31.12.2014

Somen vuosikoonnit

Vuoden vaihteen tienoilla moni haluaa katsoa koontia omasta tai läheisten elämästä eri sosiaalisen median palveluissa. Vuosikoonnit eivät ole samanlaisia vuodesta toiseen ja kun uusia tarjoajia syntyy, niin osa vanhoista tutuista puolestaan katoaa. Kokosin tähän bloggaukseen muutamia palveluita seuraaviin liittyen: Facebook, Spotify, Instagram, Twitter ja SlideShare. Vuosikoonnit eivät ole kaikille mieleen ja vuoteen kuuluvien surullistenkin tapahtumien kertaaminen, usein vielä oletusotsikolla "Vuosi on ollut mahtava" on aiheuttanut keskustelua puolesta ja vastaan.

Joulun alla Facebook tarjosi käyttäjilleen omaa koontia, minne se poimii etenkin kuvia suosituista päivityksistä. Arviolta lähes 20 % Facebook-kavereistani on oman tarinansa jo jakanut. Se voi tehdä katsomalla kaverin koosteen ja tekemällä sitten omansa tai suoraan Year in review -sivulta. My Times 2014 puolestaan kokoaa lööpiksi suosituimmat päivitykset, joista se tosin näyttää vain muutaman ensimmäisen sanan. Mukana on huumorilla höystettynä myös jokunen vähemmän oleellinen tieto.

Vuoden Facebook-kuvista voi tehdä kuvakollaasin apps.facebook.com/my-year-in-photos -sivulla. Sovellus valitsee kuvat valmiiiksi, mutta niitä on helppo muuttaa esimerkiksi arpoen tilalle aina uuden kuvan, kunnes on tyytyväinen lopputulokseen. Facebookin suosituimmista tekstimuotoisista status-päivityksistä voi tehdä koonnin apps.facebook.com/my-year-in-status -sivulla. Voit poimia kunkin kuukauden noin 1-5 suosituimmasta päivityksestään haluamansa koontikuvaan. Valinnan vapaus mahdollistaa esim. koonnin vain vapaa-ajasta tai jostain harrastuksesta tai sitten työhön liittyen.

Edit 2.1.15: Sivulta www.facebook.com/lookback voi katsoa ja halutessaan jakaa videokoosteen omasta Facebook-elämästään siltä ajalta, kun on mukana ollut.

Ylärivillä vasemmalla Year in Review, sen vieressä My Year in Photos.
Alarivillä  vasemmalla My Times ja sen vieressä My Year in Status.




Spotify jakaa verkossa tarinan sen omasta vuodesta. Eniten musiikkia kuunneltiin muuten 30. päivänä toukokuuta. Tarinan lopuksi kerrotaan eri maiden kuunnelluimpia kappaleita. "Luo oma musiikin vuosi" -kohdasta saat oman koontisi. Omastani opin, että "korvani ovat ahkerimmassa käytössä keskiviikkoisin". Oma musiikin kuuntelu Spotifyn kautta on ollut lähinnä syksyn Vain elämää -artisteja, joten hyvää kokonaiskuvaa musiikin kuuntelustani en sitä kautta saanut, mutta kiva oli silti saada itselle oma suositeltujen kappaleiden soittolista.

Instagramista en löytänyt kohtaan, mistä voisin vuosikoosteen tehdä, mutta parilta kaveriltani se on onnistunut. Pauliina Mäkelä kertoo, että kooste on Iconosquaren. Koosteen saa palvelusta omaan sähköpostiin ja sen voi sitten jakaa halutessaan, kuten Instagramin sisältöä muutoinkin. Vuosikooste on lyhyt elokuvatarina tykätyimmistä kuvistasi,

Twitterin toiminnasta on varmastikin tarjolla kaikista eniten erilaisia koonteja. Niitä löydät mm. tämän Twitteristä kertovan diasarjani loppupuolelta sekä tästä Pauliina Mäkelän loistavasta koonnista: Kuinka kaytan Twitteria tehokkaasti?

2014.twitter.com/moments näyttää mm. mistä aiheista globaalisti eniten tviitattiin. Mytoptweet.com kertoo yksittäisen tviittaajan suosituimmat tviitit viimeisen 3200 tviitin joukosta. Omani löydät tästä. Suositun tviitin tunnistaa siitä, että se saa paljon retviittauksia. Suosikiksi merkitsemisellä voi toki myös antaa palautetta tviittaajalle, mutta erityisesti sitä käytetään, kun halutaan poimia tviitti talteen omalle muistilistalle.

Kirjauduin juuri maksulliseen
www.thinkup.com sovellukseen, jota voi kokeilla 14 päivää ennen ostopäätöstä. Sitä kautta saa monipuolista tietoa tviittaajan urastaan. Oma tarinani lienee näkyvissä vain tuon 14 päivää, joten otin oheiseen kuvaan talteen kunkin kuukauden tärkeimmät tviittini. Vastaavia kuvia palvelusta saa kymmenittäin. ThinkUp nostaa esille mm. tviittien määrän, suosituimmat käyttämäsi sanat ja jakamasi kuvat ja linkit, aktiivisimmat ajankohdat ja keskeimmät henkilöt. Minun aktiivisin tviittipäivä on BETT-messujen aikaan, mutta yksi huippuhetkiä oli myös, kun jaoin Twitter-koulutuksen kahvitauolla kuvan pipareista ja tunnissa kuvaa jaettiin ja siitä tykättiin toistakymmentä kertaa. Osallistujat todella näkivät, miten nopeasti sisätö leviää.

Nykyisin SlideSharen käyttäjät saavat käyttöönsä analyysitietoja, joka aiemmin olivat vain maksavien asiakkaiden käytössä. Palvelu ei tee sosiaaliseen mediaan jaettavaa valmista koontia, mutta tietoja voi itse poimia viiden eri alaotsikon kautta. Tarkastella voi sekä yksittäistä diasarjaa että kaikkea toimintaansa. Myös ajallisen rajauksen voi tehdä. Näihin koonteihin on hyvä aina hieman varauksella suhtautua, sillä niiden mukaan tänä vuonna 12 000 yhdysvaltalaista on käynyt diojani katsomassa, mikä tuntuu kovin korkealta luvulta siihen nähden, että lähes kaikki sisältöni on suomeksi. Mutta jotain ne silti kertovat, tässä muutama tilastotietopoiminta omalta tililtäni:
  • Diojani on katsottu kaikkiaan 139 725 kertaa, joista vuoden sisällä 91 792, huipun sattuessa lokakuulle. Diojani on ladattu 628 kertaa ja niistä on tykätty 183 kertaa. Lähes puolet katsomiskerroista tulee upotetuista diasarjoista ja neljännes henkilöiltä, jotka tulevat suoraan kyseiselle sivulle, käsittääkseni kirjoittamalla osoitteen selaimeen. Analyysi näyttää myös sivuja, jotka ohjaavat käyttäjiä tililleni.
  • Katsotuin on Oppimateriaalia verkosta, mikä on yksi vanhimpia diasarjojani, toki usein päivittynyt. Kakkoseksi on noussut tämän syksyn hitti Sähköiset kokeet ja arviointi. Yllättäen QR-koodit opetuksessa on kirinyt kolmoseksi.

23.12.2014

Vuoden 2014 työt sanapilvinä

Tässä blogikirjoituksessa teen koontia kuluneen vuoden töistäni sanapilvien avulla. Niistä tunnetuin lienee www.wordle.net. Eräs opettaja kertoi käyttävänsä sitä opinnäytetöiden ohjauksessa. Aamulehti puolestaan syötti sinne taannoin kunkin puolueen vaaliohjelman. Wordle näyttää sanan sitä suuremmalla, mitä useammin se on mainittu, joten sanapilvi antaa hyvä pohjan keskustelulle. Muissa alla olevissa sanapilvissä idea on sama, mutta käytetyimpiä sanoja ei korosteta yhtä vahvasti suhteessa muihin sanoihin.

Kuvassa on koonti viime vuosien koulutusteni teemoista kertovalta blogi-sivulta Wordlellä tehtynä. Palveluun ei tarvitse kirjautua, mutta jos tuotosta ei halua jakaa julkisesti, se kannattaa ottaa talteen kuvakaappauksena tai leikkaustoiminnolla.

Sanapilvi koulutuksistani ja töistäni. Tehty sivustolla: www.wordle.net

Seuraavana on www.tagxedo.com verkkosivulla tehty sanapilvi paikkakunnista, missä olen tänä vuonna käynyt kouluttamassa. Kärjessä on Tampere 30 koulutuksella, Lahdessa tuli käytyä kuudesti ja Virroilla viidesti. Kakkossijaa pitää kuitenkin Adobe Connect -videoneuvottelu, minkä kautta on tullut liikuttua Pirkanmaalta Lappiin ja Kuopioon. Kun Adobe Connectia ei lasketa, eri paikkakuntia on 20.

Alkuperäisen kuvan näet tästä. Siinä sanoja klikkaamalla ne näkee suurennettuna ja jos niihin ei muuta linkkiä vie, ne johtavat Google-hakuun kyseisestä sanasta. Palvelu on monipuolinen ja sillä voi tehdä myös sanapilven vaikka omasta blogista tai sanahausta kuten jostain seminaarista. Kaikkia ominaisuuksia en saanut toimimaan, mutta palvelu tuo silti uutta Wordleen verrattuna.
Sanapilvi paikkakunnista, missä olen vuonna 2014 tehnyt kouluttajan töitä.
Tehty sivustolla: www.tagxedo.com 

Alkuvuodesta ehdin vetää joitakin koulutuksia PAOK-hankkeen leivissä, mutta pääosan olen tehnyt freelancerina. Tilaajina ovat olleet oppilaitokset ja muut koulutuksen järjestäjät ja niiden hankkeet sekä muutamat koulutusalan yritykset. Tänä vuonna minulla on ollut ilo tehdä koulutushommia seuraaville yrityksille: Pedapoint Oy, Educode Oy, Opinpaja Oy ja Ilona IT Oy.

Alla oleva sanapilvi on tehty tagul.com -sivulla, mikä ainoana tässä bloggauksessa mainituista edellytää kirjautumisen. Tähtikuviossa on koonti tämän vuoden koulutusteni otsikoista. Kesto on ollut vajaasta tunnista maksimissaan viiteen päivään ja teemat lähes poikkeuksetta jotenkin tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyviä. Täydennyskoulutusten osallistujista pääosa oli opettajia (alakoulu, yläkoulu, lukio, ammatillinen koulutus, aikuiskoulutus, ammattikorkeakoulu, yliopisto, vapaa sivistyötyö), mutta mukana oli myös kirjastoalan ammattilaisia ja muutaman kerran yliopisto-opiskelijoitakin.

Sanapilvi vuoden 2014 koulutusteni otsikoista. Tehty sivustolla: tagul.com
Oman oppiminen tapahtuu vuosi vuodelta enemmän sekä itse erilaisia juttuja kokeillen ja lukien että ideoita ja vinkkejä toisilta etenkin sosiaalisen median kautta saaden. Myös konferenssit ovat tärkeitä paikkoja uuden oppimiselle ja verkostoitumiselle. Tammikuussa olin toista kertaa BETT-opetusteknologia-messuilla Lontoossa ja niiden anti oli niin hyvä, että jälleen kuukauden päästä siellä Twitteriä laulatan (#BETT2015 ja suomeksi #finnbett). ITK-konferenssi on jo joka keväinen perinne. Syksyllä osallistuin Digabin kouluttajakurssille yli 40 muun kanssa ja nyt olen lukioiden käytettävissä liittyen sähköisiin ylioppilaskokeisiin ja sähköiseen arviointiin yleensä.

Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ei ollut työnantajan määräystä kirjata ylös joka ikistä ammatillista täydennyskoulutusta. Pääosan niistä kuitenkin pikaisesti kalenterista kokosin ja tein sanapilven sivustolla worditout.com. Tuotos muistuttaa paljon Wordleä, mutta ei ole mielestäni yhtä helppo ja monipuolinen.

Webinaareihin eli verkkoseminaareihin osallistun jatkuvasti ja ajoittain kuuntelen niitä tallenteinakin. Niissä monet hankkeet ja muutamat yrityksetkin jakavat ilmaiseksi parhaita ideoitaan ja kokemuksiaan, joten voin niitä lämpimästi suositella. Ajoittain järjestetään myös keskusteluun perustuvia webinaareja. Koska pidän niitä niin oivallisena tapana täydennyskouluttautua, ylläpidän tässä blogissani listaa opetusalan weninaareista. Sieltä löytyy sivun lopusta myös pääosa edellisten BETT-messujen esityksistä ja muutamia muitakin englanninkielisiä webinaareja.

Alla www.tocloud.com palvelulla (toimii kirjautumatta) tehty sanapilvi osoitteesta: fi.wikipedia.org/wiki/2014. Alkuperäisen löydät tästä.
Sanapilvi Wikipedian vuodesta 2014. Tehty sivustolla: www.tocloud.com








ImageChef Word Mosaic - ImageChef.com
Tehty sivustolla: www.imagechef.com













Nyt on aika sulkea tietokone ja unohtaa hetkeksi työt ja arjen touhut. Päivä on pitänyt sisällään siivoamista ja leipomista. Kuusi on jo koristeltu ja joululaulut soivat. 

Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa teille kaikille rakkaille kollegoille ympäri Suomen sekä muille blogin lukijoille!
Yritetään yhdessä muistaa, että joulu tulee, olimme siihen valmiita tai emme. Tehdään sen verran valmisteluita, kuin hyvältä tuntuu ja sitten pysähdytään juhlien juhlaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

4.12.2014

Kännyt esille ja kirjat pois - erään koulutuksen satoa

Yhden osallistujan PhotoGridillä tekemä
kuvakollaasi mobiilioppimisen päivästämme.
Sain joskus vuosia sitten palautetta opettajilta, että heidän oppilaansakin ovat huomanneet open olleen koulutuksessa. Tietyllä tapaa olen sitä pitänyt koulutusten tavoitteenakin, että uuden oppiminen näkyisi oppijoille asti.

Viime viikolla päättyi Tampereen seudun Osaava-hankkeen Pedagoginen piristysruiske IV -koulutus. Edellisenkin koulutuksen päättyessä kirjoitin blogiini osallistujien kehittämistöistä ja niin upeita tarinoita nytkin kuulin, että tässä muutamia maistiaisia teillekin. Tämän koulutuksen osallistujat olivat Pirkanmaalaisia perusasteen opettajia.

Padlet ja QR-koodit innostivat monia
  • Ulla Mustajoella on erityisopetuksen maahanmuuttajien ryhmä, joiden kanssa hän halusi tehdä jotain, millä oppilaat esittäytyvät toisilleen ja mikä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Opettaja päätyi Padlet-seinään. Ensin hän teki wordillä pohjan asioista, joista Padletissä kerrotaan ja kukin täydensi siihen nimen ja iän lisäksi henkilökohtaisempiakin tietoja. Yhteisestä Padlet-seinästä tuli oppilaille tärkeä paikka, esimerkiksi aina kun joku täyttää vuosia, hän haluaa käydä päivittämässä seinälle uuden ikänsä. Muutoinkin opettaja kertoi usein kuulevansa toiveen: "Voidaanko me kattoo sitä nyt?"
  • Toinen opettaja oli käyttänyt Padletiä osana #kutsumua-kampanjaa. Luokan omalta Padlet-seinältä löytyy jokaisesta valokuva #kutsumua-tekstin kanssa valokuvattuna. 
  • Kai Järvinen ja Mikko Vainio lähtivät tekemään kehittämistyötänsä tavoitteena ilmiöpohjaisuus, oppiainerajojen ylittäminen ja jonkin uuden tvt-jutun kokeileminen. Opettajat päätyivät tekemään yhteistä työskentelyä uskonnon ja maantiedon seiskaluokkalaisten kanssa liittyen intiaaneihin, Padletiin ja QR-koodeihin. Tuotokset on kuvattu Emäkosken koulun blogiin.
  • Erilaisia QR-koodiratoja syntyi useita koulutuksen aikana ja muutamia on nytkin tekeillä. Mari Tyysteri kertoi, että heidän koulun pihalla on neljä rakennusta ja iso pihapiiri, joten siellä oli hyvin tilaa QR-koodiradalle. Pihalla oli yksi iso kartta, mistä rastien paikat käytiin katsomassa ja sitten kierrettiin rasteilla pienryhmissä. Opettaja suunnitteli rastitehtävät ja teki QR-koodit, oppilaat puolestaan pääsivät laminoimaan ne sään kestäviksi, mikä oli heistä aivan huippua.
Sähköiset kyselyt
Yhden osallistujan PhotoGridillä tekemä 
kuvakollaasi mobiilioppimisen päivästämme.
  • Yksi oppilaiden keskuudessa suosituimpia koulutuksen ansiosta luokkaan tuotuja sovelluksia oli kyselytyökalu Kahoot. Sen suosiosta kertoo, että moni oppilas haluaa tehdä vaikka samankin kyselyn kerta toisensa jälkeen. Osa oli käyttänyt Kahootia pareittain tai pienryhmissä, kun kaikilla ei ollut omaa mobiililaitetta. Välillä oikeasta vastauksesta neuvoteltiin, välillä arvottiin, kuka ryhmästä seuraavaan kysymykseen vastaa. On hyvä huomata, että kysymyksiin voi liittää kuviakin. Ainakin yksi opettaja päätti tehdä Kahoot-kyselyn kollegoilleen pikkujoulujuhliin.
  • Anu Hieta kertoi, miten oli tehnyt läksykuulusteluita sähköisesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli joutunut kolmesti sanomaan, että "nyt kirjat ja vihkot pois ja kännykät esille", ennen kuin oppilaat uskoivat, että nyt tosiaan tehdään jotain ihan eri tavalla kuin yleensä. Tämän lausahduksen YlePuhekin nosti otsikoksi, kun haastatteli minua sosiaalisen median opetuskäytöstä. Nyt seiskaluokkalaiset anelevat: "Ope, milloin meillä on seuraavan kerran läksykuulustelu?" Toteutus tapahtui todaysmeet.com-sivustolla niin, että kukin kirjautui sinne nimimerkillä. Opettaja kysyi yhden termin kerrallaan ja kun kukin oli miettinyt vastauksen, jokainen lähetti sen samaan aikaan. Näin nähtiin luokan osaaminen ja sitten yhdessä katsottiin oikeat vastaukset ja keskusteltiin niistä.
  • Ryhmän jäsenet olivat kokeilleen myös äidinkielen koetta Socrativella sekä koulun kotisivulle linkattuja Quizlet-kyselyitä, joita kukin sai tehdä omalla ajallaan koulun kotisivulle linkattuna.

Digitaalinen tarinankerronta ja blogit kirjallisuuden opetuksessa
  • Heli Mäkisen kolmasluokkaiset toivat kotoa pieniä leluja, joiden kanssa oppilaat pareittain seikkailivat pitkin koulua. Seikkailut kuvattiin ja niistä tehtiin Book creator -ohjelmalla kuvakirjoja yhdistämällä kuvan päälle tekstiä. Työhön meni kullakin parilla 3-5 tuntia. Tarinoihin voit tutustua tältä Pedanet-sivulta.  
  • Digitarinoita oli tehty myös koulun historiasta sen 120-vuotisjuhliin ja näimmepä päivän päätteeksi koonnin mobiiliradastamme iMovie Trailerilla tehtynä. Otsikkona oli kuvaavasti Opet tajuntaa laajentamassa, sillä tuolloin oppimisen kohteena oli lisätty todellisuus.
  • Annu Viheriälehto hyödynsi blogeja opettaessaan kirjallisuuden lajityyppejä kahdeksasluokalaisille. Työskentely alkoi tällä Google-kyselyllä. Sen jälkeen opettaja toi koulukirjastosta kirjoja, joista sai valita yhden luettavaksi. Valintojen mukaan perustettiin ryhmät kirjallisuuden lajityypeittäin. Ensimmäiseksi ryhmät kirjoittivat blogeihinsa kuvauksen lajityypistään. Samalla he saivat muokata opettajan luoman blogipohjan mieleisekseen. Sitten blogit täydentyivät kirja-arvioinneilla. Myöhemmin blogien kanssa harjoitellaan ainakin asiallista nettikommentointia. Tässä linkki kolmeen blogiin:
Useampikin osallistuja kertoi, että on jo näyttänyt oppimaansa kollegoilleen. Tulossa on omia koulutuksia kollegoille ja yksi sai innostettua ainejärjestönsä hallituksen järjestämään tvt-koulutusta oman oppiaineen näkökulmasta. Muutamakin kertoi eri tilanteissa päätyneensä opettamaan näitä sosiaalisen median välineitä muille, vaikka oli tottunut siihen, että tipahtaa keskustelusta, kun tvt on puheena. Yhden oli reksi lähettänyt koulutukseen, olisi kuulemma hänelle tarpeen. Nyt tämä opettaja oli sitten kertonut reksille, että hänellä "olisi tässä sellainen kehittämishankeidea". Olisittepa nähneet, miten opettaja kuvaili reksin hämmästystä. Ihanaa voimaantumista!

1.12.2014

Puheen iltapäivässä

Minua haastateltiin tänään YlePuheen Puheen iltapäivä -ohjelmaan. Tallenne (8 min)  löytyy tästä linkistä YleAreenasta.

Otsikkoonkin päässyt toteamus "kirjat ja vihkot reppuun ja kännykät esille" on Tampereen seudun Osaava-hankkeen koulutukseen osallistuneen Moision koulun opettajan Anu Hietan suusta. Lisää hänen ja muiden osallistujien loistavista kehittämistöistä kerron blogissani loppuviikosta.

Minulla on ilo jatkuvasti oppia uutta ja saada hyviä esimerkkejä niin some-kollegoilta kuin koulutusten osallistujilta. Yleensä laitan hyvän kiertämään ja kerron esimerkkejä eteenpäin muiden oppilaitosten koulutuksissa. Tänään yleisö oli vähän laajempi.


Ruudunkaappauskuva YLE:n sivulta: http://areena.yle.fi/radio/2511448

25.11.2014

Antaessaan saa



Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön asiantuntija Matleena Laakson esitys ”Antaessaan saa – avoimet lisenssit ja jakaminen”. Laakso piti esityksen IL-työryhmän järjestämässä ”IL-treffit – ilo irti verkostoista” -seminaarissa 10.11.2014 Tieteiden talolla Helsingissä.

Suomen Tieteellinen Kirjastoseura on kirjasto- ja tietopalvelun ammattilaisten ja alasta kiinnostuneiden yhdistys.

 STKS järjestää tiedotusta ja koulutusta sekä edistää kirjasto- ja tietopalvelualan tutkimusta. Se antaa lausuntoja ja osallistuu vilkkaasti kansainvälisten yhteistyöhön ja alan järjestöjen toimintaan.

Lisätietoja:
Suomen Tieteellinen Kirjastoseura
Matleena Laakson blogi
Matleena Laakso SlideSharessa

Kuvaus ja editointi: Mikko Helander
Tuotanto: Kirjastokaista – Kirjastot.fi, 2014 Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön asiantuntija Matleena Laakson esitys oppimateriaalien jakamisesta.

- - - - -
Yllä oleva teksti on kopio Kirjastokaistan verkkosivulta, mistä löytyvät muutkin informaatiolukutaito-seminaarin puheenvuorot.
Esitykseni diat.


26.10.2014

Digabi - näin olen valmistautunut

Digabi on ylioppilastutkintolautakunnan projekti, jonka tavoitteena on siirtää ylioppilaskokeet sähköisiksi asteittain vuosina 2016-2019. Osallistun tällä bloggauksella ja etenkin alle upotetulla diasarjalla tänään päättyvään kilpailuun, missä kerätään kentältä kokemuksia sähköiseen yo-tutkintoon valmistautumisesta. Minun näkökulmana on opettajien täydennyskoulutus.

Edit 29.10.2014: Tämä bloggaus voitti viikon 43 kisan. Samalla ilmoitettiin, että kilpailu jatkuu toistaiseksi, joten haastan teidät blogini lukijatkin osallistumaan. Palkintona Lippupisteen lahjakortteja.

Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuksessa ja muussakin elämässä valmentaa samalla sähköisiin kokeisiin. Kaisa Vähähyyppää siteeraten, sähköisten yo-kokeiden tavoite on muuttaa lukio-opetuksen pedagogiikkaa. Arviointi ohjaa vahvasti oppimista ja päätös sähköisiin yo-kokeisiin siirtymisestä on jo nyt muuttanut lukioiden oppimis- ja toimintakulttuuria. Suurin muutos lienee edessä niissä lukioissa, joissa 1:1 pedagogiikka (eli laite/opiskelija) ei vielä ole vakiintunutta ja laitteet eivät ole päivittäisessä tai edes viikottaisessa käytössä.

Nyt jo päättyneessä Pirkanmaan PAOK-hankkeessa näin, miten lukioiden kiinnostus tvt-osaamiseen lähti kasvuun Digabi-päätöksen myötä. Vaikka osaavia ja kiinnostuneita opettajia on kentällä ollut paljon kauemmin, kuin minä olen näitä töitä tehnyt, sähköisten yo-kokeiden myötä tuntuu lukioväen muutosvastarinta tvt:n käyttöön kadonneen ja yleinen kiinnostus kasvaneen.

Vuonna 2013 alettiin myös PAOK-hankkeelta pyytää koulutusta sähköisiin kokeisiin liittyen ja ensin niistä vastasi kollegani Minna Helynen (Prezi-esitys elokuulta 2013). Hänen siirryttyä toisiin tehtäviin, minä perehdyin teemaan ja tein ensimmäisen version alle upotetusta diasajasta. Tänä syksynä freelancer-kouluttajana olen jatkanut näitä koulutuksia ja samalla diasarjaakin päivittänyt. Käytäntöni on, että jos ensimmäisessä diassa on päiväyksen ja tapahtuman nimen sijaan vain kuukausi ja vuosi, päivitän diasarjaa aika ajoin.

Toistaiseksi olen keskittynyt seuraaviin välineisiin sähköisistä kokeista ja arvioinnista kouluttaessani:
  • Google Drive (One Drive): esseet, kirjoitelmat, esitelmät, yhteismuisiinpanot yms. 
  • Sosiaalisen median maksuttomat kyselytyökalut: Kahoot, Socrative, Quizlet, Plickers,..
  • Sosiaalisen median ja mobiililaitteiden sovellukset osana arviointia sekä itse- ja vertaisarviointi: oppimispäiväkirjat, blogit, wikit, Twitter, kuvat, videot,..
  • OnEdun koe- ja kyselytyökalut

Kuvaavaa on eilisen lauantain veson päätteeksi saamani palaute: kolme opettajaa kertoi, että nyt he tietävät, mitä esinaiseltaan pyytävät, aikaa aineryhmittäin ideoida sähköisiä kokeita kursseilleen. Tällaista aikaa on varmastikin syytä tulevissa koulutuksissakin tarjota. Aiemmin viikolla toinen opettajaryhmä koki keskeisimmäksi haasteiksi ajan puutteen. Siihen tekee mieli kommentoida, että aluksi uusien toimintatapojen opettelu vie aikaa, mutta kun ne hallitsee, niin aikaa voi säästyäkin. Siihen ainakin haluan uskoa. Aikaa voinee säästää tai ainakin tulosta parantaa myös ideoimalla ja tekemällä kokeita yhdessä toisten opettajien kanssa.

Ajan niukkuus on hyvä peruste kokeilla helppoja sosiaalisen median työkaluja: Kahootista ja Socrativesta löytyy paljon valmiita kyselyitä, mutta omien tekeminenkään ei vie paljoa aikaa. Ja kuka sanoo, että se on aina opettajan tehtävä? Quizletin valmiita tehtäviä voi kuka tahansa tehdä ilman kirjautumistakin, testaa vaikka musiikkisanaston tuntemistasi (selaimella tai Google Play/App Store Quizlet-sovelluksella). Tai harjoittele sillä termejä ja pelaa pelejä aiheesta.




Muita diasarjojani sähköisiin kokeisiin liittyen:

Ainakin minun näkökulmasta ensi vaiheessa Digabin henkilöstön vastuulla on ollut kiertää kertomassa ja kouluttamasaa sähköisistä yo-kokeista, kun minä ja monet kollegani olemme keskittyneet tukemaan lukioiden henkilöstöä tvt:n monipuolisessa hyödyntämisessä ja saamaan kokemusta sähköisistä kokeista yleisesti. Pian tämä muuttuu, sillä pääsen mukaan marraskuussa järjestettävälle Digabin kouluttajakurssille. Kun innostuneena jaoin tiedon viisi päivää sitten Facebookissa, siitä on tykätty peräti 84 kertaa. Taitaa olla tämän vuoden päivityksistäni suosituin.

Sosiaaliseen median toimintakulttuurissa upeaa on avoimuus ja jakaminen. CC-lisensillä ja normaalin siteerausoikeuden turvin on ylle upotetussa diasarjassa hyödynnetty myös seuraavien henkilöiden osaamista. Mukana ei ole organisaatioita, hankkeita eikä nimimerkkejä. Siitä puututte myös te kollegat ja koulutusteni osallistujat, joilta kuulemiani hyviä esimerkkejä kerron kerta toisensa jälkeen. Loppusitaatiksi sopiikin hyvin: Yhdessä hyvä tulee!

  • Ryan MvGilchrist
  • Sirpa Suontausta
  • Timo Ilomäki
  • Markus Aalto
  • Tiina Savisalmi
  • Arto Lohi
  • Pietu Halonen
  • Saurabh Gupta
  • Eenariina Hämäläinen
  • Taina Salonen
  • Matt Miller
  • Jukka Melaranta
  • Tuure Puurunen
  • Teemu Takio
  • Tuuli Kurkipää
  • Warren Berger
  • Tommi Roininen
  • Mari Petrelius
  • Jorma Kauppinen
  • Jouni Välijärvi
  • Sari Vähäsarja
  • Maarit Jaakkola
  • Lari Härkönen
  • Pekka Peura
  • Miikka Salavuo

10.10.2014

Turun TVT-vesotorin materiaalit

Turussa järjestetään lauantaina 11.10.2014 kolmatta kertaa TVT-vesotori eli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön keskittyvä koulutustapahtuma, Yhteisen aloituksen jälkeen tarjolla on 40 työpajaa eli on mistä valita!  Twitterissä tunnuksena on #vesotori, myös järjestäjään @TOPkeskus voi viitata. Alla työpajojeni materiaalit.

Samantapaisia kymmenien tvt-työpajojen koulutuspäiviä on järjestetty ainakin Tampereella Tuunaa tuntisi -nimellä vuodesta 2008, Yksi vuosi jäi välistä, joten 7.2.2015 on seitsemäs kerta. Lappeenrannassa vastaavaa tapahtuma on nimellä Tuunaatha sie tuntis. Vastaavia lienee järjestetty muuallakin Suomessa. Tällaiset koulutuspäivät sopivat hyvin myös hankkeiden tulosten levittämiseen. Ainakin Tampereella pääosa pajoista on usein vedetty "viran puolesta", jolloin kustannukset ovat pysyneet kohtuullisina.

Oppimateriaalia verkosta

Työpajassa on esillä tästä diasarjasta lyhennetty versio


Oppimateriaalia verkosta! from Matleena Laakso


Mobiilirata osa 1

Työpajassa kierretään mobiililaitteiden kanssa rastirataa, jonka tehtävät perustuvat mm. QR-koodeihin, lisättyyn todellisuuteen ja muutamiin kirjautumattakin toimiviin sosiaalisen median palveluihin. Tässä työpajassa ei opetella itse tekemään QR-koodeja tai auroja - se tapahtuu työpajassa Mobiilirata osa 2. Voit osallistua molempiin tai vain toiseen. Pajassa tarvitaan mobiililaite ja seuraavat etukäteen ladatut maksuttomat sovellukset.
  • QR-koodien lukusovellus, esim. QRReader (App Store), QR Code Reader (Google play; Lumiassa valmiina)
  • Tähtikartta: Sky Map (App Store), Google Sky Map (Google play) tai Sky Map Free (Marketplace)
  • Karttapeli: Your World (App Store), Poliittinen kartta (Google play) tai Where in the World (Marketplace)
  • Anatomy 4D (App Store, Google play)
  • Aurasma (App Store, Google play)
  • PotoGrid (App Store, Google play, Marketplace)

Mobiilirata osa 2

Työpajassa on hyvä olla mukana läppäri tai mobiililaite. Viimeksi mainittuihin on hyvä ladata etukäteen kaksi maksutonta sovellusta. 
  • Aurasma (App Store, Google play) 
  • QR-koodien tekemiseen QRReader (App Store), Qr Droid (Google Play) tai QR Code Generator (Marketplace). Koodien tekeminen onnistuu hyvin myös läppärillä.
Ohjeita oman mobiiliradan sekä siinä käytettyjen sovellusten hyödyntämseen opetuksessa löydät tästä mobiilirata-bloggauksesta ja sen diasarjasta sekä kahdesta alle upotetusta diasarjasta. Rastitehtävissä voit hyödyntää myös useita muitakin sosiaalisen median palveluita, kuten tähän koottuja kirjautumattakin toimia työkaluja.





QR-koodit opetuksessa


2.10.2014

Kaksi erilaista koulupäivää

Viime viikolla perheessämme oli kaksi erilaista koulupäivää. 12-vuotias kuopukseni Eero osallistui Tampereen Pyrinnön joukkueessa urheilukilpailuihin Hampurissa ja oli perjantaina isäntäperheensä pojan kanssa tämän koulussa. Tekstiviesti kertoi, että "koulu oli aika erilaista ja oli eväitä mukana".Minä puolestani kävin koulua lauantaina, jolloin äidit ja isät toivotettiin tervetulleeksi tamperelaiseen yläkouluun.


Seiskaluokkalaisen koulupäivä Hampurissa

"Fest der 1000 Zwerge" eli nuorten kansainväliset yleisurheilukista
Hampurissa. Kuva: Eero Laakso, CC BY

Olin vähän aikaa sitten yleisurheilukisoissa Saksassa Hampurissa ja yksi päivä oli määrä viettää saksalaisessa koulussa. Saimme mukaan eväitä perheen äidiltä: leipää ja jonkin sortin kakunpalan, koska ruokailua ei ollut erikseen. Koulu oli vanha nätti tiilitalo. Koulun vieressä oli myös urheilukenttä.

Ensimmäiset kaksi tuntia meni historian parissa, jossa ensimmäisen tunnin opettaja kertoi jotain ja koko toisen tunnin melkein tehtiin yhtä tehtävää. Sen jälkeen oli pitkä välitunti, jolla me pelattiin jalkapalloa saksalaisten kanssa. Saksalaiset oli aika villejä koulussa ja opettaja ei ollut edes yhtä tiukka kuin Suomessa. He olivat kaikki minua vuoden nuorempia ja he olivat silti seitsemännellä luokalla, koska Saksassa aloitetaan koulu vuotta aikaisemmin.

Sen jälkeen oli englannin tunti, jolla englannin opettaja sanoi, että saamme mennä ulos tekemään jotain, koska meille ei ollut luokassa mitään ohjelmaa. Englantiakin oli kai kaksi tuntia putkeen, koska olimme ulkona niin kauan, ja he eivät tulleet ulos koko aikana. Onnistuimme kadottamaan jalkapallon kaksi kertaa, mutta saimme pallon silti takaisin yrittämällä puhua englantia vaivalloisesti. Jatkoimme jalkapallon pelaamista seuraavallakin välitunnilla.

Viimeiseksi olimme kuvaamataidon tunnilla, jolla saimme itsekin piirtää jotain, mitä halusimme. Sen huomasi, että koulussa saksalaiset lapset olivat tosi kohteliaita, mutta muuten Saksassa esimerkiksi kisoissa oli aika huonoa kohtelua, sillä esimerkiksi toimitsijat eivät olleet kovin innostuneita eikä tieto kulkenut.

Isäntäperheemme vei meidät maailman isoimpaan pienoisrautatiemuseoon ja jokiristeilylle Elbelle. Saksalaiset kysyivät koko ajan haluammeko jotain ruokaa. Lopuksi olimme jossain suklaatehtaassa, mistä sai paljon erilaisia maistiaisia, jotka oli hyviä.


Äidin koulupäivä Tampereella


Pääsin lauantaina ensikertaa äidin roolissa koulupäiväksi yläkouluun. Osallistuin neljälle oppitunnille ja meitä vanhempia oli kullakin tunnilla yhdestä neljään. Aika moni meistä oli itsekin joko opettaja tai muutoin opetusalalla töissä. Olin ajatellut osallistua vain kahdelle tunnille, mutta en sitten malttanutkaan lähteä kotiin kesken kaiken. Opin miten punakärpässienen pilkut syntyvät ja miksi pääkaupunki päätettiin siirtää Turusta Helsinkiin. Se muuten tapahtui jo ennen Turun paloa. Yläkoulussa käsiteltiin yllättävän vaativia aiheita ja sisällöissä on paljon sellaista, minkä olen itse jo täysin unohtanut - jos olen koskaan osannutkaan.

Neljän oppitunnin aikana tein töitä itsenäisesti ja ryhmissä. Opin lukien, kuunnellen, katsoen, kirjoittaen ja keskustellen. Käytin kirjaa, paperia, monistetta, kynää ja omaa puhelinta. Opettajat käyttivät powerpointtia, dokukameraa, videoita ja verkon palveluita. Pääsin myös pelaamaan muutamaa oppimispeliä sekä sähköistä että perinteistä, Kaikkeen muuhun oppilaat lähtivät täysillä mukaan, paitsi koko oppitunnin kestäneeseen videon katsomiseen. Silloin puhelimet kaivettiin esille.

Näin oppilaiden innon, kun testattiin ruotsin kielen osaamista Kahootilla. Näin myös innon siitä, että he saivat näyttää meille vanhemmille, että näin nykyisin koulussa opiskellaan. Näin myös miten kovasti tietokilpailu maailman uskonnoista innosti ja osaaminen ilahdutti: 20 kysymyksen aikana jokainen ryhmä sai kokea onnistumisen tunteita. Jälleen kerran huomasin, että vieraista uskoinnoista tunnen islamin parhaiten, sillä tein siitä kouluaikoina esitelmän. Ja koska siitä eniten tiedän, se myös eniten kiinnostaa.

Yhdellä välitunnilla juttelin parin oppilaan kanssa heidän sosiaalisen median käytöstä ja kärjessä olivat pikaviestipalvelu Whatsapp, jossa molemmilla nuorilla oli parisenkymmentä ryhmää sekä Snapchat, jolla voi lähettää kavereille kuvia ja lyhyitä videoita, jotka ovat katsottavissa vain hetken. Yle-uutiset kertoi tällä viikolla, että Whatsapp on noussut nuorten suosituimmaksi some-palveluksi ja että he käyttävät sitä eri tavoin kuin aikuiset: ryhmiä on kymmeniä ja viestejä voi kulkea tuhatkin päivässä. Samalla myös kiusaaminen on yleistynyt. Koulukiusaaminen on ensi tiistain 7.10.2014 Ajankohtaisen kakkosen teemaillan aiheena. Yle-uutiset kertoo, miten katsojat on otettu mukaan jo ennen lähetystä ja tiistai-iltana myös some laulaa. Twitterissä tunnuksena on #a2ilta, edellä mainitussa uutisessa kerrotaan muitakin kanavia. Twitterin viestejä voi seurata Twitteristä (kaikki) tai teksti-TV:stä (valikoidut tviitit, ilmeisesti sivulta 397 tai 398).

Oppilaat ottivat meidän vieraat aikuiset todella kivasti vastaan ja olin tekemässä useampaakin ryhmätyötä. En ollut etukäteen tehnyt itselleni koko päivän lukujärjestystä, vaan muutamalle oppitunnille lähden spontaanisti oppilaiden suosituksesta. Haastattelin oppilaita, toisia vanhempia ja opettajia. Päivä oli kaikkineen todella antoisa. Teki hyvää nähdä, millaisessa koulussa omat lapset ovat, sillä murkkuikäiset eivät kovin paljoa koulupäivistään kerro.

26.9.2014

Toimintakulttuurin kehittäminen

Tällä viikolla olin Karjalassa ohjaamassa työskentelyä kahden yhtenäiskoulun toimintakulttuurin kehittämiseen liittyen. Tärkeimmät keskustelut koskivat oman koulun toimintapoja, niiden haasteita ja mahdollisuuksien ideointia. Alla olevien diojen kautta alustin teemasta, mutta varsinaisen työn tekivät koulujen opettajat. Työskentely tapahtui erilaisten yhteistoiminnallisten työkentelytapojen avulla ja vaikea on tähän teemaan mitään parempaa keksiäkään.

Opinpaja Oy on tamperelainen koulutusalan yritys, jonka hyvästä maineesta pääsin Kesälahdella nauttimaan jo heti kynnyksen yli astuttuani: odotukset olivat korkealla ja siellä oli totuttu Opinpajan kouluttajien vahvaan menetelmälliseen osaamiseen. Näiden koulutusten työskentelytavat suunnittelin yhdessä Päivi Valtosen kanssa, joka vinkkasi minulle dioissakin paljon käyttämäni erinomaisen lähteen: Leena Nousiaisen ja Ulla Piekkarin teos Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu (Opetusministeriö 2007).



18.9.2014

Hyvää kansallista etätyöpäivää!

Kymmenen hyvää uravaihtoehtoa heille, jotka
haluavat tehdä töitä kotona.
Lähde: http://bit.ly/1iU6mcj
Hyvää kansallista etätyöpäivää, työskentelet sitten työpaikalla, kotona, mökillä, reissun päällä tai jossain muualla! Tai jos vasta haaveilet kotona työskentelystä, ohessa on kuva eräästä bloggauksesta, mikä esittelee sinulle parhaat ja realistiset uravaihtoehdot. Häkellyttävästi opettaja on kahdeksannella sijalla. Aivan tuollaisia ohjetta en osaisi suomalaiselle etätyöstä haaveilevalle antaa, vaikka itsekin osallistuin jo viisi vuotta ja kolme päivää sitten Helsingin virtuaalisen työväenopiston avajaisiin. Sen jälkeen oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen verkossa on vain lisääntynyt. Suomi on yksi Euroopan kärkimaita ja noin kolmannes tekee toisinaan etätöitä. Lisää tilastoa ja vinkkejä voit lukea seuraavilta etätyöpäivän sivulta:
Itse olen tehnyt etätöitä kymmenen vuoden ajan aina silloin tällöin. Kahdessa edellisessä työpaikassani etätöitä sai halutessaan tehdä satunnaisesti ja eniten käytin sitä hyödyksi tarvitessani rauhallista työskentely-ympäristöä ja keskeytyksetöntä tilaa ajatuksille. Muitakin syitä oli, kuten lasten sairastuminen, hammaslääkäri tai muu kodin lähellä oleva meno keskellä päivää tai sellaiset tietokoneohjelmat, joita ei työkoneelle saanut asentaa tai saanut siellä toimimaan. Etätyöt säästivät myös aikaa, millä oli merkitystä etenkin silloin, kun oli valtava kiire: aikaa en mennyt laittautumiseen eikä työmatkoihin. Työteko etänä on intensiivisempää ja useimmiten sain myös paljon enemmän aikaiseksikin.

Olen tehnyt kouluttajan töitä päätyöni ohella freelancerina kuusi vuotta, vapusta alkaen päätoimisesti. Ne työt olen aina valmistellut kotona, mutta toteutan yleensä oppilaitosten tiloissa, toisinaan myös verkossa. Minulle sopii oma tahti ja kotona työskentely. Minulla on hyvä työpiste ja nettipiuhakin vedettiin remontin yhteydessä työhuoneeseeni, jotta videoneuvottelu onnistuu luotettavasti. On myös kiva olla toisinaan kotona nuorison tullessa koulusta, vaikka ovatkin jo yläkoulussa ja lukiossa.

Miltä näyttää oma torstain etätyöpäiväni? 
  • Aamulla julkaisen tämän edellisenä päivänä luonnostelemani bloggauksen, katson meilit ja muut viestit sekä aloitan päivän muut työt.
  • Klo 10 vien tuoremehuasemalle noin 100 kg omenoita ja autan mehun pullotuksessa.
  • Klo 13 palaveeraan videoneuvottelun välityksellä Lapissa marraskuussa alkavasta koulutuksesta.
  • Teen valmiiksi kaksi ensi viikon koulutusta Karjalassa.
  • Sähköposti ja sosiaalisen median välineet kuuluvat jokaiseen päivääni. Käytän niihin nyt enemmän aikaa, kuin työsuhteesssa ollessani, sillä ne osaltaan paikkaavat kahvihuonekeskusteluita.
Alla olevassa kuvassa on muutama näkökulma kotitoimistoon. Se kertoo hyvin ristiriitaisista mielikuvista ja odotuksista. Minun työtila on lähinnä tuota toimistokuvaa, vähän sotkuisempi vain ja enemmän kodinomainen. Välillä luen sängyssä tai touhuan tabletin kanssa sohvalla tai pihakeinussa.

Tämä kuva löytyy verkosta kymmeniä kertoja enkä tiedä alkuperäistä lähdettä.
Tämä kuva on linkattu seuraavasta blogista: collidecolumn.wordpress.com
Samantapaisia kuvia on tehty monista muistakin teemoista (tässä esimerkkejä).
Tähän ikään on jo sekin tullut opittua, että istumatyöläisestä täytyy pitää huolta: Toimiston sähköpyötää myönnän kaipaavani, mutta kasasin kotiinkin seisomatyöpisteen. Kotona on istumisen sijaan helppo heittäytyä pitkäkseen lukemaan tai pitää luontevasti taukoja mm. pyykit ripustamalla, hakemalla posti tai keräämällä omenat. Toisinaan käyn myös kaupassa, postilaatikolla tai kirjastossa keskellä päivää: ei ole ruuhkaa ja kävely tauottaa hyvin työskentelyä. Eivätkä jää kaikki kotityöt iltaan.

Isoimmalta haasteelta kotona työskentelyssä tuntuu tällä hetkellä liikkuminen. 10 km työmatkapyöräilyä on vaikea korvata. Siitä sain päivittäin perusannoksen liikkumista ilman erityistä ponnistelua. Otin ryhmäpaineen avuksi ja liityin Facebookin Kymppitonnarit-ryhmään. Sen jäsenten tavoitteen on liikkua Maailman terveysjärjestö WHO:n tavoitteen mukaisesti vähintään 10 000 askelta joka ikinen päivä. Se vastaa noin 8 km kävelyä. Täytyy myöntää, että aika monta kertaa olen lähtenyt lenkille tuon ryhmän ansiosta. Askelmittareita on monenlaisia ja monen hintaisia. Itse käytän maksutonta Accupedo -puhelinsovellusta, sillä en halunnut erillistä laitetta. Sen ainoa haitta on, että se syö aikalailla akkua. 
Otavan opisto julkaisi hiljattain osana AVO-hanketta videon Toimisto ja työkaverit repussa (3:42 min.). Siinä Anne Rongas kertoo omasta etä- tai läsnätyöstään. Mielenkiintoinen on hänen esimiehensä kommentti, että hän tietää paljon paremmin mitä etätyöntekijät tekevät kuin muut. Kyse on käytettävistä välineistä ja toimintatavoista, ei fyysisestä paikasta.


2.9.2014

Parhaat oppimisen palvelut

Uusia oppimista tukevia verkon palveluita ja työkaluja syntyy jatkuvasti ja toisaalta vanhoja katoaa. Ajoittain on hyvä kurkistaa, mitkä niistä ovat laajemminkin opetusalan suosikkeja tai millaisten palveluiden käyttö on vahvassa kasvussa. Tällaisten listojen kautta voi löytää itselle uusia juttuja.

Top 100 Tools for Learning listalla esittellään vuosittaisten kaikille avointen äänestysten jälkeen sata parasta oppimisen työkalua. Sivustolla Learning Tool määritellään näin "any software or online tool or service that you use either for your own personal or professional learning, for teaching or training, or for creating e-learning". Kahdeksatta kertaa järjestettävään äänestykseen voi osallistua vielä muutaman viikon ajan ja tulokset julkistetaan 27. syyskuuta.

Näkökulmana on sekä oma oppiminen että koulutusten järjestäminen eli niihin osallistuvien oppiminen. Äänestyksessä täpärästi kympin joukosta jäi minulta ulos monta tärkeää päivittäinkin käyttämääni palvelua ja vielä tätä kohtaa kirjoittaessani en tiedä, pääseekö oman listani kärkeen Facebook vai Twitter. Top10-listani täyttyi suurista, monipuolisista ja tunnetuista palveluista. Ihan kymmenen joukkoon eivät kirineet kätevät yhdenasian pikkupalvelut, kuten Todaysmeet tai Padlet. Palveluiden perässä olevat linkit viittaavat aiempiin bloggauksiini.

1. Twitter
Twitter on ollut minulle viimeiset viisi vuotta yksi tärkeimmäistä sosiaalisen median palveluista. Tietyiltä osin Facebookin hyvät ammatilliset ryhmät ovat korvanneet Twitteriä, mutta konferensseissa ja muissa tapahtumissa Twitter on ykkönen, samoin kv-vuorovaikutuksessa. Twitterin oppiminen ja verkostojen löytäminen vie hetken aikaa, mutta kun siihen pääsee sisälle, ei siitä luovu! Yksi vahvuuksista on, että sitä voi käyttää monipuolisesti, vaikka oppijat/osallistujat eivät palvelua tunne, esim. tuomalla syötteet oppimisympäristöön tai blogiin. Lopullisen kisan Twitterin ja Facebookin kesken ratkaisi kohdaltani Twitterin avoimuus ja mahdollisuus vuorovaikuttaa koko Twitter-yhtesön kesken, ei vain kaverien tai samoissa ryhmissä/sivuilla olevien kanssa. (Ks. Twitter BETT-messuilla ja Twitter - diat ja muutama ajatus)

2. Facebook
Facebook on hyvä kakkonen. Se on minulla päivittäisessä käytössä, ensisijassa ammatillisesti, mutta myös vapaa-aikaa ilahduttamassa. Facebook on Suomessa opetusalan tärkein virtuaaliverkosto. Siitä kertovat mm. yli 110 erilaista Opeverkostojen wikiin koottua opetusalan ammattilaisten ryhmää ja sivua. Niiden kautta opin päivittäin uutta, osallistun keskusteluihin ja jaan omia oivalluksia, netin löytöjä ja koulutusmateriaaleja.

3. SlideShare
Kohta kolme vuotta olen jakanut materiaalini Creative Commons -lisenssillä SlideSharessa. Diojani on katsottu jo reilusti yli 100 000 kertaa. Tätä edelsi vaihe, milloin opin toisten jakamista dioista ja vähitellen aloin miettiä, uskaltaisinko minäkin... Ja kannatti uskaltaa! Olen saanut dioistani valtavasti palautetta ja sitä kautta olen saanut houkuteltua myös monta kollegaa jakamisen tielle. SlideSharella on ollut suuri merkitys PAOK-hankkeen tulosten leviämiselle kansallisesti. Samoin sille, että minut tunnetaan ja voin nyt hankkeen jo päätyttyä elättää itseni freelancer-kouluttajana. (Ks. Jaa jotain -poäivän bloggauksessa.)

4. GoogleDrive
Erinomainen ja helppo yhteisöllisen tuottamisen palvelu ja pilvitallennuspaikka. Vahvuutena on, että saadaan toimimaan myös ilman osallistujien kirjautumista. Käytän Driveä sekä omaan että yhdessä tuotettavaan tekemiseen, myös sähköisiä kyselyitä tulee tehtyä. Käytän sitä runsaasti myös vapaa-ajalla: Matkavalmisteluita tehdessä kokoan sinne varausnumerot, kartat, vakuutusyhtiön tiedot, budjetit ym. ja jaan dokumentin matkaseurueelle ja kotiin jääville. Viimeksi poikani keräsi tietoa mopon hankintaan liittyen, Drivestä oli kätevä jakaa kommentointioikeus vanhemmille.

5. Blogger
Blogit tarjoavat äänen niin opettajille kuin muille opetusalan ammattilaisille sekä oppijoille. Blogit toimivat erinomaisesti hanketyössä ja koulutusten sähköisinä oppimisympäristöinä. Itse käytän tätä blogia omana kotisivuna, paikkana minne ammatillinen verkkoläsnäolo on koottu. Googlen Blogger on helppo ja kyllin monipuolinen. Blogi tuo minulle myös töitä: useamman kerran minulle on sanottu ennen koulutuskeikan tarjoamista, että olivat blogiani katsoneet ja minut sitä kautta sopivaksi todenneet :-)  (Ks. Minun blogi & blogit opetuksessa.)

6. Dropbox
Erinomainen pilvitallennuspaikka, mun suosikki! Siellä ovat mm. diojeni työversiot ja lopulliset diat. Niinpä en ole pulassa, jos muistitikku pettää. Sitä kautta jaan myös suuria dokumentteja, kuten valokuvia ja pöytäkirjojen liitteitä, että s-postit eivät tukkeudu.

7. AdobeConnect
Jos voisi, niin listaisin tänne maksuttomat webinaarit, mutta laitetaan nyt tämä paras työkalu siihen tarkoitukseen. AC on ollut käytössäni ainakin neuvotteluissa, kokouksissa, konsultoinnissa, luennoilla, ryhmätöissä ja tallenteina ohjeita jaettaessa. (Ks. Ryhmätöitä AC:ssä.)

8. Aurasma
Ripaus magiikkaa - mahdollisuus jollekin aivan uudelle. Lisätty todellisuus pitää sisällään huikeita ammattilaisten tuotoksia, mutta on kyllin helppo eskarilaisillekin. (Ks. Lisätyn todellisuuden huikeita mahdollisuuksia ja Mobiilikesäkoulun täydennetyn todellisuuden keidas.)

9. Wikispaces
Wikit ovat hyviä työkaluja niin omaan kuin yhteisölliseen tiedon tuottamiseen, ylipäätään sivustoihin ja dokumentteihin, joita rakennetaan pala kerrallaan. Wikispaces ei ole kaikilta osin pystynyt vastaamaan mobiililaitteiden vaatimuksiin, joten helppokäyttöisempi GoogleDrive on osittain korvannut wikien käyttöä - mutta vain osittain. Tärkeimmät wikini ovat Wikit opetuksessa ja Puutarha-wikiä. (Ks. Puutarhavihko wikissä ja Teematiimien helmiä osa 1.)

10. GoogleMaps
Mihin erillistä navigaattoria tarvitaan, kun sellainen löytyy joka puhelimesta? No, kyllä tietty oma laite autotelineessä olis ihan kiva. GoogleMapsilla suunnistan niin autoillessa kuin kävellessä. Avaan sen usein myös ihan mielenkiinnosta, kun joku tuntematon paikka mainitaan vaikka televisiossa.


Top 100 Tools for Learning 2013 from Jane Hart

Osallistuitko tai aiotko osallistua äänestykseen? Olisi mielenkiintoista lukea teidän muiden listoja, kenties perusteluineen. Voit lisätä tai linkata omasi kommenttikenttään!

EDIT 22.9.2014
Tänään julkaistiin 100 parhaan opetuksen välineen uusi lista. Kolmen kärki ei ole muuttunut. Johdossa kuudetta vuotta Twitter sekä GoogleDocs/Drive ja YouTube. Ainoa uusi tulokas 10 kärkeen on LinkedIn, joka tipautti Google+/Hangoutsit yhdenneksitoista.
http://c4lpt.co.uk/top100tools/

9.8.2014

Miten tunnistan kasveja?

YLE Oppiminen kysyi verkkosivullaan, Kumpi voittaa paperinen vai digitaalinen luonto-opas? Itse olen näiden sekakäyttäjä ja vastaan tässä omalta osaltani kysymykseen tunnistamalla pihaltani ne taimienvaihtopäivästä saadut kasvit, joiden nimeä en vielä tiedä. Käytän tunnistamiseen lähes aina sekä kirjoja että nettiä, usein myös ystävien osaamista ja digitaalista tunnistussovellusta. Yhdestä paikasta tunnistan, toisista varmistan, sillä harvoin yksi kuva tai lyhyt kuvaus on riittävä varmistamaan lajia.

Kun katson puutarhaharrastustani lajitunnistusta laajemmin, mobiililaitteen suurin etu on, että se on aina mukana. Harvoin kaupassa tyydyn pelkkään hinta- ja nimitietoon, vaan haluan tutkia lajikkeita tarkemmin. Myös kasvien ja puutarhaideoiden tallentaminen valokuvaamalla on minulle tärkeää. Paperisia kirjoja käytän eniten suunnitteluun ja haaveiluun: käytän paljon kirjanmerkkejä ja välissä on erilaisia kukkapenkkiluonnoksia ja lehtileikkeitä eri vuosilta.

Vuosia dokumentoin puutarhakasvejani paperivihkoihin, mutten ollut tyytyväinen ja siirsin dokumentoinnin puutarhawikiin. Nyt saan vuosi vuodelta helposti täydennettyä tietoja. Vaikka wiki on tehty vain itseäni varten, ei ole mitään syytä, miksei se voisi olla julkinenkin. Tiedän siitä olleen iloa ainakin työkavereilleni, joiden kanssa on ahkerasti ideoita ja pistokkaita vaihdettu.

PhotoGridillä koostettuja ruudun-
kaappauskuvia NatureGate-sovelluksesta
Kasvi 1.

Facebookissa toimii erittäin aktiivinen yli 25 000 jäsenen Puutarha ja piha -ryhmä. Laitoin sinne aiemmin kesällä yhden perennan kuvan pyytäen tunnistusapua. Vajaassa puolessa tunnissa tuli ensimmäinen kommentti "Oisko rantatädyke?" ja sellaiseksi se illan aikana varmistui. Kommenttien perusteella tutkin vielä eri tädykkeitä netistä ja Antti Riikosen erinomaisesta Suomalaisesta perennakäsikirjasta.

Kasvi 2.

Koska minulla ei ollut mitään käsitystä kasvin suvusta, helpointa oli aloittaa NatureGaten avulla, minkä voi ladata maksutta iPadiin ja Android-laitteisiin. Vaihtoehtoisesti olisin voinut mennä Luontoportin verkkosivuille ja avata kasvien tunnistussivun.

Ohessa on ruudunkaappauskuvia, jotka kertovat, miten askel askeleelta voi antaa sovellukselle tietoja ympäristöstä, kukista, lehdistä ja muista ominaisuuksista. Samalla lajivaihtoehdot vähenevät. Ennen kuin olin kaikkiin kysymyksiin edes vastannut, jäljelle jäi isomaltsa. Kuva vahvisti, että kyseessä on joku maltsa. Siirryin sisälle pöytäkoneen ääreen, sillä jostain syystä sovellus ei kyennyt avaamaan Luontoportin artikkelia kasvista. Tarkempi lajike jäi vielä epäselväksi, sillä minun pihalla kasvi on punavartinen ja vain alimmat lehdet ovat kolmiomaiset.

Opin maltsojen olevan lajintunnistuksen kannalta hankala suku ja että ne ovat villiyrteiksikin luokiteltuja mm. meren rannoilla ja kaatopaikoilla kasvavia yksivuotisia pujon sukulaiskasveja. Mielenkiintoni lopahti siihen, ei tämä olekaan perenna. Vaikka se on kohtuullisen kaunis punaisen varren ja lehdistön vuoksi, en jää sitä kaipaamaan, kun talvi ainoan yksilöni vie.

Kasvit 3. ja 4.


Vasemmalla kasvi 3 ja oikealla 4.
Kuvat: Matleena Laakso, CC BY.
Kasvien 3 ja 4. tunnistusyritys osoittautui varsin haastavaksi. NatureGate ehdotti viimeisen kahdeksan kasvin kohdalla keltaiselle lajiksi erilaisia alpeja ja leinikkejä tai peltokaalia, rohtoraunioyrttiä ta ukontulikukkaa. Tutkin niitä tarkemmin netistä ja osaa myös kirjasta, mutta mikään ei tuntunut täsmällisesti sopivan kasviin.

Hauskoja koevastauksia -sivulla kerrotaan jonkun luetelleen kukan osat seuraavasti:
"verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö". Tähän törmäsin, kun yritin selvittää, mitä tarkoittaa, että alveilla "verhiö on syvään liuskainen". Ilman perustietoja ja alan sanastoa on vaikea ymmärtää Googlella löydettyä. Ei hyödytä, että Google niin paljon tietää, sillä ei ole Google-kääntäjää kyseiselle lauseelle. Päädyin siihen, että kyseessä voisi olla joku alpi, mutta tarkemmin en onnistunut asiaa selvittämään.

Ruudunkaappauskuvat Google-hausta sanalla
alpi sekä alempana alpi +kukka.
Usein käyttämäni konsti, kun on jo hajulla lajista, on tehdä siitä kuvahaku. Kuten kuvasta näkyy, alpi-sana löytää Alppeja ja kukkien kuvia sain näkyviin kertomalla, että vain sanan "kukka" sisältävät tulokset kelpaavat. Se onnistuu kirjoittamalla hakusanaksi: alpi +kukka. Saman olisi voinut tehdä lysimachia-sanalla, sillä latinaksi kuvia löytyy paremmin ja kokemukseni mukaan luotettavammin. Tavoitteena oli löytää kuvista oman kasvin näköisiä ja sitä kautta päästä eteenpäin nettihaussa. Tällä kertaa kuvat vahvistivat ajatusta alpista, mutta sopivaa lajiketta en vieläkään löytänyt.

Hopeanvärisestä kasvista numero 4. en saanut NatureGatelta edes ehdotusta. Minulla ei ole kirjaa, missä kasvien kuvat olisivat värien mukaan lajiteltuna. Hakemistoissakin listat ovat kukkien värin mukaan, mutta minun kasvi ei vielä kuki ja se olellisesti vaikeuttaa tunnistamista. Ilman YLE:n juttua olisin jättänyt tunnistuksen myöhemmäksi.

Kokeilin kepillä jäätä ja katsoin perennakirjani hakemistosta sanalla hopea alkavat kasvit. Ei tärpännyt. Tein NatureGaten testin uudelleen, mutta en ottanut väriin kantaa. Nyt se ohjasi minut jäkkäröiden ja pähkämöiden luokse. Molemmista minulla on muutamia lajikkeita ennestään ja tämä kyllä erosi niistä monelta osin. En kuitenkaan onnistunut sulkemaan pois mahdollisuutta, että sukulaisuussuhde olisi olemassa.

Välillä tunnistus onnistuu helposti digitaalisesti, välillä kirjan avulla. Nyt muutaman tunnin jälkeenkään en ollut varma 3. ja 4. kasvista. Lopulta jo vähän turhautuneena vein niiden kuvat, kuvaukset ja arvioni Puutarha ja piha -ryhmään. Vajaassa neljässä tunnissa molemmat oli tunnistettu: keltainen on ripsialpi ja hopeinen hopeamaruna. Molempien osalta tsekkasin Googlen verkko- ja kuvahaun kautta tunnistuksen oikeellisuuden. Harvinainen hopeamaruna löytyi myös perennakirjastani, mutta kuvassa kasvi näytti kovin eriväriseltä omaani verrattuna. Sen sijaan juuri ripsialpia siellä ei ollut. Erilaisia alpeja kuin on noin 150 lajia.

31.7.2014

Hellettä ja ukkosta

Muutama päivä sitten luvattiin Suomeen jopa +35 superhellettä. Ihan niin kuumaa ei taida tulla, mutta kirjaanpa tähän omia selviytymisvinkkejäni, varjossa pysyttelyn, runsaan juomisen ja jätskin lisäksi. Listan kolme ensimmäistä toimivat itselläni parhaiten. Alempana muutama sääsivusto etenkin myrskyihin liittyen.
  • Kastele lakana tai suuri huivi ja käytä päivällä harteille heitettynä ja yöllä peittona. Lakanan voi viilentää myös pakastimessa.
  • Lepää ja etsiydy kodin tai tontin viileimpään paikkaan. Tee töitä vain hetki kerrallaan. Tuskasta huolimatta pidä hymy huulilla (tai edes ajatuksissa) ja nauti lämmöstä muistaen, miten paljon tällaista keliä lokakuussa kaipaat. Tai jo kohta, kun lämpötila onkin aamulla vain + 15!
  • Verhot alas auringon puolelta, tuuletusta heti illan viilettyä. 
  • Nouse aamulla ylös ajoissa, vaikka olisi loma. Paljoakaan ei jaksa tehdä kuin aamun ja illan (yön) hieman viileämpinä hetkinä. Tappion voi ottaa takaisin siesta-aikaan.
  • Käy kylmässä suihkussa. Näin hiljattain Facebookissa videon, missä mies kaataa ämpärillisen jääkylmää vettä päälleen. Tapahtuma ilmeineen oli kuvattu ja video jaettiin someen - samalla kaverit vastaavaan haastaen. Ehkä tästä tulee lähipäivien somehitti. Lapsille(kin) sopii viilehtäjäksi satunnaisesti eri suuntiin kylmää vettä ruiskiva nurmikon kastelija.
    Lisäys 8.8.14: Mashablen uutisen mukaan tämän jääveden kaatamisen taustalla on kerätä lahjoituksia ja nostaa tietoisuutta ALS- eli Lou Gehrigin taudista. Sitä sairastaville (Suomessa noin 500) on vaikeuksia aistia kylmän ja kuuman eroa ja siten säädellä ruumiinlämpöä. 
  • Siivoa kellari, autotalli tai mikä sitten onkaan kotisi viilein paikka. Tai muuta sinne :)
  • Etsi ilmastoitu paikka: naapuri, kauppakeskus, kirjasto tai hätätilanteessa ilmastoitu työpaikka. Yleensä Suomesta lähdetään lomalla lämpimään, mutta toisinkin voi toimia. 
  • Alkoholi ei ole hyvä hellejuoma, mutta harvapa siitä helteen vuoksi kokonaan taukoa pitää. Itse tutustuin viime viikolla saksalaiseen Radleriin, missä on puolet olutta ja puolet limpparia. Prismasta löytyy kuulemma alkoholittomien oluiden hyllystä. Helteella myös turkkilainen raki tai kreikkalainen uzo, anisviinoja molemmat, maistuvat hyvin, kun niitä jatkaa jäävedellä. Niitä voi laimentaa runsaastikin niin, että aniksen maku pysyy, mutta juoja ei halutessaan juuri humallu. 
  • Kuva: Matleena Laakso, CC BY
  • Tyhjennä pakastinta ja sulata pakastepussit kuten kuvassa. Myös kylmävaraajat toimivat.
Kuumainfo.fi -sivusto kokoaa yhteen tietoa eri kohderyhmien hyvinvoinnin edistämisestä kuumassa ympäristössä. Ohjeet perustuvat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Oulun yliopiston julkaisemaan terveydenhuollon ammattilaisten käsikirjaan. Verkosto löytyy myös sivusto kylmäinfo.fi

Tänään otettu ruudunkaappauskuva sivustostolta
http://www.lightningmaps.org/
Hellettäkin isompi juttu tiedotusvälineissä ovat tänään ukkosmyrskyt. Rintaman etenemistä voi seurata noin viiden sekunnin viiveellä salamatutkasta, mistä ohessa ruudunkaappauskuva. Myrskyistä kiinnostuneille löytyy lukuisia muitakin sivustoja ja mobiilisovelluksia. Pohjois-Amerikan tornadot näkee tästä, hurrigaaneja voi etsiä Hurricane Trackeristä. Suomalaisista myrskyistä löytyy monipuolista tietoa sivulta myrskyvaroitus.fi. Sitä ylläpitää neljä meteorologia/tutkijaa ja yksi itsensä harrastelijaksi luonnehtija.

Mielenkiintoinen on myös Suomen Luonnon sivuilta löytyvä Maailman sää vuonna 2013. Se näyttää kahdeksassa minuutissa vuoden sään, taustalla englanninkielinen selostus.

Hämeenlinnan seudun säätietoja löytyy sivustolta http://saa.aina.fi. Se on kolmen yrityksen ja Hämeenlinna lyseon tarjoama sääsivusto. Myös sinne on koottu säähän liittyviä linkkejä. Ansiokas on myös lukion biologian ja maantieteen opettaja Jari Kolehmaisen biologian ja maantieteen sivusto, minne on koottu mm. tietoja ja linkkejä ilmastosta.

Kaunista loppukesää blogini lukijoille! Tosin toisen silmissä tyyni järvenpinta on kaunista, toinen kaipaa tuulta purjeisiin ja joku toivoo näkevänsä tornadoja. Mutta olit työssä tai vapaalla, kesä vielä hetken jatkuu.

8.6.2014

Kokeile kesärunoja


Löysin muutama päivä sitten Twitteristä uuden ilmiön nimeltä #kirjanselkäruno. Sen alkuunpanijana on Kuopion kirjasto, joka julisti kesäkilpailun aiheesta. Monen muun tavoin innostuin heti ideasta ja aloitin kirjahyllyjeni tutkimisen aivan uusin silmin. Monta versiota kokeilin, ohessa Runo puhuu luonnosta.

Twitterissä moni kertoo kirjanselkärunojen kautta löytäneensä omasta kirjahyllystään aarteita, jotka oli jo aivan unohtanut. Näin kävi tyttärellenikin, joka ihmetteli, kun kiersin talon kirjahyllyt etsien sopivan nimisiä kirjoja - sisällöstä viis.

Vasemmalla puolestaan on Kesä on -runoni, Googlen hakukoneen avulla tehtynä. Kesä on täällä taas, mutta suurin osa siitä on vasta tulossa. Nautitaan siitä!

Notegraphy sopii aforismeihin ja runoihin. Kuvien avulla voi esimerkiksi bloggauksessa nostaa esiin tärkeän asian. Väri- ja mallivaihtoehtoja on kymmenittäin ja alkukirjain tulee aina koristeellisena ja muita suuremmalla. Omat tuotokset voi pitää privaattina tai jakaa julkisesti (omani). Sovellus on Anne Ronkaan löytö ja ihastuin siihen itsekin. Mukavaa, että some tarjoaa nopeita vaihtoehtoja käsin tehdylle kalligrafialle. Notegraphy toimii selaimella. Appsina sen saa iPadille ja Androidiin.

Nyt-verkkolehden artikkelin mukaan selfie-omakuvien rinnalle syntyi loppuvuodesta 2013 uusi trendi, kun brittilehti Guardian pyysi lukijoiltaan lähettämään kuvia kirjahyllyistään. Se halusi haastaa lukijoitaan kertomaan ulkonäön sijaan persoonallisuudesta. Haaste on levinnyt Instagramissa ja Twitterissä hashtagilla #shelfie. Artikkelissa Bibliofiilien Seura ry:n Petteri Leino esittelee erilaisia tapoja kirjahyllyn järjestämiseen, kirjanselkärunot sieltä vielä puuttuvat. Minulla kirjat ovat pääosin teemoittain, mutta sen verran ovat hyllyt sekaisin, etten kuvaa välitä nyt jakaa. Mutta tunnustan, että minusta on aina ollut mielenkiintoista tutkailla toisten kirjahyllyjä.

Monenlaista kuvavirtaa on sosiaalinen media täynnä. Vaikeampi on keksiä, millaisia kuvia ei jaeta, kuin se, millaisia jaetaan. Itse katselen tähän aikaan vuodesta etenkin toisten puutarhaharrastajien kuvia. Muun muassa jääkaappikuviahan jo viime marraskuussa kerättiin Museoviraston kuva-arkistoon, kuten www.suomisyojajuo.fi sivustolla kerrotaan. Muistan kampanjan ja kun sitä Googlen avulla äsken etsin, ensimmäinen hakutulos kertoi, että pian voin puhua jääkaappini kanssa. Ehkä sen saa tulevaisuudessa ohjelmoitua lähettämään kauppalistan runona Facebookiin tai aforismin tyyliin ehdottamaan tviitissä iltapalaa kaapissa olevista aineista?

29.5.2014

Storify-tarina Mobiilikesäkoulusta

Useista konferensseista olen nähnyt kivoja visuaalisia koonteja digitaalisilla tarinan kerronnan menetelmillä ja innostuneena jakanut niitä Twitterin kautta eteenkinpäin. Eilen päätin sitten kokeilla omaakin tarinaa, aiheena Mobiilikesäkoulu, josta jo useampi muukin Storify-kooste on tehty. Mutta Tammelassa tapahtui paljon ja jokaisella on oma tarina kerrottavanaan.
Mobiilikesäkoulusta tarinan tekeminen on helppoa, koska osallistujien kesken on sovittu, että kaikki tuotettu materiaali on CC BY-SA -lisenssin ehtojen mukaan hyödynnettävissä ja julkaistavissa. Minunkin tarinassa on paljon muiden kuvia, tviittejä, videoita jne. Storify-tarinaan voi tuoda sisältöä lukuisista sosiaalisen median palveluista. Alla kuva yleisimmistä.

Muun muassa näistä sovelluksista voi tuoda sisältöä Storify-tarinoihin.
Sisältöä voi olla muidenkin tuottamaa, tekijänoikeudet tietysti huomioiden.
Käyttökohteita Storifylle on helppo keksiä ja varmastikin näitä kaikkia on jo joku kokeillut, sillä ei palvelua enää mikään uusi ole. Opiskelija voi luoda tarinan kurssista, ilmiöstä, prosessista, leirikoulusta, tutustumismatkasta tai työssäoppimisjaksolta. Opettaja voi luoda tarinan ja täydentää sitä matkan varrella vaikka kurssin aineistoksi. Opettaja voi myös koota tarinan seminaarista, kertoen sen avulla kollegoilleen oppimaansa. Strorifyn kautta seurata voi seurata vaikka Eurovaaleja, sillä netistä poimittua sisältöä pääsee kätevästi kommentoimaan. Hanke voisi tällä tavoin koota loppuseminaarinsa annin yhteen - tai miksei toimintaa pidemmältäkin ajalta. Vanhojakin tviittejä voi liittää mukaan, kun tietää niiden osoitteen, mutta hakutoiminto etsii vai uudehkoja. Jokaisen palvelun kohdalla on hakutoiminto, mutta tarinan kertojaa helpottaa, jos tietää, mistä sisältöä etsiä.

Storify sopii hyvin aktiivisesti ja monipuolisesti sosiaalista mediaa hyödyntäville ja avoimeen jakamiseen tottuneille - tai näitä kaikkia opetteleville. Monipuolisen tarinan voi koostaa myös esimerkiksi pelkistä omista tviiteistä, joihin voi halutessaan lisätä kuvia ja lyhyitä videoita. Tarina voi olla vain koonti sosiaaliseen mediaan jaetusta sisällöstä tai pääpaino voi olla sisällön arvioinnissa tai analysoinnissa - sen mukaan, mikä on oppimisen tavoite.

Alle upotin ensimmäisen Storifyllä tekemäni tarinan, aiheena viime viikon Mobiilikesäkoulu. Jos katsot sen suoraan Storifystä tästä linkistä, saat monipuolisemmat ominaisuudet käyttöösi. Pääset ainakin kommentoimaan, jakamaan ja retviittaamaan sisältöä.


23.5.2014

Mobiilikesäkoulun täydennetyn todellisuuden keidas

Viidettä kertaa järjestetty Mobiilikesäkoulu on ITK-konferenssin ohella vuoden tärkein tvt:n opetuskäytön ja mobiilioppimisen tapahtuma. Viikonlopun eurovaaleista ja perjantain MM-jääkiekkopelistä huolimatta tapahtuma nousi hetkittäin jopa Suomen tviitatuimmaksi aiheeksi.
Täydennetty, lisätty tai laajennettu todellisuus (engl. augmented relity, AR) on vielä niin uusi ilmiö, ettei sille ole vakiintunut yhtä suomennosta. Keitaalla vierailleista noin kaksi kolmannesta kokeili alan sovelluksia ensimmäistä kertaa. Itse olen käyttänyt lisättyä todellisuutta etenkin Mobiiliradassa ja siitä esimerkkejä nähtiin retkipisteellä. Vuoden takaa löytyy myös toinen bloggaukseni otsikolla Lisätyn todellisuuden huikeita mahdollisuuksia. Sitä kautta löydät myös sittemmin päivitetyt diani sen opetuskäytöstä.




Anatomian auroja tutkimassa
Kuva: Marko Mäkilä, CC BY-SA

Aurat opetuksessa, Matleena Laakso (keidasvastaava), freelancer-kouluttaja

  • Pisteellä tutustuttiin Aurasmalla tehtyihin lisätyn todellisuuden auroihin, jollaisia lasten ja nuorten on helppo itse tehdä omilla mobiililaitteillaan. Esimerkiksi kirjan kantta katsomalla voi aueta tarina siitä, miksi se on lukijan lempikirjailija tai tunnistustehtävissä voi aueta ensin vastaus ja sitten lisätietoja.
  • On aina hyvä pohtia tekeekö opettaja iltakaudet auroja opiskelijoilleen vai olisiko aurojen tekeminen oppijoiden tehtävä. Silloin kun opettaja tekee aurojen avulla vaikka kasvien tunnistustehtäviä, niitä kannattaa vaihtaa kollegan tai esimerkiksi ystävyyskoulun opettajan kanssa, jos koko verkkoyhteisön kanssa jakaminen tuntuu alkuun liian suurelta askeleelta.
    Seija Knuutilan kollaasi (CC BY-SA) rastipisteen
    perennoiden tunnistamisen aurasta. 
  • Erilaisia lisätyn todellisuuden sovelluksia on noin 2000. Retkipisteellä esillä olivat myös anatomiaa havainnollistava 4D Anatomy (AndroidiOS) ja aivojen rakennetta havainnollistava The Brain AR app sekä taivaankappaleiden sijainnin näyttävä Sky Map (Android, iOS, Windows).
  • Kaikki pisteen sovellukset ovat maksuttomia ja saatavilla sekä iPadiin että Androidiin, SkyMap myös Windows-laitteisiin. Keskusteluissa olivat myös Windows-laitteiden HERE City Lens, millä voi Wikituden tavoin katsella ympäristöään, Flightradar24Pro (Android ja iOS 2,69 €), millä voi tunnistaa yli lentävät lentokoneet sekä Skyview (iOS), mikä näyttää taivaankappaleiden lisäksi myös satelliitit ja niiden kulkusuunnat.
Matleena avaa aurojen maailmaa vihreässä kesäkoulupaidassa. Kuva: Eija Kalliala, CC BY-SA

Suunnistus, Mikko Liukkonen ja Georges Segura, AduSal Oy
  • Pisteellä tutustuttiin lisätyn todellisuuden perusteisiin ja käsitteisiin. Ensin omilla mobiililaitteilla katsottiin Aurasma-sovelluksella tehtyjä auroja. Ns. superaurat kuten 20 € seteli näkyvät ilman tekijän kanavan seuraamista. Oppilaitoskäytössä on hyvä perustaa opettajan, kurssin tai oppilaitoksen kanava. Kuvassa Mikko opettaa aurojen tekemistä omilla mobiililaitteilla. Niitä voi tehdä myös selaimella Aurasma studiossa. 


AR-auto, Jarno Haapaniemi / Sasky
  • Esillä oli kaksi ammatillisen koulutuksen lisätyn todellisuuden opetuskokeilua. Pirkanmaan e-luukku -hankkeessa on hankittu sovellus autoalan opetukseen. Sen avulla havainnollistetaan opiskelijoille kolmiulotteisesti, mistä osista auto koostuu ja kuinka yhden osan toiminta vaikuttaa muihin. 
  • Toisena toteutuksena esiteltiin merkonomiopiskelijoiden kanssa tehty oppimistehtävä kuluttaja.fi-sivustolta löytyviin kuluttajariitalautakunnan ratkaisuihin. Opiskelijat tekivät itseään kiinnostavasta tapauksesta sarjakuvan ja esittelivät ne toisilleen. Sarjakuviin tuotiin lisätyn todellisuuden (Layar) avulla linkit kuluttaja.fi-sivustolle, jolloin myös muut pääsivät tutustumaan alkuperäisiin tapauksiin. Ohessa yksi esimerkki näistä sarjakuvista (ks. myös kollaasi). 
  • etunimi.sukunimi@sasky.fi



Liiketunnistus, Leena Koskimäki ja
Timo Niemelä / HAMK, AVO2-hanke
  • Leena (yläkuvassa oik.) ja Timo (alakuvassa oik.) esittelivät liikeohjain Kinectin mahdollisuuksia lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden hyödyntämisen tukena. Kinect tunnistaa puhetta, liikettä ja ilmeitä, Pisteellä kokeiltiin muun muassa 3D-skannausta sekä kuultiin kokemuksia Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeen Kinect-piloteista Hämeen ammattikorkeakoulussa. Yhdessä niistä hyvinvointialan opiskelijat ovat harjoitelleet asiakastyön ohjaus- ja vuorovaikutustilanteita. Kinect-sovellusta on kokeiltu myös erikoisluokkien ja erilaisten vanhusryhmien kanssa.
  • Lisätietoja esitellyistä sovelluksista löytyy hankkeen sivulta ja tästä diasarjasta.


Futuristic History, Timo Korkalainen / Technology Research Center, Turun yliopisto
  • Pisteellä liikuttiin jatkumolla reaalimaailma - virtuaalimaailma sekä menneisyys-tulevisuus-nykyisyys. Timon johdolla pääsi tutustumaan siihen, miten Turun käsityöläismuseoon on kehitetty lisätyn todellisuuden sovellusta, minkä avulla pääsee seikkailemaan ajassa ja kohtaamaan 1800-luvun henkilöitä. 
  • Tästä voit lukea lisää hankkeesta ja sen muista käyttökohteista.


Mobiilikesäkoulu seuraavan kerran 20.-21.5.2015 

KUVAT: Matleena Laakso, CC BY-SA (ellei muuta mainittu), kuten kaikki kesäkoulun materiaali. Eri kanavilla jaettua on kerätty omalle sivulleen.