30.1.2013

Videoeditoinnin riemua

Valmistumassa koonti minun ja mieheni kiipeilyharrastuksesta,
mitä ajoittain teimme myös työksemme, sillä mieheni toimi
alan yrittäjänä. Kuvassa kiipeän SM-kisoissa vuonna 1993.
Edioitin mielelläni kotivideoita, joita on kertynyt kymmeniä tunteja. Vanhimmat itse kuvatut pätkät ovat joululta 1996. Sen lisäksi, että on ihanaa katsella esikoista 4 kk ikäisenä, voi havainnoida maailman muuttumista. Tätini esitti tuolloin kysymyksen: "Tietääkö joulupukki mikä on internetti?" Vastaus kuului, että "juu, pukki sattui itse saamaan lahjaksi liittymän internettiin."

16 vuotta sitten kuvasimme VHS-kasetille, kameraa olalla kantaen tai sitten jättäen sen pyörimään jouluaterian ajaksi. Siinä on kuulkaa editoimista! Montako minuuttia jaksaisit katsoa jouluateriaa vuonna 1996, 1997 tai kenties vuotta myöhemmin? Kun kerran nousin pöydästä suunnaten kohti kameraa, mieheni kysyi, että onko kamera päällä. Vastasin, että täällä lukee REC. Onneksi mieheni on teekkari ja osasi kertoa, että kyllä se sitten äänittää. Seuraavaksi etsin zoomia, mutta osuinkin tarkennukseen... Pitkän matkan olen itsekin niistä ajoista kulkenut.

Kolmesti oli videokamera käytössä esikoisen ensimmäisen vuoden aikana. Seuraavaa lasta kuvattiin ensi kerran yksivuotiaana. Sen sijaan valokuvia heistä on valtavasti ja päiväkirjamerkintöjäkin kohtuullisen paljon. Kolmannen syntymän aikoihin äitini hankki pienen videokameran ja siitä alkaen materiaalia onkin kertynyt. Valtaosaa niistä ei ole katsottu koskaan, mutta kun näkee editoinnin vaivan, niin yleisö on haltioissaan. Viime vuonna hurmasin perheeni elokuvalla: Meidän perheen kesä 2002.

Maailma on muuttunut huikeasti: Laskin, että nyt viisihenkisessä perheessämme on videokuvauksen mahdollisuus kahdella tabletilla, kuudella älypuhelimella (sekä muutamalla pöytälaatikossa lojuvalla ei-enää-niin-ehjällä puhelimella) sekä useilla digikameroilla. Lisäksi voisimme tarvittaessa lainata kuvausvehkeitä työpaikoiltamme ja esikoinen koulultaan. Videoeditointikin on mahdollista perheessämme yli 10 laitteella ja pienetkin koululaiset osaavat sitä tehdä. On valmistunut ketsupilla tehostettuja legoanimaatioita, tarinoita omista diabolo-tempuista sekä musiikkivideoita. Nyt on jälleen aika suunnitella mitä esitämme PIFF:ssä. Se on Tampereen lyhytelokuvajuhlien varjofestivaali ystäväporukallamme, joka on vuodesta 1989 alkaen kokoontunut filkkareiden merkeissä.

Aloitin videoeditoinnin 2009 MovieMakerilla, joka on yksinkertainen ohjelma. Niin monta ominaisuutta siitä puuttui, että kesken ensimmäisen elokuvan vaihdoin Adoben Premiere Elementsiin. Se vastaa edelleenkin kaikkiin tarpeisiini harrastelijaeditoijana. Lähinnä tiedostomuotojen kanssa tarvitsen ajoittain teknistä tukea.


PS. Jos olet Tampereen kaupungin opettaja, voit hyödyntää kuvan eVarikon editointipistettä videoiden leikkaukseen tai vaikka tiedostojen siirtoon VHS-kaseteilta digitaaliseen muotoon. Myös moni kirjasto tarjoaa nykyisin laitteet tiedostojen digitalisoimiseen.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että haluat kommentoida! Roskapostimäärän vuoksi olen ottanut käyttöön kommenttien hyväksynnän.