13.8.2015

Osaamisen näyttö verkkoympäristöistä

Alkaneen lukuvuoden aikana opiskelen työn ohella HAMK:ssa saadakseni opettajan pedagogisen pätevyyden ja samalla syventääkseni pedagogista osaamistani. Kasvatustieteilijänä ja vuosia itsekin monia koulutuksen teemoja kouluttaneena harkitsin monta vuotta osallistumista, mutta kaipuu johonkin pidempään opiskeluprosessiin ja osaamisen syventämiseen voitti. Lähipiiristä olen myös jonkun kerran nähnyt, miten kovasti pätevyyttä arvostetaan ja sen puute voi sulkea mielenkiintoisia ovia.

Olen mukana ammatillisten opettajien digiryhmässä, joskin uskon jatkossakin pysyväni täydennyskoulutuksen puolella. Ryhmässä on ammatillisen koulutuksen opettajien lisäksi yrityselämän kouluttajia, pari täydennyskouluttajaa, useampikin uutta tietä etsivä ja monta muuta. Ensimmäiset päivät paljastivat, että porukalla on valtavasti kokemusta ja osaamista, mutta se on niin erilaista, että mielenkiintoisia keskusteluita syntyy taatusti!

Opiskeluryhmämme hyödyntää monia somen välineitä, mutta oppimisen reflektointia teen vain ryhmän jäsenille näkyvässä blogissa. Joitain makupaloja kirjoitan vuoden varrelta myös tähän julkiseen blogiini. Ensi kesäkuussa julkaistaan e-julkaisu, mihin kootaan mm. ryhmämme kouluttajien ja meidän opiskelijoiden artikkeleita. Se on samalla toinen osa HAMK:in e-julkaisulle Oppimisen digiagentit (2014).

Jo ensimmäisten lähipäivien aikana olen oppinut monta termiä, joista olen toki kuullut, mutta alan jo vähän sisäistämään, mitä ne tarkalleen ottaen tarkoittavat. AHOT on "aiemmin tai opintojen aikana muualla hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista". AHOTointia olen nyt kokeillut molemmilla tavoilla eli yhden opintojakson sain hyväksiluettua aiempien opintojeni perusteella ja Verkkoympäristöt-jaksoon kuuluvan osaamisen olen puolestaan hankkinut työelämässä. Tänään tein siitä osaamisen näytön kautta ja käytin mm. alle upottamaani diasarjaa. Mukana olivat toki myös virtuaalilasit, Facebook-kirja, josta pian bloggaan sekä Vapaa vappuna -pinssi ja Someaakkosten 3D-printattu posterikoru.

Hauskaa olla välillä oppijan roolissa!



10.8.2015

Pahviset virtuaalilasit

Pahviset virtuaalilasit toimivat älypuhelimen kanssa
Tämä bloggaus on kirjoitettu noin vuorokausi pahvisten virtuaalilasin ostamisen jälkeen, joten kerron ensikokemuksista. Lasit ostin Clas Ohlsonilta tarjouksesta kuuden euron hintaan (norm. 9 €). Sen jälkeen olen mm. tutkinut Tokiota, hypännyt base jumpin ja tuhonnut aivoista haitallisia neuroneja.

Lisätty todellisuus (ks. diasarjani ja bloggaus Mobiilikesäkoulusta 2014) on minulle ennestään tuttua. Sisältöä olen tehnyt Aurasmalla ja hyödyntänyt useiden sovellusten valmista sisältöä. Aurasman tuotokset ovat keskeinen osa mobiilirataa (ks, esim. ITK2014-posteri), mitä olen erilaisissa opettajien täydennyskoulutuksissa parisenkymmentä kertaa vetänyt. Yhdeksi rastipisteeksi aion lisätä jotain virtuaalilaseilla tehtävää. Tuorein tuotokseni lisättyyn todellisuuteen liittyen on Auli Nikkasen kanssa tekemäni huhtikuinen Some-aakkoset ITK-posteri.

Tammikuussa Lontoon BETT-messuilla pääsin ensi kertaa kokeilemaan virtuaalilaseja. Tarjolla oli demo, missä lensin helikopterilla New Yorkissa. Nyt ostin halvat pahvilasit, mutta idea on sama, eli oma kännykkä liitetään laseihin ja sisältö tulee mobiilisovelluksista tai YouTubesta. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsin heti sovellusten lataamisessa: nämä sovellukset vievät puhelimesta todella paljon tilaa.

Aloitin hiljattain 360-kameran hankkineen Jukka Sormusen videoista, YouTubesta löytyy paljon muitakin sovelluksia, niitä voi etsiä helposti myös Cardboard-sovelluksen avulla. Sitten tutkin Google Playn sovelluksia hakusanalla Google Cardboard. Monesta sovelluksesta totesin ensin, että onpa vähän tylsä demo, mutta kokeiltuani uudelleen, satuin näkemään ohjekyltin. Myös verkosta etsin ohjeita ja usein sovellukset paljastuivat ensivaikutelmaa monipuolisemmiksi.

Mm. seuraavia sovelluksia tuli kokeiltua:
  • Vuoristorata on käytetty demo tällaisissa sovelluksissa. Vauhdin lisäksi se demoaa sitä, että istuminen voi olla hyvä juttu, sillä tasapainoaisti on helposti huijattavissa. Moni taatusti saa myös pään pyörälle ja huonon olon.
  • Rauhallisia demoja olivat mm. Tokyo VR Cardboard, minkä kautta sai katsella eri paikkoja Tokiosta sekä Sea World VR, missä hiljakseen lilluttiin vedessä. Jurassic VR tarjosi liiankin rauhallisen patikkaretken muutaman dinosauruksen touhutessa ympärillä. Jurassic Park -elokuvien meno ja melske oli tunnelmasta kaukana. Monissa sovelluksissa sai katseella ohjata, mihin suuntaan halusi liikkua, toisissa reitti oli ennalta määrätty ja katseella ohjattiin muuta toimintaa. Demotyylisistä sovelluksista minua tietenkin entisenä kiipeilijänä innosti The North Face: Climb -sovellus. Hurjinta oli juoksu kohti base jump -hyppyä. 
  • Muutama sovellus jäi ihan arvoitukseksi. Egypt Chamber Cardboard vaikuttaa hienolta seikkailupeliltä, mutta en vielä keksinyt, miten saan löytämäni vihjeet otettua talteen, niin että löydän reitin ulos hautakammiosta. DebrisDefrag for Cardboard puolestaa vain lennätteli asteroideja ympärilläni. YouTube-videosta näin, miten niitä voi tuhota lasien mukana tulleella magneetilla, mutta sen liikuttelulla ei käyttämässäni puhelimessa ollut mitään vaikutusta.
  • Titans of Space for Cardboard havainnollistaa aurinkokuntamme planeettojen kokoeroja, mutta ensi-ihmettelyn jälkeen se on niiiiin hidas ja rauhallinen. Jossain vaiheessa löysin valikon ja valitsin selostuksen, mikä teki sovelluksesta jo mielenkiintoisemman. Tosin siitä sai ilmaiseksi vain pienen näytteen. 
Parissa illassa sain tällä erää demoista kyllikseni, mutta YouTuben tarjontaan täytyy vielä palata paremmalla ajalla. Vaikken juuri tietokonepelejä pelaa, paras löytö ja se mikä vähän muitakin perheenjäseniä innosti, oli InMind VR -peli, missä katseella tuhotaan haitalliset neuronit. Siinä pää pyörii väkkäränä ympäriinsä ja kuulokkeet parantavat virtuaalitodellisuuden kokemusta. Peli antaa hyvää esimakua siitä, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Alla olevasta videosta näet, miltä sen pelaaminen näyttää.



Haasteina sen ohella, että keksin, mitä sovelluksilla voi itse tehdä, oli näkeminen. En tiedä, olisivatko silmälasit auttaneet, mutta pahvikehikon sisään ne eivät mahtuneet. Vahvojen silmälasien käyttäjänä oli monissa sovelluksissa vaikea nähdä tarkasti ja toisinaan kohteet näki tuplana. Ongelmat vaihtelivat jonkin verran sovelluksesta toiseen. Toisissa pärjäsin hyvin, toisissa olin näön vuoksi ongelmissa. Voisi olettaa, että tämä on lähinnä näiden edullisten pahvilasien ongelma.

Illalla pähkäilin, että "tää staattinen telkkari on jotenkin niin rauhallinen" ja irvailin pojalleni, että "vieläkö sä pelaat noita vanhanaikaisia pelejä hiirellä ja näppiksellä?" Virtuaalilasit ja 360-elokuvat tuntuvat tämän pikaisen tutustumisen pohjalta olevan vielä pitkälti demovaiheessa ja nyt tutkitaankin vasta, mitä kivaa ja mitä hyödyllistä niillä voisi tehdä. Tätä työtä suomalaisessa oppilaitosmaailmassa tekee lähivuosina mm. uusi OPH-hanke (Twitterissä @fineduvr), josta Aki Puustinen bloggauksessaan kertoo. Tekijöiden aiemman työn ja innostuksen perustella voi olettaa, että jotain huikeaa on tulossa. Niin innolla he jo läpi heinäkuunkin verkkoon sisältöä toivat. Liity Virtuaalitodellisuus oppimisessa Facebook-ryhmään ja pysy kuulolla!

3.8.2015

Syksyn työt käyntiin

Blogin taustakuvana olevat jalokallioiset, joita myös hienon
naisen silmäripsiksi kutsutaan, kukkivat nyt kauniisti.
Kuva: Matleena Laakso, CC BY.
Tänään aloitin työt kesäloman jälkeen. Toki freelancerina täytyy sähköpostia ja vähän someakin seurata lomalla, mutta eipä heinäkuussa kukaan koulutuksia tilaa. Someloman tarvetta oli niin itsellä kuin selvästi myös kollegoilla ja asiakkaillakin.

Aloitin siivoamisella: paperit järjestykseen, pölyt pois työpöydältä ja kalenteri esille. Sähköisessä kalenterissa ovat menoni, paperisessa myös erilaiset muistilistat yms. Toinen on toisen varmuuskopio, mutta ovat myös selkeästi eri tarpeisiin. Sitten kahlasin sähköpostia ja kävin läpi LinkedIn-kutsuja ja uusia Twitter-seuraajia.

Oma kirjanpitoni on ihanan yksinkertainen. Entiset kollegat ovat ihmetelleet, kun ehdin nykyisin niin paljoa kouluttaa. Mutta kyllä sitä ehtii, kun ei ole ESR:n eikä kaupungin hallintoa hoidettavana ja kokouksiakin on vain todelliseen tarpeeseen. Excel-lomakkeella seuraan kuukausittain tuloja. Siellä ovat niin sovitut, laskutetut kuin maksetutkin työt ja muutama muukin tieto itselle muistiin. Kolmeen paikkaan lähetin tänään karhukirjeen loppukevään palkoista. Kaikista sain heti pahoittelevan vastauksen ja lupauksen hoitaa asia pikaisesti. Yksi lupasi jopa tulla kakun kera keskiviikkona teekupposelle! Toinen kuukausittain täyttämäni tiedosto liittyy verotukseen. Kun veroilmoituksen vähennykset kirjaa ylös kerran kuussa, ei tarvitse jättöpäivää edellisellä viikolla niitä arpoa ja etsiä tositteita.

Heti tällä viikolla minulla on kolme työpäivää OnEduun liittyen. Em. linkistä löydät siihen liittyvän uudehkon blogisivuni. OnEdun kautta töihini kuuluu nykyisin koulutuksia ja muutakin yhteistyötä myös yritysten kanssa. Opetustoimen koulutukset käynnistyvät tänä vuonna vasta syyskuussa. Sovittuna on niin pidempiä koulutuksia kuin yksittäisiä työpajoja oppilaitoksissa ja seminaareissa. Yhtä sun toista sinne vielä mahtuukin, niin kuin tässä vaiheessa vuotta kuuluukin.

Elokuussa aloitan vihdoin opettajan pedagogiset opinnot HAMK:n Digi-ryhmässä. Odotan innolla uuden oppimista ja toisaalta olen helpottunut siitä, että monet sisällöt ovat jo tuttuja ja saan yhtä sun toista hyväksiluettua tai ahotoitua. Uuden oppimiselle ehdin nyt elokuussa mutoinkin ottaa aikaa. Koodaukseen pitäisi perehtyä edes ihan pikkuisen ja yksilöllisten opintopolkujen luominen täydennyskoulutuksessa kiinnostaa ihan oikeasti. Koossa on myös pitkä lista linkkejä, minkä avulla osaamistani ja koulutusteni sisältöjä laajennan, ajantasaistan ja parannan. Päivitystä kaipaavat myös tiivistelmät NMC:n Horizon-raporteista liittyen opetusteknologian trendeihin, haasteisiin ja teknologioihin. Näitä raporttejahan julkaistaan vuosittain useille eri kohderyhmille.

Ja jottei työpäivä ilman teknisiä haasteita kuluisi, iPadiani päätti aloittaa lomansa juuri kun sen itse lopetin. Tein mitä keksin ja mitä samassa tilanteessa olevalle Facebook-kaverilleni vinkattiin. Ei elonmerkkejä. Näyttö pysyi mustana. Sitten puolisoni palasi töistä. Hän sai rauhassa maalata kellarin lattian, mutta sitten jo lähestyin häntä. Hän otti oluttölkin ja iPadini ja istahti pihakeinuun. Yhden tai kaksi hörppäystä hän ehti maistaa, kun iPadini jo aukesi. Tivasin, miten hän siinä onnistui. Sain vastaukseksi leveän hymyn. Se on kuulemma helppoa, kun se osaa. Painoi vain paria nappulaa. Kun on älliä, niin onnistuu. Kun vain vähän päättelee, niin homma sujuu.

Lopulta sain nyhdettyä ratkaisun: virta- ja kotinäppäimen painaminen yhtäaikaa ja vähän pidemmän aikaa auttoi. Sen olisi Applen ohjeestakin voinut lukea. Mutta siinä kun minä kokeilen virtanapin pitkään painamista viisi kertaa, puoliso kokeilee kerran yhtä nappia, sitten toista ja sitten kahta yhtäaikaa. Kai ne teekkarin aivot jotenkin omistani eroavat?!

Tähän loppuun sopiikin minun, kasvatustieteilijän, monesti testattu kolmen kohdan ratkaisulista teknisille ongelmille. Se on vaikea omaksua ja vaatii vuosien harjoittelun, mutta suosittelen sitä silti. Eli kun sähköllä toimiva laite, useimmiten jonkin sortin tietokone, ei toimi lainkaan tai ei toimi odotetulla tavalla, aloita kohdasta yksi ja jatka seuraaviin haluamassasi järjestyksessä. Vasta näiden kolmen kohdan jälkeen kuuluu pyytää apua osaavammalta:
  1. Tuleeko sähköä? Onko virtanappi päällä? Onko laitteen töpseli seinässä? Onko akku/patterit ladattu? 
  2. Käynnistä kone uudelleen.
  3. Kokeile toista selainta - se auttaa yllättävän usein!