2.10.2014

Kaksi erilaista koulupäivää

Viime viikolla perheessämme oli kaksi erilaista koulupäivää. 12-vuotias kuopukseni Eero osallistui Tampereen Pyrinnön joukkueessa urheilukilpailuihin Hampurissa ja oli perjantaina isäntäperheensä pojan kanssa tämän koulussa. Tekstiviesti kertoi, että "koulu oli aika erilaista ja oli eväitä mukana".Minä puolestani kävin koulua lauantaina, jolloin äidit ja isät toivotettiin tervetulleeksi tamperelaiseen yläkouluun.


Seiskaluokkalaisen koulupäivä Hampurissa

"Fest der 1000 Zwerge" eli nuorten kansainväliset yleisurheilukista
Hampurissa. Kuva: Eero Laakso, CC BY

Olin vähän aikaa sitten yleisurheilukisoissa Saksassa Hampurissa ja yksi päivä oli määrä viettää saksalaisessa koulussa. Saimme mukaan eväitä perheen äidiltä: leipää ja jonkin sortin kakunpalan, koska ruokailua ei ollut erikseen. Koulu oli vanha nätti tiilitalo. Koulun vieressä oli myös urheilukenttä.

Ensimmäiset kaksi tuntia meni historian parissa, jossa ensimmäisen tunnin opettaja kertoi jotain ja koko toisen tunnin melkein tehtiin yhtä tehtävää. Sen jälkeen oli pitkä välitunti, jolla me pelattiin jalkapalloa saksalaisten kanssa. Saksalaiset oli aika villejä koulussa ja opettaja ei ollut edes yhtä tiukka kuin Suomessa. He olivat kaikki minua vuoden nuorempia ja he olivat silti seitsemännellä luokalla, koska Saksassa aloitetaan koulu vuotta aikaisemmin.

Sen jälkeen oli englannin tunti, jolla englannin opettaja sanoi, että saamme mennä ulos tekemään jotain, koska meille ei ollut luokassa mitään ohjelmaa. Englantiakin oli kai kaksi tuntia putkeen, koska olimme ulkona niin kauan, ja he eivät tulleet ulos koko aikana. Onnistuimme kadottamaan jalkapallon kaksi kertaa, mutta saimme pallon silti takaisin yrittämällä puhua englantia vaivalloisesti. Jatkoimme jalkapallon pelaamista seuraavallakin välitunnilla.

Viimeiseksi olimme kuvaamataidon tunnilla, jolla saimme itsekin piirtää jotain, mitä halusimme. Sen huomasi, että koulussa saksalaiset lapset olivat tosi kohteliaita, mutta muuten Saksassa esimerkiksi kisoissa oli aika huonoa kohtelua, sillä esimerkiksi toimitsijat eivät olleet kovin innostuneita eikä tieto kulkenut.

Isäntäperheemme vei meidät maailman isoimpaan pienoisrautatiemuseoon ja jokiristeilylle Elbelle. Saksalaiset kysyivät koko ajan haluammeko jotain ruokaa. Lopuksi olimme jossain suklaatehtaassa, mistä sai paljon erilaisia maistiaisia, jotka oli hyviä.


Äidin koulupäivä Tampereella


Pääsin lauantaina ensikertaa äidin roolissa koulupäiväksi yläkouluun. Osallistuin neljälle oppitunnille ja meitä vanhempia oli kullakin tunnilla yhdestä neljään. Aika moni meistä oli itsekin joko opettaja tai muutoin opetusalalla töissä. Olin ajatellut osallistua vain kahdelle tunnille, mutta en sitten malttanutkaan lähteä kotiin kesken kaiken. Opin miten punakärpässienen pilkut syntyvät ja miksi pääkaupunki päätettiin siirtää Turusta Helsinkiin. Se muuten tapahtui jo ennen Turun paloa. Yläkoulussa käsiteltiin yllättävän vaativia aiheita ja sisällöissä on paljon sellaista, minkä olen itse jo täysin unohtanut - jos olen koskaan osannutkaan.

Neljän oppitunnin aikana tein töitä itsenäisesti ja ryhmissä. Opin lukien, kuunnellen, katsoen, kirjoittaen ja keskustellen. Käytin kirjaa, paperia, monistetta, kynää ja omaa puhelinta. Opettajat käyttivät powerpointtia, dokukameraa, videoita ja verkon palveluita. Pääsin myös pelaamaan muutamaa oppimispeliä sekä sähköistä että perinteistä, Kaikkeen muuhun oppilaat lähtivät täysillä mukaan, paitsi koko oppitunnin kestäneeseen videon katsomiseen. Silloin puhelimet kaivettiin esille.

Näin oppilaiden innon, kun testattiin ruotsin kielen osaamista Kahootilla. Näin myös innon siitä, että he saivat näyttää meille vanhemmille, että näin nykyisin koulussa opiskellaan. Näin myös miten kovasti tietokilpailu maailman uskonnoista innosti ja osaaminen ilahdutti: 20 kysymyksen aikana jokainen ryhmä sai kokea onnistumisen tunteita. Jälleen kerran huomasin, että vieraista uskoinnoista tunnen islamin parhaiten, sillä tein siitä kouluaikoina esitelmän. Ja koska siitä eniten tiedän, se myös eniten kiinnostaa.

Yhdellä välitunnilla juttelin parin oppilaan kanssa heidän sosiaalisen median käytöstä ja kärjessä olivat pikaviestipalvelu Whatsapp, jossa molemmilla nuorilla oli parisenkymmentä ryhmää sekä Snapchat, jolla voi lähettää kavereille kuvia ja lyhyitä videoita, jotka ovat katsottavissa vain hetken. Yle-uutiset kertoi tällä viikolla, että Whatsapp on noussut nuorten suosituimmaksi some-palveluksi ja että he käyttävät sitä eri tavoin kuin aikuiset: ryhmiä on kymmeniä ja viestejä voi kulkea tuhatkin päivässä. Samalla myös kiusaaminen on yleistynyt. Koulukiusaaminen on ensi tiistain 7.10.2014 Ajankohtaisen kakkosen teemaillan aiheena. Yle-uutiset kertoo, miten katsojat on otettu mukaan jo ennen lähetystä ja tiistai-iltana myös some laulaa. Twitterissä tunnuksena on #a2ilta, edellä mainitussa uutisessa kerrotaan muitakin kanavia. Twitterin viestejä voi seurata Twitteristä (kaikki) tai teksti-TV:stä (valikoidut tviitit, ilmeisesti sivulta 397 tai 398).

Oppilaat ottivat meidän vieraat aikuiset todella kivasti vastaan ja olin tekemässä useampaakin ryhmätyötä. En ollut etukäteen tehnyt itselleni koko päivän lukujärjestystä, vaan muutamalle oppitunnille lähden spontaanisti oppilaiden suosituksesta. Haastattelin oppilaita, toisia vanhempia ja opettajia. Päivä oli kaikkineen todella antoisa. Teki hyvää nähdä, millaisessa koulussa omat lapset ovat, sillä murkkuikäiset eivät kovin paljoa koulupäivistään kerro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti