Sivut

28.4.2016

Sähköisten työkalujen kenttä on laaja

Käytän koulutuksen aloituksessa usein intiaaninimiä, joiden avulla pääsee kuvailemaan suhdettaan päivän teemaan. Yksi suosituimmista nimistä, jonka opettajat itselleen antavat on "Ripoteltu sinne tänne". Valopin järjestämässä Open päivitys 5 -koulutuksessa Salpaudessa usea viittasi sillä moneen yhtäaikaiseen muutokseen opetusteknologian saralla. Tämä on tuttua hyvin monessa muussakin oppilaitoksessa. Pilvipalveluita ja mobiililaitteita otetaan kovalla vauhdilla käyttöön, sillä missä ne eivät vielä ole arkea. Tai jos ne ovatkin arkea, uutta oppimista riittää, sillä muutosvauhti on nopea.

Koulutuskeskus Salpauden opetussuunnitelmassa (s. 38-40) on kuvattu heidän tvt:n opetuskäytön linjaukset. Ne auttavat opettajia valitsemaan sähköisiä työkaluja. Linjauksista on suuri hyöty myös ulkopuoliselle kouluttajalle, varsinkin kun saa vielä mukaan toiveen, minkä harjoittelua erityisesti tarvitaan. Tällaiset linjaukset ja toiveet usein määrittävät esimerkiksi, minne koulutuksen sähköinen oppimisympäristö rakennetaan. Kunnan tai oppilaitoksen linjaukset vähentävät hieman tunnetta sinne tänne ripottelusta kuitenkaan estämättä innokkaita kokeilemasta muitakin palveluita. Kaikesta huolimatta opetuksen sähköisten työkalujen kenttä on aika sirpaleinen ja parhaimmillaan koulutukset auttavat löytämään itselle ja ryhmälle parhaita työkaluja suuresta määrästä vaihtoehtoja.

Open päivityksen osallistujajoukko oli ensimmäisessä lähipäivässä tutustunut O365:n Sway-palveluun. Yhtenä etätehtävänä oli ideoida sen hyödyntämistä opetuksessa. Keskustelun jälkeen kokosimme alla olevan koonnin AnswerGarden-palvelulla.

AnswerGardenilla yhdessä ideoituja Swayn hyödyntäminsen tapoja.

Toisen lähipäivän diat

-   -   -   -   -
Tämä bloggaus on alunperin julkaistu Open päivityksen blogissa: Sähköisten työkalujen kenttä on laaja

25.4.2016

Pilvipalvelut opetuksessa

Minulla on tänä keväänä useita koulutuksia pilvipalveluista ja etenkin Googlesta ja Microsoftin Office 365:sta. Kovin usein en kouluta suoraa niitä, vaan ne ovat työvälineitä muiden asioiden tekemisessä. Molempia käytän päivittäin ja itselleni on muodostunut tietty logiikka, kumpaa milloinkin käytän. Toisin sanoen poimin rusinat pullasta, sillä molemmissa on jotain erinomaista, mikä kilpailijalta puuttuu.

O365:ssa tykkään etenkin OneNotesta ja PowerPointista. Käytän ensisijassa sen sähköpostia, koska gmailista en saanut etunimi.sukunimi-osoitetta. Googlen palveluista käytän eniten blogia, kalenteria, Driveä, YouTubea sekä tietenkin hakukonetta ja karttoja. Minua sekakäyttö ei sekoita, päinvastoin työssäni on hyvä hallita eri ympäristöjä ja laitteita.

Alla tämän päivän Satakorkean verkkotietoisku sekä ajoittain päivittyvät diasarjat Googlen ja Microsoftin palveluista. Varsinkin jälkimmäisestä minulla on vielä oppimista, mutta onneksi netti on täynnä osaajia! Kiitos tällä kertaa etenkin HAMK:n ohjeille ja Yammer-keskustelulle sekä Facebookin Microsoft Office365 opetuksessa ja oppimisessa -ryhmän alkuun kerätyille ohjeille. Vastaava Facebook-ryhmä löytyy myös Googlen käyttäjille nimellä GAFE Finland - Google Apps For Education Suomi.


 


23.4.2016

ITK: keinoälyä ja koodausta

Meidän on opittava, miten toimitaan oppivien koneinen kanssa. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY
ITK-konferenssin päätösluennossa FT Päivi Lipponen nosti esiin tulevaisuuden näkymiä. Moni on kuullut, että teknologian ja robotiikan myötä suuri osa ammateista katoaa ja näin epäilemättä tapahtuukin. Mutta tiesitkö, että internetin tulo loi aikanaan puolitoista uutta työpaikkaa jokaista kadonnutta työpaikkaa kohti? Lipponen korosti, että ihmiset on saatava oppimaan, miten toimitaan oppivan koneen kanssa. Yksi tulevaisuuden työelämätaito on keinoälyn johtaminen, sillä voittajia ovat ne, jotka hyödyntävät teknologian parhaiten.

Teknologian hyödyntämisestä oppimisessahan ITK:ssa on kyse. Kari A. Hintikka, Ville Venäläinen ja Anne Rongas kertoivat tutkimusten ja omien kokemusten tarinaa koneista oppimiskavereina. Koneet ovat muistinsa suhteen lahjomattomia. Esimerkiksi elintapojen mittaaminen lisää parhaimmillaan mielenkiintoa omaa terveyttä kohtaan, ohjaa ja opettaa parempiin elintapoihin ja samalla lisää uskoa omiin vaikuttamismahdollisiin. Työn ja opiskelun kaverit, älypuhelimet ja tabletit, osaavat jo nyt kirjoittaa tekstiä sanelusta ja lukea meille kirjoja ja raportteja tai vaikka lukea ja kääntää tekstiä valokuvista. Asiakaspalvelussa koneet osaavat usein vastata peruskysymyksiin niin hyvin, ettei asiakas aina huomaa, kenen kanssa chattailee. Mielenkiintoista on, että vaikka vuorovaikutustilanteessa hyvin tietäisi toisen osapuolen koneeksi, syntyy toiseen silti helposti tunnesuhde. Mutta toisaalta eroaako tämä vaikka siitä, että lapsellakin on tunnesuhde pehmoleluun?

Suomalaisten haasteena ei ole avajaisissa puhuneen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan vain yhteistyö robottien kanssa, vaan yhteistyötä tulisi lisätä opettajien välillä. Hän viittasi OECD:n raporttiin, jonka mukaan opettajan työ on meillä edelleen varsin yksinäistä ja yhteistyön lisääminen koulukulttuuriimme olisi yksi tärkeimpiä kehitettäviä asioita.

Avajaisissa myöskin puhunut puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg kertoi, että digitaalisuus on puolustusvoimissa iloinen ja tärkeä asia. Esimerkiksi simulaatioista haetaan turvallisuutta, kustannustehokkuutta ja etenkin palautetta.

Avajaisten kolmas puhuja luova johtaja Saku Tuominen totesi, että globaalisti ollaan varsin yksimielisiä siitä, mihin suuntaan kouluja on kehitettävä. Vaikeampi kysymys on, miten se tehdään. Digitalisaatiota tärkeämpiä ovat ne ydintaidot, joita halutaan digitaalisin menetelmin opettaa. Sitran työelämätutkimuksen mukaan "tulevaisuuden työmarkkinoilla korostuvat sellaiset taidot, joihin koneet ja robotit eivät kykene – eli muun muassa luovuus, vuorovaikutus ja verkostoituminen".

Koko Suomi koodaa -työpaja

Ohjelmoimme Sphero-pallorobotteja mm. piirtämällä haluamamme
 reitin iPadiin. Sen jälkeen pallo kulki 
määritellyn reitin vaihtaen väriä
käyttämämme värikynän mukaisesti. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY

Legon robottiautot liikkuivat sen mukaan, millaiset ohjeet niille halusi
 maton reunan viivakoodista määritellä. 
Kuva: Matleena Laakso, CC BY
Uuden opetussuunnitelman myötä koodaus tulee viimeistään syksyllä kaikkiin peruskouluihin. Oleellista on ohjelmoinnillisen ajattelun opettaminen, mikä ei alkuvaiheessa edellytä edes tietotekniikkaa. Tavoitteena on, että kasvatamme teknologista ympäristöä ymmärtäviä kansalaisia, emme vain passiivisia kuluttajia.

Lapset ja nuoret voivat havainnoida ja pohtia ohjelmoidun ympäristön eli esimerkiksi hissin toimintaa: kun painan napista, mitä tapahtuu ja miksi? Tai he voivat opetella, miten koneille annetaan täsmällisiä ja yksiselitteisiä ohjeita. Tätä voi harjoitella alkuun vaikka piirrustustehtävien avulla.

Innokas-verkoston
koodaustyöpajassa ohjelmoimme animaatiohahmoja ja pieniä robotteja. Jopa koko peruskoulu voidaan käydä läpi hyödyntäen vain graafisia ohjelmointikieliä, vaikka moni oppilas ja opettaja innostuukin ja haluaa päästä pidemmälle. Yksi haaste on, että erilaisia ohjelmointikieliä on paljon: moni vaikuttaa opettelevan yhden kerrallaan, kunnes tarvitsee lisää haastetta ja siirtyy seuraavaan.

Kuvan älytekstiilissä ledin värin valo vaihtuu punaisesta vihreään,
kun neppari suljetaan. Kuva Matleena Laakso, CC BY
Tykkäsin kovasti Innokas-verkoston työpajan vetäjän Petja Pyykkösen ideasta, että kun oppilaat saavat uuden koodaus-appsin, heille annetaan hetki aikaa tutustua siihen itsenäisesti. Noin 20 minuutin jälkeen oppilaat usein turhautuvat, jolloin opettajan on aika iskeä kiinni ja lähteä ohjaamaan tavoitteellista työskentelyä.

Hyviä suomenkielisiä linkkejä koodauksen ja ohjelmoinnillisen ajattelun opettamiseen:


 ITK2016-bloggaukseni 

10.4.2016

ITK: Miten minusta tuli digiope?


Tänä vuonna konferenssin teemana on
Oppia yksin ja yhdessä.
Torstaina 14.4. ITK:ssa eli Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssissa oli  teemaseminaari: Miten minusta tuli digiope?

Tuolloin HAMK:n Anne-Maria Korhosen johdannon jälkeen kuultiin minun, Venla Keskisarjan, Tuuli Vierimaan ja Nikke Häggströmin tarinaa kasvustamme digiopeksi.

Olemme osallistuneet kuluneen talven aikana HAMK:n ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogisten opintojen digi-ryhmään. Kukin meistä kertoi omista ja ryhmän kokemuksista eri näkökulmista ja mm. näitä kokemuksia kootaan myöhemmin keväällä Oppimisen digiagentit 2 -julkaisuun.

Teemaseminaarissa pääsi ja osin pääsee edelleen osallistumaan sähköisten välineiden avulla:
  • Quizizz: Kuuntelitko korvat höröllä - nyt se selviää! 



Kuva on esityksemme kenraaliharjoituksesta. Henkilöt vasemmalta Tuuli Vierimaa, Matleena Laakso, Venla Keskisarja, Nikke Häggström (piirroksena) ja Anne-Maria Korhonen. Kuva: Sanna Ruhalahti, CC BY.

ITK2016-bloggaukseni 

3.4.2016

Facebook-muistoja

Ruudunkaappauskuva Timehop-sovelluksesta
Tunnustan heti alkuun, että aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen vuosi sitten huhtikuussa eli hinnat ja kritiikki koskevat vuoden takaista tilannetta. Tuolloin tilasin kirjan ensimmäisestä kuudesta vuodestani Facebookista. Sitä oli kiva selailla, mutta lukemista lykkäsi käyttämäni Timehop-sovellus (iOS, Android).

Timehop näyttää päivittäin, mitä olen jakanut Facebookissa ja muissa valitsemissasi somen palveluissa tasan vuosi sitten - ja tasan kaksi, kolme,... vuotta sitten. Usein mukana on myös yksi yleinen tapahtuma maailmalta. Julkiseen someen kirjoitellaan pääosin myönteisiä tarinoita, joita on kiva muistella. Toisinaan olen sitä kautta saanut itseltäni muistutuksen jostain jo unohtuneesta idesta.

Facebook-kirjan tilasin vähän samalla idella kuin aiemmin Twitter-kirjan (ks. bloggaus 11.1.2015): "Itseäni mietityttää tiedostojen varmuuskopiointi vuosikymmenten päähän... Vaikka suuri osa omasta sometoiminnastani aikanaan vanhenee ja katoaa, ja saakin niin tehdä, jotain on mukava tallentaa vuosikymmenten päähän."

Kannen kuvat sai valita itse. Sisällysluettelossa on alussa useampi kuukausi niputettu yhteen,
mutta kun  Facebookin käyttöni lisääntyi, löytyy kullekin kuukaudelle oma lukunsa.



















Kukin kuukausi saa oman aloitusaukeaman,
missä on perustietoja aktiivisuudesta,
yksi päivitys ja suosituimpia kuvia.
Tilasin Facebook-kirjan My Social Book -palvelusta tutustuttuani ensin sen esikatselukuviin. Se edellytti kirjautumista, jonka seurauksena aloin saada tarjouksia. Minun kuuden vuoden Facebook-tarina on 470 sivua. Normaalihinta valituista kansista riippuen olisi ollut 104-147 e. Aikani asiaa harkitsin ja lopulta tartuin 60 % alennukseen, Valitsin postikuluineen 51 e maksaneen kovakantisen version, jossa on runsaasti värikuvia.

Olen tyytyväinen kirjaan ja minusta sain rahalle hyvin vastinetta. Puutteitakin kirjassa on eikä sitä itse pääse juuri muokkaamaan kansikuvaa ja tiettyjä rasti ruutuun -valintoja lukuunottamatta. Suomalaiset sanat on tavutettu miten sattuu, jostain syystä aika moni kuva toistuu kahteen kertaan ja toisinaan sivulla on pikkuruinen kuva, mutta paljon tyhjää eli automaattisessa taitossa on puutteita. Myöskin koko sivun kuvat olisin usein valinnut toisin. Monien linkkien kohdalla on onneksi tarjolla QR-koodi.

Paljon jää omasta Facebook-elämästä puuttumaan, kun kirja toistaa vain itse omalla seinälläni julkaisemani sisällön kommentteineen. Nykyisin merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ryhmissä, mutta eipä sitä toisaalta tällaiseen kaikkea tarvitse tallentaa. Mysteeri minulle on se, miksi kirjasta puuttuvat kokonaan omat päivitykseni liittyen sekä omien bloggausten julkaisemiseen että omien diojen jakamiseen. Se on harmittavin puute, sillä ne olisivat minulle päiväkirjamaisesti kertoneet omasta somematkasta paljon.

(Kappale lisätty 22.4.16) Kommentoin My Social Bookin Facebook-sivulla tätä bloggausten ja SlideShare-päivitysten puuttumista kirjasta. He pahoittelivat tilannetta ja totesivat, että aivan kaikkia päivityksiä heidän sovellus ei tunnista, esimerkiksi juuri näitä sovellus-päivityksiä (tästä linkistä tarkemmat tiedot),

Miksi luin vuosi sitten tilaamani kirjan juuri tänään? Viimeistelen ITK-konferenssin teemaseminaaria, missä olen mukana kertomassa omasta matkastani digiopeksi. Tervetuloa torstaina 14.4. klo 13.15 kuuntelemaan ja jakamaankin kokemuksia aiheesta Miten minusta tuli digiope?

Digiope-esityksestämme kertova bloggaus löytyy tästä linkistä. (Lisätty 22.4.16)

Viimeiselle aukeamalle palvelu valitsee FB-kuvista ne kaikista tykätyimmät kuten kolme ITK-kuvaa, uuden iPadin, Pirkanmaan Digabi-kouluttajien tapaamisen, BETT-messut ja Garda-järven, tyttären penkkarit ja vanhojen päivän sekä monta ruokakuvaa mansikoista pääsiäismuniin ja piparkakkutaideteoksista korvapuusteihin, Näiden kuvien tallentaminen ehkä lopulta on kirjan yksi parhaista ominaisuuksista, digikuvia kun harvan tulee kuviksi asti teetettyä.