Tänä vuonna ylioppilaaksi kirjoitti myös perheemme kuopus, nuorin kolmesta, joten perheemme lukiotyö jatkuu enää minun työni näkökulmasta, seuraavan kerran tänään iltapäivällä :)
Iso osa meistä vanhemmista ehti vähän tutustua digiin jo opiskeluaikoina. Minä osallistuin lukiossa yhdelle atk-kurssille, missä harjoiteltiin ohjelmointia. Internetistä emme silloin vielä tienneet mitään. Kun lähdin yliopistoon, sain mukaan äitini vanhan sähkökirjoituskoneen, jossa oli peräti 20 merkin muisti! Kun muutamaa vuotta myöhemmin aloin seurustelemaan nykyisen puolisoni kanssa, niin ensin Pyynikille minun opiskelijakämppään muutti hänen kahvinkeitin ja tietokone. Ja poikakaveri sitten muutamaa kuukautta myöhemmin. Gradun tein jo tietokoneella, mutta sähköpostia en opiskelijana ihan ehtinyt ottaa käyttöön, mutta kerran näin, kun opettaja lähetti sähköpostin Amerikkaan asti.
Ja nyt olen viimeiset 10 vuotta kouluttanut opettajia siitä, miten digiä voi hyödyntää opetuksessa.
Olen esimerkiksi vienyt kymmeniä opettajaryhmiä virtuaalilasien avulla vierailemaan kansainväliselle avaruusasemalle ja Kiinan muurille. Minun nykyinen työ ei se ole lähelläkään sellaista työtä, mitä pystyin kuvittelemaan, kun 1987 aloitin aikuiskasvatuksen opiskelun yliopistossa.
Teillä ylioppilailla on nyt jännät vuodet edessä. Osalla on jo opiskelupaikka, osa sitä vielä etsii ja voi vaikka avoimen ammattikorkeakoulun tai yliopiston kautta kokeilla kiinnostavan alan opiskelua. Älkää kantako huolta, jos ette tiedä, miksi haluatte isona. Menkää kohti niitä teemoja, jotka teitä kiinnostavat. Monilla se oma juttu ja intohimo löytyy tarkemmin opiskeluaikana tai vasta ensimmäisten työpaikkojen myötä. Suurta osaa niistä ammateista, joissa tulette työskentelemään, ei vielä ole olemassa.
Muistakaa myös, että jokaisen matka ei vie lukiosta suoraan korkea-asteen kautta työelämään ja sieltä aikanaan äidin tai isän roolissa ylioppilasjuhlaan. Suomessa koulutukseen ei kuulu umpikujia, vaan aina voi palata opiskelemaan. Ja tehdä uusi valintoja. Niistäkin poluista, jotka välillä tuntuvat enemmänkin harhapoluilta, tarttuu jotain oppia elämästä, vaikka niitä ajattelun taitoja.
Nyt on tullut aika kiittää teknillisen lukion opettajia ja koko henkilökuntaa – näin äidin ja ammattilaisenkin näkökulmasta tämä lukio erinomainen paikka oppia. Lukion hyvä fiilis on välittynyt myös meille vanhemmille opiskelijoiden, avointen ovien päivien ja somen kautta. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen teidän huikea penkkarivideo. Siinä laulatte ohjeita abeille ja päätätte sanoihin: ”Mulla on ikävä sua vielä 2080-luvulla.” Niin meilläkin teitä!
Ylioppilasjuhla on koko perheen juhla. Me äidit, isät ja muut läheiset olemme saaneet seurata teidän ylioppilaiden kasvua upeiksi ja osaaviksi nuoriksi. Vähitellen on tultu siihen tilanteeseen, että nämä meidän nuoret ottavat entistä enemmän vastuuta omasta elämästä. Ja meidän vanhempien täytyy tasapainoilla auttamisen ja irti päästämisen taidon kanssa.
Teille ylioppilaille toivotan ennen kaikkea onnellista elämää, tärkeitä ihmisiä ympärille, antoisaa opiskeluaikaa ja mielenkiintoista työelämää.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten teidän ikäluokka muuttaa maailmaa!
Paljon onnea!
Hyvät ylioppilaat, opettajat ja juhlaväki,
Te ylioppilaat olette nyt toinen ikäluokka, joka on tehnyt kaikki ylioppilaskokeet digitaalisesti. Kun Ylioppilastutkintolautakunnan entinen pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä aikanaan kertoi kokeiden digitalisoinnista, hän painotti, että kyse ei ole paperin korvaamisesta tietokoneella, vaan toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisista työskentelytavoista.
Teidän syntymävuonna julkaistiin Xbox-pelikonsoli ja Wikipedia. Tampereenkin lukioissakin on opettajalle kirjoitetun esseen sijaan kirjoitettu Wikipedia-artikkeleita. Se kuvaa tätä päivää, tiedon yhteisöllistä tuottamista ja avointa jakamista verkkoon edelleen muokattavaksi.
Ylioppilaskokeen synty vie 1800-luvun puoliväliin. Silloin Turun Akatemian pääsykokeissa mitattiin
latinan ja kristillisen opin osaamista. Eri oppiaineiden hallinnan ohella nykyisin puhutaan
2000-luvun taidoista. Digitalisaatio on vahvasti läsnä niissä kaikissa. Vähähyypän sanoin:
”Digitalisaatiosta ei tarvitse innostua eikä sitä tarvitse inhota. Se on olemassa ja ympärillämme joka tapauksessa.”
Nämä 2000-luvun taidot voi tiivistää neljään taitoon: Ensimmäisenä on tapa ajatella. Lukion antamat eväät kriittisen ajattelun taidoista, ongelmanratkaisukyvystä ja luovuudesta ovat varmasti arvossaan tulevina vuosina.
Toisena on tapa tehdä työtä. Viimeistään koronan myötä on huomattu, miten tärkeää on osata tehdä töitä ja vuorovaikuttaa myös etänä. Täältä työssäkäyvän keski-ikäisen näkökulmasta heitän teille vahvan suosituksen LinkedIn-profiilin luomiseksi viimeistään nyt. Ja pyytäkää ne viereiset valkolakit kontakteiksi ja jakakaa toisinaan verkostollenne vaikka ajatus tenttikirjasta.
Kolmantena taitona on työvälineiden hallinta. Siihen kuuluvat mm. informaatiolukutaito ja verkon sovellusten käyttötaito. Moni teistä on meitä vanhempia ja opettajiakin saanut sovellusten kanssa auttaa muun muassa kevään etäopetuksen ja etätyön aikana.
Neljäntenä 2000-luvun taitona on kansalaisena maailmassa toimiminen, mihin kuuluu niin paikallinen kuin globaali kansalaisuus, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava on puhunut paljon siitä, miten digitaalisuus on kestävän planeetan elinehto. Hän viittaa työkaluihin, joita fiksusti käyttämällä voidaan luoda tasa-arvoisempaa ja parempaa elämää meille kaikille.
Halavaa edelleen lainaten: Tulevaisuusajattelusta monelle tuttuja käsitteitä ovat utopia eli paras mahdollinen tulevaisuus ja dystopia eli kauhukuva tulevaisuudesta, jota media jossain määrin ruokkii. Protopiasta puhutaan vähemmän. Se tarkoittaa "niitä pieniä askeleita, joita voidaan ottaa jo tässä hetkessä kohti parempaa tulevaisuutta". Esimerkiksi sitä, miten minä omassa elämässä tai ammattialallani digiä hyödynnän?
Te ylioppilaat olette nyt toinen ikäluokka, joka on tehnyt kaikki ylioppilaskokeet digitaalisesti. Kun Ylioppilastutkintolautakunnan entinen pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä aikanaan kertoi kokeiden digitalisoinnista, hän painotti, että kyse ei ole paperin korvaamisesta tietokoneella, vaan toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisista työskentelytavoista.
Teidän syntymävuonna julkaistiin Xbox-pelikonsoli ja Wikipedia. Tampereenkin lukioissakin on opettajalle kirjoitetun esseen sijaan kirjoitettu Wikipedia-artikkeleita. Se kuvaa tätä päivää, tiedon yhteisöllistä tuottamista ja avointa jakamista verkkoon edelleen muokattavaksi.
Ylioppilaskokeen synty vie 1800-luvun puoliväliin. Silloin Turun Akatemian pääsykokeissa mitattiin
latinan ja kristillisen opin osaamista. Eri oppiaineiden hallinnan ohella nykyisin puhutaan
2000-luvun taidoista. Digitalisaatio on vahvasti läsnä niissä kaikissa. Vähähyypän sanoin:
”Digitalisaatiosta ei tarvitse innostua eikä sitä tarvitse inhota. Se on olemassa ja ympärillämme joka tapauksessa.”
Nämä 2000-luvun taidot voi tiivistää neljään taitoon: Ensimmäisenä on tapa ajatella. Lukion antamat eväät kriittisen ajattelun taidoista, ongelmanratkaisukyvystä ja luovuudesta ovat varmasti arvossaan tulevina vuosina.
Toisena on tapa tehdä työtä. Viimeistään koronan myötä on huomattu, miten tärkeää on osata tehdä töitä ja vuorovaikuttaa myös etänä. Täältä työssäkäyvän keski-ikäisen näkökulmasta heitän teille vahvan suosituksen LinkedIn-profiilin luomiseksi viimeistään nyt. Ja pyytäkää ne viereiset valkolakit kontakteiksi ja jakakaa toisinaan verkostollenne vaikka ajatus tenttikirjasta.
Kolmantena taitona on työvälineiden hallinta. Siihen kuuluvat mm. informaatiolukutaito ja verkon sovellusten käyttötaito. Moni teistä on meitä vanhempia ja opettajiakin saanut sovellusten kanssa auttaa muun muassa kevään etäopetuksen ja etätyön aikana.
Neljäntenä 2000-luvun taitona on kansalaisena maailmassa toimiminen, mihin kuuluu niin paikallinen kuin globaali kansalaisuus, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava on puhunut paljon siitä, miten digitaalisuus on kestävän planeetan elinehto. Hän viittaa työkaluihin, joita fiksusti käyttämällä voidaan luoda tasa-arvoisempaa ja parempaa elämää meille kaikille.
Halavaa edelleen lainaten: Tulevaisuusajattelusta monelle tuttuja käsitteitä ovat utopia eli paras mahdollinen tulevaisuus ja dystopia eli kauhukuva tulevaisuudesta, jota media jossain määrin ruokkii. Protopiasta puhutaan vähemmän. Se tarkoittaa "niitä pieniä askeleita, joita voidaan ottaa jo tässä hetkessä kohti parempaa tulevaisuutta". Esimerkiksi sitä, miten minä omassa elämässä tai ammattialallani digiä hyödynnän?
Iso osa meistä vanhemmista ehti vähän tutustua digiin jo opiskeluaikoina. Minä osallistuin lukiossa yhdelle atk-kurssille, missä harjoiteltiin ohjelmointia. Internetistä emme silloin vielä tienneet mitään. Kun lähdin yliopistoon, sain mukaan äitini vanhan sähkökirjoituskoneen, jossa oli peräti 20 merkin muisti! Kun muutamaa vuotta myöhemmin aloin seurustelemaan nykyisen puolisoni kanssa, niin ensin Pyynikille minun opiskelijakämppään muutti hänen kahvinkeitin ja tietokone. Ja poikakaveri sitten muutamaa kuukautta myöhemmin. Gradun tein jo tietokoneella, mutta sähköpostia en opiskelijana ihan ehtinyt ottaa käyttöön, mutta kerran näin, kun opettaja lähetti sähköpostin Amerikkaan asti.
Ja nyt olen viimeiset 10 vuotta kouluttanut opettajia siitä, miten digiä voi hyödyntää opetuksessa.
Olen esimerkiksi vienyt kymmeniä opettajaryhmiä virtuaalilasien avulla vierailemaan kansainväliselle avaruusasemalle ja Kiinan muurille. Minun nykyinen työ ei se ole lähelläkään sellaista työtä, mitä pystyin kuvittelemaan, kun 1987 aloitin aikuiskasvatuksen opiskelun yliopistossa.
Teillä ylioppilailla on nyt jännät vuodet edessä. Osalla on jo opiskelupaikka, osa sitä vielä etsii ja voi vaikka avoimen ammattikorkeakoulun tai yliopiston kautta kokeilla kiinnostavan alan opiskelua. Älkää kantako huolta, jos ette tiedä, miksi haluatte isona. Menkää kohti niitä teemoja, jotka teitä kiinnostavat. Monilla se oma juttu ja intohimo löytyy tarkemmin opiskeluaikana tai vasta ensimmäisten työpaikkojen myötä. Suurta osaa niistä ammateista, joissa tulette työskentelemään, ei vielä ole olemassa.
Muistakaa myös, että jokaisen matka ei vie lukiosta suoraan korkea-asteen kautta työelämään ja sieltä aikanaan äidin tai isän roolissa ylioppilasjuhlaan. Suomessa koulutukseen ei kuulu umpikujia, vaan aina voi palata opiskelemaan. Ja tehdä uusi valintoja. Niistäkin poluista, jotka välillä tuntuvat enemmänkin harhapoluilta, tarttuu jotain oppia elämästä, vaikka niitä ajattelun taitoja.
Nyt on tullut aika kiittää teknillisen lukion opettajia ja koko henkilökuntaa – näin äidin ja ammattilaisenkin näkökulmasta tämä lukio erinomainen paikka oppia. Lukion hyvä fiilis on välittynyt myös meille vanhemmille opiskelijoiden, avointen ovien päivien ja somen kautta. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen teidän huikea penkkarivideo. Siinä laulatte ohjeita abeille ja päätätte sanoihin: ”Mulla on ikävä sua vielä 2080-luvulla.” Niin meilläkin teitä!
Ylioppilasjuhla on koko perheen juhla. Me äidit, isät ja muut läheiset olemme saaneet seurata teidän ylioppilaiden kasvua upeiksi ja osaaviksi nuoriksi. Vähitellen on tultu siihen tilanteeseen, että nämä meidän nuoret ottavat entistä enemmän vastuuta omasta elämästä. Ja meidän vanhempien täytyy tasapainoilla auttamisen ja irti päästämisen taidon kanssa.
Teille ylioppilaille toivotan ennen kaikkea onnellista elämää, tärkeitä ihmisiä ympärille, antoisaa opiskeluaikaa ja mielenkiintoista työelämää.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten teidän ikäluokka muuttaa maailmaa!
Paljon onnea!