Sivut

27.11.2018

Asiantuntijana somen verkostoissa

Viime viikkoina on tullut pohdittua asiantuntijana olemista sosiaalisessa mediassa ja muutoinkin verkossa. Aloitin eilen TAMKin kollegan Kaisa-Leena Ahlrothin kanssa Suomen Yrittäjäopistolla koulutuksen teemalla kouluttaja asiantuntijana.

Pohtiessamme asiaa ryhmän kanssa, moni kertoi, miten sattuma oli määritellyt sitä, miten ja mihin suuntaan oma asiantuntijuus oli kehittynyt. Myös työpaikkojen vaihtamiset olivat usein suunnanneet omaa asiantuntijuutta osittain uusille urille. Muita tekijöitä olivat mm. oma tausta, verkostot, kokemus, tarve, koulutus ja kiinnostuksen aiheet.

Yksi ryhmä tiivisti omat tavoitteensa asiantuntijana seuraavasti:
  • Haluan olla ajassa kiinni, mikä koskee sekä oman alan trendien tuntemista että digitaitojen hallintaa.
  • Haluan olla verkostoinut.
  • Haluan olla osaamiseni jäsentänyt ja tuotteistanut asiantuntija.

Luin koulutusta valmistellessani Ville Tolvasen, Tom Laineen ja Jarkko Kurvisen kirjan Henkilöbrändi (2017) ja nostan siitä muutamia otteita alla olevassa diasarjassa. Kirja puki monta omaakin ajatustani sanoiksi ja antoi vähän laajempaa perspektiiviä käytännössä koetulle.

Brändäyksen teema liittyy oppilaitoksiin myös hankemaailman kautta, joskin osa seuraavista ajatuksista sopii myös oppilaitoksen viestintään. Kannattaa harkita palvelu kerrallaan, luodaanko hankkeelle omat someprofiilit vai viestivätkö hanketoimijat omissa nimissään hankkeen hashtagia hyödyntäen. Jälkimmäinen voi motivoida aktiivisempaan viestintään ja tuoda hankkeelle huomattavasti enemmän näkyvyyttä. Hankkeen hashtagin käyttäminen sopii hyvin etenkin Twitteriin ja Instagramiin.

Blogi on käytetyin verkkoympäristö hankkeiden kotisivuille. Se kannattaa jakaa Creative Commons -lisenssillä tai muutoin sopia, että bloggaajat voivat halutessaan julkaista kirjoitukset myös omassa blogissaan, vaikka jälkikäteen. Näin ne saa talteen, jos ja kun hankesivut joskus poistetaan. Samalla saa hankkeessa tekemänsä työn linkitettyä selvemmin omaan asiantuntijabrändiin. Vaihtoehtoisesti voi kirjoittaa hankkeesta omaan blogiin esimerkiksi vuosittain ja linkittää sinne hankeblogin parhaat palat tai omat jutut ja avata muutenkin hankkeessa tehtyä työtä ja saavutettuja tuloksia.

Tässä vielä muutama hyvä linkki teemaan liityen:





Kouluttaja asiantuntijana 3 op from Matleena Laakso

Diasarjassa on virhe Henkilöbrändi-kirjan julkaisu- ja painovuoden kohdalla. Sen pitäisi olla 2017, ei tämä vuosi.

14.11.2018

Haapavesi-lehti kirjoitti virtuaalitodellisuudesta

Olin marraskuun alussa kouluttamassa lisätyn ja virtuaalitodellisuuden teemoja Haapavedellä Koulutuskumppanuus-hankkeen oppilaitosten henkilöstölle. Alla on kopio Haapavesi-lehden jutusta, jonka on kirjoittanut ja kuvat ottanut toimittaja Roosa Sarajärvi. Artikkelin tekijänoikeudet ovat lehdellä ja toimittajalla, mutta sain luvan julkaista tässä siitä kopion.

Lehtijutun alla on tapahtuman materiaalit. Kokosin alle myös linkit syksyn viiteen blogaukseeni lisätystä ja virtuaalitodellisuudesta, joista jälkimmäinen liittyy tiiviisti muihinkin 360-sisältöihin.

11.11.2018

Peliviikko ja e-urheilu

Tänään päättyvällä kansainvälisellä Peliviikolla on pelattu yhdessä ja keskusteltu pelikulttuurista. Viikkoa koordinoi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Hyvänä lähteenä pelikasvatuksen kysymyksiin linkkaan alkuun nuorten pelaamisen ja pelikasvatuksen tutkijan ja asiantuntijan Mikko Meriläisen blogin. Hänen eräs seminaariesitys, missä hän vertasi peliharrastusta musiikkiharrastukseen, valaisi minulle hyvin pelikulttuuria: Ei me musiikistakaan puhuta vain sen haittojen ja rajoittamisen kautta. Ja tunnemme musiikkia sen verran, että ymmärrämme harrastuksen moninaisuuden - on aivan eri asia soittaa yksin tai bändissä tai käydä soittotunneilla, festareilla tai oopperassa.

Itse olen enemmän lautapelisukupolvea ja juhlapyhinä saan houkuteltua perheenjäseniä pelipöydän ääreen. Muulloin perheesämme kukin pelaa tahoillaan ja peleinä ovat mobiili- ja verkkopelit, joita kumpiakaan en itse juuri harrasta. Olen silti pyrkinyt ymmärtämään nykyistä pelikulttuuria sekä äidin, puolison että oppimisen näkökulmasta. E-urheilusta innostuneen poikani kautta olen jopa seurannut Assemblyn ja Grail Guestin otteluita Twitchissä ja muutama viikko sitten kokeilin Overwatch-peliä. Tiesitkö, että nuorten suomalaismiesten tärkein seurattava urheilulaji on jääkiekko ja e-urheilu löytyy heti toiselta sijalta?

Ruudunkaappauskuva Twitchistä Turun Grail Guest -tapahtumasta. Palvelun kautta voi lähettää ja seurata reaaliaikaista videokuvaa pelaamisesta sekä keskustella peleistä. Tästä kuvasta chat-ruutu on rajattu pois.

Klaus Törnkvist haastatteli pro gradussaaan (2018) tamperelaisia harrastajia heidän kehittymisestä elektronisessa urheilussa otsikolla Sun pitää pelata oppiakses eikä pelata voittaakses. Gradussa yhdeksi oleelliseksi havainnoksi nousi se, että oppiminen tapahtuu virheiden kautta.
"Pelattujen otteluiden aikana tehdyt virheet on tarpeen tunnistaa jälkeenpäin ja seuraavissa otteluissa pyrkiä välttämään niitä. Virheiden tunnistamisessa käytetään aika ajoin apuna otteluiden tallenteita, joita analysoimalla tehdyt virheet huomataan helpommin. Virheistä oppiminen samalla myös korostaa elektronisessa urheilussa läsnä olevaa prosessimaista oppimista." 
Poikani kommentoi tätä bloggausta ja halusi korostaa, ettei hyväksi pelaajaksi kehittymiseen riitä virheistä oppiminen jälkikäteen, vaan jo itse pelaaminen vaatii tarkkaa keskittymistä. Kyse ei ole vain pelaamisen määrästä, vaan siitä, miten sen peliajan käyttää.

Tietokoneilla pelaaminen on entistä useammin pelaamista verkossa, joten vaikka olisi fyysisesti yksin, ollaan jatkuvasti ääni- ja kuvayhteydessä muihin pelaajiin. Joukkuepeleissä tärkeitä taitoja ovat tiimityötaidot ja vuorovaikutus, usein myös kielitaito.
"Joukkuepeleissä muutos hauskanpidosta vakavampaan elektronisen urheilun suhtautumiseen edellyttää pelaajilta siirtymistä yksilöajattelusta koko joukkueen edun ajatteluun. Tähän kuuluu muun muassa kommunikoinnin merkityksen lisääntyminen ja mukautuminen vastustajan pelityyliin."

Törnkvist tiivistää gradunsa loppuun tuloksia:
  • "Elektronisen urheilun peleissä kehittymisessä tärkein tekijä on se, että pelejä pelataan huomattavat määrät... Avainasemassa kehittymiselle on ennen kaikkia lukuisten otteluiden aikana tehty toistojen määrä ja jossain määrin säännöllisyys pelaamisessa. Pelaamisessa tarvittavien taitojen kehittymistä tuetaan sillä, että otteluissa tehdyt virheet tunnistetaan ja niistä pyritään oppimaan pois."
  • "Toinen kehittymisen tukipilareista on tiedonhankinta. Tiedonhankintaa tarvitaan siitä lähtien, kun omassa pelissä on päätetty kehittyä ja tiedonhankinnan on jatkuttava niin kauan kuin pelissä tavoitellaan paremmaksi tulemista. Tiedonhankinnan jatkuvuuden tarpeeseen vaikuttaa ennen kaikkea se, että pelien strategiat muovautuvat kaiken aikaa, koska peleihin tulevat päivitykset muokkaavat peleissä vallitsevaa tasapainoa."
  • "Kolmantena kehittymisen mahdollistajana katson olevan harrastajien sosiaalisen ympäristön, joka moninaisin tavoin tukee oppimista. Sosiaalisuus kuuluu yhtälailla sekä yksin pelattavia pelejä pelaavien että joukkuepelejä pelaavien harrastajien harrastukseen, vaikka joukkuepeleissä sosiaalisuus on kiinteämpi osa harrastusta."

6.11.2018

Verkkokurssin rakentaminen

Kuva: Harishs, CC0, pixabay.com
Alta löydät diasarjani yhdestä TAMKin koulutuksesta liittyen verkko-opettamiseen. Pitkän johdattelun jälkeen diasta 31 alkavat diat verkkokurssin suunnittelusta. Kahlasin sitä varten paljon eri tahojen materiaaleja ja sen sijaan, että antaisin yhden mallin, nostan esiin useita hyviä malleja verkkokurssin rakentamiseen. Oleellisinta on, että verkkokurssin suunnittelee ennen kuin aloittaa sitä oppimisympäristöön rakentamaan. Tämä säästää opettajan aikaa ja lopputuloksestakin tulee parempi.

Dioissa painottuu verkkokurssin suunnittelu ja pedagogiikka. Materiaali johdatteli hyvin opettajaryhmää keskustelemaan ja motivoi pedagogiseen suunnitteluun. Kyseiseen koulutukseen kuuluu myös työkaluwebinaareja ja osallistujat valitsivat teemoiksi mm. videoiden ja animaatioiden tekemistä.

Videot ovat usein keskeinen osa verkkokursseja. Vaikka niitä löytyy paljon valmiina, erilaisten videoiden tekeminen alkaa olla sekä osa opettajan ammattitaitoa että taito, jonka jokainen opiskelija tarvitsee. Bloggasin lokakuussa esimerkkien kera parista animaatiosovelluksesta (ks. Biteable ja PowToon) sekä ruudunkaappausvideoihin liittyen siitä, miten iPadin näyttötallenteeseen saa lisättyä osoittimen. Erilaisia sovelluksia ruudunkaappausvideoiden tekemiseen esittelen alle upotetussa diasarjassa. Videoiden tekijöille suosittelen Yle Uutisluokan ohjevideoita. Niistä saa konkreettisia vinkkejä mm. kuvakulmien valintaan ja tekstityksiin.

Moni bloggaus syntyy koulutusteni osallistujan kysymyksestä tai sitten osana valmistautumista tuleviin koulutuksiin. Tässä vielä linkki Tredun opettajien koulutuksen dioihin. Niistä löydät uusimmat ohjeeni mm. Adobe Sparkin kolmeen sovellukseen ja Androidin hyvään videoeditointisovellukseen PowerDirectoryyn (vrt. iOS:n iMovie).