaille. Vain Kööpenhaminassa olin koronan jälkeen käynyt, kuukautta aiemmin.

Lissabonissa näin mm. 1800-luvulla rakennetun valtavan akvedukti-vesijohtorakennelman, joka ylitti syvän laakson. Kävin kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta se ei ollut mitenkään erityinen. Sen sijaan Estufa Fria eli kylmä kasvihuone oli elämys! Yleensähän kasvihuoneessa pyritään lämpimään ilmanalaan, mutta tämä oli rakennettu laakson pohjalle ja katto oli tehty puurimoista, jotta sade ja tuuli pääsee sisään ja katto varjostaa tilaa. Alue oli todella suuri ja siellä oli miellyttävää kuljeskella hellepäivänä. Ehkäpä siitäkin saan jossain vaiheessa koostettua videon. 

Lissabonin jälkeen lensin Azorien keskimmäiseen saariryhmään. Kerroin jo edellisessä bloggauksessa videoiden kera
Valokuvakollaasi reissussa kohdatuista opettajista.
Photos: Graça Coelho
kahdesta päivästäni Faialin saarella
. Se on yksi niistä paikoista, joiden voi sanoa olevan Euroopan läntisin kolkka. Faial on kauimmainen Azorien euraasian mannerlaatalla olevista saarista. Faialin jälkeen olin viikon Terceiran saarella ja ehdin kurssin jälkeen käydä vaeltamassa saaren keskiosissa.

Azorien saaret ovat nousseet merestä vulkaanisen toiminnan seurauksena, joten siellä on runsaasti endeemisiä lajeja, joista osa on yhteisiä Makaronesian saaristolle. Azoreilla on tulivuoria, kuumia lähteitä ja useita päivittäisiä maanjäristyksiä, joita asukkaat seuraavat mobiilisovelluksesta. Tosin yksi paikallinen kertoi, että järistykset ovat niin pieniä, ettei hän ikinä ole niitä huomannut. On hyvä, että paine purkautuu hitaasti, sillä silloin järistykset ovat vaarattomia.

Lämpötila oli noin 24-28 C ja yöllä vain vähän vähemmän. Vasta loppuviikosta opin, että illaksi ei tarvitse ottaa mukaan pitkähihaista. Sää ei silti tuntunut liian kuumalta, sillä Azoreilla tuulee aina ja lähes koko ajan oli puolipilvistä. Ilmastoinnin tarvetta ei ollut ja nukuin parvekkeen ovi auki lintujen siritystä kuunnellen. Olin pyytänyt huonetta puutarhan puolelta ja kun sen sain, tuntui, että hotelli ei voisi olla Azoris Angra Gardenia ihanampi. Sanotaan, että Azoreilla kaikki neljä vuodenaikaa koetaan joka päivä. Ostin itselleni kauniin sadetakin, mutta ainoa kerta kun satoi, oli aamuöinen taksimatka lentokentälle kotimatkan alkaessa.

Opin ja koin paljon vulkaanisuudesta ja kävin syvällä kahden eri tulivuoren onkalon sisällä. Uimassakin kävin, kun paikallinen pursiseura kutsui meidän perinteiselle täydenkuun uinnille. Vesi oli varsin viileää ja pelkäsin Portugalin sotalaivoja, jotka ovat tuskallisen polttavia polyyppieläimiä. Ne voivat ulottaa lonkeronsa jopa 30 metrin päähän. Täydenkuun uinnilla paikalliset tarkkailivat valtamerta niiden varalta. Turistitoimistosta kysyessäni osasivat kertoa, ettei niitä viime viikkoina ole rannoilla näkynyt, joten uiminen on turvallista. Meriretkellä näimme niitä, joten delfiinien kanssa uinti muuttui pelkäksi veneretkeksi.

Erasmus-kurssi järjestettiin Angra do Heroísmossa. Se on todella kaunis pikkukaupunki, joka kärsi pahoin maanjäristyksestä uudenvuodenpäivänä 1980, mutta kunnostettiin ja osin rakennettiin uudelleen UNESCOn avulla ja on nyt yksi sen maailmanperintökohteista. Siitäkin jossain vaiheessa jaan videon ja/tai 360-sisältöjä.

Azorien pääelinkeinot ovat karjatalous, maitotalous, kalastus ja turismi. En ollut ainoa, joka oli suunnitellut syövänsä koko reissun ajan vain merenantimia. Ja ne olivat erinomaisia! Monenlaisia kaloja, mustekaloja, katkarapuja ja suosittuja maljakotiloita. Välillä keittiöstä tuotiin sitä, mitä ruokalistalta tilasi. Välillä tarjoilija varmisti tilausta vastaanottaessaan, että haluanko todella tilaamaani kalaa, joka on pakastettua, ja jatkoi sitten esitellen, toisinaan keittiössä, mitä tänään olisi tuoreena tarjolla. Illallinen maksoi yleensä 12-20 € ja viinipullo 10 €.

Ruokailuista mainittakoon vielä helluntai. Tuolloin fasilitaattorimme Graça sai kutsun syömään kaupunginosansa järjestämiin juhliin. Perheen sijaan hän kutsui mukaan meitä erasmuslaisia. Näin pääsimme näkemään paikallista juhlakulttuuria ja syömään perinteistä alcatraa eli hitaasti kypsytettyä lihapataa.


Mikä Erasmus+ ja miten pääsin mukaan?


OPH:n verkkosivujen mukaan EU:n "Erasmus+ -ohjelma tarjoaa nuorille, opiskelijoille ja aikuisille mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja rahoitusta kouluttautumiseen, opiskeluun tai harjoitteluun ulkomailla. Lisäksi ohjelma tarjoaa oppilaitoksille ja organisaatioille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa."

Erasmus+:n kautta tuetaan siis monenlaista eurooppalaista kanssakäymistä. Rahoitusta voivat saada mm. opiskelijat, opettajat ja vaikka S2-oppijoille kirjapiiriä pitävät kirjastolaiset. Snellman-kesäyliopisto tarjosi osalle pitkäaikaisia tuntiopettajiaan hakumahdollisuutta viikon täydennyskoulutuskursseille. Minä hain ja sain rahoituksen, joka tuli Suomen kesäyliopistot ry:n kautta. Lämmin kiitos mahdollisuudesta! Freelancerina ja sitä ennen pätkätyöläisenä töitä tehneenä olen aiemmin jäänyt monenlaisten vaihto-ohjelmien ja muiden etujen väliinputoajaksi. 

Reissussa kuulin, että Erasmus+-kursseille voisi osallistua myös itse kulut maksaen, mikä on hyvä vaihtoehto vaikka meille täydennyskouluttajille ja erilaisille epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville. Näin voi saada kurssisisällön lisäksi mukavan porukan ja sopivasti ohjelmaa (25 h/viikko) vaikka lomareissun yhteyteen.


Paljonko reissu maksoi?

Suomessa opettaja saa viikon kurssille könttäsumman 1600 €. Matkustustavan ja hotellin tason voi valita itse. Jos on säästäväinen tai ei matkusta Azoreille asti, summasta riittää päivärahaankin. Jos kuluttaa enemmän, ylimenevä osa jää itse maksettavaksi. Kun minun tavoin valitsee melkein kaukaisimman mahdollisen EU-kohteen ja lisää siihen viikon loman, jää kuluista luonnollisesti itsellekin maksettavaa. Omalta osaltani voisin laskea vaikka niin, että rahoitus riitti Erasmukseen liittyviin matkustuskuluihin, kurssimaksuun ja päivärahaan, mutta majoituskulut jäivät itselle. Kurssipäiviä oli viisi, matkapäiviä kaksi ja sitten jäi vielä kuusi lomapäivää. Kaikissa EU-maissa kursseihin ei ole sallittua liittää lomapäiviä. Onneksi se onnistuu meille!

  • Lennot 770 €: Helsinki-Lissabon-Faial-Terceira-Helsinki. 
  • Muut matkustuskulut yht. 190 €  eli lentokenttäkuljetukset ja paikallisliikenne, Azoreilla on usein turvauduttava taksiin, sillä julkinen liikenne on heikkoa tai sitä ei ole.
  • Majoitus yht. 950 € (12 yötä 1 hh).
  • Kurssimaksu 400 €.
  • Käyttöraha 900 € (sis. ostoksia kotiin noin 200 €).
  • YHTEENSÄ 3210 €, josta Erasmus+-rahoitusta 1600 €.

Mitä kerroin Suomesta?


Kulttuuri-ilta siirtyi lopulta ensimmäisestä illasta viidennen päivän aamupäivään. Tuolloin kukin meistä esitteli kotimaataan ja kulttuuriaan ja osa myös koulumaailmaa. Lisäksi olimme vieneet monenlaista syötävää mukanamme. Tässä omat materiaalini ja pari linkkiä.

Kannattiko lähteä?


Ehdottomasti! Olen ollut monesti kouluttamassa Suomeen saapuneita Erasmus+-ryhmiä, joten oli antoisaa olla toisella puolella ja nähdä Erasmus+ osallistujan roolista. Olen nuorempana reissannut paljon yksin, mutta nyt kaiken korona-ajan yksinolon keskellä se ei innostanut ja puolisokin oli keskellä heinäkuuta kaksi viikkoa RynkeBy-pyöräilyllä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja kun sain viestin hakumahdollisuudesta, avasin heti kartan.

Jotain opin videoiden kuvaamisestakin, mutta siihen palaan myöhemmässä bloggauksessa. Yksistään sen takia olisi ollut turha lähteä 4000 kilometrin päähän. Tärkeimmäksi opiksi ja anniksi minulle nousivat Graçan aiemmin mainitsemat kaksi muuta kohtaa. Tutustuin ihaniin ihmisiin eri puolilta Eurooppaa ja sain kohdata azorilaisten ystävällisyyttä ja nauttia heidän kauniista saaristaan. Kokemusten ja uusien tuttavuuksien ansiosta seuraan esimerkiksi muutamia Euroopan politiikkaan, maantieteeseen ja ilmastonmuutokseen liittyviä asioita nyt vähän uudesta näkökulmasta. Kulttuuri-illan esittelyiden pohjalta syntyi halu tehdä joskus vaellusreissu pohjois-Espanjaan, mutta ei kuumimpaan kesäaikaan.


My materials on Erasmus+ and Azores 

26 henkilön ryhmäkuva.
Group photo of the two courses at 11-15 July. Photo: Graça Coelho.


Erasmus+ Course in the Azores Islands





I got a chance to participate an Erasmus+ course in July for the first time. I chose the Azores islands in Portugal as a destination, as I wanted to experience its amazing nature. For the theme I chose Video Making For Teachers. Although I have  given several workshops to teachers on how to make videos, there are also areas that I wanted to learn more about. I will tell more about videos in another blog post.

Graça Coelho (Instagram), the facilitator of our course, generously shared information about the Azores, local customs and traditions as well as practical tips. She asked us to introduce us as teachers, not as tourists. The idea of Erasmus+ involves cultural exchange and Graça requested our group to do it not only for each other, but also for the locals, as the Azores is not very multicultural.

Graça told us at the beginning that the content of Erasmus+ courses (25 hours/week) consist of three themes below. It meant that only one third was about the theme of the course. It came as a surprise to many of us. First, I was disappointed, but later I noticed that there was so much more for me to learn and experience there.
  • Networking and getting to know each other and each other's cultures.
  • Getting to know the course site, i.e. the Azores and the island of Terceira.
  • Theme of the course.

You can read more on Erasmus+ program from your national web page. The rules and the amount of funding varies from country to country. I was able to combine holiday with the course so I also paid about half of expenses myself.


Travelling to Lisbon and the two Azorean islands: Faial and Terceira


I have been to Portugal once before, in the summer of 2019 in Madeira. Now I had a two-day stopover in Lisbon. It was +36 C so a couple of days was quite enough. I walked along the hills of the beautiful city centre and enjoyed being abroad after almost a three-year covid time.

Kuvakollaasi: maljakotiloita, tulevuoren sisällä ja näkymä puutarhaan hotellihuoneeni parvekkeelta. garden from my hotel room.
Limpets (maljakotilo), inside a vulcano and
view to the public garden from my hotel room.
I saw a huge old aqueduct structure, which crossed over a deep valley. I also visited Estufa Fria, the cold greenhouse and it was an amazing experience! Usually, greenhouses are built to get warmer climate. In this case it was for cooler climate. It was built at the bottom of the valley and the roof was made of wooden battens so that rain and wind could enter and the plants had semi-shady space. The area was huge and it was pleasant to stroll around on a hot day. Maybe I'll have time to create a video of that at some point.

After Lisbon, I flew to the Azores islands. In my previous blog post, I told about my two days on Faial island with three videos. It's one of those places, you could say it's the westernmost corner of Europe. Faial is the most distant of the Azores islands on the Eurasian continental plate. After that, I stayed for a week on the island of Terceira. After the course I had time to go hiking in the central parts of the island.

All the Azores islands are of volcanic origin. They have emerged from the sea floor, so there are plenty of endemic species, some of which are common to the Macaronesia archipelago. In the Azores, there are volcanoes, hot springs and daily earthquakes. The residents follow the earthquakes from the mobile apps. However, as one local said, the earthquakes are mainly so small that he has never noticed them. It is good that the pressure is discharged slowly, because only then the quakes are harmless.

The temperature was around 24-28 C, and during the night only a little less. It was not too hot since it is always a bit windy and most of the time it was partly cloudy. It wasn't until the end of the week that I learned that you don't have to bring a long sleeve shirt for the evening as you do in Finland. It is said that in the Azores all four seasons are experienced every day. I bought myself a beautiful raincoat, but the only time it rained was a morning I had a taxi ride to the airport on the way home. There was no need for air conditioning, and I slept with the balcony door open, listening to the chirping of the birds. I had a lovely room with view to the garden as I had asked for, so I felt Azoris Angra Garden was one of most pleasant hotels I have ever been. 

I learned a lot about volcanicity and descended deep inside two volcanos. The local yacht club invited us to a traditional full moon swim. The water was quite cool and I was afraid of the portuguese man-of-war, which are painfully burning animals. They can extend their tentacles up to 30 meters away. On full moon swimming, locals watched the ocean for them. When I asked the tourist office, they told me that there have not been any at the beaches in recent weeks, so it is safe to swim. On a sea trip, we saw them, so swimming with dolphins turned into a mere boat trip but it was lovely as well.

The Erasmus course took place in Angra do Heroísmo. It is a really beautiful little town! It was badly affected by the earthquake 1980. Then it was restored and partly rebuilt with the help of UNESCO and is now one of its World Heritage Sites. At some point, I'll share more videos and/or 360 content from Angra and Terceira island.

The main economic activities of the Azores are agriculture (mainly dairy products and beef), fishing and tourism. I wasn't the only one who had planned to eat only seafood throughout the journey. And it was so delicious! A few times I ordered something from the menu but the waiter was not eager to offer that. Instead he asked if I really want to have that since it was frozen. Then he took me to the kitchen to show the fresh seafood they had that day. Dinner generally costs about 12-20 € and a bottle of wine 10 €.

Our facilitator Graça got an invitation for her family for the Pentecost dinner organized by the town district. Instead of her family she invited us to join. This allowed us to experience the rich local festive culture and eat traditional alcatra, a slow-cooked meat stew.

 

My presentation of Finland at the cultural evening


During the cultural evening (or actually morning) we all introduced where we came from and shared something of our culture. We had also brought samples of food and drink with us.


Was it worth participating? 


Absolutely! I have several times taught Erasmus+ groups in Finland, so it was very rewarding to be on the other side and experience it as a participant. In the past I have travelled a lot alone but now I did not want to do it. The reason was the lack of human contacts during covid. My spouse was two weeks on RynkeBy cycling tour in July.  So I was very grateful to get this opportunity last summer!

I learned something about making videos, but I'll tell more in another blogpost later. For that reason alone, it would have been pointless to travel more than 4000 kilometres. The most important things for me were the two other themes mentioned earlier by our facilitator Graça: getting to know other participants and their cultures and also the Azores. 

I was happy to get to know wonderful people from all over Europe and to face the friendliness of the Azoreans and enjoy their beautiful islands. Thanks to this experience and new acquaintances! I am now following a few things from the news with a slightly new perspective, related to European politics and climate change, for example. Based on the presentations at the culture evening, I would love to take a hiking trip to northern Spain sometime, but not during the hottest summertime.