30.4.2014

PAOK: Kiitos ja näkemisiin!




Kevät 2012 ja tällä klikkauksella lähtee PAOK2:n hakemus.
Tänään vappuaattona PAOK hankkeena ja samalla nykyinen työsuhteeni Tampereen kaupungille päättyy. Reilut viisi vuotta hurahti Pirkanmaan toista astetta kiertäessä ja paljon saimme aikaan. Kolmen ja puolen hengen hankkeessa meitä oli kaikkiaan tusinan verran tekijöitä. Monta loistavaa kollegaa ehdin PAOK:n tiimissä matkan varrella nähdä, kiitos erityisesti Kirsille, Anna-Maijalle, Minnalle ja Riikalle sekä sihteereistä parhaille, Marjariitalle ja Heidille. Jättihalaus myös eVarikon ihanalle porukalle, ilman teitä tästä ei olisi selvitty!

Ylin kuva on web-suunnittelijamme Auli Nikkasen eVarikon puolesta tekemä lisätyn todellisuuden kortti, jollaiset Riikan kanssa tänään saimme. Aurasma avaa kuvasta virtuaalikukkasia, oikeitakin saimme kukkapenkkiin laitettavaksi. Kiitos! (Lisäys 2.5.14: Lue Aulin blogista 3D-mallin viemisestä Aurasmaan.)

PAOK-vuosiini mahtui neljä työhuonetta. Ensimmäinen muutto
 vei Nekalaan, missä paikan ja samalla kaupungin
Opetusteknologiakeskuksen nimeksi vakiintui eVarikko.
Nimi pysyi muuttaessamme Ratinanrantaan. Kesäkuussa
eVarikko muuttaa Vanhalle kirjastotalolle Keskustorille.
PAOK:n vuodet ovat olleet opettavaisia ja antoisia monella tapaa. Olen kokenut tekeväni töitä ensisijassa teille ja teidän kanssa, ihanat pirkanmaalaiset opettajat, rehtorit ja muu koulujen väki - ja se on tehnyt työstä palkitsevaa.

Ensimmäisiksi työtehtäviksi minulle annettiin järjestää blogi- ja wikikoulutuksia. Facebookiin liityin ajatellen, etten ole uskottava sosiaalisen median kouluttaja, jos en siellä ole. Enää en siitä luopuisi, mutta edelleenkin minulla painottuu sen ammatillinen käyttö. Twitter-tilinkin perustin PAOK:n alkukuukausina, mutta aikansa kesti keksiä, mihin sitä käyttäisin ja ITK:ssa sen aikanaan oivalsin. Monen monta asiaa olen opetellut, kun niistä on pyydetty kouluttamaan. Ja mitä syvemmälle somen suohon uppoaa, sitä enemmän löytää asioita ja näkökulmia joihin perehtyä

Miten käy PAOK-verkoston?

  • PAOK on hankkeena päättynyt, mutta jatkuu pysyvänä Pirkanmaan II asteen verkostona oppilaitosten omalla rahoituksella. Samalla vastuu on siirtynyt projektitiimiltä kaupungin vakituisille työntekijöille, Tuuli Kurkipäälle ja Minna Harjulle, jälkimmäinen jatkaa tarjottimen teknistä ylläpitoa.
  • Pysyvän PAOK-verkoston palvelut ovat Maakunnallinen verkkokurssitarjotin ja neljä Tampereella vuosittain tarjottavaa koulutusta kollegavalmentajaverkostolle - niiden puitteissa tapaamme jo syksyllä. 
  • Hankkeen Ning-sivujen päivitys on päättynyt, mutta tiedot ovat luettavissa lokakuulle 2014 asti. Keskeiset tiedot ja linkit materiaaleihin löytyvät jatkossa Tampereen suedun tvt-portaalista osoitteesta: tvt.tampereenseutu.fi/paok. Sinne rakentuvat myös pysyvän PAOK-verkoston sivut.

Miten käy Matleenan?

  • Pitkä kesäloma ja tauko projektihallinnosta tekevät taatusti hyvää. Palaan freelancer-kouluttajana viiden vuoden sivutoimisuuden jälkeen täyspäiväiseksi. Töitä tulen tekemään sekä muutaman koulutusalan yrityksen kautta että suoraan oppilaitoksille ja niiden hankkeille. Jo toukokuulle on monta työtä sovittuna. Syksylle hyvin koulutuksia mahtuu, joten kannattaa ottaa yhteyttä. Somesta minut tavoittaa jatkossa entiseen tapaan, mutta PAOK:n sähköposti ja puhelin kannattaa siivota yhteystiedoista pois ja tallentaa tilalle: matleena.laakso at live.fi ja puhelin 041 525 0067. 
  • Tämän blogini Kuka olen -sivulta voit lukea tarkemmin osaamisestani - tai näistä blogikirjoituksista (tämä on jo 81. bloggaus) ja yli 80 000 kertaa katsotuista SlideSharessa CC-lisenssillä jakamistani dioista.

29.4.2014

Somen mahdollisuudet ohjaamisessa

Tässä tämänpäiväisen koulutukseen diani. Näkökulmana sosiaaliseen mediaan oli ohjaaminen ammatillisessa koulutuksessa. Diasarjassa on kerrottu useista ohjaamisen työkaluista, valitettavasti SlideShare nappaa osan hyperlinkeistä pois. Mutta niinhän diat muutoinkin kertovat vain osan siitä, mitä koulutuksissa on käsitelty.

Luin tätä koulutusta varten jo toistamiseen Maarit Jaakkolan artikkelin Twitterin käytöstä: Vastakaikua visertäen - Twitter-osallistuminen toimittajaharjoittelijoiden oppimisyhteisön laajentajana -arikkeli. Se löytyy verkosta teoksesta: Joutsenvirta & Myyry (toim.) 2013: Sulautuvaa opetusta ja oppimista (sivut 71-79). On hienoa lukea tutkimustuloksia ja syvällisempää pohdintaa. Mielenkiintoista oli minulle erityisesti se, miten toimittajaharjoittelijat tasapainottelivat julkisuuden ja yksityisyyden välillä. Toimittajan ammatti on aina jossain määrin julkinen, toisaalta vasta ammatti-identiteettiä rakentavan opiskelijan ajatukset omista oppimiskokemuksista ovat yksityisiä. Tämä julkinen vs. yksityinen pohdinta kuuluu oleellisena ammattiin, tässä sitä käsiteltiin Twitterin ja sen käynnistämän keskustelun kautta.



28.4.2014

Askeleita tvt:n opetuskäyttöön

Tällä viikolla päättyi vetämäni kolmen päivän Pedagoginen piristysruiske -täydennyskoulutus, mihin liittyen kirjoitin blogiini jo aiemmin otsikolla Kokeillaan somea porukalla. Koulutuksen lopuksi jokainen opettaja kertoi tekemästään kehittämistyöstä - siitä miten he ovat oppimaansa kevään aikana työssään hyödyntäneet. Tästä jakamisesta opimme kaikki paljon ja alla on maistiaisia teillekin, pirkanmaalaisilta peruskoulu- ja lukio-opettajilta.
  • Padlet: Koonteja mm. matematiikan kertausvideoista ja sähköalan sanastosta.
  • Sähköisiä kyselyitä oli tehnyt moni, ainakin Socrative ja Kahoot olivat käytössä. Hienoa, että mekin pääsimme yhden testin tekemään, siinä pärjäsivät ruotsin osaajat. Kannattaa muistaa, että niihin voi tehdä omia kyselyitä tai hyödyntää toisten tekemiä. Ja omat kyselyt voi jakaa muidenkin käyttöön.
  • Kuratointipalvelu Scoop.it toimi esimerkissä niin, että opettaja oli koonnut sinne yhteiskuntaopin tiettyihin teemoihin liittyviä uutisia, joista oppijat poimivat muutamia ja kommentoivat niitä blogiin
  • Yksi alakoululuokka aloitti oman lehden tekemisen blogiin. Oppilaat voivat lähettää juttunsa blogiin sähköpostin kautta, kun opettaja sen vain asetuksista sallii. Kun kyse on pienistä oppilaista, joista monellakaan ei sähköpostia vielä ole, onnistuu päivittäminen myös opettajan kautta. 
  • Oppimispeleista kehuttiin Itämeren kaloista kertovaa Erikoista kalasoppaa ala- ja yläkoulun taitteessa oleville. Toinen opettaja puolestaan kokosi koulutuksen blogiin maantiedon karttasovelluksia ja pelejä Androidille: Physical map, World Map Puzzle, Countries Location Map, Map Game ja Geography Quiz Game
  • Todaysmeetiä oli käytetty luokkatilanteessa Twitterin tavoin reaaliaikaisena chattinä ja Kirjoitusalustalle puolestaan on usemman oppilaan helppo kirjoittaa tekstiä yhdessä. Yhtenä teemana oli Suomen historiaa käsiteltäessä väitellä, oliko Kekkonen konna vai sankari. Toisena teemana oli pohtia, miksei Suomestakin tullut diktatuuria, kun niin moni muu Euroopan maa siihen viime vuosisadalla päätyi.
  • Oppilaiden tekemiä elokuvia oli tehty mm. kemian tunnilla kemiallisista reaktioista liittyen sen tutkimiseen, ovatko metallit jalometelleja vai eivät. Videoista osa näytti ja selitti oppitunneilla tehtyjä kokeita. Osa oli opetusvideon tyylisiä tietoiskuja.
  • Wikiä oli käytetty sekä oppilaiden yhteisen tuottamisen alustana (musiikkiyhtyeiden englanninkieliset esittelyt) että niin, että opettaja kokosi yhteen oppilasryhmien tuotokset (erilaiset videot). Käytetyistä sosiaalisen median palveluista wiki jakoi eniten mielipiteitä. Osa koki sen vaikeaksi, osalle se ei välttämättä ollut paras alusta tehtyyn työhön. 
  • Move Notella voi tehdä hyvin helposti elokuvia ja ne saa lähetettyä Gmailin kautta. Yhdessä koulussa ensimmäisen ja neljännen luokan oppilaat kirjoittivat ja kuvittivat yhdessä eläinsatuja. Sen jälkeen ne luettiin ääneen ja taustalla näytettiin oppilaiden tekemiä kuvia. Kun kaksi opettajaa tekee yhteistyötä, se helpottaa uuden oppimista. Myös oppilaille oli iloa, kun vanhemmat pystyivät auttamaan pienempiään.
Monessa työssä tietoisesti huomioitiin tekijänoikeudet ja tätä kautta CC-lisenssi tuli monille oppilaillekin tutuksi. Kehittämistehtävistä näki, että kullakin on oma tyyli: yksi opettelee yhden välineen perusteellisesti, toinen kokeilee montaa erilaista. Muistijälki on aivan erilainen, jos palvelusta vain kuulee, kuin jos käyttää sitä omien oppilaidensa kanssa. Yhteistä oli havainto, miten usein aivan samat sosiaalisen median palvelut toimivat eri oppiaineissa ja eri-ikäisten kanssa.

Osa teki kehittämistehtävän omilla mobiililaitteillaan, sillä kaikilla ei sellaisia vielä koulun puolesta ole. Useimmiten oppilaat tekivät työn pareittain tai pienryhmissä. Yksi opettaja kertoi, miten toisinaan antaa "kympin tyttöjen ja sitten ysin poikien tehdä töistä yhdessä". Kun ryhmät muodostetaan numeroiden perusteella, jää opettajalle enemmän aikaa ohjata niitä, jotka apua enemmän taritsevat.

Koulutus paljasti hyvin. että kun opettaja pääsee kolmeksi päiväksi koulutukseen, hän käyttää myös aika monta iltaa uuden oppimiseen ja tekee arjessa oppijoidensa kanssa monta asiaa toisin. Kehittämistehtävissä oli käytetty sekä koulutuksessa esillä olleita sosiaalisen median palveluita, että muutoin verkosta löydettyjä. Moni oppi myös hyödyntämään käytössään olevaa mobiililaitetta monipuolisemmin.

Totisesti kaiken säästämisen keskellä toivon, että useampikin opettaja pääsisi aika ajoin useamman päivän koulutukseen. Niiden  vaikuttavuus on aivan toista kuin yhden iltapäivän työskentely yhden teeman ympärillä. Tampereen seudun Osaava tarjoaa tämän koulutuksen verkostonsa opettajille myös ensi syksynä. Silloin on hyvä aika tulla ottamaan ensiaskeleita tvt:n opetuskäytön maailmaan!

16.4.2014

ITK:ssa opittua

Olen kirjoittanut tämän vuoden ITK:sta jo kolmessa edellisessä blogikirjoituksessani, teemoina Mobiilirata, ITK antaa onnen tunteen sekä Mozillan osaamismerkit. Alla vielä tiivistelmää työpajasta, Aikamatkaaja-hankkeesta sekä päätösluennosta. Sen jälkeen lupaan siirtyä uusiin teemoihin :-)


Osallistuin ammatillisten opettajakorkeakoulujen työpajaan, missä kysyttiin Polttaako teknologia pedagogiikan? Jari Laru vertasi opettajaa orkestroijaksi, jonka tehtävänä on mm. oppimistilanteiden johtaminen sekä yksilö- ja ryhmätilanteiden vuorottelusta huolehtiminen. Tavoitteena voi pitää ”simple tools and rich pedagogical practices “. Menkööt edelläkävijät edellä, mutta esimerkiksi nyt Tampereen lukioidenkin syksyksi kaavailema linjaus BYOD:sta (bring your own device) edellyttää, että jokainen opettaja hallitsee useita tällaisia yksinkertaisia työkaluja. Kaikista turhauttavinta opiskelijoille ja huoltajille lienee, jos edellytetään hankittavan laitteita ja sitten niitä ei hyödynnetäkään. Kovin montaa viikkoa eivät opiskelijat tällöin laitteita mukanaan kanna.

Nina Heiskanen muistutti, että tvt:n hyödyntämistä oleellisesti vaikeuttaa, jos perusasiat pedagogiikasta ja arvioinnista ovat epäselviä. Hän puhui arvioinnin kahdesta tehtävästä: osaamisen ja oppimisen arvioinnista. Jäin pohtimaan, miten erilaisilla sosiaalisen median välineillä voidaan tukea näitä kahta tehtävää. Keskustelussa nousi esille myös kysymys arvioinnin kriteereistä. Kun reaaliaineidenkin opettaja nyt huomioi esseiden arvioinnissa kieliasun, mitä digituotoksissa kuten videoissa pitäisi sisällön ohella arvioida: Teknistä toteutusta? Estetiikkaa?

Ossi Nykänen TTY:ltä kertoi heidän testistä, millä kartoitetaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden matemaattista osaamista ja profiloidaan oppijat oppimistyylin mukaan. Tämä auttaa niiden tukemista, joilla on lukiomatematiikan osaamisessa puutteita. Testistä ja sitä seuraavista tukitoimista saadaan ulos big dataa ja se kertoo hyvin ongelmista, mutta ei anna ratkaisun avaimia. Nykänen näkee, että toistaiseksi tvt sopii matematiikassa vielä parhaiten drilli-harjoituksiin sekä viestintään, missä saatetaan ihmisiä yhteen ja ratkaistaan ongelmia yhdessä.

Työpajan tiivistys löytyyTwitteistäkin: "Tekniikka ei polta pedagogiaa, mutta on se kuuma peruna."

Aikamatka 1500-luvulle
Ensimmäisenä valmistui 1500-luvusta kertova kuvataulu.
Taulut tullaan myöhemmin jakamaan muidenkin käyttöön.

Sakari Härmä, Kasper Kouvo ja opiskelijat 1500- ja 2000-luvulta (juu, luit oikein) esittelivät Vammalan lukion Aikamatkaaja-hanketta ja tekivät vaikutuksen kuulijajoukkoon. Hankkeen tavoitteena on havainnollistaa lukion tieto- ja taideaineiden oppimäärä aikajanan avulla. Idea vanhoista kuvatauluista oli herätetty henkiin, mutta sisältöä on rikastettu QR-koodien avulla opiskelijoiden tuottamalla materiaalilla (ks. esim. Lutherin teesit tai Agricola Rap). Opettajat kertoivat olleensa melkein tukkanuottasilla väitellessään 1500-luvun tapahtumista. He - ja myös opiskelijat - huomasivat, että eri tieteenalojen tulkinnat aikakaudesta ja sen merkittävistä tapahtumista eroavat aika lailla toisistaan.

Frank Martelan päätösluento


Konferenssin päätösluennossa filosofi Frank Martela muistutti, että 50 vuotta sitten ajateltiin koneiden tekevän fyysisesti raskaimmat työt. Nyt olemme siirtymässä tilanteeseen, missä automatisaatio alkaa korvata myös ajattelutyötä. Esimerkiksi lakimiesten tarve on vähenyt, kun taustatyöstä yhä suurempi osa tehdään tiedonhakualgorytmien avulla tai radiologeja ei tarvita entisiä määriä kuvia tulkitsemaan. Tänä vuonna jo viiteen EU-maahan on tulossa kuskittomia takseja. Ovatko siis tulevaisuuden eliittiä ne, jotka pääsevät työkseen tekemään jotain muuta kuin ohjaamaan konetta? Peräti kolmannes työpaikoista on vaarassa kadota seuraavan 30 vuoden aikana. Mitkä työt säilyvät? Datan keräämisen sijaan tarvitaan ymmärtämistä ja tulkitsemista vaativaa osaamista. Myös inhimillistä kontaktia vaativat työt pysyvät – sitähän opettaminen mitä suurimmassa määrin on.

Sanavarastoni laajeni konferenssissa
  • Sweetspot: paikka missä koulutuksen live-esiintyjän on oltava, jotta hän näkyisi myös web-kameran kautta.
  • Bubblegram: diagrammi, mutta ”kuplina” kuvattuna.
  • Pop up -koulu: kuka vain voi opettaa osaamaansa taitoa, vrt harrastelijakokkien pop up –ravintolat.
  • Viihdenatiivi – onko nuoriso enemmän tätä kuin diginatiiveja? Osataanko tvt:tä käyttää vain viihdekäytössä?

13.4.2014

Mozillan osaamismerkit

ITK-konferenssin Tulevaisuuden oppimisen arviointi ja kannustusjärjestelmät - teemaseminaarin aluksi Jari Multisilta Helsingin yliopistolta kertoi digitaalisista suorituksista ja osaamisesta kertovista osaamismerkeistä (open badge). Ne ovat lähtöisin informaalin oppimisen puolelta ja nyt monet koulutusorganisaatiot ovat ottamassa niitä käyttöön, mutta malli on leviämässä myös yrityspuolelle. Muun muassa MOOC-kurssit ovat luoneet tarvetta tällaiseen osaamisen tunnustamiseen. Asia oli minulle varsin vieras ennen tätä teemaseminaaria, mutta jo Lontoon BETT-messuilla tammikuussa suomalaisten osallistujien yhteisö nosti tämän yhdeksi tämän hetken trendiksi.

Mozillan osaamismerkkien idea on lähtöisin partiolaisilta. Olen partiolainen itsekin: partiojohtajakurssityönä järjestin askartelun harrastusmerkkikurssin ja graduni tein partioliikkeen johtajakoulutuksen historiasta. Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell totesi jo sotilasurallaan miesten olevan valmiita tekemään paljon merkkien eteen ja tätä oivallusta hän sovelsi myös perustamassaan partioliikkeessä. Partiopojat ja -tytöt -kirjassa (1917) todetaan luokkamerkkeihin liittyen, että tällä tavoin muistutetaan partiolaisia siitä, että "heidän pitää asteittain kehittyä päämääräänsä kohti" eli että heistä kasvaa isänmaansa hyödyllisiä ja auttavaisia kansalaisia. Partiopojan kirjassa (alkuper. 1908, lainaus 1991 painoksesta) Baden-Powell kirjoittaa taitomerkeistä, että "niiden tarkoituksena on saada pojat innostumaan harrastuksiin ja käsitöihin, joista jokin saattaa lopulta ohjata poikaa ammatin valinnassa, ettei hän astuisi elämään toivottomana ja avuttomana". Ohjaajia neuvotaan, että vaikka tietynlaista tasoa edellytetään, "taso ei tarkoita niinkään paljon pojan tietojen ja taitojen laatua kuin sitä ponnistelujen määrää, jolla hän yrittää niitä hankkia."

Partiossa erilaiset merkit nähdään askelmerkkeinä kohti ylevämpiä tavoitteita, mutta epäilemättä monia motivoivat myös itse merkit. Tästä huippuunsa viritettynä esimerkkinä toimivat Aku Ankan veljenpojat. Oheinen kuva on todistus Sudenpentujen arvonimigeneraattorin minulle myöntämästä arvosta.

Emily Goligoski Mozilla Foundationista kertoi heidän Open Badges -merkeistä, jotka voivat kertoa suoritusten ja saavutusten ohella myös oppimispoluista ja mielenkiinnon kohteista. Mozilla tarjoaa merkeille "luurangon" eli systeemin, missä ovat taustatiedot: merkin nimi, kuvaus, myöntäjä, kriteerit, todistus, päivämäärä, standardit ja avainsanat. Merkin myöntäjä voi puolestaan luoda sen ympärille "ihon" (badge image) määrittelemällä visuaalisen ilmeen. Merkit kerätään yhteen paikkaan ja ne näkyvät oletuksena vain merkin saajalle. Hän voi sitten itse valita, keille ne haluaa avata näkyviin tai jakaako niitä sosiaalisen median kautta vai ei.

Osaamismerkkejä voi ansaita, myöntää toisille ja näyttää muille. Taustalla on elinikäisen oppimisen ajatus ja myös ripaus pelillisyyttä sekä kokemus siitä, että osaamismerkit voivat lisätä oppijoiden sitoutumista. Merkeille on ideoitu monenlaista käyttöä. Haluaisitko antaa kollegallesi digitaalisen merkin kiitokseksi osaamisen jakamisesta? Haluaisitko kannustaa projektitiimiäsi yhteisölliseen kehittämiseen merkkien avulla? Toimisiko joku merkki innostajana ensi syksyn opiskelijoillesi?

Mikko Myllymäki Jyväskylän yliopistolta kertoi Open Badge Factory (OEF) -projektista, jota Discendum Oy koordinoi. OEF on vielä pilottivaiheessa oleva palvelu, minkä avulla voi hallita osaamismerkkejä muistakin kuin Mozillan järjestelmästä. Pohdittavia asioita ovat mm. voiko useamman merkin ketjuttaa yhdeksi isommaksi merkiksi (meta badge) ja milloin merkki myönnetään, milloin sitä voi itse hakea. Myös sitä pohditaan, voitaisiinko merkkeihin lisätä tietoa henkilökohtaisesta osaamisesta vaikka linkittämällä niihen opinnäytetöitä.

Osaamismerkit voisivat mahdollistaa sen, että opiskelija kokoaisi ops:n ulkopuolisesta muutoin piiloon jäävästä osaamisestaan (esim. kansainvälisyys) näyttöä ja anoisi siitä osaamismerkin. Ainakin Pirkanmaalle sopisi Maakunnalliseen verkkokurssitarjottimeen liittyen verkko-opiskelumerkki. Opiskelija voisi saada sen suoritettuaan vaikka kolme lukio- tai ammatillisen koulutuksen kurssia täysin verkossa.

BETT-messujen osallistujatodistus
Erilaisia merkkejähän meillä on aina ollut käytössä. Itse olen viime vuosina saanut todistuksen ainakin Tieken tutkinnosta ja BETT-messuille osallistumisesta. OEB-konferenssista sai PARTICIPANT-merkin jo etukäteen verkkosivulleen laitettavaksi. Tärkeämpiä ulkoisia tunnuksia ovat minulle olleet ITK-huivit. Vaihtaisinko se osaamismerkkiin? Hmm... en vielä ole valmis siihen. Mutta maailma muuttuu ympärillä, joten ehkä minäkin?


12.4.2014

ITK antaa onnen tunteen

Aikakone tanssittaa ITK-väkeä Aulangolla.
Kuva: Matleena Laakso, CC BY
     "Kesä antaa kaikille onnen tunteen,
     jonka voi säilyttää
     kun pimenee taas syksyinen iltapäivä
     voi kesän muistot lämmittää."


Näin lauloi Aikakone ITK-konferenssin illanvietossa. Minä taas hyräilin mielessäni, että ITK antaa onnen tunteen. 

Olen ollut mukana vuodesta 2005 alkaen. Ensimmäisenä vuonna en oikein ymmärtänyt edes kieltä, mitä puhuttiin ja olin vain vuotta aiemmin palannut töihin kolmen lapsen ja kotiäidin uran jälkeen. Kirjasin itselleni listan asioista, mitä opin: Opin oppimisalustojen käytön periaatteita, verkostoitumista ja sen, että netistä ei välttämättä saa sinne laittamaansa pois. Kirjasin ylös myös huomioitani hyvästä konferenssiesityksestä ja power pointien käytöstä sekä oleellisen: "Kun asia tarjotaan kiinnostavasta näkökulmasta, se innostaa - esim. nyt tekniikka pedagogiikan näkökulmasta, ei insinöörin." Lopussa oli myös toive itselle: "Haluaisin kovasti olla asiantuntija edes jossakin, ammattialallani! Mitenkäs sitä muuten voi kouluttaa?"

2007 muistiinpanoista löytyy lainaus: "Tärkeintä ei ole olla hyvä tänään, vaan olla huomenna parempi kuin eilen." 2008 tutustuin Second Lifeen ja se vei hetkeksi mennessään. Muistiinpanoja minulla on joka vuodelta sivutolkulla ja pian otinkin käyttöön tavan, että vihkon loppuun kokoan ne tärkeimmät opit otsikon "Tee heti maanantaina" alle. Yksi tällainen idea oli aikanaan PAOK:n verkkosivujen viikon vinkit ja kuukauden videot. 

2010 muistiinpanoissa lukee ison huutomerkin vieressä mm. "New Media Consortium, googlaa raportti!" Taisi tuo, niin kuin moni muukin jäädä tuolloin tekemättä ja sen loistavat vuosittaiset raportit löysin oikeasti vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kuten eräs Tredun opettaja perjantaina totesi, ITK:n jälkeen pitäisi olla viikko (tai edes päivä) aikaa sulatella antia. Vuoden 2010 koontisivullani mainitaan verkostoituminen, tviittaaminen ja se, että moni näytti YouTubesta pätkiä vuosikymmenten takaa. Neljä vuotta sitten koin jo olevani matkalla kohti asiantuntijuutta: pidin ensimmäisen ITK-esitykseni, uskalsin osallistua Sometun kalamaljaan ja koko konferenssi alkoi Social Media Revolution -videolla (ks. 2013 versio). Se hetki sai ihoni kananlihalle, sillä olin videota lukuisat kerrat omissa some-koulutuksissani jo näyttänyt. Ja nyt se oli esillä ITK:n avajaisissa, wau! Tiesin olevani oikealla tiellä.

Minä ja Vapaa vappuna -rintanappi, samanlaista
kantoi myös kollegani Riikka Vanninen.
Kuva: Anne Rongas, CC BY
Tälle vuodelle keksimme PAOK-kollegani  Riikka Vannisen kanssa idean VAPAA VAPPUNA -rintanapista, sillä hanke ja samalla nykyiset työsuhteemme päättyvät vappuaattona. Ja mikä olisi parempi paikka etsiä töitä kuin ITK? Muutama tuttu kyllä kyseenalaisti tällaisen työnhakukeinon vähän liian rohkeana, mutta halusimme olla rohkeita ja se kannatti! Minun rintanappini QR-koodi johti blogini "itsekehu"-sivulle, Riikan koodi hänen LinkedIn-profiiliin

ITK ja te ihanat ihmiset - varmaan pääosa ensin tuttuja somen kautta - vahvistitte uskoani siihen, että tekevälle löytyy töitä jatkossakin. Rakastan työtäni opettajien täydennyskouluttajana ja nyt ITK-kokemusten innoittamana aion entistä rohkeammin heittäytyä freelancer-kouluttajaksi ja tehdä töitä sekä muutamille koulutusalan yrityksille että suoraan oppilaitoksille ja niiden hankkeille. Eli ottakaa yhteyttä, kun hyvää kouluttajaa tarvitsette! Freelancerina toimiminen on ehkä välivaihe elämässäni ja aika näyttää mihin sitä päädyn. Tai minne elämä heittää. 

Eräs ammatillisen oppilaitoksen opettaja kuvasi minut rintanapin kanssa näyttääkseen opiskelijoilleen, miten somen avulla voi töitä hakea. Rintanappia tärkeämpää on kuitenkin sekä oma että PAOK-verkostomme näkyvyys sosiaalisessa mediassa ja linjaus jakaa kaikki materiaalit avoimella Creative Commons -lisenssillä verkossa. Näin Pirkanmaalla tekemämme työ on hyödyttänyt opetusalan ammattilaisia koko Suomessa. Pelkästään projektitiimimme dioja SlideSharesta on katsottu yli 100 000 kertaa. Onko muuten sinun oppilaitoksesi, työyhteisösi tai hankkeesi näkyvillä SlideSharessa?

Mutta vielä otsikkoon, "ITK antaa onnen tunteen". Yhä edelleen ITK-esitykset innostavat, mutta onnen tunne tulee teidän muiden osallistujien kohtaamisista. Monta uutta somen kautta tuttuakin tuli esittäytymään livenä - kiitos siitä! Meillä sosiaalisen median aktiiveilla on kollegoita ympäri Suomen, ja vähän ulkomaillakin. Teistä monen kanssa olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa, vaikka kasvokkain tapaamme vain kerran tai pari vuodessa. Ja se antaa onnen tunteen. Somessa tapaaminen on tärkeää ja kivaa, mutta onni tulee lähemmäs ystävää tervehtiessä, kätellessä tai halatessa.
-  -  -
Edit 16.4.14: Oikolukemisesta pitävä ystäväni luki ja kommenoi blogiani ja saamani erinomaisen palautteen mukaan hieman viilasin yllä olevaan tekstiä. Kannattipa taas kerran toive lausua ääneen - löysin oman kielipoliisin :-)

7.4.2014

Mobiilirata ITK-posterina

Näillä sanoilla myös Anne
Rongas mainosti posteria.
Annen vinkistä kokeilin
Notegraphyä, millä kuva on tehty,
Tervetuloa tutustumaan Mobiilirataani ITK-konferenssissa. Posterinäyttely on auki koko konferenssin ajan ja löytyy myös verkosta. Esittelijät ovat paikalla tunnin torstaina klo 14.30 ja perjantaina 10.45 alkaen. Kokeillaksesi mobiiliratani rasteja tarvitset mobiililaitteen (tai tule em. ajankohtina) ja alla mainitut maksuttomat sovellukset.
  • QR-koodilukija: esim. QR Reader iPadiin, ScanLife Androidiin, uusissa Lumioissa on valmiina
  • Aurasma: Seuraa kanavaa nimeltä Matleenan mobiilirata (vain iPad ja Android)
    • Aurasmaan ei tarvitse kirjautua. 
    • Mene A-logon ja sitten suurennuslasisymbolin kautta hakukenttään ja kirjoita sinne MATLEENAN MOBIILIRATA, valitse kyseinen kanava ja paina Follow. 
  • (Google) Sky Map (Android, iPad) tai SkyMap Free (Lumia) 
  • Karttapeli: Your World (iPad), Poliittinen kartta (Android) tai Where In the World (Lumia)
Lisätietoja
  • Esitykseni kuvaus konferenssin sivulla. 
  • Lisätietoja ja CC-lisenssillä jaettu rata sellaisenaan käytettäväksi tai parastettavaksi löytyy diasarjasta tämän bloggauksen lopusta. Diasarjan voi ladata SlideShare-palvelusta kirjauduttuaan sinne.
  • Twitter: #itk2014, #paokhanke, @matleenalaakso
  • Posterin on suunnitellut Tredun painoviestinnän työssäoppija Ninja Selkämaa.



6.4.2014

Tusen tack ABBA

Minä ABBAan ihastumisen aikoihin, levyjäni ja päivittäisessä
 käytössää oleva Erika-serkulta saatu ABBA-muki.
I dag firar ABBA fyrtionde jubileum för Eurovision vinst. Jag är mycket tacksam om allt vad ABBA har givet mej under senaste årtionden. Grattis!

ABBA toi vuoden 1974 Euroviisuvoiton Ruotsille Waterloo-laulullaan. Sitä en itse vielä muista. Pop-musiikin aikani alkoi muutamaa vuotta myöhemmin. Ensimmäiset mielikuvani ovat Kuopiosta Männistön luistinradalta, missä kovaäänisistä soi Baccara ja BoneyM. Jo alakouluiässä löysin ABBAn ja siitä asti se on ollut yksi suosikeistani. Joskun pohdin, tykkääkö sitä ihminen vain kertakaikkiaan eniten nuoruutensa musiikista vai onko ABBA vain yksinkertaisesti paras?

Kiitos ABBAn Agnetalle, Fridalle, Björnille ja Bennylle
  • Kertakaikkiaan upeasta musiikista. Te lauloitte "Thank you for the music", se oli kauniisti tehty. Meille faneillekin olisitte voinut säveltää oman vastaavan kappaleen.
  • Englanninkielen taidosta ja innosta oppia sitä lisää. Yläkouluikäisenä suomensin laulujanne, sillä halusin tietää, mistä ne kertoivat. Tein sitä sanatarkasti, joten "On and on and on" -kappaleelle olisin kyllä toivonut ymmärrettävämpää nimeä. Jouduin nimeämään sen "lla ja lla ja lla" eikä siinä minusta ollut päätä eikä häntää, mutta mikä minä olin sanojanne parantelemaan...
Okei, kiitos myös jälkikäteen hyvistä nauruista. Siis vuosia jälkikäteen. Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Ruotsiin. Siskoni kanssa saimme kinuttua vanhemmiltamme, että tutkitaan, mitä Tukholmassa olisi ABBAan liittyen tarjolla. Puhelinkopissa ruotsia vielä tuolloin taitamattomana innostuimme, kun puheliluettelossa oli tarjolla sivukaupalla tietoja ABBAsta: Myynti, markkinointi, tuotemerkki, rekrytointi, sillien osto, perkausjäte, kalankasvatus,..

Maailma oli kovin erilainen tuolloin - eli otetaan vähän tieto- ja viestintätekniikan näkökulmaa tähänkin kirjoitukseen - tai siis sen puutetta.
  • Noin 10-vuotiaana näin televisiosta Agnetan laulavan Chiquitita-laulun, ehkä Levyraadissa. Oli äärimmäisen harvinaista NÄHDÄ musiikkia, kasetiltahan sitä sai kyllä kuunnella. Olin aivan surkeana, kun näin, miten surulliselta idolini Agneta näytti. Vasta myöhemmin ymmärsin, että hän vain eläytyi laulun surullisiin sanoihin.
  • Erään teinivuoden yksi huippukohta oli, kun isäni sai jonkun pankin tai vakuutusyhtiön kautta liput The Movie (1977) esitykseen. Elokuva kertoo ABBAn Australian kiertueesta kevyen juonen kera. The Eagle lienee jo noilta ajoilta yksi lempikappaleitani.
  • Suomentaessani laulujen sanoja, tarvitsin ensin englanninkieliset. Useimmiten kopioin ne käsin ystävältäni, jolla oli LP-levyjä. Omissa kaseteissani kun ei tilaa sanoille ollut. Aina en sanoja löytänyt, joten kuuntelin play-rew-play-rew-play ja yritin ymmärtää. Osa aukeni minulle vasta paljon myöhemmin netin myötä. Miten helppoa tiedonhaku nykyisin onkaan!
Mamma Mia -musikaali on nähty, mutta Tukholman
ABBA-museo odottaa vielä näkemistä.
Jokunen vuosi sitten luin kesälomalla kirjan, mikä kertoi ABBAn tarinan laulu laululta. Kesämökillä oli tuolloin näennäisesti hiljaista, mutta päässäni soi ja soi. Pian sen jälkeen sain joululahjaksi ABBAn kaikki levyt CD-levyinä. Hämmästys oli melkoinen, kun mukana oli useita kappaleita, jotka olin täysin unohtanut. Vuosia tai vuosikymmeniä on radiossa ja tanssilattioilla lähinnä toistettu Mamma Mia -musikaalin suosittuja kappaleita, monet muut unohtaen. Musikaalin olen nähnyt ensin Helsingissä, sitten useampaan kertaan elokuvaa katsellen tai porukassa laulaen ja viimeksi pari vuotta sitten Lontoossa. Mukana oli tyttäreni, joka oli muutamaa vuotta aiemmin tokaissut murkkumaisesti: "Välillä tekisi niin mieli kuunnella ABBAa, mutta enhän mä voi, kun säkin tykkäät siitä."

3.4.2014

PAOK-kokemuksista riittää jaettavaa

Tänään kerroin kollegani Riikka Vannisen kanssa viisivuotisesta toisen asteen koulutuksen tvt-kehittämistyöstä Tampereen eOppimisen klusterin koulutuksessa yliopistolla. Moni asia on aivan samoin, puhutaan sitten peruskoulusta, II asteesta tai korkea-asteesta. QR-koodi on QR-koodi. Teki tai luki sen sitten 6 tai 60-vuotias. Sen takaa paljastuva sisältö on se, mikä koodin tekijän on räätälöitävä kohderyhmän ja oppimistavoitteen mukaan. Opettajat kyllä osaavat ja haluavat hypätä mukaan keskusteluun ideoimaan sitä, miten he itse voivat tvt:tä käyttää omassa oppiaineessaan ja oman ryhmänsä kanssa. Entistä useammalla soisi olevan käytettävissä oppilaitoksen oma kollegavalmentaja - tai muulla nimikkeellä kulkeva tvt-pedagoginen vertaistuki.

PAOK-verkossa olemme välillä tunteneet itsemme lähetyssaarnaajiksi käännyttäessämme vastahankaisia opettajia. Heidän määrä on kyllä oleellisesti viidessä vuodessa vähentynyt. Sen sijaan sielunhoitajia tarvitaan yhä - ja mekin ajoittan niitä tarvitsemme - eli apua ja tukea siihen, miksi koneet (ja joskus ihmisetkin) käyttäytyvät niin kummallisesti. Tvt:n käyttö ei kuitenkaan ole autuuden tae, se ei vielä riitä muutokseen. Aikanaan yliopistolla opetin, että ongelmaperustaiseen oppimiseen siirryttäessä ei mistään hyvästä ja toimivasta tarvitse luopua. Ihan samaa ei voi sähköisestä toimintakulttuurista sanoa - usein organisaatio vaatii tekemään sähköisesti sen, mikä aiemmin hoitui helpommin vaikka suullisesti.

Opetuksessa tarvitaan aina opettajan pedagogista harkintaa: milloin asia opitaan paremmin perinteisillä tavoilla ja milloin tvt tuo siihen lisäarvoa. Tosin valinnan tehdäkseen on tunnettava molempien vaihtoehtojen mahdollisuudet.

Kovasti innostusta herätti luennon päätteeksi järjestetty Mobiilirata, mistä maanantaina bloggaan ja mitä ensi viikolla ITK-konferenssissa esittelen. Siinä opettajat kokevat toiminnallisesti, mitä mobiilioppiminen voi olla. Mitä kaikkea muuta kuin muistiinpanojen kirjoittamista ja tiedonhankintaa mobiililaitteet mahdollistavat? Lisätty todellisuus innosti, kuinkas muuten. Luulen, että muutamassa kodissa tänä iltana kokeillaan Aurasmaa. Vähän taustaa, esimerkkejä ja ohjeita Aurasman ja lisätyn todellisuuden käyttöön löydät tästä diasarjastani.