Näytetään tekstit, joissa on tunniste editointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste editointi. Näytä kaikki tekstit

10.1.2019

Ricoh Theta: katso, jaa ja editoi sisältöjä

23.10.2021: Bloggaukseen tehty muutama pieni muutos ja päitetty linkkejä.

Opettelin viime vuonna 360-kuvaamista ja tutkin mitä 360-sisällöillä voi tehdä ja miten niitä kannattaa jakaa. Elokuussa bloggasin ensikokemuksista ja syksyn mittaan bloggauksia syntyi muitakin ja uusia on tekeillä.

Tässä kirjoituksessa kerron perusteita liittyen Ricoh Theta -kameralla otettujen 360-sisältöjen katsomiseen, editointiin ja jakamiseen. Ohjeet ovat sovellettavissa muihin kameramerkkeihinkin, joiden verkkosivuilta löytynee niille suunniteltuja vastaavia sovelluksia.

Bloggaus ja lopussa oleva diasarja virtuaalilaseista ja 360-sisällöistä pohjautuu joulukuussa Kangasalla pitämääni koulutukseen, mutta olen sitä päivittänyt jo useasti sen jälkeen.


Omien 360-sisältöjen katsominen


Jotta 360-sisällöt näkee niin kuin ne on tarkoitettu katsottavaksi, täytyy käytetyn sovelluksen ja/tai laitteen tukea 360-sisältöjen katsomista. Mobiililaitteilla omat kuvat ja videot kannattaa katsoa kameran omalla sovelluksella (esim. Ricoh Theta). Tällöin voi valita, miten ne haluaa katsoa. Vaihtoehdot ovat kuvan tai videon pyörittäminen näytöllä sormella (normal), yhden linssin VR-näkymä (käännä mobiililaitetta siihen suuntaan mihin haluat katsoa) ja kahden linssin VR-näkymä virtuaalilaseja varten.

Kuvat ja videot saa siirrettyä pc-koneelle helpoiten kameran mukana tulleella piuhalla. Jos ne samalla poistaa kamerasta, on sen käyttö mobiililaitteiden kanssa vähän nopeampaa. Huomasin tästä olevan hyötyä etenkin tilanteessa, missä lainaan kameraa muille ja jokainen joutuu odottamaan koko sisällön latautumista, jotta saa valittua oman kuvansa tallentamisen omalle laitteelleen.

Thetan tiedostotyypit ovat tuttuja: kuvat ovat jpg-muodossa ja videot mp4. Alla olevasta vasemmanpuoleisesta kuvasta näet, millaisena 360-kuva avautuu pc-koneella ilman 360-tukea. Myös 360-videot näkyvät tällaisina kaksiulotteisina sisältöinä. 

Pc-koneille (Windows, Mac) voi ladata Ricohin oman sovelluksen kuvien katsomiseen. Siinä kuva/video raahataan sovellukseen (kuva oikealla), jolloin sen näkee 360-sisältönä niin, että kuvaa voi pyöritellä ja katsoa eri tavoilla.  

Vasemmalla on 360-kuva niin kuin se näkyy ilman 360-kuvien tukea. Oikealla Thetan sivulta maksutta ladattu Basic App. Raahaamalla 360-kuvan tai videon sovellukseen, sen näkee 360-sisältönä. Kuva on otettu Digiosalliseksi-hankkeen virtuaaliretki-työpajasta, kun odotan osallistujia saapuvaksi.





360-sisältöjen editointi


Kuvat ja videot kannattaa malttaa ottaa mobiilisovelluksen avulla, sillä tällöin voi säätää mm. valotusta jo kuvausvaiheessa. Editoinnin tarve itselläni on ollut todella vähäinen. Useimmiten muokkaan valokuvista rajausta, mutta sitähän 360-sisällöissä ei juuri tarvitse tehdä.

Ricoh Thetan kuvat ovat jpg-kuvia, joita voit muokata esim. Photoshopilla. Thetalla on myös oma Theta+-sovellus, minkä avulla voi muokata kuvia ja videoita mobiililaitteilla (Android, iOS). Sovelluksen sivulla esitellään kattavasti sen ominaisuuksia ja ihan kokeilemallakin pärjää pitkälle.

Verkossa on jaettu sellaista vinkkiä, että kameran jalustan alle voi tuoda pahvikiekon, missä on kuvaajan nimi ja mahdolliset tekijänoikeustiedot. Näin ne ovat aina automaattisesti mukana kuvissa ja videoissa, ilman, että niitä tarvitsee jälkikäteen lisätä.

Ruudunkaappauskuvat ovat Theta+-sovelluksen kuvan ja videon edioinnista.
Muokattavat kuvat ovat Amos Rexin teamLabin näyttelystä.













































Hyvä vaihtoehto 360-sisältöjen jakamiseen, erityisesti kun kyse on kuvasarjasta, ovat sovellukset, joiden avulla voi tehdä ja jakaa erilaisia virtuaaliretkiä. Thetan kuvat ja videot saa siirrettyä näihin kaikkiin helposti ja suoraan. Vaikka kuva siis omalla koneella näyttäisi kaksiulotteiselta, sovellus tunnistaa ne ja näyttää 360-sisältöinä. Virtuaaliretkiiin voi lisätä tietoja interaktiivisina pisteinä, lisätä selostusta, taustaääniä yms, mutta niitä voi tehdä myös pelkiksi kuvasarjoiksi mm. alla olevilla sovelluksilla. Kaikkien retket ovat katsottavissa sekä selaimella että virtuaalilaseilla.


Olen käyttänyt 360-sisältöjäni myös lisätyn todellisuuden Figment-sovelluksella, josta bloggasin
otsikolla Figment huikeiden portaalien luomiseen. Kokeilematta on vielä videoiden jakaminen YouTubeen (ks. YouTuben ohje), mutta muiden tekemiä on sieltä jo tullut katsottua. Niitä löytyy mm. kanavalta Virtuaalitodellisuus. Jos videon haluaa katsoa virtuaalilaseilla, se onnistuu, kun kääntää puhelimen vaaka-asentoon ja valitsee VR-lasien kuvakkeen.

Kommentti 9.9.2019: Ks. myös blogijulkaisu, missä kerron 360-videoeditoinnista ja jaan YouTubeen viemäni videon: 360-video Madeiran levadoilta.

Facebook tukee 360-sisältöjä, mutta esimerkiksi Blogger ei. Jos tuki puuttuu, täytyy 360-kuvien jakamiseen käyttää jotain kolmannen osapuolen palvelua. Alla on aiemmasta Digiosalliseksi-hankkeen blogijulkaisusta kopioimani 360-kuva. Ensimmäisenä on kuva, minkä toin tänne Bloggeriin Lisää kuva -toiminnolla. Sen alle upotin saman kuvan Momento360-palvelun kautta. WordPress-ympäristössä saman tekee PhotoSphere-lisäosalla, mikä mahdollistaa kuvien tuomisen mediakirjastosta tai linkillä.

360-kuva tuotuna Bloggeriin kuvana.












360-kameralla kuvatessa kannattaa käyttää jalustaa. Jos itse haluaa kuvaan, jalustaksi riittää pieni kokoontaitettu kolmijalka kädessä, sillä jo se estää sormien näkymisen suurena jokaisen kuva alaosassa.


22.2.2016

Digitarina-sovelluksia

Erilaisten digitarinoiden tekeminen oppilaitoksissa on nähdäkseni lisääntynyt viime vuosina ja itsekin olen niistä aika monta koulutusta vetänyt. Videokuvaus ja -editointi on minulla pääosin vapaa-aikaan liittyvien matka- ja perhetarinoiden tekemistä. Työn puolesta minua innostavat tällä hetkellä etenkin Adobe Voicen kaltaiset helpot sovellukset, joilla saa visuaalisesti hienoa sisältöä. Kun sovelluksen opettelu ei vie paljoa aikaa, oppijat ehtivät panostaa enemmän itse sisältöön.

Suomalais-amerikkalaisen ThingLinkin interaktiiviset kuvat ja videot tarjoavat myös hienoja mahdollisuuksia opetukseen, niin opettajan kuin oppijoidenkin työkaluna. Plussaa siitä, että se taipuu havainnollisuudessaan erinomaisesti myös monien erityisoppijoiden tarpeisiin, etenkin silloin kun pitkän tekstin lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa.

Alla olevat diasarjat ovat molemmat ajoittain päivittyviä diasarjoja (muut löydät tämän sivun yläosasta), joista ainakaan pidempiä en käytännössä koskaan käytä sellaisenaan, vaan karsin ja muokkaan niiden pohjalta osallistujajoukolle kulloinkin sopivan version. Osa tekemistäni esimerkeistä löytyy YouTube-kanavaltani. Linkkaan alle vielä muutaman aiemman bloggaukseni aiheeseen liittyen:
Kommentti 4.12.2017: SlideShare ei enää mahdollista diasarjojen päivittämistä. Uudemman version molemmista alla olevista löydät tämän blogin koulutusdiojen sivulta.




30.1.2013

Videoeditoinnin riemua

Valmistumassa koonti minun ja mieheni kiipeilyharrastuksesta,
mitä ajoittain teimme myös työksemme, sillä mieheni toimi
alan yrittäjänä. Kuvassa kiipeän SM-kisoissa vuonna 1993.
Edioitin mielelläni kotivideoita, joita on kertynyt kymmeniä tunteja. Vanhimmat itse kuvatut pätkät ovat joululta 1996. Sen lisäksi, että on ihanaa katsella esikoista 4 kk ikäisenä, voi havainnoida maailman muuttumista. Tätini esitti tuolloin kysymyksen: "Tietääkö joulupukki mikä on internetti?" Vastaus kuului, että "juu, pukki sattui itse saamaan lahjaksi liittymän internettiin."

16 vuotta sitten kuvasimme VHS-kasetille, kameraa olalla kantaen tai sitten jättäen sen pyörimään jouluaterian ajaksi. Siinä on kuulkaa editoimista! Montako minuuttia jaksaisit katsoa jouluateriaa vuonna 1996, 1997 tai kenties vuotta myöhemmin? Kun kerran nousin pöydästä suunnaten kohti kameraa, mieheni kysyi, että onko kamera päällä. Vastasin, että täällä lukee REC. Onneksi mieheni on teekkari ja osasi kertoa, että kyllä se sitten äänittää. Seuraavaksi etsin zoomia, mutta osuinkin tarkennukseen... Pitkän matkan olen itsekin niistä ajoista kulkenut.

Kolmesti oli videokamera käytössä esikoisen ensimmäisen vuoden aikana. Seuraavaa lasta kuvattiin ensi kerran yksivuotiaana. Sen sijaan valokuvia heistä on valtavasti ja päiväkirjamerkintöjäkin kohtuullisen paljon. Kolmannen syntymän aikoihin äitini hankki pienen videokameran ja siitä alkaen materiaalia onkin kertynyt. Valtaosaa niistä ei ole katsottu koskaan, mutta kun näkee editoinnin vaivan, niin yleisö on haltioissaan. Viime vuonna hurmasin perheeni elokuvalla: Meidän perheen kesä 2002.

Maailma on muuttunut huikeasti: Laskin, että nyt viisihenkisessä perheessämme on videokuvauksen mahdollisuus kahdella tabletilla, kuudella älypuhelimella (sekä muutamalla pöytälaatikossa lojuvalla ei-enää-niin-ehjällä puhelimella) sekä useilla digikameroilla. Lisäksi voisimme tarvittaessa lainata kuvausvehkeitä työpaikoiltamme ja esikoinen koulultaan. Videoeditointikin on mahdollista perheessämme yli 10 laitteella ja pienetkin koululaiset osaavat sitä tehdä. On valmistunut ketsupilla tehostettuja legoanimaatioita, tarinoita omista diabolo-tempuista sekä musiikkivideoita. Nyt on jälleen aika suunnitella mitä esitämme PIFF:ssä. Se on Tampereen lyhytelokuvajuhlien varjofestivaali ystäväporukallamme, joka on vuodesta 1989 alkaen kokoontunut filkkareiden merkeissä.

Aloitin videoeditoinnin 2009 MovieMakerilla, joka on yksinkertainen ohjelma. Niin monta ominaisuutta siitä puuttui, että kesken ensimmäisen elokuvan vaihdoin Adoben Premiere Elementsiin. Se vastaa edelleenkin kaikkiin tarpeisiini harrastelijaeditoijana. Lähinnä tiedostomuotojen kanssa tarvitsen ajoittain teknistä tukea.


PS. Jos olet Tampereen kaupungin opettaja, voit hyödyntää kuvan eVarikon editointipistettä videoiden leikkaukseen tai vaikka tiedostojen siirtoon VHS-kaseteilta digitaaliseen muotoon. Myös moni kirjasto tarjoaa nykyisin laitteet tiedostojen digitalisoimiseen.