Konferenssikuulumisia oppimisesta ja visualisoinnista #OEB11

Loppuvuonna järjestetyn Online Educa Berlin -konferenssin avasi jordanilainen Talal Abu-Ghazaleh. Hän painotti seuraavia asioita: Tietoyhteiskunnassa opettamisen sijaan tärkeintä on oppiminen. Tietoyhteiskunta edellyttää kaikilta uudenlaisia valmiuksia, mikä tarkoittaa, että kaikkien ja kaikessa on osattava hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa (tvt). Opetusta ei voida vain digitalisoida, vaan muutos on suurempi. Tarvitsemme tutkijoita ja ongelmanratkaisijoita (tulkitsin tämän liittyvät mm. tutkivaan asenteeseen niin omassa työssä kuin opinnoissakin), jotta voimme päästä seuraavaan vaiheeseen, joka toivottavasti on viisausyhteiskunta.

Euroopan komission varapresidentti Neelie Kroes painotti puheessaan, että digitaalisuus ei ole tavoite sinänsä. Kaikki opettajat ja opiskelijat tarvitsevat keskustelua siitä mitä oppiminen on. Kroesin mukaan on keskityttävä seuraavaan kolmeen asiaan: Ensinnäkin digitaaliset taidot oltava kaikilla. Toisekseen täysi taloudellinen tuki tarpeen, sillä tvt ei ole meno vaan sijoitus – se on ehdoton edellytys kilpailukyvyllemme jokaisella ammattialalla. Ja viimeiseksi: muutos on ollut liian hidas ja kaikki keinot on nyt otettava käyttöön. Tässä yhtenä haasteena on, että toisinaan ne joita tvt ei kiinnosta, omaavat rahat ja päätösvallan, eivätkä sitten vie toimintaan oikeaan suuntaan.

Odotin löytäväni Online Educa Berliinistä jotain todella uutta ja innostavaa, mitä Suomessa ei vielä ole nähty. Suomi on kuitenkin tvt:n opetuskäytössä vain eurooppalaista keskitasoa. Toki kuulin yksittäisiä esimerkkejä, kuten että Korea digitalisoi kaikki luokkahuoneensa vuoteen 2015 mennessä tai että Hollannissa ”kaikki” käyttävät Facebookin ohella Twitteriä ja LinkedIn-palvelua. Kaiken kaikkiaan sen suhteen mitä Berliinissä näin ja kuulin, ei suomalaisilla ole hävettävää. Se ei tarkoita, ettei Suomi olisi jäljessä, se vain ei tuolla konferenssissa näkynyt – tai en sitä nähnyt.

Mikä sitten oli ihan uutta? Monissa esityksissä tiedon ja ehkä etenkin vuorovaikutuksen visualisointi ja analysointi nousi esille. Yhdessä esityksessä puhuttiin massiivisen tietomäärän tutkimisesta (kaikki yliopiston opintosuoritukset, oppimisalustalle kirjautumiset ja toiminta niissä yms.) ja saadun tiedon valjastamisesta mm. opinto-ohjausta parantamaan. Eräs egyptiläinen lääketieteen opettaja puolestaan kertoi, miten hän viikoittain lähettää henkilökohtaisen viestin jokaiselle Moodle-kurssinsa osallistujalle ja kertoo siinä, mitä opiskelija on viikon aikana tehnyt ja mitä vielä on tekemättä. Tämän hän raportoi myös esimiehelleen. Keskeyttämisiä ei kuulemma juurikaan ole.

Sharon Stoerger USA:sta puolestaan piti loistavan esityksen Twitterin visualisointityökaluista (ks. esim. http://tweetstats.com/ ja http://archivist.visitmix.com/71495934/1) Niiden avulla opin Twitter-käyttäytymisestäni muutakin, kuin että useimmiten tweettaan torstaisin lounasaikaan. Nämä erilaiset työkalut tekivät minulle entistä näkyvämmäksi Twitterin merkityksen: sitä kautta olen vuorovaikutuksessa muiden vastaavaa työtä Suomessa tekevien kanssa. Se on minulle ennen kaikkea väline oppia uutta ja jakaa hyviä vinkkejä kollegoiden kesken. Vaikka eniten käytän tunnusta #paokhanke, ei vuorovaikutukseni rajoina ole Pirkanmaa vaan koko Suomi. Satunnaisesti laajempikin yhteisö.

Kaipaatko uutisia Euroopasta? Voi maksutta tilata itsellesi European eLearning Newsletterin englanniksi tai saksaksi.

PAOK:n projektitiimin matkaraportti

Tässä vielä linkki Pauliina Mäkelän matkaraporttiin, mistä löytyy koonti suomalaisten matkaraporteista, bloggauksista ja tunnelmista.

-    -    -

Bloggaus julkaistu alkuperin PAOK - Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri -ohjelman blogissa: http://paokhanke.ning.com/