30.12.2013

Nettilaskurit ja uusi vuosi

Kaipaatko laskuria laskemaan aikaa vuodenvaihteeseen, seminaariin, kesälomaan tai vaikka tenttiin? Sellaisia löydät verkosta. Koodausosaamista ei tarvita, kerro vain tapahtuman nimi ja aseta haluamasi ajankohta, niin saat valmiin koodin, jonka voit kopioida verkkosivulle. Jos tuot koodin tällaiseen Blogger-blogiin, valitse muokkausvalikosta html-näkymä, ennen kuin sijoitat koodin tekstin joukkoon. Muutoin koodi tulee näkyviin animaation sijaan tekstinä. Kaksi alla olevaa laskuria ovat www.clocklink.com-sivuston Count Down & Up -kohdasta.

Laskuri PAOK-verkoston hankeajan päättymiseen:

Sama toisinpäin eli laskuri PAOK:n alusta asti tähän päivään:


Laskurini.fi-sivulta löytyy laskureita liittyen matematiikkaan, rahaan, terveyteen, urheiluun ja viihteeseen. Alla muutama esimerkki:
    http://www.laskurini.fi/viihde/paivalaskuri
  • Uuteen vuoteen kuuluu monella kuohuva. Alkoholilaskuri kertoo milloin prosentit ovat poissa ja paljonko on urheiltava, jotta juomien kaloreista pääsee eroon.
  • Päivälaskurilla voi tarkastella kahden päivämäärän välistä aikaa. Oheinen kuva näyttää yhteenlaskettuna työsuhteideni keston PAOK:ssa huhtikuun 2014 loppuun asti. Tuossa lähes 45 000 tunnissa ovat kuitenkin mukana vapaa-aika ja yöunet.
  • Ikälaskurin ansiosta tiedän, milloin ensi vuonna on kulunut 7000 päivää häistämme. Jos puolisoni ei tätä bloggausta satu lukemaan, niin yllätys on taattu. Suomessa juhlitaan syntymäpäiviä, Hollannissa aikuiset juhlivat yleisemmin ja suurella joukolla hääpäiväänsä. Kuka keksii järjestää 10 000 avioliittopäivän juhlat?
Adventtikalentereita on nykyisin verkko ja mobiililaitteiden sovelluskaupat pullollaan. Se  kannattaa marraskuussa muistaa, jos sait hiljattain Korvatunturilta tabletin.
Jos taas kaipaat vain kelloa ilman laskuria, niitäkin löytyy. Vaihtoehtoja on runsaasti ja omasta kuvasta tai logostakin voi sellaisen tuunata. Tämä kello on sivulta: www.clocklink.com

Blogeissa ja verkkosivuilla on mukava muistaa yleisiä juhlapäiviä, mutta erityisesti sivuston teemaan liittyviä merkkipäiviä. Omien kuvien käytön vaihtoehdoksi verkosta löytyy paljon kuvia, joita on lupa käyttää. Flickr-kuvienjakopalvelussa niihin pääsee käsiksi tekemällä perushaun jälkeen tarkennetun haun (Advanced Search) ja valitsemalla sitten alimpana olevasta kohdasta: "Only search within Creative Commons-licensed content". Vaikka sivusto tarjoaa kirjautumista, sitä ei tarvitse tehdä. Julkiset organisaatiot yksi toisensa jälkeen näyttävät tietojaan avaavan yhteiseen käyttöön. British Library latasi hiljattain miljoona kuvaa Flickriin uudelleenkäyttöä varten. Tästä löydät linkit kirjaston jakamiin kuviin ja uutiseen aiheesta.

Kuva: The British Library. Image taken from page 80 of 'Poets' Wit and Humour.
Selected by W. H. W. Illustrated, etc'.
Monesti käyttämäni tekstigeneraattorit tarjoavat välkkyvää viihdettä, tosin usein ilman ääkkösiä. Sellainen on esim. www.glitter-graphics.com/myspace/text_generator.php, jolla alla oleva toivotus on tehty. Sivustolta löytyy myös samantyylistä kuvamateriaalia ja taustakuvia. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!



 
-  -  -
Tämä kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti myös PAOK-verkoston blogissa.

22.12.2013

Kävelin Sinuhen ja tikku-ukon

Kävelin Messukylän tietyn alueen kaikki kadut
 ja sydämen hiekkakentälle. (SportTracker)
Kävely on hyvä liikunta- ja ulkoilumuoto, mutta miten siitä voi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen tehdä vähän hauskempaa, tehokkaampaa tai motivoivampaa? Mitä älypuhelimen (tai tabletin) sovellukset voivat lajiin tuoda, jotta lenkille tulisi lähdettyä? Toki moni alla olevista esimerkeistä sopii muihinkin lajeihin, mutta napit korvilla on syytä olla varovainen liikenteen joukossa liikkuessaan.

Tilastoa ja liikkumisen seurantaa
  • Lenkkien pituutta voi seurata useiden mobiilisovellusten avulla (esim. Endomondo ja hyvin samantapainen SportTracker sekä HeiaHeia). Niitä voi käyttää vain omana tilastona, jakaa valikoidulle porukalle tai halutessaan raportoida kaiken sosiaalisen median kautta. Kotimaiseen HeiaHeiaan voi tehdä oman ryhmän vaikka työkavereille tai koululuokalle. 
  • Kaloreista kiinnostuneet saavat tietoa lenkin pituuden lisäksi energian kulutuksestaan. Kalorien määrää konkretisoi erinomaisesti kuvasarja siitä, miltä 100 kilokaloria näyttää lautasella.
Äänikirjat
  • Äänikirjat ovat erinomainen kannustin päivittäiselle lenkille ja minulle ne ovat olleet se toimivin. Etenkin kun päätin, etten kyseistä kirjaa kuuntele muulloin. Joululeipomisten taustalle on aivan eri kirja. Viimeksi eilen lenkki piteni kilometrillä, jotta kuulin yhden kertomuksen loppuun asti. Olen syksyn aikana kävellyt läpi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Mari Möröä ja tänään päättyi lempikirjailijani Maeve Binchyn teos Koko kadun kasvatti.
  • Äänikirjoja voi lainata kirjastosta, tosin usein joutuu itse siirtämään tiedostot CD-levyltä puhelimelle. Netistä löytyy myös maksuttomia äänikirjoja, joista suuri osa on vanhoja kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat jo rauenneet. Äänikirjoja voi kuunnella suoraan verkosta, jos käytössä on rajaton nettiliittymä. Usein kirjat voi myös ladata omaan puhelimeen. Luonnollisesti tarjontaa on enemmän maailman valtakielillä, mutta suomenkielisiäkin löytyy.
    • YleAreenan äänikirjat ja kuunnelmat
    • 1970-luvulla alkaneen Gutenberg-projektin kautta on tarjolla myös äänikirjoja. Se on kirjojen digitalisoimisprojekti ja kirjoja löytyy yli 40 kielellä, myös suomeksi. Seuraavasta linkistä löytyvät sen ihmisten ja tietokoneen lukemat äänikirjat.
    • Celia tarjoaa äänikirjoja kaikille, joille tavallisen painetun kirjan lukeminen on vaikeaa. Kauno- ja tietokirjojen lainaaminen on maksutonta.
    • LibriVox tarjoaa ilmaisia äänikirjoja lukuisilla kielillä, 15 suomeksi.
    • Puhelinten sovelluskaupoista löytyy maksullisia ja maksuttomiakin äänikirjoja. Kokeilematta heitän tähän pari sovellusvinkkiä:
      • Android: Audiobooks (Listen to 2,800 classic audiobooks totally free).
      • iPhone/iPad: Audiobooks (Listen to 5,533 classic audiobooks totally free).
      • WindowsPhone: Free Audiobooks (free audio books with more than 3000 books).
Muut äänitiedostot ja radio
  • Sovelluskaupoista löytyy hakusanalla Podcast erilaisia sovelluksia, joiden avulla voi julkaista, tilata ja kuunnella verkossa julkaistavia podcasteja eli äänitiedostoja. Niitä voi yhden sovelluksen takaa löytyä kymmenistä eri teemoista, kuten uutiset, eri harrastukset tai vaikka opetusteknologia.
  • Radiotakin voi kuunnella mobiilisovellusten kautta. Niihin voi mm. tallentaa suosikkinsa ja antaa palautetta tai osallistua keskusteluun. Minun rakkaus on YlePuhe. Oli aiheena mikä tahansa, taitavat toimittajat saavat siitä mielenkiintoisen jutun aikaan.
  • Takahuhdin tikku-ukko (3 km)
    (Endomondo)
  • Radion kanssakin voi tehdä virtuaalimatkoja ja kuunnella vaikka joka ilta eri maan uutiset, esim. Androidin Internet radio -sovelluksen avulla. 
Kartalla leikkiminen
  • Ylimmässä kuvassa on päivälenkki, missä kävelin läpi läheisen kaupunginosan kaikki kadut. Takahuhdin kaupunginosassa kävelin oheisen tikku-ukon. Toinen käsi jäi vähän vajaaksi, kun katselin enemmän pihoja kuin karttaa ja käännyin väärästä kohdasta. Nuo sormien piirtämiset varmasti näyttivät hassuilta, jos joku minua ikkunastaan katseli. Lakin tupsu ja yritys vyönsoljesta vaativat poikkeamista tieltä ojanpohjalle. Kävelemällä voi myös kirjoittaa, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Toteuttamatta jäi idea kuvaopasteesta, jonka ehkä joku teistä lukijoista toteuttaa: Kävele sana KOULU ja nuoli perään. Sitten vain kuvakaappaus koulun nettisivujen yhteystiedot-sivulle. 
  • Idea kävellen kirjoittamisesta ei ole omani. Mobiilisti-hankkeen blogista löytyy kirjoitus luovasta kävelystä, mistä voi katsoa, miten muut ovat vastaavaa harjoittaneet.
  • Törmäsin Facebookin kautta myös lumikävelyihin. Itse ainakin muistan lapsuudesta ihania hetkiä kuun valossa vain metsän (ja siskon) äänet ympärilläni ja avara koskematon Suvasveden jää, mihin sai kävellä erilaisia kuvioita ja sokkeloita hippaleikkiä varten.
  • Moro-teksti syntyi sähkölinjojen
    alla olevalle nurmelle/joutomaalle.
    (Endomondo) 
  • Minä katselen kävellessäni erityisesti puutarhoja. Tähän aikaan vuodesta ne näkee hyvin, kun pensasaidat ovat lehdettömiä. Joskus pysähdyn kuvaamaan outoja kasveja tai kivoja ideoita kännykällä. Yhden talon ohi kävelin toistakymmentä kertaa, ennen kuin siinä oli vähän kaukaisempi naapuri pihalla ja sain kysyttyä yhden kauniin syysvärin omaavan kasvin nimeä. Kenties samanlainen kasvaa ensi kesänä omalla pihallamme.
Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkälle. Toisia innostaa valokuvaus, toisia geokätköily. Joku pikkulisä sinänsä yksitoikkoiseen kävelemiseen voi innostaa lenkille ja tuoda siihen vaihtelua. Muun muassa opettajilla on kymmenittäin (mobiili)oppimisen eri teemoihin keskittyviä verkostoja netissä, omansa myös liikunnan ja terveystieteen opettajille. Näitä verkostoja on koottu Opeverkostot-wikiin, erityisesti kannattaa tsekata sen Facebook-ryhmät ja -sivut. Näissä ryhmissä jaetaan lisää ideoita mobiililaitteiden hyödyntämisestä vapaalla ja työssä, arjessa ja juhlassa, koulussa ja lomalla.

25.11.2013

20 vuotta kiipeilyä

Tammerkiipeilyn seinä Finlaysonilla,
nykyisen Plevnan elokuvateatterin kohdalla.
Olin hiljattain perustajajäsenenä juhlimassa tänään 20-vuotta täyttävää Tampereen seudun Kiipeilykerho Vertikaalia. Meitä oli useampia konkareita menneitä muistelemassa, kuten juhlapäivän teemaan sopi. Keräsin tähän blogikirjoitukseen muutamia muistojani oman kiipeilyuran ajalta eli ajalta vähän ennen ja jälkeen Vertikaalin perustamisen. Teksti on samalla panokseni tekeillä olevaan historiikkiin.

Vuosina 1992-1996 kiipeilin ja kilpailin aktiivisesti, olin mukana perustamassa ja pyörittämässä Vertikaalia ja Suomen kiipeilyliittoa sekä tein töitä Tammerkiipeilyn seinällä, mikä oli useita vuosia puolisoni Esko Laakson yritys. Seinän rakentamisen aloitti Kari Almén ja Eskon jälkeen yritystä jatkoi Tatu "Simmy" Simanainen, ensin Finlaysonilla ja sitten Tampellan tiloissa.

Aktiivisesti alkuun - poimintoja ensimmäisestä vuosikertomuksesta
  • Vertikaalin ensimmäisessä perustavassa kokouksessa 25.11.1993 oli mukana 17 henkeä, muutamaa viikkoa myöhemmin järjestetyissä pikkujouluissa noin 50 henkeä. Tammikuussa järjestimme ensimmäisen Veikan kuvaillan, minne osallistui noin 150 henkeä, myös kerhon ulkopuolisia. Vertikaalin toiminta alkoi siis todella aktiivisena ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana oli kaikkiaan 15 tapahtumaa, lisäksi ainakin hallituksen kokoukset ja vielä itse kiipeilyä. Tammikuussa oli Kruxin kanssa jääkiipeilykurssi, myös sisäseinällä järjestettiin kiipeilykurssi. Myöhemmin keväällä  oli kiipeilyvideoilta. Vertikaalin perustamiskisat ja samalla Suomen ensimmäinen Kiipeilyn Suomi Cupin osakilpailu järjestettiin maaliskuussa. Erilaisia talvisia trekkauslenkkejä tehtiin useita, Ruovedellä oli jääkiipeilytapaaminen ja 18 jäsentä oli mukana kalliokiipeilyn turvallisuusillassa.

Prevertikaalinen aika
  • Vertikaalin 20-vuotisjuhlissa tarjolla oli muutamia esityksiä Vertikaalin syntyajoista, mutta myös ajasta ennen omaa paikallisyhdistystä. Ohessa on yksi dia ensimmäisen puheenjohtajamme Pekka Lylykorven esityksestä. Hän ei suinkaan aloittanut tarinaa muinaisista roomalaisista, vaan oli tutkinut Geologisen tutkimuskeskuksen avustuksella, milloin Pirkanmaalla oli ollut ihanteellinen ajankohta kiipeilyharrastukselle. Hän oli päätynyt 1860 miljoonan vuoden taakse. Tuolloin ei kiipeilyreiteillä juuri ollut ruuhkaa, eikä niitä tarvinnut kasveista putsata. Riskeinä olivat lähes jatkuvat tulivuorenpurkaukset.
  • Lukioiässä luin Matti A.Jokisen kirjoja ja kokeilin kalliokiipeilyä muutaman kerran niin Suomessa Olhavalla kuin Sveitsin Kanderstegissä. Silti tuolloin ajattelin, ettei lajia voi Suomessa harrastaa, kun ei täällä ole vuoria. Kesällä 1992 tiesin toisin ja aloitin harrastuksen yhdessä Eskon ja ystävämme Antero Klemolan kanssa. Ajankohta oli siis Vertikaalin perustamista ja Tampereen ensimmäisen kiipeilyseinän avaamista edeltävän vuoden kesä.

Kengät, valjaat ja karabiinit
Esko (kuvassa) ja Pekka porasivat pultteja
Nokian golf-kentän kallioon 1993. 

  • 1960-luvulla, kun Suomen ensimmäinen kiipeily-yhdistys Suomen alppikerho (nykyisin pääkäupunkilaisten yhdistys) perustettiin, vuoristokiipeilyssä käytettiin valjaiden sijaan vyötärön ympärille solmittua köyttä. Kalliokiipeilyä ei varsinaisesti ollut omana lajinaan, vaan se oli vain harjoittelua vuoristoa varten. Myöhemmin Tampereen kiipeilyseinän perustaja ompeli ensimmäiset valjaansa kuplavolkkarin turvavöistä. Tamperelaisen kiipeilyn uranuurtajat kertoivat 20-vuotisjuhlissa, että ensimmäiset kalliokiipeilykengät ostettiin käytettynä helsinkiläisiltä, jotka olivat tuoneet niitä ulkomailta. Myös omatekoisia jäähakkuja ja paikallisessa ammattikoulussa teetettyjä hakoja nähtiin noihin aikoihin.
  • Kun itse hankin ensimmäiset kiipeilyvarusteeni 1992, niitä sai jo Suomesta yhdestä paikasta - postimyynnistä Posiolta. Niinpä piirsin jalan kuvan paperille ja lähetin sen pohjoiseen. Paluupostissa tulivat musta-violetit Mythos-kiipeilykengät. Valjaatkin olivat jo mukavasti pehmustetut ja muutamia vuosia myöhemmin karabiinejä ja kaseja sai jo eri värisinä, kun samainen posiolainen yrittäjä Leo Määttälä avasi liikkeen Helsinkiin. Tosin kiipeilyvarusteiden hinnat - erityisesti luontaisen varmistuksen välineet - olivat pitkään korkeita, ainakin opiskelijoille, joita valtaosa harrastajista oli. 20-vuotisjuhlissa kuulimme tarinaa, miten eräs porukka eteni kalliolla neljän jatkon kanssa, joihin heillä juuri oli varaa, siten, että ensin vietiin kalliolle kaikki neljä. Sitten kiivettiin alas ja haettiin kaksi alinta, jotka taas vietiin ylemmäs.
  • Nokialainen Vesa Salonen toi juhliin VHS:lle kuvaamiaan 20 vuoden takaisia kiipeilyvideoita. Nykynuorissa huomion saivat tuolloiset vaatteet: kirjavat collegekankaiset salihousut ja jättikoon t-paidat. Puseroista - tai siis niiden puutteesta - kerrottiin monta tarinaa illan mittaan. Erityisesti eräästä nokialaista, jolle herkästi naisvaltaisen porukan tai tiedotusvälineiden saapuessa paikalle, syntyi tarve yhden sormen näyttäville punnerruksille ilman paitaa, katon rajassa roikkuen.
 Monenlaista kiipeilyä
  • Kilpailin muutamia vuosia menestyksellä sekä SuomiCupin osakilpailuissa että SM-tasolla (kultaa 1993 ja 1994). Oikealla minua haastatellaan Urheiluruutuun 1993. Sen alla kuva Vertikaalilta saamistani Kari Vullin tekemistä mitaleista.
  • Perinteisten sisäseinillä kisattujen vaikeusreittien lisäksi järjestettiin toisinaan nopeuskilpailuja ja boulderointikisoja. Kerran rakennettiin sisälle "jääseinä" jostain styroksin tapaisesta eristemateriaalista. Keravalta puolestaan muistan 92 kg-kisat. Idean takana oli eräs tuon painoinen kiipeilijä, joka halusi kerrankin tasavertaiset mahdollisuudet. Niinpä jos kilpailijalla ei omasta takaa ollut 92 kg painoa, se saatiin aikaan lisäpainoilla. Meillä on edelleen autotalliradiona mieheni tuolloin lähes 30 kg:n lisäpainojen kanssa voittama kasettidekki.
  • Huippulehdessä 1/1995 kerrotaan kahdesta sisäseinän kisasta. Leuanvetokisaa johti Vesa Salonen 33 vedolla ja naisten puolella Piia Salonen 10 vedolla. Seinän boulderointia päästä päähän ja takaisin johti Esko 2 h 13 minuutilla ja 752 metrillä.
  • Niin kalliolla kuin sisäseinällä kiivetään joko yläköydellä tai liidaten. Harvemmassa ovat sooloajat. Kerran kuitenkin olin yhden tällaisen nokialaisen kanssa kiipeilemässä. En useinkaan harrastanut liidaamista kuin sisäseinällä ja ennen kuin oikein ehdin tajutakaan, oli tämä herrasmieskiipeilijä sooloamalla vienut minulle yläköyden noin kahdeksanmetrisen kallion päälle. Sekö nyt sitten oli sitä kaipaamaani turvallista kiipeilyä?
  • Ainakin Pirkanmaan ensimmäiset kallioreitit olivat jotakuinkin yksinomaa miesten "käsialaa". Ensimmäisenä reitin kiivennyt sai sen nimetä ja seuraava vielä vahvisti reitin vaikeusasteen. Molempien nimet jäivät historiaan ja kulkevat topoissa tiedoksi jälkipolvillekin. Toisen kiipeilykesämme 1993 suurin saavutus minulle oli Viitapohjan Tainon kiipeäminen, tuolloisella asteikolla kuutosen reitti. Esko (kuvassa Pyynikin yläpulterilla 1993) puolestaan toistonousi luontaisesti varmistaen ensimmäisenä tamperelaisena seiskan reitin, Viitapohjan Hui-lai-leen.
 
Tiedotus
  • Vasemmanpuoleisessa Huippulehdessä Suomen Alppikerhon Tampereen osaston lehti kertoo uuden yhdistyksen nimivaihtoehdoista. Keskellä ja oikealla olevan lehden kansikuvan on piiränyt Heli Leino.
  • Osaatko kuvitella maailmaa ilman sähköpostia, nettiä, Facebookia ja Amazonia? Me Vertikaalin perustajat olemme sellaisessa maailmassa eläneet. Olen toiminut monissa yhdistyksissä ja usein tiedottaminen on ollut yksi vastuualueistani. 1980-luvulla kirjoitin jäsenlehtiä kirjoituskoneella, Vertikaalin perustamisen aikaan kirjoitin  tekstit jo tietokoneella, millä sain jaettua ne hienosti kahdelle palstalle ja muokattua tekstikokoa. Kuvat kirjaimellisesti leikattiin ja liimattiin lehtiin ennen sen valokopioimista. Postilaatikkoon kannettu Huippulehti oli tuolloin sisäseinän ohella käytännössä ainoa tapa tiedottaa toiminnasta koko jäsenistölle. Kahdenkesken viestittiin lankapuhelimilla, joskin muutamilla oli jo kännykkäkin. Pian alkoivat sähköpostit yleistyä ja myös työpaikkojen fakseja hyödynnettiin. Vertikaalin aikaan en ehtinyt vielä nähdä tiedottamisen painopisteen siirtymistä sähköisiin välineisiin.
  • Vertikaali kokosi sisäseinälle kiipeilyalan kirjastoa ja kirjat hankittiin tuolloin uudelta yrittäjältä T:mi Retkeilykirjoilta. Myös Metsossa oli kymmeniä alan kirjoja. Pyysin kerran kirjastonhoitajalta niistä listaa Huippulehteen laitettavaksi, mutta hän kauhistui ajatusta, kun kirjat ilman mainostamistakin olivat kokoajan liikkeessä. Kerroin sitten lehdessä vain tämän ja kirjojen luokan.
  • Kiipeilyliitossa toimin Eskon kanssa kilpailuvaliokunnassa, missä ensimmäisinä vuosina muokattiin kilpailusääntöjä, mutta myös tiedotettiin dopingista ja ulkomaisista kilpailuista sekä perustettiin valmennusrinki Lillehammerin PM-kisojen innoittamana. Se oli 20-30 -henkinen joukko, johon kansainvälisiin kilpailuihin tähtäävät saivat ilmoittautua mukaan. Ensimmäinen maajoukkueleiri tuolle porukalle järjestettiin marraskuussa 1995 Pajulahdessa.
  • Talvella 1995-96 olin töissä yliopistolla ja aloitin jo sähköpostin käyttämisen. Marraskuussa osallistuin Internetin aakkoset -kurssille (15 h). Muistan sen valtavan tunteen, kun ymmärsin, mikä netti on, miten koko maailma on sitä kautta avoinna. Pian olin jo jatkokurssilla ja tuolloin aloitin Vertikaalin ensimmäisten kotisivujen rakentamisen. Perusteet opin ja tekstiä osasin lisätä, mutta kuvien lisäämiseen tarvitsin teekkari-puolisoni apua. Sanotaan aina, että minkä kerran nettiin laittaa, sitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois, mutta noita varhaisia verkkosivuja en ole onnistunut netistä enää mistään löytämään. 
  • Jo 1990-luvun alussa Vertikaali tapasi kokoontua kesäkaudella torstaisin Pyynikin näkötornilla, mistä matka jatkui yhdessä jonnekin lähiseudun kalliolle. Ennen sisäseinää se oli lähes ainoa tapa uuden jäsenen päästä toimintaan mukaan ja oppia kokeneemmilta. Toiminta pysyi kuitenkin varsin piilossa, sillä eihän meitä kukaan metsäkallioilla nähnyt. Vasta sisäseinät toivat lajin suuremman yleisön tietoisuuteen ja tuolloin tiedotusvälineetkin kiinnostuivat erikoisesta harrastuksesta. Minusta oli kerran paikallislehdessä kuva, missä boulderoin kattoa, paksun patjapinon päällä. Tosin lehden taittaja oli kääntänyt kuvan väärin päin. Ei hänelle varmaan tullut mieleenkään, että kukaan voisi kiivetä jotain muuta kuin pystysuoraa. Kiipeilyn eri lajit (vuoristo-, jää-, kallio-, seinäkiipeily,..) menivät pitkään ja monelta aivan sekaisin ja minuakin parhaimmiltaan onnisteltiin vuoristokiipeilyn maailmanmestaruudesta, mikä nyt on hiukkasen liioitellusti sanottu...
  • Siirsin muutama vuosi sitten VHS-kaseteilta kiipeilyvideoita digimuotoon ja leikkasin ne kokonaisuudeksi, reilun tunnin elokuvaksi, sekä siitä myös 10 min. tiivistelmäksi. Tarina alkaa vuoden 1992 avoimista ja ensimmäisistä kiipeilyn SM-kisoista ja päättyy vuoden 1998 Nokia oy:lle tehtyyn mainoselokuvaan. Itsellämme ei tuolloin vielä videokameraa ollut, mutta muutamalla ystävällä oli ja kiipeily oli noina vuosina usein esillä tv.ssä. Tekijänoikeuksien vuoksi en voi videokoostettani netissä julkaista, mutta näet sen kutsumalla itsesi meille kylään - tai kenties ne ovat nähtävillä Vertikaalin 25-vuotisjuhlissa?

Ulkomailla
  • Kävin ulkomailla kiipeilemässä sekä kihlajaismatkalla (Teneriffa, Barranco del Infierno & Arico 1993) että häämatkalla (Espanja, El Chorro 1995). Toimme mukanamme painavan kokoelman kiipeilyotteita ja seinällä riemu oli suuri, kun palasimme tuliasten kanssa ja päästiin tekemään aivan uudenlaisia reittejä. Vanhoista otteista olimme me konkarit jo oppineet altapäin näkemään, miten hyvin niistä saa otteen.
  • Olin mukana organisoimassa Kiipeilyliiton bussimatkaa 1995 PM-kisoihin Lillehammeriin Håkans Hall -seinälle (Kuva: Jarle Kjetil Rolseth). Meitä oli 26 kiipeilijää matkassa, lähes 10 heistä Vertikaalista, mukaan lukien kuskimme Markku Miettinen. Jääkiekon ensimmäistä MM-kultaa Suomi vs. Ruotsi pääsin puolestaan juhlimaan kiipelyliiton risteilyllä. Laivan harvat ruotsalaiset kulkivat apeina käytävien reunoja. Minä keskityin tuolloin vain kiipeilyyn, mutta päätin, että kun Suomi seuraavan kerran pelaa MM- tai olympiakullasta, sen katson. Ja niin katsoin.
  • 1990-luvulla alkoi Suomeen nousta sisäseiniä, mutta alkuun ne olivat varsin pieniä ja vaihtelua saadaksemme kävimme usein tutustumassa muiden kaupunkien seiniin, muistan reissuja ainakin Keravalle, Poriin, Turkuun, Jyväskylään ja Kuopioon. Loka-marraskuussa 1996 neljä Vertikaalin jäsentä (Markku, Vesa, Esko ja minä) sekä Päivi ja Tuulia-vauva kävimme Tukholman sisäseiniin tutustumassa. Ennen Vertikaalia ulkomaanreissut olivat olleet lähinnä kerhon muutaman vuoristokiipeilijän touhua. Kuitenkin jo ensimmäisen toimintavuoden aikana jäseniä kävi kiipeilemässä Ruotsissa, Norjassa, Italiassa, Espanajassa, Japanissa, Equadorissa, Venezuelassa ja Boliviassa.
  • Tuon ajan hurjin kiipeilyuutinen piti suomalaista kiipeily-yhteisöä jännituksessä. Kuka ehtisi ensimmäisenä suomalaisena 1953 valloitetun Mount Everestin huipulle? Veikka Gustafsson teki sen Vertikaalin perustamisvuonna, ensimmäisen kerran. Loisteliaalle kiipeilyuralle se oli kuitenkin vasta alkua. Hän on 17:s ihminen maailmassa, joka on valloittanut kaikki kasitonniset. Ilman lisähappea näin on tehnyt vain yhdeksän vuorikiipeilijää (lähteenä Wikipedia). Kahdesti Vertikaali järjesti yhteistyökumppaneiden kanssa Veikan kuvaillan, missä näimme ja kuulimme hurjia tarinoita maailman katolta. Paikasta mitä eräs piirtäjä kuvasi sarjakuvassa näin: Jumala teroittaa valtavalla lyijykynänterottimella Everestin huippua. Veikka katsoo Jumalan työtä ja toteaa: "Tätä ei kyllä kukaan uskoisi," ja päättää pitää asian omana tietonaan.

22.10.2013

Lumian valokuvasovelluksia

Kamera
Kamerassa (Lumia 820) on niin etu- kuin takakamerakin. Tavalliselle ja videokameralle on omat asetukset, joita kannattaa tutkia viimeistään silloin, jos ei kuvien laatuun ole tyytyväinen ja epäilee syyn olevan kuvaajan sijaan laitteessa. Kamerasta pääsee suoraan käsiksi ladattuihin valokuvaussovelluksiin ja sitä kautta voi etsiä niitä lisääkin.

Valokuvat
Kuvat ja sovelluksilla muokatut tuotokset tallentuvat Valokuvat-sovellukseen. Jos sallii, niin se näyttää myös mm. kaikki Facebookiin ladatut kuvakansiot. Merkkaamalla parhaat kuvat suosikeiksi, saa niistä vaihtuvan näyttelyn Valokuvat-sovelluksen tunnukseksi. Myös tätä kautta näkee omat valokuvaussovelluksensa.

Nokia Creative Studio - Luova studio
Monipuolinen kuvankäsittelysovellus, joka tekee monta yksinkertaisempaa sovellusta tarpeettomaksi. Mahdollistaa mm. kuvan sumentamisen valitulla alueella, värin korjauksen ja korostuksen ja kollaasit. Oheisessa villasukkakuvassa matto on muutettu mustavalkoiseksi ja kuvan reunoja sumennettu.

Nokia Glam Me
Tällä sovelluksella kuvataan kasvokuva, jonka sovellus sitten "parantaa". Sen jälkeen sitä voi muokata erilaisilla tehosteilla, kuten tehdä kasvoista lehden kansikuvan, piirustuksen tai vesivärityön kuten ohessa.

Älykäs kuvaus
Ideana oikein hyvä. Sovellus sopii käytettäväksi erityisesti nopeisiin tilanteisiin: Kesällä kuvasin lapsia vuoristoradassa. Kamera ottaa muutaman sekunnin aikana viisi kuvaa, joista voi tallentaa parhaan. Huomaa, että valittu kuva on tallennettava ennen kuin ottaa uusia kuvia.









  



Nokia Panorama 

Helppokäyttöinen panoraamasovellus. Kuvia voi tarvittaessa muokata Luova studio -sovelluksessa. Sopii paitsi maisemakuviin, niin myös muistin tueksi remontti- ja sisustusostoksille, etenkin silloin kun tarvitaan myyjän apua valintojen tekemisessä.
Asensin myös Camera360 -sovelluksen, sillä saa oletettavasti nimensä mukaisesti kuvattua täyden ympyrän ympäristöstään.

3D Photo Camera

Oheista kasvikuvaaa on katsottava puna-viherlaseilla, jotta se näkyy kolmiulotteisena. Efekti saadaan ottamalla peräkkäin kaksi kuvaa kameraa vain hieman liikuttamalla.

Lomogram

Oheinen linnakuva on muokattu tällä sovelluksella. Valittuun kuvaan saa erilaisia värisuotimia, heijastuksia ja erikoisefektejä. Itse mielummin julkaisisin hyvän valokuvan ja romanttisesta Budapestin matkasta kertovan tekstin kuin lisäisin oheisia sydämiä kuvaan, mutta kaipa joku tällaisestakin tykkää.

SophieLens for Nokia

Muutama erikoisefekti valotuksen säädöstä. Ongelmana, että efekti on valittava ennen kuvaamista.

PhotoGrid

Tämä on yksi monista sovelluksista, joilla voi tehdä helposti erilaisia kuvakollaaseja. Vasemmalla kuvia kesän Helsingin reissulta.
  
Phototastic Free
Monipuoliset kuvakollaasit onnistuvat myös tällä sovelluksella, vaikka kesäherkuista.
Kuville saa myös erilaisia reunuksia, kuten filmirulla Firenzen tuomikirkosta.

PhotoBeamer

Aivan loistava sovellus. Sen avulla voit näyttää puhelimella otettuja kuvia ystävillesi minkä tahansa tietokoneen isolta näytöltä ilman hankalaa laitteiden yhdistämistä piuhoilla. Sovellus neuvoo askeleet: valitse puhelimesta albumi, mene tietokoneella sovelluksen näytölle ja katso siellä olevaa QR-koodia puhelimen läpi. Näet kuvasi ruudulta ja kuvasta toiseen siirtyminen tapahtuu puhelimen kautta.



8.9.2013

Toisilta kopioiden, toisilta lainaten, yhdessä tehden

Huhtikuussa 2009 professori Kirsi Lonka piti pääluennon ongelmaperustaisen oppimisen konferenssissa Tampereella. Alkuun hän kertoi, että koko esitys oli yhteistyön tulosta. Että tuskin yksikään dia oli yksin hänen tekemänsä. Tuolloin sitä kummastelin. Ihmettelin, että mitä tuollaisella kehuskelemaan. Tuntui kovin kaukaiselta maailmalta, vaikka tuolloin jo muutaman työkaverin kanssa vähän dioja vaihtelin. Osaamisen jakamista ja yhteisöllistä kehittämistä kyllä aktiivisesti teimme, mutta diat olivat vielä melko henkilökohtaisia ja osallistujillekin ne jaettiin paperilla tai pdf:nä, jotta eivät vain voisi niitä hyödyntää muuten kuin itse katsellen.

Maailma muuttuu ja niin minäkin. Ja työyhteisöt. Onneksi. Avoimien CC-lisenssien aikataudella on entistä helpompaa luvan kanssa parastaa (varastaa & parantaa) toisten töitä. Olen viime aikoina huomannut, että enpä juuri sellaisia dioja tee, joihin en olisi jotain CC-lisenssin avulla toisilta saanut. Useamman kerran olen myös Suomesta tai maailmalta luvan copyright-materiaaliin pyytänyt ja aina sen myös saanut.

Alla kahden tämän syksyn PAOK-verkoston koulutuksen materiaalipaketti, kaikki nämä avoimella CC-lisenssillä parastettavaksi.

Android-tabletit opetuksessa

Koulutus oli kolmen aamupäivää paketti Sastamalan verkostolukion opettajille. Minun oli se tarkoitus vetää, mutta sairastumisen vuoksi päädyimme järjestelyyn, missä tein materiaalit kahdelle ensimmäiselle osalle, mutta kouluttajana toimi eVarikon kollegani  Raisa Valtaoja, jolla on ihailtava rohkeus tarttua haasteeseen kuin haasteeseen - vaikka lyhyelläkin aikataululla. Minä hyppäsin kelkkaan kolmanteen osaan.
  1. Ensimmäisen kerran teemoja olivat mobiilioppiminen ja alan verkostot, tabletin käyttöönotto, asetukset, Google-tilin luominen ja sovellusten lataaminen sekä muutamia yleisimpiä sovelluksia. Koska ekavuotisilla on iPadit ja tokavuotisilla läppärit, on hyvä tuntea erityisesti myös selaimen kautta toimivia sovelluksia. Esillä oli Android-tabletit opetuksessa -diasarja, mutta paljon keskustelua ja tablettien virittämistä ohi diasarjan.
  2. Alkuun käytiin vielä pitkästi läpi tablettien asetuksia sekä yleisimpiä sovelluksia. Sitä seuranneen mobiiliradan tarkoitus oli esitellä mobiilin mahdollisuuksia, ajatusta että oppija on mobiili. Käytössä tehtävärasteilla ovat erilaiset lisätyn todellisuuden sovellukset, QR-koodit (linkeistä diasarjani teemoihin) sekä somen välineet, joihin ei tarvitse kirjautua, esim. todaysmeet.com, minne kirjattiin erilaisten pohdintatehtävien tuotoksia. Ensin sovellukset tulivat tutuksi elämyksellisesti, sen jälkeen opeteltiin käyttämään niitä ja keskusteltiin, miten niitä voi opetuksessa hyödyntää. Kaikki mobiiliradan sovellukset löytyvät sekä iPadille että Androidille.
    Kollegani Minna Helynen on suunnitellut samaan ideaan pohjautuvan rastiradan iPadien käyttäjille, nimellä Monimediallaiset AppsiRastit (diasarja).
  3. Aloitin koulutuksen Team Shake (terkkuja mKesäkoulun sheikkaajille!) -sovelluksella. Se on yksi erittäin harvoista lataamistani maksullisista sovelluksista. Halusin ensin vähän kartoittaa lukion opiskelijoiden ja opettajien asenteita ja haasteita. Kysymykseeni vastaaja arvottiin Team Shaken avulla. Sen jälkeen jaoin porukan sen avulla satunnaisiin ryhmiin keskustelemaan lyhyesti edelliskerran teemoista.
    Olin tehnyt diasarjan Androidin oppiainekohtaisista sovelluksista, vaikka monia on vaikea siten jaotella. Ensimmäisellä kerralla olimme harjoitelleet jo yleisiä oppiaineriippumattomia sovelluksia. Esillä oli myös useita selainpohjaisia palveluita, sillä aivan jokaisella opettajalla ei ole Android-tablettia ja opiskelijoistakin tokaluokkalaisilla on läppärit, joten toimivuus laitteella kuin laitteella on eduksi.
Mobiilioppimisen veso-päivä

Aloitin TYK:n koulutuksen näyttämällä tviittejä visibletweets.comin avaulla aiheista #digabi ja #paokhanke jo ennen kuin kello tuli yhdeksää ja avaussanat lausuttiin. Opettajista varsin moni oli juuri saanut iPadin, mutta opiskelijoille sellaisia ei ole luvassa. Mobiilin lisäksi teemana oli tvt hyödyntäminen ylipäätään.

Tästä linkistä näette kaikki päivän materiaalit, siellä on hyviä juttuja omalta tiimiltämme sekä eVarikon Googlen moniosaaja Mikko Lammilta, joka veti suositun työpajan Googlen ilmaispalveluista.

Alle upotin päivään liittyvät omat uudet diasarjani. The Horizon Reportin K-12 uusimman version lukeminen oli antoisaa ja siitä muutaman ajatuksen tiivistin alkuun. Kokeilin answergarden.ch -palvelua, mikä ihastutti ideana, mutta tekninen toteutus vähän tökki osalla käyttäjistä. Siellä voi kukin kuulija vastata kysymykseen sanalla tai parilla ja niistä muodostuu sanapilvi. MUTTA sitten alkoi työkone, ja pari päivää myöhemmin kotikone ilmoitella, että "virus löytynyt ja virus poistettu". Tuo palvelu on epäilyksen alla, mutta varmuutta minulla ei ole. Kertokaa, jos joku tiedätte.

Toinen diasarja ylistää yhtä Anne Ronkaan hyödyllisintä blogikirjoitusta, mihin palaan kerta toisensa jälkeen. Kouluissa on paljon kysyntää helpoille somen välineille, jotka voi vain ottaa käyttöön: ilman kirjautumista ja ilman opettelua. Kuumimmat vinkkini siihen ovat todaysmeet.com ja kirjoitusalusta.fi.




Somettelua ilman kirjautumista from Matleena Laakso

-  -  -
Tämä kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti myös PAOK-verkoston blogissa.

28.8.2013

QR-koodit - tuttu juttu?

Tästä QR-koodista pääset erään
erinomaisen hankkeen
tuotosnäyttelyyn.
QR-koodit ovat kuvalinkkejä, jotka ovat yleistyneet älypuhelinten myötä. Tarkkaile vaikka aamun lehteä, postilaatikkoon tulvivia mainoksi tai kaupasta kotiin kantamiasi pakkauksia. Yhä useammin tarkemmat tiedot kuten katalogit, käyttöohjeet tai reseptit löytyvät QR-koodin takaa, mille on tarjoiltu myös suomennosta ruutukoodi. Koodin avulla perinteiseen paperiseen esitteeseen voidaan tuoda esimerkiksi videosisältöä.

QR-koodin lukeminen onnistuu helposti älypuhelinten ja tablettien maksuttomilla QR-koodien lukijoilla. Myös niiden tekeminen on äärettömän helppoa. Mene osoitteeseen: www.qr-koodit.fi/generaattori Jos haluat, että koodista pääsee tietylle verkkosivulle, valitse URL, kerro sitten verkko-osoite ja luo koodi. Siinä se.

Tässä muutama esimerkki opetuksen maailmasta:
  • Osallistujien käyntikorttitiedot, oman blogin tai hankkeen linkki konferenssin nimilapussa
  • Opetus perustuu vielä pitkälti paperisiin kirjoihin ja monisteisiin. Tällöin QR-koodien avulla saadaan paperille rikastettua sisältöä, esim. helposti luettava linkki videoon ja vaikka suora linkki sähköiseen ympäristöön, missä käsiteltävästä aiheesta käydään keskustelua.
  • Mobiilikesäkoulun iltaohjelmassa joka toinen sai QR-koodin. Heidän piti etsiä pari, jolla ei ole koodia, mutta on mobiililaite kuulokkeineen. Kun parit olivat löytyneet, luettiin yhdessä koodi. Sen takaa löytyi musiikkikappale, mikä sitten yhdessä tanssittiin. Kukin siis kuunteli musiikin kuulokkeilla, joten jokaisella parilla oli erityylinen ja eri pituinen tanssi.



-  -  -
Tämä bloggaus on julkaistu samanaikaisesti myös PAOK-verkoston blogissa.

25.8.2013

Kokemuksiani Lumia 820 -puhelimesta

Tässä yleisimmät sovellukset:
viestittely eri muodoissaan sekä
herätyskello,  kamera ja valokuvat.
OneNote on ollut päivittäisessä
käytössä muistiinpanoja varten,
samoin alussa asetukset.
Sain juhannuksen alla uudeksi työpuhelimeksi Lumia 820:n. Windows Phone on ihastuttanut selkeällä, visuaalisella ja muokattavalla yleisilmeellä. Suurin miinus tulee asetuksista, tai siitä, että niitä on niin vähän, ne löytyvät sekavasti eivätkä kerro tarpeellista informaatiota. Kaikkinensa puhelin kuitenkin toimii varsin hyvin, jos käytössä on rajaton netti ja tarjolla oleva  valikoima sovelluksia riittää.

Suureksi hämmästyksekseni Kokemuksiani Asuksen Android-tabletista on blogini kolmanneksi luetuin juttu. Eli selvästikin myös tällaisen tieto- ja viestintätekniikkaa päivittäin paljon käyttävän, mutta ei niin teknisesti koneisiin suhtautuvan kokemukset kiinnostavat. Mukana on myös kokemuksia muutamista sovelluksista.

Ensimmäisten viikkojen ajatuksia
  • Teeman värejä ja ruutuja oli mukava muokata. Ensimmäisinä viikkoina ne muuttuivat päivittäin.
  • Sovellusten määrä riittää minulle arkeen, kun lisänä on Android-tabletti.  
  • Androidiin tottuneena minua häiritsi huono Asetukset-valikko. Siellä on 35 kohtaa, mistä on hidasta löytää etsimäänsä, varsinkaan kun niitä ei ole mitenkään luokiteltu. Mahdollisuus vaikuttaa puhelimen toimintaan asetuksia säätämällä on varsin rajattu.
  • Miksi ihmeessä kutakuinkin kaikissa sovelluksissa täytyy sallia sijaintitietojen jakaminen?!! Se ei tunnu hyvältä ja siihen suhtaudun hyvin epäilevästi. Se on turvallisuusriski ja sitä kautta tulee jakaneeksi tietoja ehkä laajemmalla kuin tarkoitti (tutki esim. naapuristoasi Wikitude-sovelluksella). Epäselvää on myös, että jos sovelluksen käyttöönotto edellyttää sijaintitietojen jakamista, mutta on sen itse palvelun asetuksissa kieltänyt, kumman asetuksen mukaan lopulta toimitaan.
Kalenteri on tärkeä, vaikken paperisestakaan
ole luopunut. Ne palvelevat eri tarkoituksia.
HERE kartat ja muut sovellukset ovat
erinomaisia ja olivat kesälomareissussa
erittäin hyviä. Toiseksi alimmalla
rivillä on kesälomamatkan sovelluksia:
Wifi-verkon löytäjä, sanakirja ja tulkki.


Reilun kuukauden käytön jälkeen mielessä
  • Puhelin on ladattava melkein päivittäin.
  • Puhelin kuumenee käytössä yllättävän paljon.
  • Näytössä on jo kaksi naarmua. Mistä ihmeestä ne tulivat?
  • Maksullisia sovelluksia voi ladata oman luottokortin avulla. Se on erinomainen parannus vanhoihin nokialaisiini verrattuna, missä mitään maksullisia sovelluksia ei työnantajan puhelimeen voinut ladata, paitsi siirtämällä siksi aikaa oman sim-kortin työpuhelimeen. Kuten aiemminkin, tärkein (ja ainoa) maksullinen sovellus on ollut kunnollinen Twitter (MyTweet).
  • Missä on herätyskellon torkku? Herätyksen aikana näyttöön tulevat tekstit Siirrä ja Hylkää. Vasta kuukautta myöhemmin luin käyttöohjeista, että Siirrä tarkoittaa uutta hälytystä tasan 9 min. kuluttua ja että 2 min. torkun saa käyttöön Takaisin-näppäimen kautta. Miksei näitä kerrota herätyskellossa? Miksei torkutusta voi itse säätää? 
  • Valokuvat kopioituvat haluttaessa SkyDriveen. Voi kun kuvat saisi sieltä helposti copy-pastaamalla ulos!  Monelleko Lumian ostajalle zip-tiedostot ovat tuttuja? Toki yksittäiset kuvat saa puhelimesta ulos vaikka sähköpostin avulla.
  • Liitin Facebookin puhelimeen enkä vieläkään ole varma oliko se hyvä idea vai ei. Helpottaa Facen käyttöä, mutta kalenteriini ja samalla etusivulle alkaa ilmestyä kaikenlaisia kesätapahtumia sivuilta ja ryhmistä, joita seuraan. Näkyvätköhän nämä kaikki bileet, joihin en edes osallistu, jaetun kalenterin kautta työkavereillekin?
  • Ihana karttasovellus (HERE Maps)! Latasin kesälomakohteen kartat puhelimeen ja mukana oli aina ilman nettiä toimiva kartta. Merkkasin sinne etukäteen hotellimme ja tietyt nähtävyydet. Uskalsin hypätä ratikkaan, joka oletettavasti meni oikeaan suuntaan, kun sijainnin näki koko ajan kartalta. Oli kiva myös lentokoneessa.
  • VoiceTranslator on huippu! Kääntää puheen tekstiksi (jotta oikeellisuuden voi tarkistaa) ja sitten halutulle kielelle puheena. Tällä tuli harjoiteltua kesälomakohteen kieltä etukäteen ja hymyssä suin: "Vorrei espirimere il mio marito piu grandi piatti di gelato del mondo."

Kaksi kuukautta käytössä
  • Osoitekirjan hallinta on yhtä sekasotkua. Ihmiset-sovellus poimii minulta kysymättä sinne tiedot mm. Facebookista ja eri sähköpostiohjelmien kautta. Eräskin henkilö on siellä neljä kertaa eri profiilikuvilla. Yhden profiilin alta näen hänen puolison ja lasten nimet sekä syntymäpäivän. Toisen alla kerrotaan titteli ja sähköposti. Yhdessä - jos hyvin käy - on puhelinnumero, mutta onkohan se henkilökohtainen vai työ? Kokeilin poistaa Ihmiset-sovelluksen asetuksista Facen, mutta eivät henkilöt minnekään kadonneet eli selvittely jatkuu...
  • Palatessani lomalta töihin, halusin ottaa puhelimen pois äänettömältä. Mutta se ei silti soinut, vain hiljainen piippaus kertoi tulevasta puhelusta. Kesti aikansa, että ymmärsin Kaiutin-valinnan tarkoittavan puhelimen soittoääniä kaiutinpuhelun sijaan. On kuvaavaa Lumialle, että asetusten tulkinnat on selvitettävä yrittämisen ja erehdyksen kautta.
  • Ärsyttää, kun puhelinta käsitellessä tulee usein koskettua äänenvoimakkuuden säätöihin. Olen usein epävarma onko soittoääni riittävän kovalla. Myös puhelimen näytön sammuttaminen on juuri siinä kohdassa, mistä puhelinta olisi luontevaa pitää kädessä. No, vähitellen näihin on tottunut...
  • Näyttö on päivällä mukavan kirkas ja näkyy auringonpaisteessakin. Kirkkauteen kaipaisin kuitenkin kunnon säätövaraa. Hämärässä yhtään pidempi puhelimen käyttäminen on todella epämiellyttävää ja särkee silmiä, kun näyttöä ei saa himmeäksi.
  • Olen varmasti harhaoppinen, mutta kaipasin paperista käyttöohjetta perusjuttuihin. Sähköistä voi surffia edestakaisin ja vielä 2 kk jälkeen opin sieltä asioita. Mutta ees taas surffatessa ei näe minkä on jo lukenut ja mitä ei eikä muistiinpanojakaan voi tehdä.  Eikä muutaman sivun ohje sulje pois video-ohjeita.
  • Alkuun tuntui hullunta, että suurennuslasi-kuvakkeen takaa löytyi vain Bing-hakukone, tosin upeilla vaihtuvilla taustakuvilla. Myöhemmin sieltä löytyi muutakin, kuten musiikin tunnistus, QR-koodinlukija ja tekstin skannaus, joista jälkimmäistä on tullut monta kertaa hyödynnettyä.


Lumia työpuhelimena
  • Ensikertaa sain valita työpuhelimen väriksi muun kuin mustanharmaan. Helpottaa "puhelinhallintaa" viiden perheenjäsenen ja seitsemän puhelimen huushollissa.
  • Entinen Soneran pikkunetti (40 Mt) riitti viideksi päiväksi. Nyt sain lisää tehoja (1 Gt/kk), mutta ei silläkään kuukautta pärjää, ellei ota nettiä pois, kun ei sitä tarvitse. Puhelimessa se vain tuntuu vähän turhalta säätämiseltä. Mitä vaikka WhatsAppilla tekee, jos viestit lukee kerran päivässä? Kotona puhelin menee automaattisesti langattomaan verkkoon, toivottavasti pian töissäkin. 
    • Minulle on 2 kk jälkeenkin epäselvää, milloin puhelimeni ja sen yksittäiset sovellukset käyttävät nettiä. Hyvin harva sovellus sen kertoo. Sähköposti kertoo, mutta sielläkin manuaalisen päivittämisen hitain vaihtoehto on kerran tunnissa. Työpostin ja etenkin kalenterin päivittämiseen riittäisi hyvin kerran päivässä, aikaisin aamulla kun olen vielä kodin langattoman verkon äärellä.
    • Kaipaan Androidin asetusten mahdollisuutta pysäyttää kaikki dataliikenne, kun näyttö on pimeänä. Miten voin sulkea kaikki/turhat sovellukset? Esimerkiksi Facebook näyttäisi pääosin päivittävän tiedot vasta kun avaan sovelluksen. Kuitenkin muutaman kerran se on näyttänyt kuvakkeessa, että minulle on viestejä.
    • Data Sense -sovellus voisi vähän auttaa, mutta ei toimi minulle, kun liittymä on työnantajan.
    • Free Wifi Locator -sovelluksen latasin lomareissua varten, mutta sehän on kätevä Suomessakin! Tampereen keskustastakin löytyy monta paikkaa, missä on maksuton langaton netti, mm. Koskikeskus. Näitä on hyödynnettävä, sillä ilman nettiä puhelin on aika lailla käyttökelvoton.
  • Työnantajan kannattaisi sallia vaikka muutamalla kympillä nettiaikaa ulkomaan lomalla. Sillä olisin päässyt tutkimaan mm. Milanon metron lisättyä todellisuutta. Jotenkin olisin senkin vahvuudeksi työssäni kääntänyt. Edullista omaehtoista täydennyskouluttautumista loma-aikaan!

Kaikesta kritiikistä huolimatta Lumia on luonut minulle uskoa älypuhelimiin. Tämä on paras käytössäni ollut älypuhelin (entiset olleet Nokian puhelimia tai Samsungin ajalta ennen Androidia olevia) ja nyt pitkästä aikaa olen innostunut käyttämään puhelinta, sen sijaan, että kaivan aina esiin monipuolisemman ja suuremman näytön tabletin.

Mikrobitti julkaisi muutama päivä sitten uutisen Lumioiden tulevista päivityksistä ja ne tulevat toivottavasti helpottamaan yhteystietojen ja dataliikenteen hallintaa. Sitä odotellessa aurinkoista syksyä blogini lukijoille!

5.8.2013

Avointen puutarhojen päivä

Nekalan siirtolapuutahamökin nro 118 kaunis sisääntulo.
Suomen toinen Avointen puutarhojen päivä järjestettiin eilen 4. elokuuta. Kuka tahansa sai teemapäivänä avata puutarhansa toisille alan harrastajille. Mukana oli niin yksittäisiä ihmisiä, arboretumeita kuin kartanoidenkin puistoja, kaikkiaan lähes 500. Tiedot niistä koottiin tapahtuman verkkosivuille, vuorovaikutukseen on vuosittaisella tapahtumalla myös oma Facebook-sivu.

Ensimmäiseksi pyöräilin Tanja Merikarin perheen pihalle Pappilaan - se oli ainoa teemapäivään osallistunut tamperelainen omakotitalon piha, joten vieraita riitti. Tanja veti innostuneesti päivän aikana kuusi kolmen vartin pihakierrosta aktiivisille ryhmille, joissa syntyi keskustelua alan harrastajien kesken ja muutama tunnistamaton lajikin löysi nimensä. Mielenkiintoista oli paitsi kuulla tarinoita kasveista, niin myös siitä, miten eri ratkaisuihin oli päädytty ja mitä vielä oli suunnitelmissa.

Oli hyvä olla itse ensin osallistujana, että tiedän mihin ryhdyn, kun ensi kesänä aion oman pihani avata. Tärkein valmisteltava asia sitä ennen on istuttaa pihalle lisää vielä elokuussakin kukkivia perennoja (ks. kuvat bloggauksen lopusta), sillä nyt pihani kukkaloisto on parhaimmillaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Tosin päivän palautelomakkeeseen kirjoitin, että päivän ajankohta voisi vuosittain vaihdella: joku vuosi katseltaisiin alkukesän kukkijoita ja toisena vuonna elokuun väriloistoa.

Puutarhakierrosta jatkoin Nekalan siirtolapuutarhaan. Pihoilla kukki kesäkukkien lisäksi erityisesti tuttuja dahlioita, kärhöjä, syysleimuja ja malvoja. Pienet palstat olivat täpötäynnä toinen toistaan kauniimpia kukkapenkkejä. Välillä tuntui, että koko piha oli yhtä kukkapenkkiä! Pihoilla tuli juteltua kasveista ja opin, että
  • pioneista löytyy jopa pari kuukautta kukkivia lajikkeita,
  • pensashanhikki voi olla valkoinen tai vaaleanpunainenkin,
  • punatähkä ja punahattukin voi olla valkoinen,
  • parsakaalilla on keltaiset kukat,
  • valtaosa kärhöistä kukkiikin nyt, eikä keväällä kuten alppikärhöni ja että
  • pihassani on varjolilja ja Turkestanin maksaruohoa.

Ja mihin puutarhanhoidossa tieto- ja viestintätekniikkaa tarvitaankaan? Se kun on blogini pääasiallinen sisältö ja leipätyöni. (Tosin olen sitä mieltä, että kaupunki voisi pitää minut talvisin nykytehtävässä ja siirtää keväisin puutarhaosastolle.)
  • Verkkosivua ja Facebookia Avointen puutarhojen löytämiseen ja niistä tiedottamiseen.
  • Blogeja, Twitteriä, Facebookia ja kuvienjakopalveluita kokeilujen ja kokemusten jakamiseen sekä puutarhanhoidon ihanuuden hehkuttamiseen. (Kun AINA ei voi omassa pihassa möyriä eikä toisten pihoilla vierailla.)
  • Kameraa tai mobiililaitetta kuvien ottamiseen ja jakamiseen.
  • Googlen kuvahakua lajitunnistukseen, samoin Nature Gate-sovellusta.
  • Wikiä avoimen puutarhasivun pitämiseen, esim. kukinta-ajat, lajikkeet tai kukkapenkin muutos kesän aikana - se viimeksi mainittu on vielä tätä kirjoittaessani päivittämättä).
  • Ja paljon muuhun. Ja ilmankin pärjää.

Sinipallo-ohdake


Kellopeippi

Koreakärsämö, tutumman ojakärsämön kerrottukukkainen muoto

Syyshortensia Endless Summer,
kukat kuvan lilasta vaaleanpunaiseen maan happamuudesta riippuen.

Maljaköynnös, joka talvehtii sisällä viileässä. Alla hopeatäpläpeippiä.

Taponlehti on kaunis vihreä reunuskasvi.

Sinertäviä törmänkukkia

15.7.2013

Terveisiä Italiasta!

Kun kolmilapsinen perhe lähtee lomalle, se voi tarkoittaa aikamoista palapeliä aikataulujen yhteensovittamiseksi. Tämä kesä oli ensimmäinen, kun esikoinen lähti perheloman sijaan kavereiden kanssa kiertämään Eurooppaa. Mieheni puolestaan yhdisti pyöräilyn Alpeilla perhelomaan Italiassa. Tapasimme Milanon rautatieasemalla, sillä meillä oli kaupungissa kaksi tärkeää kohdetta:

- Tuomikirkko eli duomo on maailman kolmanneksi suurin kirkko. Vaikka sitä rakennettiin peräti 430 vuotta, tyyli pysyi koko ajan goottilaisena. Erityistä oli päästä kävelemään kirkon katolle. Sisällä kirkossa kävimme sytyttämässä kynttilän edellisyönä
syntyneelle kummityttömme pikkuveljelle, lastemme pikkuserkulle.
- San Siron jalkapallostadion on AC Milanin ja FC Interin kotistadion. Vasta kun kierroksella pääsimme käymään joukkueiden pukuhuoneissa,
salamavaloilla räiskiminen paljasti minulle, millaisista pyhäköistä oli kyse. Matkamuistoksi tarttui mukaan kentän nurmikon siemeniä: saa nähdä millaista futista meillä pääsiäistiput ensi vuonna pääsevätkään pelaamaan - ei ainakaan ole kunnon kentästä kiinni!

Bergamo oli kaunis ja mukavan kokoinen kaupunki. Sieltä teimme päiväreissun Monzan F1-radalle, missä oli käynnissä vakioautokisat. Jo niiden näkeminen - tai oikeastaan kuuleminen - teki vaikutuksen. Yleisöä oli niin vähän, että pääsimme parhaille paikoille maalisuoralle. Ja sitten kävelimme itsemme näännyksiin kiertäen katsomassa erilaisia shikaaneita ja kurveja ja ties mitä. Siellä minun kauttasovellusta ei tarvittu - radan kurvit olivat perheen miesväellä jo valmiiksi päässä.

Valmismatkojen sijaan halusin tänä kesänä jotain erilaista: Ryanairin lennot suoraan Tampereelta kohteeseen, hotellivaraukset netistä ja välillä reppu selkään ja junalla uuttta kaupunkia kohti. Viikon aikana yövyimme kolmessa kaupungissa. Viimeisenä oli Garda-järven loma-alueen pikkukaupunki Peschiera del Garda, mistä ohessa on kuvakin. Korkeat vuoret ovat järven pohjoispäässä, mutta etelään meitä veti Gardalandin huvipuisto, mikä oli kyllä upea ja mitä voin lämpimästi suositella!

Perheemme rakastaa pizzaa ja jäätelöä ja pilkälti niillä tämän matkakohteen heille myin. Eikä kukaan niihin pettynyt. Kuvassa herkullisin syömäni pizza: ohuelti tomaattisosetta ja juustoa sekä kirsikkatomaatteja. Uunista ottamisen jälkeen päälle kourallinen rucolaa ja parmesan-lastuja. Samat mausteet olivat muuten herkullisia myös pihvin päällä!

Erityisesti kuopuksemme ihastui myös monipuolisiin pastaruokiin. Niitä on tullut jo kotonakin kokeiltua tuliaisten innoittamana.
Ja jäätelöt - voiko mitään niin hyvää olla?!! Mansikkajäätelö oli oikeasti tehty mansikasta, ei mansikka-aromista ja punajuuriväriaineesta. Oikeesti itse tehtyä ja nimensä mukaista. Söin myös itsetehtyä mansikkamehujäätä - 100 % mansikkaa. Irtojäätelön lisäksi muutamassa paikassa myytiin myös kuvassa olevia itse tehtyjä erilaisia jäätelö- ja mehujäätikkuja.

Pienestä ja vaatimattomasta italian kielen osaamisesta ja Lumia-puhelimeni Italian Travel Phrases -sovelluksesta oli paljon apua. Kun jäätelöidenkin maut olivat vain italiaksi, oppivat pojatkin nopeasti tärkeimmän termit uudella kielellä. Italialaiset myös suuresti arvostivat pientäkin kielitaitoa - tärkeintä oli tulla
ymmärretyksi - tai edes sinne päin, kuten usein kävi.